Toivottavasti pistän tän nyt oikeeseen paikkaan, ku muutakaan en keksiny.
Miehelläni on jalkafetissi. Olemme olleet yhdessä pian 5 vuotta ja alkuaikoina tarinoiden kertominen yms. oli kivaa, mutta nykyään hommasta on alkanut mennä maku ja ajatuskin mistään jalkoihin liittyvästä saa voimaan pahoin sekä huonolle tuulelle.
Mies haluisi osittaisena esileikkinä tarinan/ hieromista/jalkojen pesemistä, mutta nämä touhut vievät minulta halut. Olenkin koittanut ehdottaa että eri pvänä tehtäisiin näitä hänen juttujaan ja seksi esileikit pidettäisiin erikseen, muttei näytä onnistuvan.
Ärsyttävintä on kuitenkin se, että hän haluaa minun olevan rehellinen jollen halua tehdä/sanoa jotain, mutta kun kieltäydyn, kuluu hetki ja hän alkaa SILTI kysellä mitä pidän esim. tästä ajatuksesta. Onko halu todellakin niin kova, ettei itselleen muka voisi mitään kun toinen (siis minä) pyytää ettei tänään? Toinen ongelma on se, kun olen toteuttanut hänen fantasiansa, hän mollaa itseään kokoajan; kuinka ällöttävä hän on, kuinka sairas hän on ja että minun pitää hänen kanssaan auttaa kytkemään tämä puoli hänestä pois. Ja nämä kumpikin toistuvat aina ja jatkuvasti.
Kellään vastaavia kokemuksia? Tottakai, kun hän siitä nauttii haluan olla mukana hommassa ja toteuttaa fantasiat, mutta tuntuu vaan niin pahalta kun toinen ei usko ja joutuu silti "melkein pakosta" menemään hommaan mukaan.
Onko vika siis minussa, hänessä vai molempien käyttäytymisessä vaiko missä?
Miehelläni on jalkafetissi. Olemme olleet yhdessä pian 5 vuotta ja alkuaikoina tarinoiden kertominen yms. oli kivaa, mutta nykyään hommasta on alkanut mennä maku ja ajatuskin mistään jalkoihin liittyvästä saa voimaan pahoin sekä huonolle tuulelle.
Mies haluisi osittaisena esileikkinä tarinan/ hieromista/jalkojen pesemistä, mutta nämä touhut vievät minulta halut. Olenkin koittanut ehdottaa että eri pvänä tehtäisiin näitä hänen juttujaan ja seksi esileikit pidettäisiin erikseen, muttei näytä onnistuvan.
Ärsyttävintä on kuitenkin se, että hän haluaa minun olevan rehellinen jollen halua tehdä/sanoa jotain, mutta kun kieltäydyn, kuluu hetki ja hän alkaa SILTI kysellä mitä pidän esim. tästä ajatuksesta. Onko halu todellakin niin kova, ettei itselleen muka voisi mitään kun toinen (siis minä) pyytää ettei tänään? Toinen ongelma on se, kun olen toteuttanut hänen fantasiansa, hän mollaa itseään kokoajan; kuinka ällöttävä hän on, kuinka sairas hän on ja että minun pitää hänen kanssaan auttaa kytkemään tämä puoli hänestä pois. Ja nämä kumpikin toistuvat aina ja jatkuvasti.
Kellään vastaavia kokemuksia? Tottakai, kun hän siitä nauttii haluan olla mukana hommassa ja toteuttaa fantasiat, mutta tuntuu vaan niin pahalta kun toinen ei usko ja joutuu silti "melkein pakosta" menemään hommaan mukaan.
Onko vika siis minussa, hänessä vai molempien käyttäytymisessä vaiko missä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuota... kun on saanut itselleni sellaisen riesan, kun fetissi niin siinä sitten ollaan. Ei ihan helposti ratkaistu ongelma. Fetissi kun kuuluu miehesi seksiin olennaisena osana. Kun yrität työntää miehesi fetissiä taka-alalle, on vaikutus sama, kun veisit lapselta tikkarin (sorry, jos jonkun mielestä sopimaton vertaus).
Toisaalta, josko yhdessä järjestelmällisesti yritätte unohtaa asian niin seurauksena todennäköisesti normaalin seksihalujen lopahtaminen. Nuo fetissit on siitä pirullisia, että kun annat pikkusormen niin siinä menee koko käden myötä ukkokin.
Íkävä tilanne. Miehesi fetissi lyö niin lujaa läpi, ettei keskustelut auta ja toisaalta itseäsi ällöttää se, mitä toinen haluaa yli kaiken. Varmaankin aika suuri särö suhteessa....ja sen kummemmin piruja seinille maalamatta ei kyllä tule ainakaan tuo särö pienenemään.
Aika hyvä tuo sca:n vastaus. Ei lisättävää.
Jäin vielä miettimään... tuo juttu kun liippaa sen verran läheltä. Sitä ajattelin, että voi olla aika vaikea ymmärtää, mitä fetissi tarkoittaa ellei itsellä ole mitään vastaavaa. Eli tarkoitan sitä, että pitää ihan oikeasti ymmärtää fetissin perimmäinen tarkoitus eli sillain tietty miettimisen paikka. Metsään mennään, jos tehdään vain toisen mieliksi, fantasioiden pelkkä toteuttaminen ilman syventymistä, ilman halua ymmärtää. Monesti auttaa jo pelkkä yritys ymmärtää avoimella mielellä. Joskus ihmiset ovat ymmärtävinään vaan loppuviimeksi eivät siltikään ymmärrä eivätkä edes haluakkaan ymmärtää, haluavat vain olla mieliksi.
Toisaalta kun tiedät miehesi fetissin, voi sen hyväksikäyttäminen saada aikaa melkoisen vipinän seksielämään. Kait nämä jutut (kun ei puhuta tavallisesta seksistä) vaativat puolin ja toisin sopeutumista ja hyväksyntää. En yritäkkään neuvoa näillä höpinöillä vaan lähinnä antaa miettimisen aihetta ja valottaa tätä ongelmaa, joksi sen itsellänikin koen (siis fetissin).
Yritä kyllästyttää miehesi noihin juttuihin. Tee nuo jutut ihan kuin omasta halustasi, ei niin, että se niin kovasti himottaisi, mutta aina kun miehesi haluaa noita juttuja pidät niitä ikään kuin itsellesi luonnollisena vähän kuin tiskaisit, kuorisit perunota tai jotain muita kotihommia. Ei ilolla, mutta siksi teet ihan tarmolla siksi "kun ne pitää tehdä". Ja vielä silloin kun sinä huomaat, että noin pitää tehdä... Miestäsi saattaa kiinnostaa noissa tuo pikkusen "kielletty" juttu joka onnistuu sun kanssa kun vähän sopivasti vonkaa, mutta teet sitä vähän pitkin hampain. Voi olla että juttu ainakin muuttaa muotoa. Testaa. Ei tossa ainakaan häviä mitään.
Josse
Hei!
Meillä ollut täysin vastaava tilanne, tosin sillä poikkeamalla että mieheni fetissi on painottunut trampling- suuntaan. Hän siis pitää jaloista, mutta varsinainen fetissi kohdistuu siihen että hänen päällään kävellään.
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta ja en valitettavasti voi rehellisesti sanoa että nauttisin mieheni fetissistä vieläkään. En luultavasti koskaan tulekaan siitä nauttimaan. Toisaalta minua on helpottanut, että olen hyväksynyt että asia on näin.
Hyväksyn kuitenkin sen että miehelläni on tällainen fetissi ja (samoin kuin sinä) teen hänen mielikseen koska tiedän hänen siitä nauttivan. Olenkin yrittänyt kääntää asiaa niin päin että nautin siitä että huomaan hänen kiihottuvan. Edelleen siis kiihotun itse siitä että hän kiihottuu.
Meillä oli aika jolloin seksi-elämämme oli täysin nollassa ja se johtui juuri tästä jalkajutusta. Kuten sinä nyt, niin minä silloin koin fetissin yököttäväksi ja luotaantyöntäväksi. Koin myös jotenkin loukkaavana sen että mieheni on kiinnostuneempi jaloistani kuin minusta itsestäni, ja koin myös olevani vain antavana osapuolena. Aika oli helvetillistä ja olimme niin lähellä avioeroa kuin se ylipäätään on mahdollista.
Vähitellen asiat kuitenkin ovat alkaneet selviytyä, olemme jonkun verran yrittäneet jutella asiasta ja selvitellä puolin sun toisin ajatuksia. Olen tehnyt miehelleni selväksi että hyväksyn fetissin mutta toisaalta myös sen etten siitä itse kovasti nauti. Itselläni ei ole mitään fetissiä, ellei sitten normaalia seksiä lueta sellaiseksi ;). Nykyisin seksielämämme on tasapainoisempaa, mieheni ymmärtää että minä tarvitse myös toisinaan seksiä ilman hänen päällään kävelyä.
Kivikkoinen tie on ollut, ja epäilemättä tulee olemaankin vielä kivikkoista. Heikkona hetkenä ajattelen vielä toisinaan että lähden ja etsin jonkun miehen jonka kanssa seksi olisi helpompaa, mutta rakastan kuitenkin miestäni.
Summa summarum, en voi sinua neuvoa mutta omasta kokemuksesta kehottaisin teitä huomaavaisesti juttelemaan asiasta. Kerro avoimesti mitä olet mieltä (ilman että syyllistät tai suutuspäissäsi haukut) ja kerro myös omista mieltymyksistäsi seksin suhteen. Tärkeintä on ettette yhdessä päästä tilannetta siihen että fetissistä tulee seksielämänne pakko, eli että miehesi kanssa homma ei ilman fetissä hoidu. Se on se kauhein tilanne, tiedän kokemuksesta.
Tiedän miten pahalta sinusta tuntuu, nettihalauksia sinne. Yritä pysyä vahvana, ja jos miehesi fetissi menee aivan yli äyräiden niin hakekaa apua tai (tylsä sanoa näin) - erotkaa. Kyllä sinun oma seksielämäsikin on tärkeää, ei vain miehesi fetissi.