Mikä "KävelläänKullanKanssaKäsiKädessäShoppailemassa" -päivä tämä oikein oli?? Kaikkialla vain pareja nauttimassa aurinkoisesta säästä kaupungilla ja kiertelemässä vaatekauppoja. Itse olin yksin ja sain vaan muutaman puolitutun mulkaisun. Tapasin lapsuudenystävänikin, jolla oli pokkaa tulla vaan juttelemaan "niitänäitä". Ihan kuin emme enää olisi mitään! Hän ei ole edes antanut uutta numeroaan minulle...noh tuo numeronvaihdos olikin oiva tapa päästä minusta eroon.
Niin "ihana" kesäinen lauantai
Ypöilevä...
10968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vielä se, että henkilö jonka kanssa on ollut flirttiä jo jonkin aikaa, käveli TYTTÖNSÄ kanssa vastaan. Eli se siitäkin sitten.
tuollainen masentaa. Minäkin olen saanut huomata, että kiinnostavista miespuoleisista valtaosa seurustelee. Sille ei mahda mitään :-(
Eikö muita muka ärsytä ja ahdista kauniit kesäpäivät ja täpötäysi keskusta täynnä iloisia ihmisiä joilla on ystäviä?
siksi istunkin kotona tuijottamassa seinää ja juomassa kaljaa
Niin tietysti se ahistaa,kun itsekin kaipaisi välittämistä ja läheisyyttä,mutta sen sijaan nököttää kotona tehden jotain turhaa jotta päivä kuluis edes jotenkin...
Ei minua ärsytä ainakaan. Olen yksin. Mutta en silti hapannaama. Kävelen kaupungilla yksin ja hymyillen. Ikinä ei voi tietää mitä kivoja yllätyksiä voi elämässä tulla. Pitää vain olla positiivinen asenne.
Voit saada kaiken ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä ihan oudoissa paikoissa tai sitten voi olla että elämäsi on todella tylsää etkä ikinä saa mitään mukavaa. Yritä ainakin hymyillä ja ajatella positiivisesti.
Eihän se mitäään välttämättä muuta mutta on paljon mukavanpi olo itsellä kun iloitsee. Älä mieti sitä mitä sinulla ei ole. Keskity siihen mitä sinulla on ja mitä voit saada.
MInäkin olin tuollaisessa elämäntilanteessa jokunen vuosi sitten. Oli äärettömän hankalaa tutustua uudella paikkakunnalla ihmisiin aluksi ja niinpä nökötin kotona suurimman osan ajasta. Miehistä ei ollut tietoakaan niinä aikoina, tuntui että kaikki juoksivat minua lähinnä karkuun. Minua ei ketkään muut käyneet baarissa jututtamassa kuin humalaiset. Ajattelin että näinköhän ne sinkkupäivät vielä jatkuu pitkään.
Minä luulen, että sellainen epätoivoisuus ja happamuus paistaa jotenkin läpi ja samalla karkottaa ihmiset ympäriltä, varsinkin järkevämmät. Tunsin työpaikalta muutaman miespuolisen epätoivoisen ja vaikka muuten olivatkin mukavia, niin ei sellaisen kanssa voi olla tekemisissä kun he heti ottavat niin tosissaan ja jäävät roikkumaan.
Koetappa muuttaa asennettasi. Unohda ihastukset ja hommaa itsellesi niin paljon uusia harrastuksia ettet kerkeä märehtimään omaa surkeuttasi. Näin minä tein ja pikkuhiljaa elämään tulikin uusia tuttavuuksia ja paljon mukavia asioita. Mieskin löytyi ja täysin erilainen kuin mihin olin aiemmin ihastunut. Koeta ensin tutustua ihmiseen ja sen jälkeen vasta mahdollisesti ihastua. Enkä muuten usko, että kukaan vaihtaa numeroaan sen vuoksi ettet sinä saisi häntä kiinni, unohda myös tällaiset aatokset.
Noniin, tuo on ihan ymmärrettävää jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle. Minä taas olen asunut samassa paikassa koko ikäni enkä näköjään ole saanut mitään pysyvää aikaan.
Enkä tarkoittanut tuota, että joku olisi MINUN takiani numeroaan vaihtanut...hän ei vaan "ehdi" sitä minulle ilmoittamaan. Siinä sen näkee miten paljon tyyppi haluaa olla tekemisissä kanssani..
Hyviä neuvoja kuitenkin, kiitos. Enkä nyt niin hapan ole, sillointällöin se epätoivoisuus vaan valtaa mielen...:/ On niitä hyviä aikojakin mutta kaikki suhteet tuntuvat loppuvan vaikka ihan sopivasti mielestäni yritän.
Muista alentaa niitä kriteereitä. Sä taidat aluta kaikki miehet jotka on jotenkin saavuttamattomia ja jotka eivät ole sunlaisesta edes kiinnostuneita.
yksinään on vielä paljon ahdistavampaa. Vaikka ulkona liikkuukin noita vastarakastuneita pareja kyhnyttämässä, silti raahaudun aina ulos kun kotiin 4 seinän sisälle jäämistä en siedä alkuunkaan. Kotona pystyy lähinnä nopeasti nukkumaan, mutta heti aamulla herätessä tulee aina ahdistunut olo kun sieltä pitää joka ikinen aamu herätä yksin, ja sen jälkeen on pakko päästä ulos.
Ihmisten ilmoilla oleskeluakaan ei tosin ilman viinaa siedä juuri noiden vastarakastuneiden kyhnyttäjien sekä säännönmukaisesti aina ja poikkeuksetta nirsojen sinkkutyttöjen takia, mutta kotona oleskelua ei kestä yhtään paremmin edes kalsarikännejä vetäen.