Jo aikaisin aamulla, kun sain verkosta kottikärryllisen kalaa, oli sellainen kumma tunne. Mitä kummaa tämä on, ajattelin.
Saatuani kalat kylmyyteen selvisi asia, siis viinakauppaan teki mieli.
Tankkasin leveätelaisen, asetin nahkapipon päähän, ajolasit silmille ja annoin palaa suorinta tietä. Nimismiehenkiharan kautta matkaa olisi tullut toistasataa kilometriä, vaan kun päästelisin vesistön ja soiden yli, lyhenisi matka kummasti.
Kipinät vaan sinkoilivat kun kelkan sukset tapasivat kyläpahasen öljysorapinnan rusautettuani erämaasta keskelle kylää.
Baarin ovi oli auki. Juottolan isäntä imi pillillä kaljaa puolimakaavassa asennossa.
Osa kylän väestä ei ollut päässyt koteihinsa asti vaan moni retkotti seljällään siellä sun täällä.
Kurvasin viinakaupan eteen, asetin parkkikiekon kelkan päälle ja tartuin pitkäripaan. Mitä hel........ovi oli kiinni?
Tuhannet viinapullot killittelivät lasin takana kun tajusin että on sunnuntai.
Viinakaupan myyjä, joka asui rakennuksen yläkerrassa, roikkui ikkunasta todeten, aika juovuksissa, että kyllä hän pyhänäkin voisi tutulle myydä, vaan kun kunnan alkoholitarkastaja makaa hulluna juovuksissa asuntonsa oven edessä, ulkopuolella, ja että hän voisi avaimensakin pudottaa että saisin lastin, vaan sanoi pelkäävänsä että putsaan putiikin tyhjäksi, eli se siitä.
Siis keskiselle, totesin kun kurvasin Siwan laituriin. Kaljarekka oli käynyt edellispäivänä ja lasti oli vielä trukkilavalla ulkosalla.
Siwan asiakaspalvelupäällikkö Arvo Kepu oli yrittänyt parastaan. Tyhjiä kaljapulloja oli pitkin kaksimetristä lastauslaituria. Örisi siinä tyytyväisenä ottaneensa vähän etua, seuraava lasti kun tulisi vasta kuukauden päästä.
Siinä sovittiin, että koska selkärepullinen kaljaa ei vastaa repullista viinaa, otan peräkärryn lainaksi.
97 korillista sain mahtumaan kuormaan. Sata oli tavoite, mutta olisi mennyt ylikuorman puolelle, joten niihin oli tyytyminen.
Matka kotipuoleen piti tehdä arvokkaan lastin kanssa yleisiä teitä pitkin. Muutamissa pitkissä nousuissa variaattori valitti ilkeästi. En kuitenkaan panikoinut, sillä varaosa oli mukana, olin köhminyt Eetlan sukkahousut varoiksi matkaan.
20 denieerin sukkahousuilla pyyhältää pitkät matkat jos kuminauha sattuisi katkeamaan.
Kun kotipihalla irrotin kärriä kelkasta, läksi kärri liikkeelle järveä kohti ja minä kolmantena perään. Ei siinä mikään auttanut, rinne oli jyrkkä ja kilinä vaan kuului kun ohrapirtelöpullot vierivät rantaa kohden.
Pelko lastin kunnosta huolestutti kovasti. Oli onni onnettomuudessa, vaan yksi pullo oli rikki.
Otin pari koria kantoon ja läksin tupaan parantamaan mualimmoo...............
Saatuani kalat kylmyyteen selvisi asia, siis viinakauppaan teki mieli.
Tankkasin leveätelaisen, asetin nahkapipon päähän, ajolasit silmille ja annoin palaa suorinta tietä. Nimismiehenkiharan kautta matkaa olisi tullut toistasataa kilometriä, vaan kun päästelisin vesistön ja soiden yli, lyhenisi matka kummasti.
Kipinät vaan sinkoilivat kun kelkan sukset tapasivat kyläpahasen öljysorapinnan rusautettuani erämaasta keskelle kylää.
Baarin ovi oli auki. Juottolan isäntä imi pillillä kaljaa puolimakaavassa asennossa.
Osa kylän väestä ei ollut päässyt koteihinsa asti vaan moni retkotti seljällään siellä sun täällä.
Kurvasin viinakaupan eteen, asetin parkkikiekon kelkan päälle ja tartuin pitkäripaan. Mitä hel........ovi oli kiinni?
Tuhannet viinapullot killittelivät lasin takana kun tajusin että on sunnuntai.
Viinakaupan myyjä, joka asui rakennuksen yläkerrassa, roikkui ikkunasta todeten, aika juovuksissa, että kyllä hän pyhänäkin voisi tutulle myydä, vaan kun kunnan alkoholitarkastaja makaa hulluna juovuksissa asuntonsa oven edessä, ulkopuolella, ja että hän voisi avaimensakin pudottaa että saisin lastin, vaan sanoi pelkäävänsä että putsaan putiikin tyhjäksi, eli se siitä.
Siis keskiselle, totesin kun kurvasin Siwan laituriin. Kaljarekka oli käynyt edellispäivänä ja lasti oli vielä trukkilavalla ulkosalla.
Siwan asiakaspalvelupäällikkö Arvo Kepu oli yrittänyt parastaan. Tyhjiä kaljapulloja oli pitkin kaksimetristä lastauslaituria. Örisi siinä tyytyväisenä ottaneensa vähän etua, seuraava lasti kun tulisi vasta kuukauden päästä.
Siinä sovittiin, että koska selkärepullinen kaljaa ei vastaa repullista viinaa, otan peräkärryn lainaksi.
97 korillista sain mahtumaan kuormaan. Sata oli tavoite, mutta olisi mennyt ylikuorman puolelle, joten niihin oli tyytyminen.
Matka kotipuoleen piti tehdä arvokkaan lastin kanssa yleisiä teitä pitkin. Muutamissa pitkissä nousuissa variaattori valitti ilkeästi. En kuitenkaan panikoinut, sillä varaosa oli mukana, olin köhminyt Eetlan sukkahousut varoiksi matkaan.
20 denieerin sukkahousuilla pyyhältää pitkät matkat jos kuminauha sattuisi katkeamaan.
Kun kotipihalla irrotin kärriä kelkasta, läksi kärri liikkeelle järveä kohti ja minä kolmantena perään. Ei siinä mikään auttanut, rinne oli jyrkkä ja kilinä vaan kuului kun ohrapirtelöpullot vierivät rantaa kohden.
Pelko lastin kunnosta huolestutti kovasti. Oli onni onnettomuudessa, vaan yksi pullo oli rikki.
Otin pari koria kantoon ja läksin tupaan parantamaan mualimmoo...............
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.