Kuvitellaan että elämä on asunto. Tämän asunnon huoneet edustavat eri maailmankuvia ja eri tapoja nähdä elämä. Ero ateistin ja uskovaisen välillä on se että uskovainen on lukittu yhteen huoneeseen, kun taas ateisti voi vapaasti kävellä huoneesta toiseen ja tutkia. Ateisti voi myös etsiä avaimia lukittuihin huoneisiin, vielä piilossa oleviin näkökulmiin, samalla kun uskovaiset kököttävät omassa huoneessaan ja omassa todellisuudessaan.
Monesti sitä kuulee miten ateismi ja uskonto ovat vain kaksi tasavertaista ääripäätä. Kummatkin yhtä väärässä kuin oikeassakin. Tiedän että tähän mielipiteeseen saattaa suuresti vaikuttaa se että olen itse ateisti, mutta mielestäni ateismi ja uskonto eivät millään tapaa ole samalla lähtöviivalla totuudenperäisyyttä tutkittaessa. Uskovainen on aina lukittu niihin omassa uskonnossa vallitseviin periaattteisiin ja näkökulmiin, jotka rajoittavat ajattelua. Esim. homouden pohdiskelu ilmiönä on kristityillä usein lukittu raamatussa esitettyihin "totuuksiin", jolloin ihmisyyden ja elämän ymmärtäminen kokonaisuutena on rajoittunutta.
Loppupeleissä kaikki suuret kysymykset kiteytyvät siihen mikä yksilön mielestä elämässä on tärkeintä: minulle ateistina ja vapaa-ajattelijana tärkeintä on mahdollisiman todenmukainen, loogisuuteen ja järkeen perustuva elämä;silläkin uhalla ettei se miellyttäisi, tuntuisi hyvältä tai edistäisi omaa henkilökohtaista olemistani täällä universumissamme. Uskovaiselle taas tärkeintä on selviytyminen hinnalla millä hyvänsä: jopa sillä hinnalla että eläisi elämänsä tietentahtoen itse kehitellyissä mielihyvää ja mielenrauhaa tuottavissa harhoissa. Jokainen saa itse keksiä kumpi on kunniallisempi tie:itselleen onnea tuottavassa ristiriitaisessa harhassa eläminen vai mahdollisimman objektiivisen tajunnan epäitsekäs tavoittelu.
Monesti sitä kuulee miten ateismi ja uskonto ovat vain kaksi tasavertaista ääripäätä. Kummatkin yhtä väärässä kuin oikeassakin. Tiedän että tähän mielipiteeseen saattaa suuresti vaikuttaa se että olen itse ateisti, mutta mielestäni ateismi ja uskonto eivät millään tapaa ole samalla lähtöviivalla totuudenperäisyyttä tutkittaessa. Uskovainen on aina lukittu niihin omassa uskonnossa vallitseviin periaattteisiin ja näkökulmiin, jotka rajoittavat ajattelua. Esim. homouden pohdiskelu ilmiönä on kristityillä usein lukittu raamatussa esitettyihin "totuuksiin", jolloin ihmisyyden ja elämän ymmärtäminen kokonaisuutena on rajoittunutta.
Loppupeleissä kaikki suuret kysymykset kiteytyvät siihen mikä yksilön mielestä elämässä on tärkeintä: minulle ateistina ja vapaa-ajattelijana tärkeintä on mahdollisiman todenmukainen, loogisuuteen ja järkeen perustuva elämä;silläkin uhalla ettei se miellyttäisi, tuntuisi hyvältä tai edistäisi omaa henkilökohtaista olemistani täällä universumissamme. Uskovaiselle taas tärkeintä on selviytyminen hinnalla millä hyvänsä: jopa sillä hinnalla että eläisi elämänsä tietentahtoen itse kehitellyissä mielihyvää ja mielenrauhaa tuottavissa harhoissa. Jokainen saa itse keksiä kumpi on kunniallisempi tie:itselleen onnea tuottavassa ristiriitaisessa harhassa eläminen vai mahdollisimman objektiivisen tajunnan epäitsekäs tavoittelu.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kumpi on elinkelpoisempi ajatuksessasi--> ateisti vai uskovainen, eikö evoluution selviytyjät ole niitä, jotka pitävät kynsinhampain kiinni oikeudestaan elää ja vaikuttaa mahdollsimman pitkään, olkoonkin tyyli tai ajatus mikä tahansa.
Toisaalta voidaan tuo tuskainen tai 'miten vaan elämä' nähdä myös vastuuttmuutena ja pelkona katsoa että olisi olemassa jokin suurempi tuomio-istuin kuin ihmisten väliset helposti huijattavat ja toisaalta ja mikä tärkeintä "vain toisen laji-toverin päätelmien ja tekemien lakien noudattaminen tai noudattamatta jättäminen", eli "nehän vain ovat ihmisten tekemiä lakeja tai juttuja, mitä niistä stressiä kantamaan-ajatus" on tekana ateismin ja "vapaa-ajattelijoiden" ideologiassa, iis vastuun pakoileminen jap elon voittamien uskottelemalla että ei ole "ylempää tuomaria" tekojamme arvioimaan.
niin kaikki puheet hyvästä ja pahasta ovat vain subjektiivista kälinää. Millä perusteella sinun moraalisi olisi oikeampi kuin Hitlerin moraali?
"Millä perusteella sinun moraalisi olisi oikeampi kuin Hitlerin moraali?"
Ei olekaan. That's the key. Subjektiivistä "kälinäähän" tämä hyvä ja paha on. Mitä muutakaan?
uskoi vakaasti toimivansa ihmiskunnan parhaaksi. Meidän moraalimme (?) mukaan hän oli väärässä, omansa ja "samalla puolella" olevien mukaan oikeassa. Moraali on subjektiivista, kyllä.
***
"Ero ateistin ja uskovaisen välillä on se että uskovainen on lukittu yhteen huoneeseen, kun taas ateisti voi vapaasti kävellä huoneesta toiseen ja tutkia."
Mistä tiedät, oletko joskus käynyt "huoneessani"?
Jos vastaat "olen", niin millä todistat käyntisi? Ja kielteistä vastusta et varmaan pysty sanomaan, kun kerran tiedät miten asiat "huoneessani" ovat?
Kristukseen uskovana minä olen päässyt vapaaksi tuosta etsimisestä, jonka vanki sinä tietämättäsi olet. Toivottavasti Jumala vielä vapauttaa sinut.
Posittivista on, että tunnut kuitenkin etsivän vielä totuutta, vaikka välillä kuulostaa, että olet lukinnut vastauksen ja kuvittelet saavuttaneesi totuuden.
"Mistä tiedät, oletko joskus käynyt "huoneessani"?"
Olen
"Jos vastaat "olen", niin millä todistat käyntisi?"
Todistan käyneeni huoneessasi todistamalla uskosi harhaksi.
"Kristukseen uskovana minä olen päässyt vapaaksi tuosta etsimisestä, jonka vanki sinä tietämättäsi olet. Toivottavasti Jumala vielä vapauttaa sinut."
Ei. Sinä et ole vapautunut mistään vaan vanginnut itsesi itsekeskeiseen, mielihyvää tuottavaan harhassasi. Miten voit tosissasi sanoa vapautuneesi kun olet vain lopetanut aivotoimintasi ja kriittisen ajattelun? Ei omaan kuoreen sulkeutumisessa ole mitään vapautta, typerys! Olet harhan vankina. Kristus on harha. Olet mielihyvän vanki kun tarvitset illuusion sinua rakastavasta ja huoltapitävästä jumalasta. Ihminen on vapaimmillaan etsiessään. Löytäessään jotain ihminen kahliutuu. Tuo oli aivokuollut kommentti niinkin alhaiselta olennolta kuin sinä. Toivoa nyt omien harhaolentojen vapauttavan toisia! Haha! Miltei ylenkatsovaa sanoisinko.
"Posittivista on, että tunnut kuitenkin etsivän vielä totuutta, vaikka välillä kuulostaa, että olet lukinnut vastauksen ja kuvittelet saavuttaneesi totuuden."
Ai kuka tässä kuvittelee jotain?:Onnellisissa harhoissa elävä itsekeskeinen hihhuli vai objektiivista totuutta etsivä harhat kieltävä ateisti? Voi huhhuhh sanon jo. Onko teidän ylimielisyydellä rajaa? Ja ehkä vittumaisin vastaus ikinä on tuo "hyvä että etsit totuutta";ja sillä totuudella tietenkin tarkoitetaan omia henkilökohtaisia harhoja jotka toinen toivottavasti löytää. Sairasta. Oksettavan sairasta sanoisinko jo nyt vaikka.
enempää kuin kauna.
JÄLLEEEEEEN KEERRAAANNN TÄYSIN ASIASTA ERILLÄÄN OLEVA KOMMENTTI SEPARILTA JA AIVOTTOMALTA kAATIKSELTA1!!! Voisitko yrittää kerrankin pysyä aiheessa ja lopettaisit noiden typerien elämänviisauksiesi jakelemisen?!?!? Onko se oikeasti niin vaikea asia harhaiselle uskikselle!"=%
"Todistan käyneeni huoneessasi todistamalla uskosi harhaksi."
Miten? Ethän sinä edes ymmärrä uskoani, sen osoittaa omat sanasi, joilla koitat kuvailla uskoani.
"Ei. Sinä et ole vapautunut mistään vaan vanginnut itsesi itsekeskeiseen, mielihyvää tuottavaan harhassasi. Miten voit tosissasi sanoa vapautuneesi kun olet vain lopetanut aivotoimintasi ja kriittisen ajattelun? Ei omaan kuoreen sulkeutumisessa ole mitään vapautta, typerys! Olet harhan vankina."
Mielestäni nuo sanat sopivat sinuun. Itse asiassa se kaikki mistä tuomitset muut, näyttää sopivan täydellisesti sinuun, anteeksi vain.
"Ja ehkä vittumaisin vastaus ikinä on tuo "hyvä että etsit totuutta";"
Elikkä sinä et siis etsikkään totuutta?
Jos joku minun mielestäni olisi sairas, en alkaisi puhumaan kuinka sairas toinen on vaan pyrkisin auttamaan.
"Miten? Ethän sinä edes ymmärrä uskoani, sen osoittaa omat sanasi, joilla koitat kuvailla uskoani."
Vai voisiko olla ettet itse ymmärrä tilaasi tai suostu ymmärtämään koska se merkitsisi harhan tuottaman hyvän olon loppumista? Ehkä minä ymmärrän uskoasi paremmin kuin sinä itse, koska et pysty katsomaan sitä rehellisellä asenteella.
"Mielestäni nuo sanat sopivat sinuun. Itse asiassa se kaikki mistä tuomitset muut, näyttää sopivan täydellisesti sinuun, anteeksi vain."
Ja mitenkähän niin? Onko tämä tulkinta jonka teet aistihavaintojesi tuomien todisteiden kautta vai teitkö tämän oivalluksen vain pönkittääksesi omaa näkökulmaasi?
Mitenniin minä olisin itse vankina mielihyvää tuottavassa harhassa? En usko rakastavaan jumalaan, en loputtomaan onneen kuolemanjälkeen jne jne. Voitko tosissasi väittää että sinä uskiksena et ole mielihyvää tuottavan harhan vanki kun tarvitset edellämainitun kaltaisia illuusioita elämääsi? Kelaa vähän!
"Elikkä sinä et siis etsikkään totuutta?"
HÄH!!? Missä vaiheessa niin sanoin? Todellakin etsin totuutta, enkä aijo jämähtää paikalleni niinkuin te narsistisissa harhoissa kököttävät uskikset. Kuinka tämä kaikki voi olla niin vaikea käsittää:sinä elät mielihyvää tuottavissa itsekkäissä harhoissa. Kerro missä muussakaan? Kehitelmät kuolemanjälkeisestä paratiisista ja muista ovat juuri sitä itseään, itsekästä harhaa eikä mitään muuta.
...se tieto kalvaa koko sisintäsi ja ilman sokeaa uskoasi johonkin et kokisi olevasi olemassa. Mutta nyt sinulla on syytä elää kun sinulla on ainakin uskosi mitä sinulta ei voida riistää pois. Vaikkakin tämä uskosi on vääristynyt ja vinoitunut versio normaali kristillisestä luterilaisuudesta.
Vain kiihkon hetkillä koet olevasi jotain ja elossa. Kunnes sitten aamu koittaa normaali elämästä selviytyminen tuntuu sinulle aika-ajoittain jopa ylivoimaiselta. Todennäköisesti kärsit vakavasta masennuksesta ainakin aika ajoittain ja saata viillellä itseäsi. Tästä ja anoreksiasta saat kuitenkin tunteen että hallitset itseäsi. Toivon sydämmestäni että joskus paranet.
"Onko tämä tulkinta jonka teet aistihavaintojesi tuomien todisteiden kautta vai teitkö tämän oivalluksen vain pönkittääksesi omaa näkökulmaasi?"
Tutki itse omassa "sydämessäsi" tuota asiaa, ehkä näet oikean vastauksen.
"Todellakin etsin totuutta, enkä aijo jämähtää paikalleni niinkuin te narsistisissa harhoissa kököttävät uskikset."
Hienoa, sitten et ole varmaankaan myöskään lukinnut noita kirjoituksiasi totuudeksi.
"...koska et pysty katsomaan sitä rehellisellä asenteella."
Tuo kaikkitietävyysasenne on mielestäni kuitenkin aika huolestuttavaa.
"Tuo kaikkitietävyysasenne on mielestäni kuitenkin aika huolestuttavaa."
Ja itse et varmaankaan tähän huolestuttavaan asenteeseen syyllisty? Jumala on pienen ihmisen itsekeskeinen tapa leikkiä kaikkitietävää:olen kaikkitietävän kaveri, olen siis itse kaikkitietävä!
Hommata perheelle leipää pöytään, ja parille kissalle silakoita, maksaa laskut ajoissa, ja uskaltaa olla uskis. Ja tietty, hyvät keskustelut kavereiden kanssa aiheesta kuin aiheesta.
ps. Tulihan vastattua, sun maailmassasi yllämainittu on vain harhaista paskaa.
Nyt sitä ollaan tekemässä itsestään työn ja arjen sankaria. Uskaltamista uskiksena olo varmasti vaatii kun se on vähän niin kuin hyppäisi pimeään kaivvoon. Kaivon pimeydessä ei onneksi sitten kuulee mitä todeelisuudessa tapahtuu ja voi elää omassa illuusiossa että kaikki on ok. Kunniallista? I don't think so...
se tekee minusta sankarin.
Oletko kuullut sanan vastuu? Jos olet, ota selvää myös mitä se tarkoittaa!
Pienenä "vinkkinä" lopeta kitinä, ja ole mies!
Voi vittu taas kerran. Te uskovaiset osaatte kyllä asioiden vääristelyn ja keskustelun siirtämisen vähemmän teidän maailmankuvaa tuhoaville usrille. Tuo on epärehellistä toimintaa tuo;itseäsi ja muita kohtaan.
Mitenhän tämä vastuu taas kerran mihinkään liittyy? Voihan saatanine vittu taas kerran sua kaatista.
Tietenkin SINUN maailmankuvaasi ja harhojasi tuhoavat pohdinnat ja ajatukset ovat sinusta kitinää. Luot päässäsi kuvitelman siitä että sinua kritisoivat ovat kitisijöitä, vain siksi että voit huoletta olla välittämättä toisten kritiikistä ja jatkaa elämääsi itsekkäissä harhoissasi. Epärehellistä toimintaa jälleen keran. Tuot jälleen kerran omat henkilökohtaiset oletukset toisista, jotta saisit keskustelun taas erkanemaan pääpointista eli siitä etä uskosi on harhaa. Epäreellistä toimintaa. Miset koskaan kykene ouhumaan esitetystä aiheesta vaan alat esittämään jotain elämän sankaria ja puhumaan paskaa aivan aiheen sivusta? Epärehellistä niiiiiiiiiiiiiiiiin epärehellistä ja oksettavaa....äastnhpeiwo yIQ"8xc=! v
ällöö skeidaa.
Miksi minun täytyy välittömästi lopettaa uhrin leikkiminen (mitä en edes ole tehnyt) ja sinä saat vapaasti jatkaa kärsivää arjensankaria? Itse saa kyllä itseään aina uhrikti ja marttyyriksi nostaa mutta kun toinen sen tekee se on perisynti. Perus uskis kaksinaismoralisointia ja itsekkyyttä...
"Ero ateistin ja uskovaisen välillä on se että uskovainen on lukittu yhteen huoneeseen, kun taas ateisti voi vapaasti kävellä huoneesta toiseen ja tutkia."
Niitä yhteen huoneeseen lukittautuneita on sekä uskovissa että uskomattomissakin. Sanoisin, että huoneesta toiseen kävelijöitä ja asioide pohtijoita on ääripäitä lukuun ottamatta kummassakin ryhmässä. Miksi ei uskovakin saisi esim. hyväksyä homot? Yhdessä televisio-ohjelmassa, joka esitettiin kakkosella ja jonka katsoin, keskustelijoina oli mm. sekä homo- että lesbopappi. Se oli erittäin mielenkiintoinen ohjelma.
Uskontofilosofia kertoilee tietämättömyydestä näin: "Tietämättömyys on kuin umpinainen ja ilmaton astia ja Sielu siihen suljettu lintu. Se ei viserrä eikä voi höyhentä liikuttaa, vaan mykkänä ja kankeana istuu laulaja menehtyen siihen.
Mutta tietämättömyyskin on parempi kuin päänoppineisuus, jota sielunviisaus ei ole valaisemassa ja ohjaamassa."
Ja tuo sielunviisaus tarkoittaa sopusoinnussa olemissa abstaktisen, persoonottoman energian (henkiset ja aineelliset alinalaisuudet) kanssa, joka energia häiriintyy epäsoinnusta, kärsimyksistä ja kaikenasteisista erehdyksistä, eli negatiivisista elämää tuhoavista voimista.
Noiden negatiivisten energioiden käyttöönotosta tulee itse kunkin Jeesuksen seuraajan pysytellä irti.
Mikäli mietit Jeesuksen opetuslasten kohtaloa, niin sinun pitäisi ymmärtää, että kysymys ei ole oman mielihyvän tuottamisesta vaan kaikenasteisen kärsimyksen kohtaamisesta avoimin, pelottomin mielin.
kiitoksia, luulevat uskisten olevan jotain onnen kalastajia. Ateisti ei ikinä tajua kärsimyksen "opetusta", se jalostaa ihmistä, jos näin voisi sanoa.
"
Ja tuo sielunviisaus tarkoittaa sopusoinnussa olemissa abstaktisen, persoonottoman energian (henkiset ja aineelliset alinalaisuudet) kanssa, joka energia häiriintyy epäsoinnusta, kärsimyksistä ja kaikenasteisista erehdyksistä, eli negatiivisista elämää tuhoavista voimista."
Tyhjänpäiväistä sanahelinää. Mitäänsanomattomien korulauseiden avulla te uskikset kääriydytte kuoreenne, ja teette itsenne sokeaksi kaikelle väärälle. Luotte illusuoion että olette elämää tuhoavie voimiavastustajia elämän sankareita, vaikka olette ITSE niitä elämän tuhoajia sokeudessanne omia teokojanne kohtaan.
"Noiden negatiivisten energioiden käyttöönotosta tulee itse kunkin Jeesuksen seuraajan pysytellä irti. Mikäli mietit Jeesuksen opetuslasten kohtaloa, niin sinun pitäisi ymmärtää, että kysymys ei ole oman mielihyvän tuottamisesta vaan kaikenasteisen kärsimyksen kohtaamisesta avoimin, pelottomin mielin."
Kukaan kristitty ei kuitenkaan näin tee. Pelkkää tekopyhää paskanjauhantaa. Jälleen kerran luotte illuusion että ette ole omaa mielihyvää tavoittelevia vaan pelottomasti vääryyttä poistavia sankareita, vaikka olette sulkeutunut harhaiseen kuoreenne jotta voisitte unohtaa kaiken sen elämää tuhoavan mitä teette. Se on sairasta. On sairasta miten teette itsestänne sokean mille teoillenne ja nostatte itsenne sankariksi ja pyhimykseski.
Hirtä itsesi...
kyllä normaali kärsimys elämässä jalostaa, ilman siihen sotkettavaa uskoa. uskon sotkeminen siihen johtaa ihmisen harhaan reaalimaailmasta. ja uskoon liittyvä kärsimyshän on lainattu tästä ikivanhasta satukirjasta, ei todellisuudesta.
Herra palauttaa minut todellisuuteen kaatopaikalla paskan keskellä.
Herra ei palauta todellisuuteen, herra pitää epätodellisuudessa....joten se siitä.
Ota läskibasso mukaan sinne kaatikselle, kun siellä ei oo virtaa ja vedä kunnon ylistysbiisi lokeille tai maalaa vaikka mukava maisema sieltä :)
Luulet tietävästi, mitä merkitsee olla uskova tai olla ateisti.
Siis tiedän mitä....
Kun sanot, että ateisti voi kävellä huoneesta toiseeseen ja uskova ei voi, kuvaus vastaa sinun käsitystäsi ihmismielen liikkumismahdollisuuksista ja -ulottuvuuksista. Yleistäen otaksut, että Jumalan tunnustaminen tai kieltäminen vaikuttaa kaikkien uskovien ja ateistien toimintaan samalla tavalla.
provokatiivisesta yleistyksestä, kaikki me ymmärrämme ettei yhden ominaisuuden perusteella voi asettaa kaikkia yhden suunnan edustajia samaan lokeroon. Metaforat vain tässä muodossa vaativan jonkinlaisen raa'an yleistyksen ja tarkoitus kai oli keskustella tästä ajatuksesta eikä sanoa juu tai ei.
***
aloittaja itse pystyy kertomaan motiivinsa, kun tulet hänen puolestaan selittämään?
Loogisuus ja järki ovat pikemminkin vankiloita, koska ne asettavat rajoituksia. Usko puolestaan on rajatonta, vapaata. Jos uskolle asetetaan rajoja, on kyse järkeilystä, joskin yleensä virheellisestä.
Mutta usko luo vain illuusion vapaudesta. Ei se ole silloin aitoa vapautta. Uskossa elävä on vain rajoittuneempi ja kahlitumpi, koska ei ole edes pyrkimystä vapauteen vaan tyydytään elämään harhojen luomassa kuoressa. Järjessä ja loogisuudessa eläen tiedostaa enemmän todellisuudesta ja on siksi vapaampi.
lapsenmielinen on luova ja vapaa.
Usko on ajatttelua ja järkeilyä ohjaava voima. Yhtäkään uutta mullistavaa ajatusta tai teoriaa ei ole kehitetty ilman uskoa johonkin, jota ei voi perustella järjellä. Esimerkiksi Kepler ja Newton kertovat avoimesti heidän ajatustyötään ohjanneista uskomuksista, samoin Einstein ja muutkin jotain uutta keksineet.
Esimerkiksi Kepler kertoo että hänen työskentelynsä kantava voima oli usko luonnossa vallitsevaan yksinkertaiseen järjestykseen, jonka jokainen yksityiskohta oli valmisteltu palvelemaan kristillistä pelastusnäytelmää.
Keplerin työskentelyä kantavassa voimassa ei siis ollut järjen hiventäkään, mutta ilman sitä olisi jäännyt planeettojen radat laskematta.
Pelkkä järkeily siis sinällään ei luo mitään uutta, vaan tarvitaan uskoa. On oikeastaan aivan sama ovatko nämä ajattelun taustalla olevat maailmankatsomukselliset uskomukset totta vai ei koska ne eivät kuulu samaan tieto-opilliseen piiriin kuin rationaalisella pohdinnalla lähestyttävät asiat.
Ja edelleenkin se on vain illuusio vapaudesta...
Ei lapsi elä illuusiossa. Lapsi kohtaa todellisuutta ilman ennakkokäsityksiä. Illuusio on ennakkokäsitys.
Uskontofilosofian mukaan elämme suhteessa kokonaisuuteen senkaltaisella aineellisella tasolla, jota ei tarvitsisi olla olemassakaan.
Ja mitä tuohon järjen käyttöön todellisuudesta tulee, niin varmaan olet huomannut, että sinunkin saama kuva todellisuudesta rakentuu median välityksellä.
Ja mitä ihmisen loogisuuteen tulee, niin eipä ole kovin loogista yltää vaikkapa autolla nopeuteen menettäen autonsa hallinnan. Tai alkaa kaataa alkoholia kurkkuunsa kärkoittamalla perheen tiehensä tai vetää huumeita naamaansa tai syödä roskaruokaa notkuttamalla kolesteroliarvojaan tai muuta vastaavaa.
Mistä lähtien olet kuvitellut, että ihminen arkipäivässään tai vapaalla toimii tieteentekijöiden oppien mukaan tai edes jollain tavalla loogisesti?
Vai tarkoitatko sitä, että kun ihmisen aikaansaama luomisteoria tai alkuräjähdys ei oikein käy kaaliin, niin se on osoitus vapauden ja loogisuuden puutteesta?