Onko joku teistä asunut luostarissa? Millaisia rajoituksia luostarielämä asettaa? Täytyykö herätä hyvin aikaisin? Ankaraa työntekoa? Askeettista elämää? Täytyykö tehdä lupauksia koskien omaa uskonvaellusta? Löytyykö aiheesta kirjallisuutta, lähinnä omakohtaisia kokemuksia?
Kokemuksia luostarielämästä?
mirror
91945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitä tarkoitat? Jos tarkoitat, olemmeko olleet noviiseina, niin siihen minun täytyy omalta kohdaltani vastata kielteisesti. Talkoissahan monet meistä ovat olleet luostareissa, jotkut pitempiä, jotkut lyhempiä aikoja.
Kirjallisuutta löytyy aiheesta paljonkin, ensinnä tulevat mieleeni isä Arvi Karpovin muistelmat: Valamo Syvimmällä sydämessäni. Lapsuusmuistoja luostarisaarilta 1931-1939. Toim Marianna Laurson. Porvoo 1986. Sotavuosiin sijoittuvan jatko-osan nimeä en muista. Isä Arvi oli lapsena Vanhan Valamon poikakodissa oppilaana ja myöhemmin noviisina samassa luostarissa.
Nykyisin luostareissa voi kyllä olla aika erilaista. Olin eräänä kesänä neljä viikkoa Lintulassa. Mutta näin lyhyttä aikaa ei tietysti voi kutsua "asumiseksi". Siellä vietettiin reipasta ja työteliästä elämää. Hyvin tavallista kristillistä elämää. Tämä oli 80-luvulla vanhan igumenian aikana.
Ortodoksi.netissä (www.ortodoksi.net) on kirjallisuusluettelo. Katso sieltä lisää kirjallisuutta.
Luostareissa asuu paitsi kilvottelijoita eli nunnia tai munkkeja, myös luostarissa ansiotyössä olevia ja talkoolaisia, joista viimemainitut melko vähän aikaa.
Varsinaisen luostariväen kokemuksia päässee lukemaan lähinnä kirjoista, koska tänne he eivät järin kirjoittele. Mieleeni muistuu suomenkielinen romaani 'Siipiä vaille enkeli', jonka on kirjoittanut Hellevi Salminen. Tietokirjoista voi lukea luostarielämästä noin pääpiirteissään. Lisäksi Orthodoxwiki auttanee: http://www.orthodoxwiki.org/Monasticism
Työntekijät ja talkoolaiset sitoutuvat yleensä vain siihen, että noudattavat luostarin järjestyssääntöjä. Mitään lupauksia ei tehdä. Olen itse ollut pariin otteeseen talkoolaisena Lintulassa, jossa kyllä herättiin aikaisin ja osallistuttiin palveluksiin (mikään pakko se ei ollut) sekä tehtiin töitä ruokapalkalla. Kokemukset ovat olleet oikein mukavia.
Toki luostareissa on ollut - ainakin Valamossa - pitkäaikaistalkoolaisiakin! Legendaarinen Onni asusteli pyhässä luostarissa vuosikaudet. Taitavat olla itseasiassa enemmänkin ns. maallikkoveljiä - jos tämä länsimaisen luostarilaitoksen termi sallitaan.
Itse olin aikoinani Valamossa talkoolaisena vajaan vuoden, josta suurimman osan palvelin ponomarina...
ero voi olla joskus hyvin pieni. Kuuliaisuusveli tai -sisar on luostarielämää harjoitteleva, jota ei ole vielä otettu veljestön tai sisariston jäseneksi.
Uudessa Valamossa asui aikoinaan legendaarinen Konevitsan Antti. Hän oli ennen sotia ollut Konevitsassa noviisina eli kuuliaisuusveljenä ja eleli myöhemmin Uudessa Valamossa, mutta häntä ei koskaan vihitty mihinkään munkkeuden asteeseen.
Luostarikilvoituksen asteita ovat talkoolainen, kuuliaisuusveli, viitankantajamunkki, munkki ja skeemamunkki. Kahteen ensimmäiseen ei tietenkään ole mitään vihkimystä.
Niinpä. Talkoolaiseksi ja kuuliaisuusveljeksi ei vihkimystä tarvita - mutta igumenin siunaus kuitenkin.
Minulla oli muuten ilo ja kunnia Valamon aikanani tutustua veli Anttiin. Suuri persoonallisuus. Pääsin Anttia kalahommissa auttamaan...
joka asiaan. Ilman sitä ei tietystikään voi tulla luostariin tai . Muistan itse Uuden Valamon parhaiten sellaisena kuin se oli 60-luvulla. Silloin ei ollut vielä uutta kirkkoa, vaan palvelukset toimitettiin vanhassa parakkikirkossa. Vanhuksista oli vielä aika moni elossa. Oli siellä Konevitsan Anttikin, joka hoiti muistaakseni matkamuistomyymälää.
Ortodoksi-netin yksi ylläpitäjistä on asunut Kreikassa jossain luostarissa ja kertoo omista kokemuksistaan päiväkirjamuodossa sivuillaan. Sieltä löydät joitain.
Ykdessä kirjassa oli kuva porkkanamaasta ja vanhasta, hyvin vanhasta neuvostoliittolaisesta autosta, joka vei porkkanoita torille myytäväksi.
Se oli luostarin porkkanamaa. Oli kokemus lukea sitä kirjaa.
...yhdessä Suvi-Anne Siimeksen kanssa kirjoittamassaan kirjekirjassa (Taivas alkaa maasta) kokemuksistaan Lintulan luostarissa ja muistaakseni siinä on välähdyksiä hänen kreikkalaisessa Bytouman luostarissakin viettämästään ajasta.