Tulee surku tätä virtuaali-ihmistä. Reppanaa, joka istuu yksin kotona harjoittamassa konekirjoitusta, joskus koko päivän ja myöhään yöhön asti, luomiensa virtuaalihahmojen kanssa. Jos chatti menee nurin, hänen maailmansa luhistuu, hän laatii tulikivenkatkuisen viestin chatin ilmoituspalstalle, jossa kiroaa suomi24:n chatin kontrollinsa menettäneenä.
Palstoilla on sama peli. Tehdään kirjoitus, odotetaan vastauksia, ja ellei niitä tule, kirjoitetaan aliaksella itselle vastaus, kenties toisella aliaksella kolmas. Eletään elämää virtuaalissa, eikä huomata, että koko hauskuus onkin vain konekirjoitusta, yksinäistä touhua omassa huoneessa, elämän virratessa ulkona.
Olisiko se happihyppely ja oikeat ihmiskontaktit lääke siihen, että mieli ei katkeroituisi kuvitelluista nettiloukkauksista virtuaalimaailman hallitsijataholta (ylläpito, seriffit), vaan pystyisi näkemään kaiken ylhäältäpäin kokonaisuutena, jolloin voisi säädellä omaa käyttäytymistäänkin paremmin?
Palstoilla on sama peli. Tehdään kirjoitus, odotetaan vastauksia, ja ellei niitä tule, kirjoitetaan aliaksella itselle vastaus, kenties toisella aliaksella kolmas. Eletään elämää virtuaalissa, eikä huomata, että koko hauskuus onkin vain konekirjoitusta, yksinäistä touhua omassa huoneessa, elämän virratessa ulkona.
Olisiko se happihyppely ja oikeat ihmiskontaktit lääke siihen, että mieli ei katkeroituisi kuvitelluista nettiloukkauksista virtuaalimaailman hallitsijataholta (ylläpito, seriffit), vaan pystyisi näkemään kaiken ylhäältäpäin kokonaisuutena, jolloin voisi säädellä omaa käyttäytymistäänkin paremmin?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mahtavaa, että vielä löytyy myös ihmisiä, joilla on aikaa tutkia tällaisia ilmiöitä, kuitenkaan itse mitenkään osallistumatta kyseisen ilmiön syntyyn ja rinnastamatta itseään kohderyhmään. Uskon että tällaiselle "neuvolalle" on todellakin olemassa tilaus meidän reppanoiden parissa. Tutkimuksen lopputuloksen kannalta on myös erittäin tärkeää, että itse tutkija muistaa myös välillä käydä happihyppelyllä, jotta hän pystyisi ylenkatsomiseltaan ja säälittelyltään miettimään myös asiaa siltä kannalta, että tutkimuksen kohteena oleva ihmisryhmä on aivan tietoisesti saattanut valita tämän harrastuksekseen siinä missä esim. potkipallon tai seipäänheiton. Kaikillahan meillä tunnetusti ei ole loppuunsa hiottuja sosiaalisia taitoja ja joillekkin ihmisryhmille tämä on lähes ainoa keino lähestyä muita ihmisiä. Mutta kuitenkin tutkija on aina oikeassa ja hän näkee tarkasti lintuperspektiivistä meidän reppanoiden viat, joita emme itse, liian lähellä olevina huomaa!
Ei ihmisten välisessä kanssakäymisessä kai tarvita loppuunhiottuja sosiaalisia taitoja. Riittää kun on oma itsensä. Se kynnys kyllä pitää ylittää, että menee ihmisten pariin, oli vammoja tai ei.
Kai se raja menee siinä, jos päässä alkaa pyöriä liikaa katkerat ajatukset kaikkea sitä kohtaan, joka tuosta ruudulta luoksesi tunkee. Tätä tarkoitin.
et ilmeisesti tiedä, että todella paljon ihmisiä, joilla "vamma" on juuri siellä sosiaalisissa taidoissa ja joille se rima voi olla pysyvästi liian korkealla. On helppo sanoa itse "terveenä", että se on vain mentävä... Omana itsenään oleminen ei aina riitä, vaan se saattaa olla este sosiaaliselle kanssakäymiselle ja jos ympäristö ei ymmärrä tätä henkilöä, niin lopputulos saattaa olla masentava.
Kuvitellaan, että sinulla on esimerkiksi vaikea dysfasia, etkä kykene tuottamaan puhetta ymmärrettävästi. Tästä johtuen et koskaan ole saanut ystäviä, joiden kanssa voisit hioa näitä taitoja. Otatko vihkon käteen ja hyökkäät ihmismassaan kertomaan omasta poikkeavuudesta vai yritätkö esim mieluummin ensin harjoitella vaikka keskustelupalstoilla, joissa kyllä on ihan samat elementit kuin normielämässä? Täälläkin koetaan pettymyksiä, ilon hetkiä, ihastumisia... Jostain on aina aloitettava, vaikka sitten täältä.
ihmisten raadollisuuden monessakin suhteessa. Monesti on vain niin, että oma vaikeakin vamma haittaa enemmän omaa mieltä kuin muita ihmisiä.
En tahdo sanoa, että ihmisen pitää pakottaa itsensä siihen mihin ei pysty. Tahdon vain sanoa, että jos mieli on katkera ja pinna lyhyt, jotain pitäisi tehdä. Ja se lääke kyllä useimmiten on elävä vuorovaikutus ihmisten kanssa, koska siinä saa jokainen meistä heijastetta omasta itsestään, usein parempaa kuin ikinä uskoisimme.
Sehän siinä niin surullista onkin, että joku siirtää tunteiden kokemisen virtuaaliin. Anteeksi vain, mutta se on aina harhaa ja johtaa vain entistä suurempaan tyhjyyden tunteeseen.
siirtymistä tyhjyyden tunteeseen?
Kai se on kaikille ihmisille tuttu perustunne.
Kyse on kai siitä, miten sen kanssa eletään.
mitä tarkoitat, mutta useasti näiden heijasten lukeminen on "vammasta" johtuen mahdotonta, kuten myös kanssaihmisen viestien tulkinta. Tällaiset ihmiset tarvitsevat tukea ja kannustusta ja voin vannoa, se on raskasta jopa kolmessa vuorossa tehtynä. Surullista onkin, että läheskään kaikilla ei ole tällaiseen mahdollisuutta ja näin ollen ihmiset ovat kovin eriarvoisessa asemassa maassamme, ihan vain vaikka asuinpaikan perusteella.
Minusta ihmisen itsessään kokemat tunteet eivät ole harhaa. Jopa harhainen ihminen kokee nämä tunteet aitoina. Ympäristö on tosin keinotekoinen ja toisessa päässä olevasta ei koskaan tiedä.
Useat omaksuvat näillä palstoilla tietynlaisia rooleja. Itsekkin olen niin tehnyt, mutta roolin ylläpitäminen on kovin vaikeaa loppuun asti. Tällöin asiaan kuuluu, että myös "näytellään" tunteita, joita ei oikeasti siinä hetkessä tunneta. Ne ihmiset, jotka kirjoittavat omana itsenään varmasti kokevat tunteetkin aidosti. Kyllä itsekkin tunnen välillä vihaa ja välillä iloa, pettymystä, yllätystä, epävarmuutta... ja ihan oikeasti:)
Kirjoittelemalla tänne ohjeita paremmasta.
Juttelen mielelläni kanssasi, kun panet rekatun nikkisi reilusti esiin. Käy hakemassa se laiffareista. :))
Tunteet ovat tietysti tosia, koska ihminen kokee ne. Ajattelen kuitenkin niin, että koska ne perustuvat epätodelle, kenties valheelle, jota joku netissä sinulle esittää, ne saattavat johtaa entistä suurempaan tyhjyyteen ja jopa ahdistukseen. Ei tietenkään kaikilla, koska ihmiset ovat herkkyyksiltään erilaisia.
Itse en osaa enkä halua lähteä roolipeleihin, koska en saa valheesta mitään muuta kuin ajanmenetystä. Jos joku saa, niin se on hänen asiansa, kunhan ei vahingoita muita eikä harhauta tahallaan.
Voi kaiken toivon heittää, on paikallinen poruvahti opettanut.
Tahdotko ystävällisesti selventää, miksi kirjoitat ilkeästi? Olenko loukannut sinua tarkoittamattani?
Ja yleisesti:
Miten te jaksatte kiusata tätä palstaa näin sitkeästi? Tajuatteko mitä te teette? Miksi tänne ei saisi kirjoittaa ja miksi sabotoitte kaiken mitä kirjoitan?
Oletteko ottaneet huomioon, että kiusaamisenne, voi mennä väärään osoitteeseen, ihmisille, jotka ovat víattomia pahaan oloonne? Muillakin voi olla eri syistä tarve kirjoittaa tänne, ja te ette tunnu sietävän nyt sitä. Kun täällä on palstoja, eikö meille nyt riitä foorumia jokaiselle?
Minulla ei ole mitään yhteistyötä vastaan, mutta kun se ei onnistu eikä teille tunnu sopivan, voisitteko nyt kirjoittaa palstallanne ja antaa muiden rauhassa kirjoitella tänne? Kukaan ei ole käynyt häiritsemässä Lifestyle-palstaa eikä siellä ole puskanikkejä haukkumassa palstaa. Arvatkaapa, hyvät ystävät, mitä siitä voi päätellä?
Rauhaa teille ja rauha palstoille, on aika lopettaa haukkuminen ja palata normaaliin päiväjärjestykseen.
sehän on vain konekirjoitusta:)
Tuo taitaakin olla hyvä peruste suoltaa koneeltaan ilkeyksiä, kukin persoonallisuutensa mukaan. Paraneeko oma olo, kun on toiselle ilkeä? Miltä se tuntuu, sanoa pahasti, ja katsoa miten toinen reagoi? Mitä kipukohtaa se sinulta paikkaa? Autaako se sinua kasvamaan ihmisenä?
ollenkaan noita asioita, kun kirjoitit varmasti monia loukkaavan avauksesi? Mikä onkaan sinun todellinen persoonallisuutesi? Odotitko saavasi näiltä mainitsemiltasi reppanoilta kiitosta, kun kerroit kuinka heidän tulisi elämäänsä elää? Sinä olet nyt vastannut itse omiin kysymyksiisi!
Palasin koska täällä ei ollut enää teidän nikkejänne. Aloitin ystävällismielisesti ja asiallisesti tietämättä, että puskat kuhisevat entisiä kiusaajiani. Hyökkäsitte heti kimppuuni haukkumalla palstaa ja seriffiä ja minua, kun tunnistitte minut. TE SIIS ALOITITTE.
Otin puheeksi teidät vasta silloin, kun olitte alkaneet kiusaamisenne ja ahdistelunne. Halusin lopettaa sen. Miksi te saisitte haukkua kaikkea mikä täällä liikkuu, mutta teitä ei saisi arvostella? Tehän niitä ilkeitä olette, aina aggressiivisa ja muiden kimpussa. taktiikkaanne kuuluu koettaa saada toiset hermostumaan, jolloin yritätte leipoa hänestä syyllisen. En pelkää teitä, sillä näen lävitsenne, heikkoutenne.
Miltä tuntuu iskeä naista vyön alle?
nämä kokemasi tunteet nyt niitä epäaitoja ja reagointisi juuri sitä mistä moitit muita avauksessasi?
Minä en ole koskaan aikaisemmin edes nähnyt sinun nikkiäsi, saati sitten huudellut sinulle puskasta!
Minä en myöskään tiedä yhtään mitään sinun ja mainitsemiesi nimimerkkien välisistä kahinoista.
Koetko sinä olevasi tämä palsta, koska otat siihen kohdistetun arvostelun hyökkäykseksi sinua kohtaan? Luuletko, että kiusaaminen loppuu, kun siihen vastaa samalla mitalla?
Miksi avasit, jos et kestä kritiikkiä?
kuin miestäkin.
Tämä on selkeä hyökkäys, taktikoiden tehty.
Annan sen valua ylitseni, totean vain että valehtelet. Parempaa huomista päivää!
vain että olet jälleen väärässä.
(et)
vallan punoittavat noista kauniista sanoista.
koska siellä on tehty päätös olla vastaamatta ilkeille puskille.
Kukaan ei viitsi ilkeillä ellei saa vastakaikua.
Lakatkaa vastaamasta nikittömien ilkeilyihin se on helppo ja nopea keino puhdístaa palsta.
Ongelma on vain se että täällä on 90 prosenttia nikittömiä.
En ole ilkeillyt tällä palstalla, olen todennut muutaman asian joka pitää paikkansa...onko se ilkeilyä?
Olen myös toivottanut teille hyvää jatkoa ja toivonut että löydätte se omanlaisenne palstan töästä kaffeesta.
Mutta sitten kuitenkin avaukset osoittavat, että ette ole valmiita yhteistyöhön edes toistenne kanssa, saatikka sitten meidän vierailevien vakkareiden.
Miksi emme saisi kirjoitella myös joskus täällä?
Onko meille ovet suljettu?
Pottuiluja on ollut palstalla kautta aikojen, ei ne välttämättä vakkareilta tule, eiköhän vanhat kunnon puskat yritä laittaa taas vakkareiden syyksi kaikki ilkeät kirjoitukset.
Täällä taas on tehty sopimus ettei vastata nikin käyttäjille. Mitäs siihen sanot?
Kirjottele mitä kirjottelet, sama se.
juurihan vastasit:)))
Pusi pusi sulle, varo punkkeja ja hirvikärpäsiä:))
Ettei tuo ylhäältäpäin reppanoiden katselusi ole jotain keinoreipastrippiä, koska et käyttäytymistäsi pysty paremmin kontrolloimaan. Jotenkin kirjoituksestasi jälleen kerran kuultaa hyvin pystynokkainen asennoituminen toisia ihmisiä kohtaa. Mutta jos kaapissasi ei pahempia luurankoja ole, niin lisäalennusta kehiin vaan.
Ei sitten kenellekään tule mieleen, että kirjoittaja saattaa laskea itsensä mukaan tuohon reppanajoukkoon?
Ei kyllä ainakaan kirjoituksen ja vastauksien perusteella, mutta hyvä korjausyritys:DDDD
myöhäisiltaisen "debattioksan" merkittäviä vääntöjä Singa via BadMyntton? Seriffi se ei ainakaan ollut.
että se en ollut minä, koska en millään muotoa häpeä kirjoituksiani!
Muistankohan oikein korvienvälysarvion?
katsoo mihin pisteeseen täällä on tultu.
Ei siinä mitään, pidän itsekin pystyssä yhtä pahasti kuolevaa palstaa, ei tosin tämän palveluntarjoajan alla enkä keskustelemalla itseni kanssa. Lähinnä nettipäiväkirja siitä on tullut. Luotan siihen että lama on tilapäinen ja yritän pitää tason sen verran korkeana kuin minulle on mahdollista. Siihen on sitten muiden helppo lähteä mukaan jos itseluottamus antaa varaa.
sitä jokainen ihminen on omassa elämässään, oli sitten netissä, bailaamassa tai missä tahansa:)
Niin, joillakin on netti, toisilla urheilu, kolmansilla kyläilyt...mun mielestä kirjoittelu, tekipä sitä tässä ja nyt tai raapustellessa omia runoja ja satuja pöytälaatikkoon, ei ole mitenkään väheksyttävää.
Kaikessa mitä ihminen tekee, on pala ihmistä itseään...luovuudeksi kutsuttua.
Toki näihin kirjoitteluihin voi ripustautua liikaakin, samoin voi urheiluun, läheisiin tai vaikka keräilyyn.
Samat tunteet ne jyllää laiffissakin, suukopua naapurin kanssa tai erimielisyyksiä työkavereiden kanssa.
Jos jonkun elämä on yksistään täällä, sallittakoon se hänelle.Mun mielestä elämäntapoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen.Tärkeintä on, että ihminen elää elämäänsä:)
kintaalla, surkutelkaamme siis toinen toisiamme ;)