Kaikki muut perheenjäsenet lähtivät ulkomaille kahden viiko lomareissulle, mutta minä jäin kotiin huolehtimaan koirasta. Kämppä on nyt kamalan hiljainen ja olo yksinäinen. Kaksi viikkoa... Pisin aika yksin ikinä. No enhän minä toisaalta ihan yksin ole. Onhan minulla Patu! Olihan tämä lähtö tiedossa jo puoli vuotta aijemmin, mutta kuitenkin se tuli niin yllättäen ja äkkiä. Enhän minä voinut lähteä mukaan, koska aloitin lukion juuri (sieltä ei parane olla pois), eikä Patulla ole paikkaa johon mennä lomien ajaksi. Sen on aina tultava mukaan tai jonkun jäätävä kotiin siitä huolehtimaan. Koiran pitämisen huonoin puoli totta tosiaan. Joten lupauduin jäämään.
Jännittää hiukan tuon lukion laitakin kun kukaan ei ole neuvomassa ja kannustamassa kotosalla. Pitää nyt aivan yksin pärjätä. Mutta toisaalta monethan lähtevät minun ikäisenä lopullisesti pois kotoa opiskelemaan...
Kuitenkin poppoon lähdettyä on hirveitä ajatuksia tullut mieleen. Entä jos he eivät tule takaisin enää koskaan? Ainakaan yhtenä kappaleena... Sinne meni koko suku. Entä jos he kaikki kuolevat? Jos tulee joku hirveä lunnon mullistus ja vesi vie heidät kaikki mennessään. Tai tippuvat maan rakoon? Tai terroristit tulee ja ampuvat lentokoneen säpäleksi kesken lennon. Sitten jäisin ihan yksin ja joutuisin johonkin tuntemattomaan sijaiskotiin tai asuntolaan ja masentuisin loppu elämäkseni. Puistatus. Typerää ajatella näin! Eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mitä voi sattua, mutta turha sitä on pelätä etukäteen. Täytyy vain toivoa ja uskoa että kaikki menee hyvin. Ehkä ylireagoin.
En tiedä miksi kirjoitin tänne. Varmaan siksi että saisi puhuttua joillekkin. Tai ainakin kerrottua miltä tuntuu. Päiväkirja tulee ainakin täyttymään näinä viikkoina :P No enköhän pärjää. Vaikka vähän hirvittääkin niin kyllä kaikki järjestyy. Juu.. kiitos niille, jotka jaksoivat lukea.
Jännittää hiukan tuon lukion laitakin kun kukaan ei ole neuvomassa ja kannustamassa kotosalla. Pitää nyt aivan yksin pärjätä. Mutta toisaalta monethan lähtevät minun ikäisenä lopullisesti pois kotoa opiskelemaan...
Kuitenkin poppoon lähdettyä on hirveitä ajatuksia tullut mieleen. Entä jos he eivät tule takaisin enää koskaan? Ainakaan yhtenä kappaleena... Sinne meni koko suku. Entä jos he kaikki kuolevat? Jos tulee joku hirveä lunnon mullistus ja vesi vie heidät kaikki mennessään. Tai tippuvat maan rakoon? Tai terroristit tulee ja ampuvat lentokoneen säpäleksi kesken lennon. Sitten jäisin ihan yksin ja joutuisin johonkin tuntemattomaan sijaiskotiin tai asuntolaan ja masentuisin loppu elämäkseni. Puistatus. Typerää ajatella näin! Eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mitä voi sattua, mutta turha sitä on pelätä etukäteen. Täytyy vain toivoa ja uskoa että kaikki menee hyvin. Ehkä ylireagoin.
En tiedä miksi kirjoitin tänne. Varmaan siksi että saisi puhuttua joillekkin. Tai ainakin kerrottua miltä tuntuu. Päiväkirja tulee ainakin täyttymään näinä viikkoina :P No enköhän pärjää. Vaikka vähän hirvittääkin niin kyllä kaikki järjestyy. Juu.. kiitos niille, jotka jaksoivat lukea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
osaat ennustaa.Puistatus
Onhan se koirakin kiva.Hätätilassa sen voi vaikka syödä.:)
Kyllä sä pärjäät, eikä niille siellä kuinkaan käy.
Kaikki menee parhainpäin. Otat Patun kainaloon jos kova ikävä tulee :-)
Ja onhan sulla Patu kanssasi...Päivät olet koulussa ja illalla teet läksyjä ja lenkkeilet Patun kanssa...Kirjottele meille ,kuinka sulla menee :)) Äläkä ajattele tuollaisia ikäviä asioita...
ja ikävä, niin kirjoittele vaan tänne huuhaalle, kyllä me täällä Sinulle seuraa pidämme. Koirallesi terveisiä, kiva nimi tuo Patu. Koeta pärjätä.
Täällähän hyvä vastaan otto on! Ihan hyvin meillä on menny. Koulussa pakertanu ja Patun kanssa ulkoillu. Kavereitakin on nähty. Siellä ulkomailla ei niillä kyllä yhtä hyvin kuulemma mene, mutta...
Kuulostan ihan kakaralta :D
Siis tuo edellinen viesti oli myös minulta. Ja vastaanotto on yhteen... Osaan kirjottaa.