Monesti on niin, että rakkaudesta eniten puhuvat tarvitsevat sitä itse eniten. Wilkerson sanoi näin jossain kirjassaan. Ne, jotka peräänkuuluttavat rakkautta, ovat lähestulkoon poikkeuksetta niitä kaikkein rakkaudettomimpia ja itsekkäimpiä ihmisiä seurakunnassa. He naamioivat oman mädännäisyytensä vaatimuksiin rakkaudesta.
Todellisuudessa näillä rakkauden apostoleilla ei ole kovinkaan ihmisystävälliset ajatukset. Se johtuu siitä, että he vihaavat raivokkaasti kaikkia, jotka eivät "rakasta". Ja kovin moni uskova ei täytä rakkautta vaativien tyrannien kriteereitä. Saatanakin vaatii eksyttäessään "rakkautta", eli sitä, että sallitaan kaikki synti ja luopumus, jotka vievät massoittain ihmisiä kadotukseen.
Jos siis väität rakastavasi kadotettuja ihmisiä, pidä huolta, että et "rakasta" heitä helvettiin niin, että et kerro heille totuutta ja mahdollisuutta pelastukseen.
Et rakasta kadotettuja, jos olet välinpitämätön ja sallit kaiken pahuuden "rakastavasti". Itseäsi voit toki rakastaa niin, että et tuomitse omia syntejäsi.
Todellisuudessa näillä rakkauden apostoleilla ei ole kovinkaan ihmisystävälliset ajatukset. Se johtuu siitä, että he vihaavat raivokkaasti kaikkia, jotka eivät "rakasta". Ja kovin moni uskova ei täytä rakkautta vaativien tyrannien kriteereitä. Saatanakin vaatii eksyttäessään "rakkautta", eli sitä, että sallitaan kaikki synti ja luopumus, jotka vievät massoittain ihmisiä kadotukseen.
Jos siis väität rakastavasi kadotettuja ihmisiä, pidä huolta, että et "rakasta" heitä helvettiin niin, että et kerro heille totuutta ja mahdollisuutta pelastukseen.
Et rakasta kadotettuja, jos olet välinpitämätön ja sallit kaiken pahuuden "rakastavasti". Itseäsi voit toki rakastaa niin, että et tuomitse omia syntejäsi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Esim. Paavali puhui runsaasti juuri rakkaudesta.
Eihän kaikkia ihmisen tekoja tarvitse hyväksyä, se ei tarkoita etteikö meidän tulisi rakastaa lähimmäistämme. Jokainen meistä on syntinen ja kipeästi armon tarpeessa, myös sinä tai minä. Eikä syntejä voi kukaan ihminen asettaa pahemmuusjärjestykseen.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että rakkaudesta puhuminen ei ole olennaista, vaan teot.
Tuossa kirjoitit hyvin: "Jos siis väität rakastavasi kadotettuja ihmisiä, pidä huolta, että et "rakasta" heitä helvettiin niin, että et kerro heille totuutta ja mahdollisuutta pelastukseen".
-rakastaa kadotukseen matkalla olevia ihmisiä, koska kadotettujahan on enää turha rakastaa jos he jo ovat kadotettuja...
-me muuten emme ole kukaan vielä, perillä taivaassa..mutta jospa kerran perille kostuisimme...