minua ei laihuus tenyt onnelliseksi

Kyllä hoikkuus ja hyvä kunto tekivät minut onnelliseksi. Tämä vetämätön olo ja lihavuus masentavat todella.

Onni ei ole lihasta kiinni.
Oli pulska juuri ennen kuukautisten alkua, pulskuutta oli yhden talven, siten alkoivat kuukautiset ja minä kasvoin pituutta, olin todella hoikka. Sain sisariltani kutsuma nimen Läski tuona pulskana talvena. Pituus kasvun myötä mainittiin Hongankolistajaksi. Laihalle on vaikeampi keksiä haukkumanimiä, niillä on vaikeampi kutsua.
Lihavien kutsuma nimiä (jopa erisnimiä) ovat; Läski ja Pontsa.

Yhteenkään laihaa kuvaavaa haukkumanimeä, en ole jokapäiväisenä kutsumanimenä tavannut. Tuo Hongankolistaja oli vain ”kuvaavana” silloin, kun haluttiin pamauttaa lättäjalaksi, tämä oli sisarussarjan sisällä.

Tuota yhtä talvea lukuun ottamatta olin elämäni ensimmäiset 26,5 vuotta normaali painoinen BMI 20,2 lähes hoikka. Vuodet 17- 26 oli suorastaan häirittynä, ohuen vyötärön (58cm 175cm pituudessa) vuoksi tai ansiosta. Häirintää suorittivat Vonkaavat miehet tai kateelliset naiset.
Painoni nousi raskauksien välissä ja vallitsi yleinen rauhantila. :D
Viimeinen raskaus laski painoani 10 kg ja kirin siihen vähän lisää, olin BMI 25,5 liikapainoa siis 1,7 kg: D.

Elämä eteni omaa latuaan, otin eron.

Muutamassa vuodessa elämän painissa, paino nousi jälleen BMI 30,7 liikapainoa siis 17,7 kg, kas kummaa koin olevani turvassa.
Ahkerimmat kertakäyttö vonkaajat jättivät rauhaan, tosin aloin pitämään vihkisormusta. Mutta tuttujen naisten käskyt; mene naimisiin kyllä lihavista pitäviä löytyy. Jatkuvat, nyt nostaen aina ensimmäiseksi: LIHAVA.
Sairastuin vakavasti perinnölliseen tautiin paino laski BMI 26,8 ylipainoa siis vain 5,7kg. Terveyden huolto muutti kohtelun Bmi 26,8 omaavaan henkilöön ystävälliseksi, ero oli huomattava käynnin syystä huolimatta.

Harvinainen Sairaus löytyi ja on hallinnassa, paino nousi jälleen BMI 31,3 ylipainoa 19,7kg Nyt olen jällen kaltoin kohdeltu terveyskeskus asiakas.
Tiedän aivan varmasti millainen ero; kohtelussa lihava - normaali painoinen terveydenhuollossa saa. Sairauteni ei johtunut lihavuudesta.

Minulla on SALARAKAS sillä on useampi muoto:
Tuvallisuus= täysinäinen vatsa
Suru= vaatii hellittelyä turvaa
Ilo = nautin
Kaipuu = älä välitä/ en tarvitse
Yksinäisyys = lähin ja helpoin; suun makuaistin hively vatsan täyte turvallista
Loukkaus= älä välitä hellittely
Miksi olen lihava:
Syön enemmän kuin kulutan. Ihan itse ruuan suuhuni laitan.
Ihminen syntyy pituuteensa nähden normaali painoisena. Siitä se alkaa; jokainen mättää ruoan suuhunsa ihan itse.
Niin TV kertoi sairaasta lihavia ”rakastavasta” miehestä, joka ahtoi rasvaa vankinsa kurkusta mahalaukkuun letkulla, ainoa jonkun muun tekemä toimenpide: olla lihava…

Onko lihavuus mielenterveys ongelma?
Olisikohan vahvasti itserakkaan ja itseriittoisen ihmisen muoto?
Syyt seuraukset;
Uusi painon hallintaa opettava kurssi terveyskeskuksissa
pidä kirjaa:

Milloin syöt (tapa tottumus)
Millainen on tunnetilasi kun syöt?
Mihin aikaan syöt ja kuinka usein päivän aikana?
Millaisessa paikassa seurassa syöt?
Millaisia määriä/annoksia syöt kerralla?

Ravitsemustiede ja -tutkimus ovat todistaneet; verensokerin pysyessä tasaisena, Ruoka ja Välipalat n. 3-4 tunnin välillä, annoskoot sopivia ja ravinto monipuolista. Ei tarvitse Fysiologisista syistä napsia tai ahmia.

Lihava syö yli kulutus tarpeensa, elintarvikkeen laadulla ei ole merkitystä.
Älä häpäise SALARAKASTASI väittämällä muuta.

Itsellänikin sama juttu. Pelkään että petän puolisoani jos laihdutan. Rakastan puolisoani, mutta eipä ole ainakaan pettämisongelmaa kun ei kukaan muu huoli.Nyt varmasti moni kirjoittaa että tuon vuoksi avioliittoni olisi jo nyt jotenkin epärehellisellä pohjalla. Sanonpa vaan etukäteen ettei ole, enkä voisi kuvitella toista puolisoa rinnalleni, mutta koen että on hyvä pitää myös omat mahdollisuutensa pettämiseen poissa vaihtoehtojen listalta, niin paljon puolisoani rakastan.

Minä olen aina ollut lihava (tai olin ollut) ja laihduttuani koko elämäni muuttui! Tunsin oloni ihanaksi ja itsevarmaksi! :) Mutta sinä oletkin ollut "hieman pullea" kun minä taas sairaalloisen lihava. Joten muutos on minun kohdallani suurenpi. En enää ikinä halua palata entiseen possu-elämääni!

Reilussa puolessa vuodessa paino on tippunut yli 30kg. Nyt painoindeksi 19.4. Laihtumisen suhteen hieman ristiriitaiset tunteet.

Toisaalta on hienoa kokeilla vanhoja vaatteita ja päivitellä, miten ei edes tajunnut olleensa niin iso. Toisaalta, olo on todella epävarma edelleen. Ja jotenkin ei oikein ole iskostunut vielä alitajuntaan, ettei enää ole Iso.

Luulin aiemmin, että kun laihdun, olen onnellinen ja itsevarmempi. Ehkä uskaltaudun etsimään jonkun kivan miehenkin. Lukuunottamatta vaatekaappia uusiessa kaupan pukukopissa koettuja onnen hetkiä, en kyllä ole sen onnellisempi. Ja itsetunto on ehkä jopa hieman huonompi kuin aiemmin.

Jotenkin ylimääräiset kilot toimivat suojamuurina. Nyt tunnen olevani ihan yksin ja turvaton.