..tää taas yks tarina, kurjuudesta. synnyin lastekotielämään, olin monessakin lastenkodissa, sitten koulukodissa ,suljetulla osastolla ja sellasessa paikassa jossa meitä nuoria hakattiin ja pakotettiin.. se ehkä olikin mun elämässä se joka teki musta katkeran ja ilkeän.. sellasen joka ei luota ihmisiin pätkääkään! en ole asunut "siviilissä" kun 3v muuten olen ollut aina laitos kierteessä.. nytkin asun turvakodissa! ihmiset hyvät.. eläkää kunnolla ja rakastakaa lähimmäisiämme ! ja kertokaa kuika rakastatte heitä, ja pitäkää huoli toisistanne , älkää hylätkö lapsianne "laitoksiin " se voi turmella heidän elämän kokonaan.. (jos on vanhemmat) mulla ei ole vanhempia eikä sukua joka tukee tai osataa mulle autoja tai edes RUOKAA.. mua säälittää ja pistää vihaksi ne ihmiset jotka valittaa elämäänsä, silti vanhemmat ostaa autot ja paapoo jatkuvasti.. herätys !! kattokaa ympärille! on myös sellasia jolla EI OLE OIKEESTI MITÄÄN ! no se siitä.. RAKASTAKAAMME TOISIAMME. JA SIUNAUSTA MATKALLENNE..
surullninen :=(
lastenkotilapsi ...
61095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivon että elämäsi kääntyy hyväksi!
Toivon ja rukoilen, että löydät itsellesi sen ihkaoman ihmisen ja että tulevaisuudessa vielä saat suuren perheen.
Ei koskaan pitäisi lasta hylätä niin kuin sinut on hylätty! Ihmisyhteisö on tehnyt siinä suuren synnin sinua kohtaan.
Silti... älä katkeroidu vaan suhtaudun luottavaisesti siihen että kurjuudesta on myös tie ylöspäin.
Yritteliäisyyttä, toivoa, uskoa, ahkeruutta, sisua, kärsivällisyyttä ja jokin päämäärä: siinä ovat ne valttikortit, jolla pääset eteenpäin.
Laitos ei tarvitse olla välttämättä lopullinen kohtalo!
kiitos viestistäsi.. se on totta että eihän katkeroitumisella mitään saa.. olen aina ajatellut että jonakin päivänä ehkä mä voin auttaa sellasia ihmisiä jolla on vaikeeta .. koska ymmärrän heitä.. siunausta sinunkin matkallesi :)
Elämä on joskus vaikiaa...ja kaiken alussa kortit jaetaan, mutta ei kannata vaipua synkkyyteen ja mustaan, koska kaikki varmasti kääntyy vielä parhain päin! Kun vain itse uskot ja luotat siihen ja teet kaikkesi saadaksesi elämäsi sellaiseksi kuin sen haluat. Elämä on lahja muista se ja sitä on siten vaaliminen. Emme voi valitä lähtökohtia, mutta voimme vaikuttaa siihen millainen siitä tulee, vai mitä?
hei! mulle voi laittaa postia, osote = nimimerkki
Surullista, että elämäsi alkutaival on ollut noin kivikkoinen. Mutta oletan että siitä ei ole pelkästään haittaa. Sinä osaat varmasti tulevaisuudessa arvostaa kotia,mahdollista perhettä ja ystäviä kunhan uskallat ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Itselläni on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus, mutta en silti ole saanut mitään "ilmaiseksi", työllä olen joutunut tienaamaan viikkorahani ym. Itseäni myös v*tuttaa turhannarisijat...
Rohkeasti vaan elämänsyrjästä kiinni, nyt olet ihan omillasi ja pystyt rakentamaan elämäsi sellaiseksi kuin itse haluat. :)