Ihmettelen todella paljon että jotkut olettavat kehomme kuoleman päättävämme päivämme lopullisesti. Nykyään on niin paljon näyttöä kuolemanjälkeisestä elämäsätä "henkimaailmasta" ja jälleensyntymisestä. Kirjastot ja kirjakaupat ovat pullollaan tämän aiheisia kirjoja. Samoin netistä löytyy paljon kyseisestä aiheesta tietoa.
Ihmisen tietoisuus on aivan jotain muuta kuin biologista ja sähkökemiallista impulssia.
Kysymys on vain siitä haluako ihminen ottaa itse selvää asioista vaan vain keskustella ja kinastella.
Ihmisen tietoisuus on aivan jotain muuta kuin biologista ja sähkökemiallista impulssia.
Kysymys on vain siitä haluako ihminen ottaa itse selvää asioista vaan vain keskustella ja kinastella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutama hyvä kirja on Michael Newtonin "Sielujen matka" ja "Sielujen kohtalo".
Jälkimmäinen on periaatteessa jatkoa edelliselle. Kirjat kertovat aika seikkaperäisesti kuolemanjälkeisestä elämästä henkimaailmassa ja siitä kun suunnitellaan uuttaa maanpäällistä elämää. Kirjassa on useiden haastatteluja jotka muistavat henkimaailman tapahtumat.
Kirjat auttavat ymmärtämään tämän maailman luonnetta ja omia "vaikeuksia" ja muutenkin elämää.
Kannattaa tutustua ehdottomasti niin ei sen jälkeen tarvitse tälläkään foorumilla pohdiskella ja kysellä että onko vai ei, kun sitten tietää miten asiat ovat ja että todellakin elämää on "kuoleman jälkeen".
Ei se tee kuolemanjälkeisestä elämästä yhtään sen todempaa, että siitä on kirjoitettu iso kasa humpuukikirjoja. Tietellisesti kuolemanjälkeistä elämää ei käsittääkseni ole todistettu.
Kaikki ei varmaan edes tykkäisi ikuisesta elämästä. Jos on äärettömästä aikaa niin ennemmin tai myöhemmin kaikki kiinnostavat asiat on tehty ja tavoitteet saavutettu. Ja näin se muuttuu vähitellen todella tylsäksi PYSÄHTYNEISYYDEN AJAKSI. Tästä elämästä lähes jokainen yrittää saada mahdollisimman paljon irti koska aikaa on vain rajoitetusti. Tässä elämässä on myös tiettyjä tavoitteita kuten lasten hankkiminen, uran luominen yms. Mitä tavoitteita ikuisessa elämässä voisi olla, jotta se voisi pysyä kiinnostavana vielä muutaman tuhannen, miljoonan, miljardin, jne. jne. vuoden kuluttua?
Jokainen luonnontieteitä lukenut tietää, että aika on illuusio.
Aika on aineen ominaisuus. Aika on entropian gradientti, ja entropia puolestaan hiukkasjoukon. Systeemisä, jossa ei ole ainetta, ei ole hiukkasia, joilla ei myöskään ole entropiaa, ja systeemissä, jossa ei ole entropiaa, ei myöskään ole aikaa.
Ja tämä oli kaikkein järisyttävin kokemus, jonka omasta kuolemastani tajusin. Tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa. Se on suora seuraus termodynamiikan II laista. Ei ainetta - ei entropiaa - ei aikaa. Lineaarinen kronos, joka kulkee yksisuuntaisesti väliä menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus, käpristyy yhdeksi ainoaksi pisteeksi, kairokseksi, jossa kaikki - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, ovat samassa pisteessä yhtäaikaisesti läsnä.
Lasten hankinta, uran luominen jne ovat kaikki yhtä tyhjän kanssa lopultakin. Ainoa, millä on merkitystä, on rakkaus. Mikään muu ei merkitse sentin vertaa.
Ajan lyhyt historia,muistin suhteellisuus,elämää lähes pelkän muistin varassa.
...itsensä? Mitä silloin on?
Vaikka kuolemajälkeistä elämää ole tieteellisesti todistettukaan, niin ei tarkoita että sitä ei ole olisi. Näyttöä löytyy ja paljon asiasta.
Mikä on humpuukkikirjallisuus?? Kyse on omakohtaisista kokemuksista ja paljon muustakin kuten myös objektiivisista todisteista joita eivät tiedemiehet suostu kommentoimaan. Ei se ole humpuukkia, kuten kaikki varmaankin tietävät -tieteen harjoittajatkin.
Esimerkiksi täältä löytää asiasta mielenkiintoista luettavaa:
http://www.astraldynamics.com
Ohjeita löytyy myös esim vasta-alkajille. Kumma että ihmiset luulee että henkimaailman asioissa on jotain pelättävää. Jokainen voi itse kokeilla ja olla sitten sitä mieltä asiasta kun haluaa olla.