Mitä mieltä kirppiksistä

tuntuu, että sellaisetkin jotka nyrpistelee kirpparitavaroille, käyvät myös itse kirppareilla vaikka toisella paikkakunnalla:D

Hmmm...täälläpäin vielä kymmenkunta vuotta sitten, kirppareita pidettiin köyhien ihmisten ostospaikkoina.Ehkä kirpparisanalla on joillekkin asenteellinen merkitys:)

Naapurin rouva ostelee kirppareilta kaikenlaista tilpehtööriä, mutta vaatteita ei koskaan:)

Itse saan mainiosti päivän kulumaan kirppareilla, lapsille löytää uudenveroisia vaatteita melkein ilmaiseksi ja itselle sekä kotiin on löytynyt kaikenlaista kivaa:)

Ihan hyvä, että itselle tarpeeton tavara menee kiertoon, eikä kaatopaikoille:)

tuon tuostakin, sieltä tekee toisinaan löytöjä. niinkään ei tule vaatteita osteltua, mutta kaikkea pientä kodin tarviketta, lukemista, löysinpä tässä hiljattain kauniin eteisen pöytä-peili-hyllysysteemin joka sopi tiloihini vallan mainiosti. Keräilen myös tietyntyyppisiä posliiniastioita joita toisinaan tulee kirppareilla vastaan.

Silloin kun lapset olivat pieneiä ja kasvoivat vimmattua vauhtia, ostelin heille vaatteitakin kirppareilta. Ihan hyvää käyttövaatetta sieltä ainakin silloin löytyi.

Itselläni taas ei tule vietyä myyntiin milloinkaan mitään, mutta tyttäreni on omaksunut tämän hyvän tavan kierrättää tavaroita. hänen mukaansa saatan laittaa sitten jotain itselleni ylimääräiseksi jäänyttä.

aina lauantaisin perheen kanssa katsomaan kirppikselle köyhiä ihmisiä. Oppivatpahan lapsetkin arvostamaan sitä mitä heillä on, eli kaikkea!

Mut oikeesti ne on ihan kivoja paikkoja ja varsinkin lapsille löytyy paljon käyttökelpoista tavaraa. Kyllä sieltä tulee ittekkin osteltua joskus.

Eipä noita ole tullut kierrettyä, paitsi jos sellaisiksi lasketaan romutorit. Tänään viimeksi jouduin sellaisella torilla käymään. Mitään en ostanut, mutta tulihan sitä ihmeteltyä noita vanhoja auton ja moottoripyörien osia.
Nykyisin noille romutoreille tuppaa liikaa kaikenmaailman kippojen ja paitojen myyjiä. Mutta kai se kuuluu ajanhenkeen, tarkoitushan on houkutella kauniimman sukupuolen edustajat paikalle. Ja sitä kautta ostovoimaa toreille

Joskus aikojen alussa, romutorit olivat miesten valtakuntaa jossa sai hypistellä likaisia kaasuttimia ja pölykapseleita.

Olen elämänkumppanini pöytiin kyydinnyt kuorman jos toisenkin myyntiin. Ja takaisn odottamaan parempaa sukseeta.

Olen ostanut kirppiksilta vuosien varrella paljon tarpeetonta, jos tarpeeseekin mennyttä kalua.

Se minua joskus jurbindelee, että kirppiksille vastoin ideaa kyörätään muoviin pakattuua uutukaista hilavitkutinta. Ja, että tarjotaan melkein tuoreena käyttökelpoisena vanhaa kuivettunutta vernissaa.

Rompetorit ovat ajatus sinänsä.

kuin aarreaitoissa, en niinkään aina mitään ostaakseni, kunhan katselen ja kääntelen -vanhat tavarat herättävät joskus mukavia haikeitakin muistoja, kun lapset olivat pieniä, tai kun itse olin nuori jne.

Mietin aina, miten ihanaa kun esim. lasten vaatteita kierrätetään, ja kuinka edullisia melkein uusia vaatteita sieltä lapsille saa - olisipa kirppis kulttuuri ollut jo silloin tällä tasolla, kun omat lapset olivat pahimmassa vaatteiden kulutus iässä.