Joskus parikymmentä vuotta sitten keksittiin uusi sana, joka on vieläkin ahkerassa käytössä: syyllistäminen. Sanotaan, että saarnatessaan synnistä kristityt syyllistävät. Ei kuulemma saisi syyllistää. Miksei saisi? Tausta-ajatuksena on, että syyllisyydentunnon kokeminen on paha asia. Kuitenkin sitä on aiemmin pidetty terveen moraalin merkkinä; omatunto on vielä hereillä.
Miksei saisi syyllistää?
Basker
13337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
huvittavat suunnattomasti uskovaisten syyllistämisyritykset. Siitä vaan, senkun syyllistätte.
Mutta pitää itse sitten kestää ateistien taholta tuleva arvostelu vinkumatta.
Pitää kestää. Nykyaikana elävien uskovien syyttäminen keskiajan ristiretkistä ja noitavainoista ei kuitenkaan ole ihan sama asia kuin nykyajan ihmisten syyttäminen nykyajan moraalittomuudesta. Henkilökohtaisesti en ole käynyt ristiretkellä enkä polttanut yhtään noitaa.
Olisikohan syynä pelko siitä, että ei niin paljon tarvittaisi terapiatunteja kalliin psykiatrin sohvalla syyllisyydentuntoa itkien, jos synti tunnustettaisiin synniksi ja tehtäisiin parannus synnistä.
Toki myös synnistä parannusta tehneellä voi olla asiaa terapiaan, onhan ihmisillä monenlaisia vaikeita kokemuksia takanaan. En siis ole sanomassa että terapioissa käyminen olisi turhaa. Jokainen joka tarvitsee kyseisiä hoitomuotoja, käyttäköön niitä. Itse en tosin ainakaan mihinkään hypnotisoitavaksi lähtisi ja saattaa olla muitakin hoitomuotoja joihin on syytä suhtautua varauksella.
Jos joku joka on tehnyt väärin, kokee syyllisyyttä niin siinähän ei ole mitään väärää. Mutta voi olla myös liiallista syyllisyyttä: jo anteeksiannetuista asioista syyllisyyden kokemista. Syyllisyyttä joistakin hyvistä asioista joita ei itselleen sallisi. Varmasti on myös sellaista syyllisyyttä, ettei ihminen oikein itsekään tiedä miksi hän kokee syyllisyyttä tietyissä tilanteissa.
Moni ihmettelee syyllistämistä. He eivät huomaa, että uskovat eivät ainoastaan syyllistä, vaan antavat syyllistetylle myös vastauksen: armo. Tässä on kyse lain ja evankeliumin julistamisen suhteesta - ei toista ilman toista. Jos joku haluaa kuulla vain lain, hän kuulee sen. Kuitenkin kummatkin annetaan tarjolle.
Raamatun pohjaltahan on syntynyt Tuomiorovasteja, Tuomiokapituleja, Tuomiokirkkoja jne... voitaisko sanoa, että mitä enemmän uskotaan, sitä enemmän hyökätään.
Mutt nämäkin instanssit saarnaavat Suomen lainsäädännön mukaisesti. Esim. Aborttikysymyksessä, homoja kohtaan jne., missä herätyskristillisyys monin paikoin kääntää selkänsä lainsäädännölle.
Tämän lisäksi väärin perustein tuomitsemisesta tulee helposti elämäntapa, jos Jeesuksen rakkaus koetaan puolueelliseksi ylpeyden aiheeksi. Tämähän näkyy erinomaisesti uskovien pilkkoutumisessa ja keskinäisenä torana, missä pyritään korostamaan oman herätyksen raittiutta. Syyllisyydentunto herää varmasti jokaisella keskivertoihmisellä itsestäänkin, mutta osa ei hyväksy tappamalla ostettua rakkautta lainkaan, eikä kehämäisiä uskomusjärjestelmiä. Vastuu annetusta elämästä riittääkin hyvinkin monelle.. ja ensisijaisesti luomaan oikeumukaisuutta ja vastuuntuntoa ihmisiä ja luontoa kohtaan, joihin me voimme vaikuttaa itse. Siksi teistit, agnostikot, jne. puoliväliuskovat suunnat eivät ole syyllistäviä luonteeltaan. Vasta kun mennään ateismiin ja ääripäähän, näitä piirteitä alkaa jo esiintymään.
Nämä tuomio -alkuiset kirkolliset termit eivät liity tuomioon. Kantasana on alunperin latinan domus, talo, joka on ruotsinkielisen papiston kautta sekaantunut ruotsin sanaan dom, tuomio.
Miksei se sitten lue suluissa perässä !
tämähän on katalaa valtionkirkolta, pitää oikein alkaa syyllistämään.
Jep. Mutta semiotiikalle emme voi mitään.
Olen mennyt muutaman kertaa tuomiokirkkoon tuomiorovastin tuomittavaksi.
Ryhtini olisi parempi jos olisin mennyt talokirkkoon talollisen taputeltavaksi.
Sen kun vielä näkisi, että rovasti tuomitsee. Ei tapahtune nykyajan kirkossa. Tuli ja tulikivi ovat jäähtyneet eikä laava enää roisku.
Kirkko on valveilla ja seuraa aikaansa. Se tietää mitä muualla tehdään ja pitää ihmisestä kiinni - kaatamatta
Kirkko seuraa aikaansa liiankin hyvin, jopa mukautuu ajan henkeen. Se on pelkkä avustus- ja terapiajärjestö, jolloin sen sanomasta on jäljellä vain puolet. Hengellinen puoli, laki ja evankeliumi, puuttuvat. Ja kaataminen jääköön omaan arvoonsa, ei jaksa kiinnostaa.
-Jumalan Sanaa rehellisesti Pyhässä Hengessä sekä parannuksen sanomaa niin varmasti kuulijakunnassa syntyy pistoja sydämiin, sillä Jumalan Sana on kuin kaksiteräinen, miekka joka tutkii kaikki, nivelet ja ytimet sekä hengen jne..on suurta saada tulla oikealla tavalla, syylliseksi ja syntiseksi Jumalan edessä, sillä sieltä pääsee tuomitun paikalle, josta edelleen Armon alle ja vapauteen,Hallleluuujaaaaaaa!
-sellaista on aito evankeliumi, se haavoittaa, mutta sillä on tavattoman hyvä tervehdyttävä, vaikutus sen jälkeen !