Tuhlareita kaikki, mutta tässäkö
tuhlareiden kuningas?
sirPRESS Markku Rouhiainen 070205 | Promerit | Kuopion Kaupunkilehti040205 | MUOTOKUVA Jaakko Sievänen 1989
Kolumninsa Niiranen alustaa vertauksella jossa entinen kunnallispoliittinen vaikuttaja MATTI KARTTUNENon julkisesti arvostelut urheilurakentamista ja sen kalleutta sekä kehunut muun muassa MAUNO KOIVISTON säästäväisyyslinjaa.
- Karttusella on kokemusta urheilurakentamisesta, sillä hän valitti aikanaan Kuopio-hallin rakentamispäätöksestä sillä seurauksella, että valituksen käsittelyaikana hallin rakennuskustannukset nousivat muutamalla kymmenellä miljoonalla markalla.
- Koivisto vastusti ministerinä, pääjohtajana ja presidenttinä ollessaan useita hankkeita, joista sittemmin on tullut loistavia menestyksiä. Huikein näistä menestystarinoista on Tornion jaloterästehdas, jonka perustamista Koivisto vastusti viimeiseen saakka.
- Koivisto sai johdettavakseen vuonna 1981 velattoman ja pienen työttömyyden maan ja jätti jälkeensä 400 miljardia markkaa velkaa olevan ja puolen miljoonan työttömän maan.
Niiranen vertailee Kekkosta ja Koivistoa:
- Koiviston manuaalinen ohjaus talouspolitiikassa oli poikkeuksellista. Kekkonen puuttui Koivistoon verrattuna lievästi ja harvoin maan talouden hoitoon, koska hän ei katsonut olevansa sen asiantuntija.
- Koivisto ohjasi maan talouden kuralle niin sanotulla vahvan markan politiikalla. Tämä tapahtui kahta kautta. Hän nimitti 1987 HARRI HOLKERIN vahvan markan hallituksen ja paimensi ROLF KULLBERGIN johtamaa Suomen Pankkia presidentin linnasta.
- Koivisto oli Suomen Pankissa myös syksyn 1991 devalvaation alla. Yksi karmeimmista päätöksistä tällä vahvan markan linjalla oli kevään 1989 markan arvon vahvistaminen, eli revalvaatio. Viennin osuus kansantuotteesta oli painumassa 20 prosenttiin, kun sen pitää Suomen kaltaisella maalla olla kaksikertainen, jotta voimme huolehtia kouluista, vanhuksista ja muista tarpeistamme.
- Tässä tilanteessa maan hallitus vahvisti markan arvoa neljällä prosentilla Koiviston ohjauksessa. Markan arvon vahvistamisen sijasta olisi vuonna 1989 pitänyt devalvoida, eli heikentää markan arvoa ainakin 10 prosentilla. Tämä olisi säästänyt pakkoratkaisuilta kaksi vuotta myöhemmin. Ennen kaikkea oikea-aikainen politiikka 1989-luvun lopulla olisi säästänyt kymmeniätuhansia yrittäjiä ja heidän perheitään suurelta murheelta, koska devalvaatio vuonna 1989 olisi pysäyttänyt valuuttalainojen ottamisen kertapamauksella.
Niiranen yltyy ennustamaan:
- Historiankirjoitus tulee aikanaan myös tieteellisesti vahvistamaan 1980-luvun loppupuolen virheellisen politiikan ja sen tekijät, jotka myöhemmin on ruhtinaallisesti palkittu kunnianosoituksin.
- Säästäväisyys on hyvä asia, mutta väärin kohdistettuna se johtaa vaikeuksiin, toteaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja Matti Niiranen.
Aiheesta lisää http://www.promerit.net/vaarin.saastetty.phtml
Tornion terästehtaasta http://www.palkkatyolainen.fi/pt2003/pt0304/p030507-t1.html
Koivistosta lisää myös Sirmakan MAKASIINI-sivuilla
http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/omawebsivu8.msnw
tuhlareiden kuningas?
sirPRESS Markku Rouhiainen 070205 | Promerit | Kuopion Kaupunkilehti040205 | MUOTOKUVA Jaakko Sievänen 1989
Kolumninsa Niiranen alustaa vertauksella jossa entinen kunnallispoliittinen vaikuttaja MATTI KARTTUNENon julkisesti arvostelut urheilurakentamista ja sen kalleutta sekä kehunut muun muassa MAUNO KOIVISTON säästäväisyyslinjaa.
- Karttusella on kokemusta urheilurakentamisesta, sillä hän valitti aikanaan Kuopio-hallin rakentamispäätöksestä sillä seurauksella, että valituksen käsittelyaikana hallin rakennuskustannukset nousivat muutamalla kymmenellä miljoonalla markalla.
- Koivisto vastusti ministerinä, pääjohtajana ja presidenttinä ollessaan useita hankkeita, joista sittemmin on tullut loistavia menestyksiä. Huikein näistä menestystarinoista on Tornion jaloterästehdas, jonka perustamista Koivisto vastusti viimeiseen saakka.
- Koivisto sai johdettavakseen vuonna 1981 velattoman ja pienen työttömyyden maan ja jätti jälkeensä 400 miljardia markkaa velkaa olevan ja puolen miljoonan työttömän maan.
Niiranen vertailee Kekkosta ja Koivistoa:
- Koiviston manuaalinen ohjaus talouspolitiikassa oli poikkeuksellista. Kekkonen puuttui Koivistoon verrattuna lievästi ja harvoin maan talouden hoitoon, koska hän ei katsonut olevansa sen asiantuntija.
- Koivisto ohjasi maan talouden kuralle niin sanotulla vahvan markan politiikalla. Tämä tapahtui kahta kautta. Hän nimitti 1987 HARRI HOLKERIN vahvan markan hallituksen ja paimensi ROLF KULLBERGIN johtamaa Suomen Pankkia presidentin linnasta.
- Koivisto oli Suomen Pankissa myös syksyn 1991 devalvaation alla. Yksi karmeimmista päätöksistä tällä vahvan markan linjalla oli kevään 1989 markan arvon vahvistaminen, eli revalvaatio. Viennin osuus kansantuotteesta oli painumassa 20 prosenttiin, kun sen pitää Suomen kaltaisella maalla olla kaksikertainen, jotta voimme huolehtia kouluista, vanhuksista ja muista tarpeistamme.
- Tässä tilanteessa maan hallitus vahvisti markan arvoa neljällä prosentilla Koiviston ohjauksessa. Markan arvon vahvistamisen sijasta olisi vuonna 1989 pitänyt devalvoida, eli heikentää markan arvoa ainakin 10 prosentilla. Tämä olisi säästänyt pakkoratkaisuilta kaksi vuotta myöhemmin. Ennen kaikkea oikea-aikainen politiikka 1989-luvun lopulla olisi säästänyt kymmeniätuhansia yrittäjiä ja heidän perheitään suurelta murheelta, koska devalvaatio vuonna 1989 olisi pysäyttänyt valuuttalainojen ottamisen kertapamauksella.
Niiranen yltyy ennustamaan:
- Historiankirjoitus tulee aikanaan myös tieteellisesti vahvistamaan 1980-luvun loppupuolen virheellisen politiikan ja sen tekijät, jotka myöhemmin on ruhtinaallisesti palkittu kunnianosoituksin.
- Säästäväisyys on hyvä asia, mutta väärin kohdistettuna se johtaa vaikeuksiin, toteaa Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja Matti Niiranen.
Aiheesta lisää http://www.promerit.net/vaarin.saastetty.phtml
Tornion terästehtaasta http://www.palkkatyolainen.fi/pt2003/pt0304/p030507-t1.html
Koivistosta lisää myös Sirmakan MAKASIINI-sivuilla
http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/omawebsivu8.msnw
Vastaukset 2
Vanhimmat
murheisiin löytyy paperiliitosta, joka tärkeällä hetkellä hylkäsi yhteiskuntasopimuksen.
Varmaan paperiliiton vika oli myös se tilanne, että muutamilla puunjalostuskonserneilla oli tuohon aikaan tulos niin pahasti pakkasella, että vaikka isännät olisivat lahjoittaneet puunsa firmalle ja työntekijät harrastaneet talkoita, niin voitolle ei sittenkään olisi päästy?