Sapatin Rauhaa!
Lain alla oleva jumalaton ihminen on rasittava kaveri, koska on teeskentelijä eli tekopyhä ja armoton muita kohtaan. Jumala ei halua kenenkään luopuvan uskosta ja joutuvan takaisin lain alle, vaan haluaa kasvattaa uskovaista vähän kerrassaan ja pitkämielisesti armon kautta, niin että saavutetaan se päämäärä, mihin lain tietä kulkemalla ei voida päästä: Jumalan tahdon tekeminen vapaudesta ja rakkaudesta käsin.
Kun ihminen tulee uskoon ja pelastettuun olotilaan, niin hän hylkää ansioiden tien, oman pätemisen ja kelpaamisen Jumalan edessä. Kun hän luopuu uskosta, niin hän alkaa uudelleen ansaita itselleen taivaspaikkaa eli pitää halpana Jumalan armon ja Kristuksen veren, tallaa maahan Jumalan Pojan. Hebr.10:1-31 Tapahtuma on siis käänteinen kuin uskoontulossa. Uskoontulohetkellä ihmisellä ei ollut mitään ansioita esitettävänä Herralle. Luopuessaan uskosta hän hylkää Kristuksen uhrin ja tarjoaa itseään hänen sijaansa, kun lähestyy Jumalaa. Sellainen viallinen uhri ei kestä Jumalan edessä. Kumpikin kääntyminen tapahtuu henkimaailmassa ja tahdon alueella. Siinä ei ole kyse lain teoista vaan ihmisen suhtautumisesta evankeliumiin ja Jumalan armoon. Siinä on kyse uskon kallisarvoisena pitämisestä tai uskon hylkäämisestä. Vain ne pelastuvat, jotka perustautuvat uskoon eivätkä lain tekoihin. Kol.1:21-23; Room.3:19-28 Uskossa ei ole mitään omaa ansiota, sillä kaikki on Jumalan lahjaa ja vaikutusta: uskokin. Se ei ole omatekoista uskoa vaan Jumalan vaikuttamaa uskoa, Jumalan teko niissä, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen. Joh.6:29; Kol.2:12; Apt.3:16
Lain alla oleva jumalaton ihminen on rasittava kaveri, koska on teeskentelijä eli tekopyhä ja armoton muita kohtaan. Jumala ei halua kenenkään luopuvan uskosta ja joutuvan takaisin lain alle, vaan haluaa kasvattaa uskovaista vähän kerrassaan ja pitkämielisesti armon kautta, niin että saavutetaan se päämäärä, mihin lain tietä kulkemalla ei voida päästä: Jumalan tahdon tekeminen vapaudesta ja rakkaudesta käsin.
Kun ihminen tulee uskoon ja pelastettuun olotilaan, niin hän hylkää ansioiden tien, oman pätemisen ja kelpaamisen Jumalan edessä. Kun hän luopuu uskosta, niin hän alkaa uudelleen ansaita itselleen taivaspaikkaa eli pitää halpana Jumalan armon ja Kristuksen veren, tallaa maahan Jumalan Pojan. Hebr.10:1-31 Tapahtuma on siis käänteinen kuin uskoontulossa. Uskoontulohetkellä ihmisellä ei ollut mitään ansioita esitettävänä Herralle. Luopuessaan uskosta hän hylkää Kristuksen uhrin ja tarjoaa itseään hänen sijaansa, kun lähestyy Jumalaa. Sellainen viallinen uhri ei kestä Jumalan edessä. Kumpikin kääntyminen tapahtuu henkimaailmassa ja tahdon alueella. Siinä ei ole kyse lain teoista vaan ihmisen suhtautumisesta evankeliumiin ja Jumalan armoon. Siinä on kyse uskon kallisarvoisena pitämisestä tai uskon hylkäämisestä. Vain ne pelastuvat, jotka perustautuvat uskoon eivätkä lain tekoihin. Kol.1:21-23; Room.3:19-28 Uskossa ei ole mitään omaa ansiota, sillä kaikki on Jumalan lahjaa ja vaikutusta: uskokin. Se ei ole omatekoista uskoa vaan Jumalan vaikuttamaa uskoa, Jumalan teko niissä, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen. Joh.6:29; Kol.2:12; Apt.3:16
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noin adventisteina ymmärrämme ja uskomme.