Ahvenanmaa 1917

Ahvenanmaa ja Ruotsin tekemiset sen takaisin saamiseksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tämä on todella mielenkiintoinen juttu.

Erittäin hyvän ja perusteellisen kuvan asioiden kulusta saa Bror Laurlan kirjasta Tie Talvisotaan, Kustannuspiste 1978, ISBN 951-95192-6-2

Kirjassa kerrotaa perusteellisesti kaikista Ruotsin toimista ja yrityksistä, niin poliittisesti kuin sotilaallisesti, saada takaisin edes jotakin tuosta "itämaan" menetyksestä. Ruotsin osuus tulee esiin joka käänteessä ja peruslähtokohta oli Suomen itsenäistyttyä ettei Suomen itsenäisyys kauaa säily ja Ahvenanmaa täytyy saada takaisin keinolla millä hyvänsä juuri Suomelta. Tilaisuus menisi auttamatta ohi kun venäjä taas liittäisi Suomen "ikuisiksi ajoiksi" itseensä.

Ruotsin suurin vihollinen ja este tässä kaappaushankkeessa olikin yllättäen Mannerheim!

Tässä kirjassa kerrotaan myös Ahvenanmaalla 1917 syntyneen aktivisti/separatistiliikkeen, Ålandsrörelsenin toiminnasta ja Julius Sundblomin osuudesta tapahtumien kulkuun.

Ja se Oolannin sota oli kauhia...

Tosin jotkut pilkkakirveet lisäsivät hyvään marssilauluumme "Oolannin sotaan" mojovan "vastalauseen": "Jos Sundblom ois Oolannin keisari. niin silakat ois Oolannin soltaattii ja ne uisivat ympäri fästninkii."

Suosittelen kaikille Ahvenanmaasta kiinnostuneelle tuon kirjan lukemista.

Samalla saat perusteellisen katsauksen Suomen historiaan alkaen vuoden 1809 tapahtumista aina Talvisotaan saakka.

Miten se Kekkonen kirjoittikaan noista "Vahingollisista ruotsalaisista":

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000013806175&view_mode=flat

>>Ahvenanmaalaisten yritys epäonnistui, mutta pitkällinen kiista heitti synkän varjonsa "emämaan" ja "saariston" välille. Suomessa on totuttu kunnioittamaan tehtyjä sopimuksia, ja siksi Ahvenanmaa kaikkine valtakunnallista itsetuntoa loukkaavine erioikeuksineen sai elää rauhassa omaa elämäänsä. Tosin jotkut pilkkakirveet lisäsivät hyvään marssilauluumme "Oolannin sotaan" mojovan "vastalauseen": "Jos Sundblom ois Oolannin keisari. niin silakat ois Oolannin soltaattii ja ne uisivat ympäri fästninkii." Siihenpä sitten pysähdyttiinkin. Mutta ei myöskään päässyt syntymään mitään välitöntä, sydämellistä suhdetta muun Suomen ja Ahvenanmaan välille. Sundblom halusi pysyttää "valtakuntansa" eristettynä, eikä täältä käsin haluttu ystävyyttä tyrkyttää. Maksettiin vain ja maksetaan edelleen kovilla verorahoilla tarpeelliset kymmenien miljoonien vuotuiset lisät Ahvenanmaan menoihin.

oudointa ole se, että punaiset "suomalaiset" yrittivät kammeta saarta venäjälle?

Itsenäisen Suomen ulkopolitiikan alkutaival, toimittaja Päiviö Tommila. Porvoo 1962. WSOY
Toimituskunta Eino Jutikkala, Arvi Korhonen, L.A. Puntila

Mielenkiintoinen kirja Suomen ulkopolitiikasta ja sen alkutaipaleesta. Kirjasta käy ilmi, ettei yhtään ulkopoliittista kysymysttä ollut ilman Ahvenanmaata! Kaikki kiertyi tavalla tai toisella tuohon saariryhmään. Suhteet Saksaan ja Ruotsiin, sekä näiden keskinäinen peli Suomen kustannuksella. Kirjassa käydään Ahvenanmaan kysymystä aika perusteellisesti läpi ja lopussa on erittäin hyvät lähdeluettelot kaikista samaa kysymystä käsittelevistä teoksista.
Kaikkein pahin kanto kaskessa olikin yllättäin Mannerheim. Hän ei suostunut kerta kaikkiaan antamaan periksi Kustaa V:lle ja tämän ajamille juonitteluille Ahvenanmaan liittämiseksi Ruotsiin!

Lainauksia kirjasta sivumerkinnöin:

Ahvenanmaasta sivulla 111:

Mannerheim korosti, miten mahdotonta oli, että jokin kansansirpale sai vaatia itsemääräämisoikeutta.

Ruotsin aktivistit esittivät jo vuonna 1915-16 vaatimuksen Ruotsin aktiivisemmasta osanotosta maailmansotaan Saksan liittolaisena sekä tässä yhteydessä Ahvenanmaan liittämisestä ruotsiin.

sivu 107:

Talvella 1917-18 kerättiin 7135 nimeä Ruotsille osoitettuun adressiin, jossa pyydettiin Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin.
Adressi päivättiin jo 31.12.1917 mutta toimitettiin vasta 2.2.1918 Ruotsin viranomaisille. Ruotsi lähettikin sotalaivoja 14.2.1918 Ahvenanmaalaisten turvaksi.

Sivu 41:

Ruotsin joukkojen yllättävä saapuminen Ahvenanmaalle herätti Saksan ulkoministeriössä levotonta hämmästystä. Saksa ryhtyikin nyt kiireellisesti vastatoimenpiteisii.

Sivu 42:

Saksalaisten Ahvenanmaahan kohdistuvat suunnitelmat aiheuttivt suurta levottomuutta Ruotsissa. (Ruotsin KustaaV:n puolisohan oli Saksan keisari Wilhelmin serkku... joten hämminkiin oli aihettakin!)
Saatuan kiireellisen avunpyynnön Suomen hallitukselta Wilhelm katsoi tarpeelliseksi lähettää avustusretkikuntansa. 21.2 saatettiin asia Ruotsin kuninkaan ja ulkoministeriön tiedoksi ja pyydettiin Ruotsin hallitusta poistamaan laivansa tai siirtämään ne Eckeröhön.
Saksalaiset sotalaivat saapuivat Eckerön edustalle 5.3.1918. Syntyneen tilanteen johdosta ruotsalaiset eivät enää halunneet jäädä Ahvenanmaalle.

Sivu 40:

Saksan ulkoministeriö ilmoitti 1917 lopulla Ruotsin hallitukselle olevansa valmis myötävaikuttamaan siihen, että Ruotsi saisi omistukseensa Ahvenanmaan. Ehtona oli saarten linnoittamattomuus ja malmikuljetusten lisääminen Saksaan ja neuvottelut siitä!
KustaaV olisi ollut valmis heti hyväksymään ehdot.

Sivu 106:

Epävirallisissa kyselyissa 11. ja 27 joulukuuta 1917 oli Saksan ulkoministeri tiedustellut Ruotin kuninkaalta Kustaa V:lta khaluaisiko Ruotsi tietyin ehdoin ottaa Ahvenanmaan haltuunsa!

Ruotsi oli tosi katkera Kansainliiton
päätöksestä! Ruotsin harjoittama törkeä vehkeily joka suuntaan, sekä suoranainen valehteleminen paljastui lopultakin ja päätöskin oli sen mukainen. Ahvenanmaa kuului Suomelle.

Sitä lohduteltiin sanomalla, että ainoa joka voitti jotain kiistassa oli Ahvenanmaa.

Vain Ahvenanmaalaisten oma maine adressijupakan seurauksena tahriintui lopullisesti ja niitä alettiin pitämään luopioina suomalaisten silmissä.

Ei ollut mikään ihme, että näkyvimmin Ruotsiin yhteydessä olleet toimittaja, myöhemmin poliitikko, Sundblom ja varatuomari C. Björkman pidätettiin maankavalluksesta suomalaisten joukkojen tullessa saarille. Tästä hyvästä Ruotsin lehdistö esitti uhkauksia diplomaattisuhteiden katkaisusta Suomeen.

Tuo toimittaja Sundblom omisti Ahvenanmaan ainoa lehden, Ålandin, ja käytti sitä SuRutta kiihotukseensa.