Kokoomuksen näytöt

yritysverotuksen rakenteellisessa uudistuksessa
vv. 1993-94. Se uudistus puree nyt ja selvensi
yritysverouudista kertaheitolla. Se myös sai oikeusturvakannaltaan heikon harkintaverotuksen vähitellen loppumaan.

Kokoomuksella oli silloin valtiovarainministerin ja kauppaministerin salkut.
-------------
Vuoden 2004 yritysverouudistuksesta kokoomus jätti perustellun vastalauseen:

VASTALAUSE HE 92/2004
Perustelut

Hallitus päätti siirtyä hyvin monimutkaiseen verojärjestelmään nopeassa aikataulussa
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on toiminut hyvin. Se on tuottanut yhteiskunnalle merkittävät verotulot ja toisaalta taannut veronmaksajille kohtuullisen verotuksen. Järjestelmä on kannustanut yrittäjiä sijoittamaan omaan yritykseensä. Yritysten taseet ovatkin selkeästi vahvistuneet järjestelmän voimassaoloaikoina, ja tätä kautta yritysten edellytykset selvitä vaikeistakin taloudellisista ajoista ovat parantuneet. Hyvitysjärjestelmä on suosinut nimenomaan suomalaisia yrityksiä ja suomalaista osakkeenomistusta. Kyseessä on kilpailuedun tarjoaminen, jota ei olisi pitänyt lähteä poistamaan, ennen kuin sen on todettu olevan välttämätöntä.
Mitään pakkoa yhtiöveron hyvitysjärjestelmän purkamiseen ei näin kiireellisessä aikataulussa ollut. Korkein hallinto-oikeus pyysi viime vuoden syyskuussa Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, onko yhtiöveron hyvitysjärjestelmä yhteensopiva Eurooppa-oikeuden säännösten kanssa. Julkisasiamies antoi maaliskuussa ratkaisunsa asiasta, jonka mukaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmä olisi Eurooppa-oikeuden säännösten vastainen. Tuomioistuimen lopullinen ratkaisu asiaan saadaan todennäköisesti vasta kuluvan vuoden syksyllä, joten näin suurta kiirettä tai hoppua verojärjestelmän muuttamiseen ei mahdollisesta kielteisestä ratkaisusta huolimatta olisi ollut.
Hallituksen yritysveromuutosta lähdettiin valmistelemaan aivan liian kireässä aikataulussa, erityisesti jos huomioidaan se, että kyseessä on vuosikymmenen merkittävin muutos elinkeinotoiminnan edellytyksiin. Tästä kertovat esitysten useat tekniset puutteet ja epäselvyydet. Aikaa ei nopean aikataulun puitteissa ole ollut myöskään esitysten kattavalle lausuntokierrokselle. Näin ollen etujärjestöjen ja yrittäjäkentän osaamista ei hyödynnetty lakimuutosten valmistelussa tarpeeksi.
On selvää, ettei eduskuntakäsittelyn aikana ole mitenkään ollut mahdollisuuksia tällä käsittelyaikataululla selvittää ja korjata kaikkia äärimmäisen monimutkaisen verouudistuksen ongelmakohdista. Ongelmaksi on muodostunut myös se, etteivät hallituspuolueet edes olleet valmiita korjaamaan asiantuntijakuulemisissa esiin tulleita selkeitä epäkohtia. Aikarajoituksista johtuen asiantuntijalausuntojen sisältöä ei kattavasti löydy edes valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Nyt säädettävää lainsäädäntöä on tulevina vuosina tarve korjata useaan otteeseen. Verolakien jatkuva muuttuminen ja aukiolo puolestaan pitävät jatkuvasti yllä epävarmuutta yrittäjä- ja yrityskentässä. Järjestelmän monimutkaisuus aiheuttanee myös runsaasti vaikeita tulkintatilanteita. Verotoimistojen tekemät ratkaisut tulevat eroamaan toisistaan, ja veronmaksajat joutuvat tämänkin vuoksi elämään epävarmuudessa. Verojärjestelmän linjakkuuden palauttaminen jää tulevien vuosien haasteeksi.
Siinäkin tapauksessa, että verotuksen muuttaminen vastaamaan eurooppalaisia säännöksiä olisi ollut tarpeen tällä aikataululla, ei muutoksia missään tapauksessa pitäisi tehdä hallituksen nyt esittämässä muodossa. Uusi verojärjestelmä on hyvin monimutkainen ja sisältää useita poikkeuksia. Monimutkaisuus aiheuttaa paluun verosuunnitteluun, ja tuo sitä kautta sekä päänvaivaa että kustannuksia yrittäjille. Verosuunnitteluun käytetty aika ja raha ovat valitettavasti aina pois yrityksen varsinaisesta toiminnasta. Verojärjestelmää rakennettaessa olisi päinvastoin pyrittävä selkeyteen, läpinäkyvyyteen ja verotuksen neutraalisuuteen.

Hallituksen veropäätös nakertaa suomalaisen verotuksen ja suomalaisyritysten kilpailukykyä
Terve yritystoiminta on koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion rahoitusmahdollisuuksien ehdoton edellytys. Verotuksella voidaan oleellisesti vaikuttaa yrittäjyyden ja omistuksen edellytyksiin. Yhteisö- ja pääomaverokantojen alentaminen on näin ollen oikea ratkaisu. Suomessa yhteisö- ja pääomaverokantaa on vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen nostettu kahteen otteeseen. Samanaikaisesti kehitys muissa OECD-maissa on ollut päinvastaista. Kuluvana vuonna yhteisöverokanta on laskenut kaikkiaan yhdeksässä OECD-maassa ja useat muut valtiot ovat ilmoittaneet alentavansa yritysverotustaan lähivuosina. EU:n laajentuessa Suomen kohtaama verokilpailu tulee kiristymään. EU:n uudet jäsenmaat ovat entisestään keventämässä verotustaan, ja niistä usean yhteisöverokanta putoaa lähivuosina alle 20 prosentin. Tämä kehitys huomioiden on hyvin epäselvää, kuinka pitkälle nyt tehtävät verokantojen alennukset riittävät verotuksemme kilpailukyvyn ylläpitäjinä.
Verokanta kansainvälisenä kilpailutekijänä ei tietenkään kerro koko totuutta, sillä verotuksen kokonaistaso muodostuu veropohjasta ja verokannasta. Kuitenkin verokanta on selkeästi havaittavissa ja siten läpinäkyvyytensä takia tärkeä kilpailutekijä. Yhtenä nyt tehtyjen ratkaisujen vaarana onkin, että pääomaverokannan erottaminen yritysverokannasta altistaa pääomaverokannan poliittiselle kaupankäynnille ja johtaa verokannan jatkuviin vaihteluihin. Näin ei saa tapahtua. Verokantojen alentumisesta huolimatta yhtiöveron hyvitysjärjestelmän purkamistapa heikentää kokonaisuudessaan suomalaisyritysten kilpailukykyä nykylainsäädäntöön verrattuna.
Yritysverouudistus on ohjaamassa Suomea kohti tytäryhtiötaloutta. Osinkotulojen verotuksessa ollaan siirtymässä epäneutraaliin järjestelmään verrattuna korko- ja vuokratuloihin, joka on omiaan vähentämään sijoittajien kiinnostusta pörssiosakkeisiin. Osakkeiden houkuttelevuus sijoituskohteina vähenee, joka voi aiheuttaa pörssikurssien laskemisen. Yritysjärjestelyissä käytetään usein maksuvälineenä ostavan yrityksen osakkeita, joten osakekurssien lasku heikentää suomalaisyritysten kasvumahdollisuuksia tekemällä ulkomaisten yritysten tai toimintojen hankkimisesta kalliimpaa. Vastaavasti suomalaisosakkeiden suhteellinen halpeneminen tekee suomalaisyrityksistä itsestään houkuttelevampia ja halvempia hankintojen kohteita ulkomaisille yrityksille.
Samalla listautuneiden ja listautumattomien yritysten verokohtelun eriyttäminen nostaa listautumiskynnystä. Ensinnäkin on todettava, että rajan luominen listautuneiden ja listautumattomien yritysten verokohtelun välille on keinotekoinen. Pörssissä on toisaalta vähän vaihdettuja ja pääosin perheiden omistuksessa olevia yrityksiä, ja toisaalta pörssin ulkopuolella on monia suuria yrityksiä. Toiseksi on todettava, että listautumiskynnyksen nosto heikentää yritysten kasvumahdollisuuksia tekemällä pääoman hankkimisen pörssistä kalliimmaksi. Listautuminen on kasvuyrityksille yksi mahdollisuus hankkia lisärahoitusta. On epäily, että tällöin houkutus yrityksen myymiseen ulkomaille saattaa kasvaa. Veromuutos avaa tietä myös ulkomaisille pääomasijoittajille, ja tätäkin kautta vie Suomea kohti tytäryhtiötaloutta.
Uudistuksella vaikutetaan kielteisesti myös yritysten rahoitusasemaan. Yrityksistä on veromuutoksia odottaessa jaettu tuntuvia osinkoja, ja sama jatkunee vielä tänä vuonna. Verouudistus on antanut yrityksille selkeän kannustimen tyhjentää taseitaan. Tulevina vuosina samansuuruisia osinkoja - ja niistä kertyviä osinkoverotuloja – ei todennäköisesti ole odotettavissa. Yritysten taseisiin vaikuttaa myös nettovarallisuuteen sidotun verovapaan osingon osuuden laskeminen hieman yhdistettynä verovapaalle osingolle asetettuun 90 000 euron kattoon. Arvioiden mukaan oman pääoman osuus yritysten taseissa tulee tätä kautta alenemaan, ja yritysten rahoitusrakenne heikkenemään.
Ongelmaksi taseiden kannalta muodostuu myös koron ja osingon erilainen asema. Korko on maksajalleen vähennyskelpoinen, mutta osinko ei. Myös tämä ohjaa yritysten pääomarakenteita vieraan pääoman ja pankkirahoituksen suuntaan. Vieraan pääoman suosiminen kehittää taloutta väärään suuntaan lisäämällä rahoitusriskejä. Velkapääoman suosimisen poistaminen oli alun perin yhtiöveron hyvitysjärjestelmään siirtymiseen yksi tärkeimpiä syitä. Tähän ollaan nyt palaamassa. Yritysten taseiden heikentyessä niiden kyky kestää huonompia aikoja heikkenee. Tämä nähtiin käytännössä 1990-luvun laman aikana.

Tiivistettynä toteamme, että
hallituksen yritysveropäätöksellä heikennetään yritysten toimintaedellytyksiä ja kasvumahdollisuuksia:
-   luomalla monimutkainen verojärjestelmän, joka lisää verosuunnittelua, byrokratiaa ja yritysten kustannuksia,
-   lisäämällä yritysten toimintaympäristön epävakautta,
-   nostamalla lisärahoituksen hankkimisen kustannuksia,
-   heikentämällä yritysten rahoitusrakennetta sekä suosimalla vierasta pääomaa,
-   vähentämällä yritysten mahdollisuuksia ja halukkuutta terveeseen riskinottoon ja
-   heikentämällä yritysten laajentumisen sekä kansainvälistymisen mahdollisuuksia.

ja heikennetään suomalaisen omistajuuden asemaa:
-   kiristämällä pörssiyhtiöiden jakaman voiton verotusta,
-   leikkaamalla kannusteita yritysvarallisuuden kerryttämiseen,
-   kiristämällä pitkään omistetun omaisuuden myyntivoittojen verotusta,
-   pitämällä voimassa varallisuusverolaki ja
-   jättämällä sijoitusomaisuusosingot osittain moninkertaisen verotuksen piiriin.

Tässä vastalauseessa esitetään valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisen yritysveropäätöksen räikeimpien, asiantuntijakuulemisissa vahvasti esiin tuotujen ongelmakohtien korjaamista. Pohjaesitys on kuitenkin niin heikko, että edes näillä muutosesityksillä uudistuksesta on hyvin vaikea saada riittävästi suomalaista yrittäjyyttä ja omistusta tukevaa pakettia. Esittämiemme muutosten hyväksyminen olisi kuitenkin askel parempaan suuntaan. On selvä, että näidenkin muutosten jälkeen verolainsäädäntöön jää useita ongelmakohtia. Näiltä osin verojärjestelmän kilpailukyvyn, toimivuuden, läpinäkyvyyden ja linjakkuuden lisääminen jää joka tapauksessa tulevien vuosien haasteeksi. Esittämämme muutokset on tarkemmin esitelty alla.
Kun ei edes esittämiämme muutoksia eduskunnan enemmistö todennäköisesti hyväksy, tulemme lain toisessa käsittelyssä esittämään hallituksen yritysverouudistuksen hylkäämistä. Samalla hallitus olisi kuitenkin velvoitettava aloittamaan heti sellaisen uuden yritysveropäätöksen valmistelun, joka olisi kiistatta Eurooppa-oikeuden säännösten kanssa yhdenmukainen, mutta jolla ei vaarannettaisi suomalaista yrittäjyyttä ja omistajuutta. Tällä tavoin varauduttaisiin Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimen kielteiseen päätökseen yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä. Mikäli Yhteisöjen tuomioistuin päätyisi julkisasiamiehen kannasta huolimatta siihen, ettei yhtiöveron hyvitysjärjestelmä ole Eurooppa-oikeuden vastainen, asettaisi tämä valmistelun kuitenkin kokonaan uuteen valoon.

Osakesäästäjien ja listayhtiöiden osinkojen verotuksen kiristymistä lievennettävä
Hallituksen päätöksellä ollaan kiristämässä pörssiyhtiöiden jakaman voiton verotusta siirryttäessä osittain kahdenkertaiseen verotukseen. Jaetun voiton kokonaisverorasitus nousee 40,5 %:in. Kyse on merkittävästi veronkiristyksestä, jonka myötä osingonsaajan tasolla verotus kiristyy 19,6 %. Näin heikennetään suomalaisomistuksen asemaa, ja käydään monen tavallisen osakesäästäjän kukkarolla.
Varmaa on, ettei tällainen merkittävä veronkiristys ainakaan lisää osakesijoittamista. Verouudistus ohjaa kysyntää pois suomalaisosakkeista heikentämällä säästäjän osakkeista saamaa tuottoa. Pelättävissä on, että monien merkittävien yksityishenkilöomistajien halukkuus omistustensa jatkamiseen vähenee, mikä voi synnyttää yrityskauppoja, joissa vanhoja suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille. Yksityishenkilöiden suoran osakkeenomistuksen voidaan odottaa vähenevän ja kotimaisten instituutioiden sekä ulkomaalaisomistuksen lisääntyvän. Ongelmana on myös se, etteivät suomalaiset rahoitusmarkkinat vielä ole läheskään yhtä kehittyneet kuin useissa muissa maissa. Listautumiskynnyksen nousu ja suomalaisosakkeiden kiinnostavuuden heikentyminen hidastaa rahoitusmarkkinoiden kehitystä entisestään.
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän purkamisen ei välttämättä olisi tarvinnut tarkoittaa näin rajua osinkoveronkiristystä. Jopa yhdenkertainen verotus olisi hallituksen niin halutessa voitu säilyttää. Esimerkiksi Norjassa on päädytty hyvin erilaiseen ratkaisuun kohtuullisen samanlaisista lähtökohdista. Osinkoverotuksen osalta Norjan uudistuksen keskeinen elementti on malli, jossa tavanomaista korkoa vastaava osinko ja osakkeesta saatu myyntivoitto on verovapaa, ja tämän ylittäviltä osin verollista tuloa. Sama järjestelmä on käytössä sekä yrittäjän että säästäjän verotuksessa. Järjestelmällä uskotaan olevan selkeitä neutraalisuusetuja. Tämänkaltaisia vaihtoehtoja olisi vakavasti pitänyt tarkastella myös Suomessa.
Hallituksen esittämää listayhtiöiden osakkeenomistajilleen jakamien osinkojen merkittävää veronkiristystä ei pidä hyväksyä. Veronkiristyksen kohtuullistaminen on tarpeen sekä merkittävien sijoittajien että osakesäästäjien osalta. Esitämme, että TVL 33 §:n 1 momenttia muutettaisiin niin, että pörssiyhtiöistä saaduista osingoista veronalaista pääomatuloa olisi 50 % ja 50 % verovapaata tuloa. Samalla esitämme em. pykälään lisättäväksi alle 5 000 euroon jäävien osinkojen säätämisen kokonaan verovapaiksi. Tällä tavoin parannettaisiin monien osakesäästäjien asemaa ja estettäisiin tehokkaasti osinkojen kahdenkertaista verotusta.
Vastaavalla tavalla olisi vähintään kohtuullista lieventää myös listautumattomien yritysten, osuuskuntien ja maatilojen verotusta. Ehdotammekin säädettäväksi, että listautumattomasta yhtiöstä jaettu osinko on ylittäessään nettovarallisuudesta lasketun 9 %:n rajan 50 %:sesti ansiotuloa ja 50 %:sesti verovapaata tuloa (TVL 33 b §:n 1 momentti), että osuuskunnan osuuspääomalle (yms.) maksettu voitto-osuus tai korko olisi verovapaaksi määritellyn osuuden ylittyessä 50 %:sesti pääomatuloa ja 50 %:sesti verovapaata tuloa (TVL 33 d §:n 2 momentti), ja että 50 % maatilatalouteen kuuluvan omaisuuden tuottamista osingoista (yms.) olisi maatalouden veronalaista tuloa (Maatilatalouden tuloverolain 5 §:n 1 momentin 1 kohta). Vastaavia, tarvittavia muutoksia esitetään tehtäväksi myös EVL 6 a §:n 5 momenttiin ja valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisiin tuloverolain ja elinkeinoverolain siirtymäsäännöksiin.

Pk-yritysten hallitusohjelman vastainen veronkiristys torjuttava
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän kumoamisella on pienyrityksille selvästi suurempi vaikutus kuin hallituksen esityksen perusteluissa annetaan ymmärtää. Hallituksen veromalli johtaa pienyritysten verotuksessa erilaisiin lopputuloksiin riippuen yrityksen nettovarallisuudesta ja maksettujen osinkojen määrästä. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen kiristää pahimmin juuri näiden niukkavaraisten, matalatuloisten yritysten verotusta, joista aikaisemmin on nostettu lähinnä ansiotulo-osinkoja. Osinkotulon verottaminen ansiotulona on yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä ollut pääomatulona verottamista edullisempaa pienillä tuloilla, veroasteikon ensimmäiseen portaaseen asti.
Hallituksen yritysverojärjestelmässä voiton ja osingon kokonaisverorasitus tulee aina olemaan vähintään yhteisöverokannan tasoinen eli 26 %. Verotuksen kiristyminen matalien ansiotulo-osinkojen osalta on suurinta alle 30 000 euron tulotasolla, jolloin verotus kiristyy 17-63 %. Vasta tulotason noustessa 80 000 euroon on verotus uudessa verojärjestelmässä yhtä matalalla tasolla kuin yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä. Näin ollen vasta suurituloisilla niukkavaraisilla yrityksillä osinkojen verottaminen 70 %:sesti kompensoi yhtiöveron hyvityksen menettämistä.
Hallitus joutui asiasta nousseen kritiikin myötä tarkistamaan tältä osin linjauksiaan. Matalien ansiotulo-osinkojen verotuksen kiristyminen pyrittiin korjaamaan ulottamalla kunnallisveron ansiotulovähennys myös ansiotulo-osinkoihin. Tämä korjaus ei riittävästi poista pienten yritysten verotuksen kiristymistä. Hallituksen vastaantulo on riittämätön. Suomen Yrittäjien arvion mukaan veronkiristyksen piiriin jäisi n. 5 000 pienyritystä, ja näiden osakkaina olevat yhteensä noin 10 000 – 20 000 henkilöä. Hallitusohjelmaan on kirjattu selvästi, ettei pk-yritysten ja niiden maksamien osinkojen verotusta tulla kiristämään. Tältä osin hallituksen esitys on hallitusohjelman vastainen.
Hallitus on todennut, että veronkiristys voidaan helposti kiertää yrittäjän nostaessa yrityksestä palkkaa. YEL –osakasyrittäjän kohdalla tämä pitää paikkansa. Huomattava on kuitenkin, että palkasta on tässäkin tilanteessa maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Yrittäjälle maksettava palkka on yritykselle vähennyskelpoinen, ja alentaa kokonaisveron suurin piirtein nykytasolle. On kuitenkin kyseenalaista pitäisikö hallituksen esittämällä tavalla verotuksen keinoin "pakottaa" omistajayrittäjä nostamaan palkkaa omasta yrityksestään. Tämä ei ole pienyrittäjyyden perusajatuksen mukaista. Samoin on huomattava, että palkkaa nostettaessa pienempiin yrityksiin ei jää palkkaverotukseen verrattuna muita verotuksen puolelta löytyviä, yrittäjyyteen kannustavia elementtejä. Eri asemassa YEL -osakasyrittäjien kanssa ovat sellaiset matalia ansiotulo-osinkoja saaneet omistajayrittäjät, jotka ovat TEL -palkkasuhteessa. He eivät palkkaa nostamalla pysty kiertämään kyseistä veronkiristystä, sillä palkan sosiaalikulut ovat merkittävästi suuremmat.
Palkan nostamista eivät myöskään pysty hyödyntämään ne pk-yritysten omistajat, jotka eivät työskentele yrityksessä. Tällöin kyse on enimmäkseen perheenjäsenistä. Ansiotulovähennyksen enimmäismäärä vuonna 2004 on 3 550 €, ja sen vaikutus alkaa vähentyä jo 14 000 euron vuosituloilla. Tähän määrään luetaan kaikki ansiotulot, joten muualla työskentelevä tai muualta palkkaa saava osakas ei todennäköisesti hyödy ansiotulovähennyksen alan laajennuksesta. Puolisoiden ja perheenjäsenten verotuksen kiristyminen on vääränsuuntainen muutos, sillä perheen sisällä jakautuva omistus on perheyrityksissä keskeinen yritystoimintaan sitouttamisen ja yritysriskien jakamisen väline. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksiin valmistaudutaan sitouttamalla jatkajapolvi osakkuusjärjestelyin.
Esitämme, että valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaista TVL 33 b §:n 2 momenttia muutetaan niin, että matalien ansiotulo-osinkojen veronkiristystä lievennetään säätämällä verolliselle osingolle 5 000 euron verovelvolliskohtainen alaraja. Tämä vastaisi myös kansainvälisesti yleistä käytäntöä.

Osinkokaton muotoinen kateusvero poistettava
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä osingonsaajalle käytännössä verovapaan osingon määrä oli sidottu yrityksen nettovarallisuuteen. Tämä kannusti omistajia sijoittamaan omaan yritykseensä ja vahvistanut siten yritysten taseita. Hallituksen päätöksen mukaisesti verovapaan osingon osuus nettovarallisuudesta putoaisi hieman (0,6 %-yksiköllä) uuteen järjestelmään siirryttäessä. Kyse on yrittäjän omaan yritykseensä sijoittaman pääoman tuotosta, jota lähtökohtaisesti ei pitäisi heikentää. Yrittäjäksi ryhtymiseen ja yrittäjänä toimimiseen kannustamisen kannalta on oleellista, että yrittäjyyteen liittyvistä riskeistä saadaan riittävä korvaus.
Pienikin pudotus yritykseen sidotun pääoman tuottoprosentissa on tietysti askel huonompaan suuntaan, mutta vielä vakavampi virhe olisi säätää verovapaalle osingolle tiukka enimmäisraja. Listaamattomien yritysten nettovarallisuuteen sidotulle verovapaalle osingolle ollaan säätämässä 90 000 euron verovelvolliskohtainen katto, joka aiheuttaisi verovelvolliselle henkilökohtaisen leikkurin. Osinkokaton ylittävistä osingoista 70 % luettaisiin osingonsaajan pääomatuloksi (kun kyse on nettovarallisuudelle lasketusta 9 %:n tuotosta). Tällainen kattosääntö aiheuttaisi selkeän esteen yritysten kasvulle ja menestykselle.
Marraskuisen hallituksen linjapäätöksen jälkeen asiasta nousseen voimakkaan kritiikin myötä hallitus joutui tältä osin tarkistamaan tekemiään päätöksiä. Nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisesti pääomavero voitaisiin vähentää verovelvollisen maksamasta varallisuusverosta. Tämä varallisuusverohuojennus poistaa suurimman osan osinkokaton menestyville kasvuyrityksille aiheuttamasta veronkiristyksestä, mutta ei kuitenkaan korjaa kaikkia yksittäistapauksia. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa yrityksen osakkeet on hankittu henkilökohtaisella lainalla, jolloin lainanhoitokulut edellyttävät suurien osinkojen nostamista.
Hallituksen vastaantulo ei tältä osin ole riittävä, sillä osinkokaton säätäminen ei ole linjassa hyvän verolainsäädännön periaatteiden kanssa. Varallisuusverohuojennuksesta huolimatta osinkokatolla asetetaan este yrityksen kasvuhalukkuudelle ja yrittäjyydelle yleisemminkin. Verotukseen tehtävät, tiukat euromääräiset rajat ja portaat ovat aina ongelmallisia, sillä ne ohjaavat yritysten ja niiden omistajien käyttäytymistä. Näin yritykset pakotetaan verosuunnitteluun, ja osin muuttamaan osinkotuloa korko- tai vuokratuloksi. Samoin osinkokaton myötä yrittäjä joutuu pohtimaan yrityksen nettovarallisuuden optimitasoa sen sijaan, että tavoitteena olisi taseen jatkuva vahvistaminen.
Osinkokatossa kyse on suomalaiseen omistukseen kohdistuvasta kateusverosta, joka tulisi kokonaan jättää säätämättä. Kattosäännön piiriin kuuluvia 90 000 euron rajan ylittäviä osinkoja maksetaan ainoastaan menestyvistä kasvuyrityksistä. Teollisuus ja työnantajat arvioi, että ilman suunniteltua varallisuusverohuojennusta veronkiristyksen piiriin olisi vuoden 2002 verotuksen tietojen perusteella jäänyt 1374 listaamatonta osakeyhtiötä ja yhteensä 2391 luonnollista henkilöä. Näidenkin lukumääräisesti vähäisten yritysten veronkiristys saadaan hallituksen mallissa kuitata maksetusta varallisuusverosta. Tämän muutoksen jälkeen osinkokaton säätämisellä ei ole edes tuntuvaa fiskaalista vaikutusta verotuottoihin, joten tämän "kateusveroksikin" kutsutun säädöksen säätäminen ainoastaan monimutkaistaa jo nyt hankalaa uutta verojärjestelmää.
On aivan selvää, että koko osinkokatosta on syytä luopua. Esitämme tähän tarvittavaa muutosta tehtäväksi TVL 33 b §:n 1 momenttiin ja tonnistoverolakiin. Mikäli osinkokattoa ei säädetä, ei myöskään kyseisen varallisuusverosta tehtävän huojennuksen säätäminen ole tarpeen. Näin ollen hallituksen esityksen lakiesitys nro. 5 voidaan hylätä.

Yhteisöjen osakeluovutuksia koskevia säädöksiä tarkistettava
Osakeyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvat osakkeiden luovutusvoitot ollaan säätämässä verovapaiksi edellyttäen, että myyjä on välittömästi ennen luovutusta omistanut yhtäjaksoisesti vuoden ajan ja omistusosuus myytävässä yhtiössä on vähintään 10 prosenttia. Luovutusvoittojen säätäminen verovapaiksi on verokantojen alentamisen ohella toinen verokilpailussa pärjäämiseen tähtäävä toimi. Näin turvataan emoyhtiöiden kotipaikan säilymistä Suomessa ja helpotetaan yritysjärjestelyiden toteuttamista. Vastaava muutos on jo tehty useimmissa EU-maissa, joten verokilpailun kiristyessä se on tarpeen sisällyttää myös Suomen verolainsäädäntöön. Mietinnön mukaisissa säädöksissä on kuitenkin muutamia selkeitä puutteita, jotka pitää korjata ennen lakien voimaantuloa. Erityisen vahingollisia ovat säädösmuotoilut, jotka muodostavat esteitä yritysten kasvulle ja kansainvälistymiselle.
Hallituksen esittämässä muodossa osakeluovutuksia koskevia säännöksiä ei sovellettaisi pääomasijoitustoimintaa harjoittaviin osakeyhtiöihin tai osuuskuntiin. Asiantuntijoiden mukaan valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisen sanamuodon hyväksyminen voisi johtaa siihen, että vähäistäkin sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön mitkään osakeluovutukset eivät olisi verovapauden piirissä. Tällöin käsitteen piiriin saatettaisiin tulkita kuuluviksi myös yhtiöt, jotka tekevät sijoituksia omasta taseestaan, eivätkä kerää ja hallinnoi muiden sijoitusvaroja. Tämä tyyppistä sijoitustoimintaa harjoittavia yhtiöitä ovat esimerkiksi tytäryhtiöt, joihin teollisuustoimintaa harjoittavan konsernin strategisten riskisijoitusten tekeminen on keskitetty. "Pääomasijoitusyhtiön" tai "pääomasijoituksen" tulkinnan jättäminen myöhemmin tuomioistuinlaitoksen tehtäväksi voi aiheuttaa vahingollisia tilanteita suomalaisyrityksille. On muistettava, että juuri kasvuun pyrkivät yritykset tekevät säännönmukaisesti yritysostoja. Tämän vuoksi viittaus pääomasijoitustoiminnan harjoittamiseen tulisi poistaa mietinnön mukaisesti EVL 6 §:n 1 momentista.
Toisenlaisen ongelmakentän muodostaa se, että verovapaa luovutus sidotaan ainoastaan osakeyhtiön osakkeisiin, jolloin selkeästi eroteltavan liiketoimintakokonaisuuden myynti ei olisi verovapaata tuloa. Selkeästi eroteltavaa liiketoimintaa voi olla esimerkiksi tuotanto- tai markkinointitoiminta, jota voidaan harjoittaa itsenäisenä kokonaisuutena. Hallitus ei ole esittänyt selkeitä perusteluja sille, miksi tällaisen liiketoiminnan myynnistä saatu luovutusvoitto olisi verovapaata tuloa ainoastaan, jos kyseinen liiketoiminta- tai tuotantolaitosyksikkö olisi yhtiöitetty omaksi yhtiökseen. Mikäli säädösmuutokset tehdään valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisena, liiketoimintasiirrot ja yhtiöittämiset muodostuvat erittäin todennäköisiksi. Jopa pienet yhtiöt alkavat tällöin yhtiöittää ja pilkkoa omia toimintojaan varautuessaan siihen, että jossain vaiheessa katsoisivat tarpeelliseksi luopua kyseisistä liiketoiminnoista. Tämä aiheuttaa yrityksille aina vain lisää byrokratiaa ja selkeitä lisäkustannuksia. Tämä ongelmakenttä vaatii kuitenkin niin pitkälle meneviä muutoksia, että se jäänee hallituksen myöhemmin korjattavien kysymysten listaan.
Muut säädösten selkeät ongelmat liittyvät tappioiden ja muiden erien säätämiseen vähennyskelvottomiksi. On selvä, että verojärjestelmän johdonmukaisuuden kannalta luovutusvoittojen verovapautta on vastattava luovutustappioiden vähennyskelvottomuus. Hallitus ei kuitenkaan ole riittävästi huomannut korostaa sitä, että todellisuudessa kyseessä ei ole veronkevennys, vaan nykytilanteessa ennemminkin veronkiristys. Tämä johtuu siitä, että ainakin nykytilanteessa luovutustappioita, arvonalentumispoistoja ja purkutappioita on enemmän kuin vastaavia voittoja. Näitä ei siis voida uudessa järjestelmässä enää vähentää. Muutoksen veroja kiristävästä vaikutuksesta kertoo mm. se, että Ruotsissa vastaavan muutoksen toteuttamisen tavoitteena oli juuri tappioiden vähennyskelpoisuuden poistaminen, ei luovutusvoittojen säätäminen verovapaiksi. Siellä asiasta keskusteltaessa muutosta käsiteltiin nimenomaan veronkiristyksenä. Tietysti totta on, että tappioiden määrä riippuu suhdanteista, ja voi johtua myös siitä, että kyseiseen uudistukseen on yrityksissä jossain määrin osattu varautua. Vain tulevat vuodet näyttävät mihin suuntaan luovutusvoittojen suhde vastaaviin tappioihin tulee kehittymään. Suurempi periaatteellinen ongelma tappioiden vähennyskelvottomuuden osalta lienee se, että riskinottohalukkuus vähenee. Tämä on omiaan aiheuttamaan ongelmia pääoman hankkimiseksi uusilla, nousevilla aloilla.
Mietinnön mukaan käyttöomaisuuteen kuuluvien muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappio olisi vähennyskelpoinen vain osakkeiden luovutuksesta saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja sitä seuraavina 5 vuonna. Hallituksen esityksen perusteluissa ei esitetä mitään hyväksyttävää syytä tällaisen rajoituksen tekemiseen. Elinkeinotoiminnan tappiot ovat, ja niiden tulee jatkossakin olla, laajasti vähennyskelpoisia. Nykymuodossaan säädösmuutos johtaisi siihen, että luovutustappion vähennysoikeus muuttuisi tosiasiassa hyvin sattumanvaraiseksi. Osakeyhtiöiden saamat verotettavat luovutusvoitot eivät ole kovinkaan tavanomaisia, joten säädös merkitsisi tosiasiassa luovutustappioiden täydellistä vähennyskieltoa, vaikka samojen osakkeiden luovutusvoitto olisi verotettavaa tuloa. Kyseinen rajoitus asettaisi myös pienet yhtiöt isoja selkeästi huonompaan asemaan. Tämän vuoksi esitämme, että EVL 6 b §:n 4 momentti poistettaisiin kokonaan.
Luovutustappioiden vähennyskelvottomuuden lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että emoyhtiön tytäryhtiölleen ja eräille muille yhtiöille antaman lainan luottotappio, konsernituki ja eräät muut tuet säädettäisiin vähennyskelvottomiksi. Näiden tukien säätämisellä vähennyskelvottomiksi on tarkoitus estää luovutustappion vähennyskelvottomuutta koskevan säännöksen kiertäminen. Tämä muutosesitys menee selkeästi liian pitkälle, sillä se koskisi myös tilanteita, joissa tuen saanutta tytäryhtiötä ei ole tarkoituskaan luovuttaa. Valtaosa kyseisistä tapauksista on juuri tämän kaltaisia. Yrityksen toiminnan laajentuminen uusille toimi- ja markkina-alueille tapahtuu yleensä tytäryhtiön perustamisen kautta. Toiminnan alkuvaiheessa tytäryhtiön taloudellinen tilanne on monesti heikko, ja sitä joudutaan tukemaan esimerkiksi lainan tai markkinointituen keinoin. Jos tytäryhtiön toiminta ei myöhemmin muodostu kannattavaksi, lainasta syntyy luottotappio. Ellei luottotappiota tai konsernitukea voida vähentää verotuksessa, kynnys ja halukkuus riskinottoon yritystä laajentamalla vähenevät. Tämä ei ole toivottavaa kehitystä, sillä suomalaisyritysten kansainvälistyminen on koko kansantalouden kannalta tärkeää. Kyseessä on pitkälti vientituki, jolla helpotetaan uusille markkinoille pääsyä. Konsernituen vähennyskelpoisuuden poistaminen vaikeuttaisi etenkin pienten ja keskisuurten suomalaisyritysten vientiponnistuksia. Tämän ongelman poistamiseksi esitämme, ettei konsernituen ja muiden EVL 16 §:n 7 kohdassa tarkoitettujen erien vähennyskelvottomuutta säädetä yleiseksi, vaan kyseiset erät otetaan huomioon vain osakkeiden luovutustilanteessa. Tällöin EVL 6 b §:än olisi tarpeen lisätä uusi momentti ja poistaa vastaavasti uusi ehdotettu EVL 16 §:n 7 kohta. Tästä aiheutuvat muutokset tulisi tehdä myös EVL 17 §:n 1 momentin 2 kohtaan ja lakiehdotuksen siirtymäsäännökseen.

Ketjuverotus purettava kokonaan
Ketjuverotusta syntyy, kun osakeyhtiö maksaa osinkoja toiselle osakeyhtiölle, ja nämä osingot verotetaan molemman yrityksen tulona. Aikaisemmin yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on tehokkaasti poistanut veron kertaantumisen tällaisissa tilanteissa. Yhtiöveron hyvitys vastasi osingosta menevää veroa, eikä osinkoon kohdistunut verorasitusta riippumatta siitä, mihin omaisuusryhmään osakkeet kuuluivat. Hallitus lupasi marraskuussa tekemässään linjapäätöksessä, että ketjuverotus poistetaan myös uudessa verojärjestelmässä.
Alkuperäistä päätöstään vastoin hallituksen esityksen mukaan sijoitusomaisuudesta saadut osingot aiottiin säätää kokonaan veronalaiseksi tuloksi. Tämä tarkoittaisi osinkoverotuksen moninkertaisuutta raha- ja vakuutuslaitoksille eli pankeille ja vakuutusyhtiöille, jotka ovat tähän saakka olleet merkittävä suomalaisen omistuksen ankkuri. Mitään hyviä syitä tai selityksiä ei tälle selkeälle veronkiristykselle löytynyt. Sijoitusomaisuuden ketjuverotus on aivan yhtä vahingollista ja hyvän verojärjestelmän vastaista kuin muidenkin osinkojen ketjuverotus. Vakuutus- ja rahoituslaitokset edustavat Suomen pörssissä merkittävää sijoituskapasiteettia, joka on omiaan ylläpitämään pörssikursseja. Suomen intressissä ei voi olla se, että merkittävät institutionaaliset sijoittajat alkavat karttaa omistusta suomalaisissa yrityksissä.
Vielä kummallisempia tilanteita ehdotetuista säädöksistä olisi aiheutunut ottaen huomioon emotytäryhtiö -direktiivi ja Suomen solmimat kansainväliset verosopimukset, jotka määrittelevät suorasijoitusosingot normaalisti verovapaiksi. Emotytäryhtiö -direktiivi velvoittaa poistamaan osinkoa jakavan ja osinkoa saavan yhteisön ketjuverotuksen, kun osingonsaaja hallitsee vähintään 25 % toisessa jäsenvaltiossa asuvan osinkoa jakavan yhteisön pääomasta. Kyseistä omistusrajaa ollaan laskemassa asteittain 10 prosenttiin. Samoin verosopimuksissa löytyy yleensä suorasijoitusten osalta samankaltainen säännös, jossa määritelty omistusraja vaihtelee 25 % tai 10 %. Yhdessä hallituksen esityksen kanssa näistä säädöksistä olisi seurannut tilanne, jossa esim. pankki ostaa suomalaisesta yrityksestä 10 %, jolloin yritykseltä saadut osingot veronalaista. Vastaavasti jos sama pankki ostaa eurooppalaisesta yrityksestä 10 %, ovat tältä yritykseltä saadut osingot verovapaita.
Tältäkin osin hallituksen esityksen osakseen saama julkinen kritiikki aiheutti sen, että hallituksen oli pakko tarkastella uudelleen kantaansa sijoitusomaisuusosinkojen ketjuverotuksen suhteen. Hallitus oli valmis hieman loiventamaan sijoitusomaisuusosinkojen verokohtelun muutoksia. Valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjattu haitallisten veroseuraamusten pienentyminen 100 prosentista 75 prosenttiin ei silti ole hyväksyttävä, eikä kokonaisuudessaan poista edellä mainittuja ongelmia. Sijoitusomaisuusosinkojen osittainen ketjuverotus heikentää kiinnostusta sijoittaa Suomeen, sekä asettaa sijoitusomaisuusosinkoja saavat vakuutus- ja rahalaitokset sekä niiden omistajat eriarvoiseen asemaan. Sijoitusomaisuusosinkojen ketjuverotus tulisikin poistaa kokonaisuudessaan. Tältä osin esitämme muutosta EVL 6 a §:n 1 momenttiin.
Mietinnön mukaan pörssiyhtiöistä listautumattomille yhtiöille jaetut osingot olisivat 75 prosenttisesti veronalaista tuloa, mikäli osingonsaaja ei omista osinkoa jakavasta yhtiöstä vähintään 10 prosenttia. Esityksen perusajatus verotuksen kiertämisen estämisestä nostamalla listayhtiöstä jaettu osinko verovapaana listautumattoman osakeyhtiön kautta, on oikea. Listatusta yhtiöstä saatuihin osinkoihin kohdistuisi tämän mukaisesti samantasoinen verotus kuin yksityishenkilön saadessa osinkoja pörssiyhtiöstä. Mikäli kuitenkin aikaisemmin esittämämme mukaan pörssiyhtiön osingoista olisi veronalaista tuloa 50 prosenttisesti, tulisi vastaava verotuksen taso ulottaa myös listayhtiöiden listaamattomille yhtiöille maksamiin osinkoihin. Suunnilleen vastaavaan verotuksen tasoon päästäisiin, jos osingoista veronalaista tuloa olisi 50 %. Tällaista muutosta esitämme EVL 6 a §:n 1 momenttiin. Täsmälleen vastaava verotuksen taso saavutettaisiin, jos veronalaista tuloa olisi 53,85 %.
Mietintöön sisältyvä ketjuverotus aiheuttaa ongelmia myös niissä tilanteissa, joissa verovapaudelle asetettu 10 %:n omistusraha ei täyty. Suuri tämän ongelman piiriin jäävä ryhmä ovat osuuskunnat, joilla on nykyisin oyj-muotoisia yhteisesti omistettuja, liiketoimintaan liittyviä yhtiöitä. Näiden osalta 10 %:n omistusrajan alittavat, pörssiyhtiöiltä saadut osingot joutuisivat mietinnön mukaisilla lakimuutoksilla ketjuverotuksen piiriin. Näissä tapauksissa osuuskuntien jaetun voiton kokonaisverorasite nousisi 52 %:in, kun vastaavassa osakeyhtiöketjussa verorasitus on 40,5 %. Omistusrajan laskeminen esimerkiksi 5 %:in helpottaisi tätä ongelmakenttää vain tietyissä tapauksissa, ja osa em. omistuksista jäisi tälläkin muotoilulla korkeamman verotuksen piiriin. Esitämmekin EVL 6 a §:n 1 momentin 3 kohtaan muutosta, jonka mukaan 10 %:n omistusrajan alittuessa osinko ei kuitenkaan olisi veronalaista tuloa, mikäli kyseisten osakkeiden omistaminen liittyy läheisesti omistajien liiketoimintaan ja osakkeet on omistettu vähintään viisi vuotta. Tällöin verovapauden piiriin lukeutuisivat myös omistusrajan alittavien omistusten osalta sellaiset käyttöomaisuusosakkeet, joiden omistus on pitkäaikaista. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä tätä vastaava säännös. Valtiovarainmietinnön mukaisessa lausumassa hallitusta edellytetään ryhtymään juuri tämänkaltaisen lakimuutoksen valmisteluun. Muutosten tekemistä ei kuitenkaan ole syytä lykätä, jos niillä jo nyt on eduskunnan enemmistön tuki.

Osuuskuntien asema turvattava
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän piiriin ovat kuuluneet niin osakeyhtiöt kuin osuuskunnatkin, joten kaikki osakkeenomistajat ja jäsenet ovat saaneet lukea hyväkseen yhtiön tai osuuskunnan maksaman veron. Osuuspääoman korko onkin Suomessa perinteisesti rinnastettu osinkoon. Tätä linjausta hallitus on nyt syyttä muuttamassa. Hallituksen esityksen mukaan osuuspääoman korko olisi 1500 euroon verovapaata ja tämän jälkeen 70 % pääomatuloa. Tämä linjaus asettaa osuuskunnat selkeästi heikompaan asemaan verrattuna osakeyhtiöihin, joiden maksama osinko on nettovarallisuuden puitteissa verovapaata aina 90 000 euroon asti. Osuuspääoman koron verovapaan osuuden rajan asettaminen 1 500 euroon on mielivaltainen.
Osuuskuntia on Suomessa noin 3500, joista 3000 on muita kuin kuluttaja- ja tuottajaosuuskuntia. Vuosittain perustetaan n. 250 uutta osuuskuntaa. Osuuskunta on yritysmuoto, jossa jäsenet toimivat aktiivisesti. Esim. työosuuskunnat ja asiantuntijaosuuskunnat perustuvat yhteisyrittäjyyteen. Niiden maksamien osuuspääoman korkojen verokohtelu pitäisi ehdottomasti rinnastaa listautumattomien osakeyhtiöiden verokohteluun. Tuottajaosuuskuntien toiminta puolestaan liittyy jäsenten elinkeinon harjoittamiseen. Tyypillistä on sitoa kartutettava osuuspääoma jäsenen liiketoiminnan laajuuteen, jolloin kyse ei ole vapaaehtoisesta sijoittamisesta. Tällä hetkellä suurimmilla viljelijöillä osuuspääoma on 40 000 – 50 000 €, josta verovapaa tuotto olisi tällöin ainoastaan 3-4 %. Maatilojen koko on kuitenkin kasvamassa, joka vaikuttaa osuuspääoman kasvuun ja tätä kautta verovapaan tuottoprosentin heikkenemiseen entisestään.
Osuuskuntien rakenteellinen heikkous on nykyäänkin pääoman puute. Hallitus on luomassa kannustimia väärään suuntaan, yksittäisen jäsenen osuuspääoman kattoa ollaan painamassa matalammaksi ja hänelle maksettu korko mahdollisimman pieneksi. Tällöin vakavaraisuus kertyy osuuskuntiin lähinnä jakamattoman voiton kautta. Hallituksen esitys on kaiken kaikkiaan kaukana yritysmuotojen välisestä neutraalisuudesta, ja voi johtaa ainakin uusien osuuskuntien perustamisen selkeään vähentymiseen, ja myös vanhojen osuuskuntien muuttamiseen osakeyhtiöiksi. Mietintöön sisältyykin eduskunnan lausuma, jonka mukaisesti osuuskunnan osuuspääomalle maksama korko tulisi rinnastaa verotuksessa pääsääntöisesti listaamattoman yhtiön maksamaan osinkoon. Asiaa koskevat lakimuutokset olisi ollut perusteltua sisällyttää valiokunnan mietintöön jo tässä vaiheessa, koska haluttavan muutoksen yksityiskohdatkin käyvät ilmi lausuman sisällöstä. Mietintöön sisältyvä lausuma jo sinällään osoittaa myös hallituspuolueiden tunnustavan, ettei nyt tehtävä lakiuudistus ole pysyvä edes lyhyellä aikavälillä.
Osuuspääoman korkojen verovapaan osuuden rajaa on nostettava 5 000 euroon, ja rajan ylittävältä osin tulo määriteltävä ainoastaan 50 %:sesti veronalaiseksi. Esitämme tarvittavia muutoksia TVL 33 d §:n 2 momenttiin. Tällä tavoin ylläpidetään lyhyellä aikavälillä osuuskuntien elinvoimaisuutta. Myöhemmin hallituksen on välttämättä tuotava eduskunnan käsittelyyn muutokset, jolla osuuskuntien verotus tarkemmin rinnastetaan listautumattomien yhtiöiden verokohteluun.

Peitellyn osingon veronkiristys kohdistuu pk-yrityksiin
Hallitus ehdottaa palaamista peitellyn osingon kohtuuttoman korkeaan verotukseen. Peitelty osinko ei missään tilanteessa ole luonteeltaan toivottu ilmiö. Kuitenkaan ei pidä olettaa, että peiteltyyn osinkoon liittyisi aina veron kiertämistarkoitus. Peitellyn osingon verotus kohdistuu yleensä pieniin yrityksiin ja yrittäjiin, joiden verotarkastuksissa joudutaan usein selvittämään tulkinnallisia kysymyksiä elanto- ja yrityskulujen rajanvedoista. Peitellyssä osingonjaossa onkin yleensä kyse tulkinnallisista eristä, joissa mietinnön mukainen verokohtelu veronkorotuksineen ja viiveseuraamuksineen johtaisi aivan liian korkeisiin kokonaissanktioihin.
Erityisesti tilanteissa, joissa avoin osinko olisi verovapaata tuloa, ei verovelvollisella edes ole mitään syytä kiertää avointa voitonjakoa. Ankaria veroseuraamuksia ei olekaan perusteltua ulottaa tällaisiin aivan tahattomiin tilanteisiin. Mietinnön mukainen, hallituksen esitystä kevyempikin peitellyn osingon verotus on hyvin vieras normaaleille käsityksille oikeudenmukaisuudesta, sillä verosanktio muodostuisi käytännössä sitä ankarammaksi, mitä vähemmän verovelvollisella olisi intressiä kiertää avoimen osingon veroseuraamuksia. Tällainen sääntely ei ole hyvän verojärjestelmän vaatimusten mukaista. Peiteltyä osinkoa tulisi verottaa yhtäläisesti vastaavan avoimen osingon kanssa. Peitellystä osingonjaosta aiheutuvien sanktioiden tulee tapahtua hallinnollisten seuraamusten eli veronkorotusten kautta. Tämänkaltaiset säännökset ovat laajasti käytössä myös muualla Euroopassa. Luonnollisten henkilöiden osalta esitämme TVL 33 d §:n 1 momentin muuttamista niin, että peiteltyä osinkoa verotettaisiin kuin avointa osinkoa.
Yhteisöjen osalta mietintö pitää sisällään sääntelyn, joka perustuisi täydelliseen ketjuverotukseen. Vastaava avoimesti jaettava osinko olisi yleensä verovapaata ketjuverotuksen poistamisen myötä. Peitellylle osingolle aiottu ketjuverotus tekisi myös asiaa koskevat verotusehdotukset ja maksuunpanot nykyistä tavallisemmiksi ja johtaisi lukuisiin peiteltyä osinkoa koskeviin veroriitoihin. Veronkiristys olisi myös suomalaisyhtiöiden välistä osinkoa syrjivä verrattuna rajat ylittäviin osinkoihin. Esitämme EVL 6 a §:n 5 momentin muuttamista niin, että myös yhteisön saamaa peiteltyä osinkoa verotettaisiin kuten vastaavaa avointa osinkoa.


Kirkon osuus yhteisöveron tuotosta korjattava
Hallituksen esityksessä ehdotetaan yhteisöverokannan aiheuttama kuntien tulopohjan pienentyminen korvattavaksi kunnille nostamalla kuntien jako-osuutta 19,75 prosentista 22,03 prosenttiin ja laskemalla valtion jako-osuus vastaavasti 78,45 prosentista 76,17 prosenttiin. Hallitus näyttää kuitenkin unohtavan, että yhteisöverokannan lasku alentaa myös seurakuntien tuloja. Yhteisöverokannan laskusta aiheutuvat tulonmenetykset on kompensoitava myös seurakunnille nostamalla seurakuntien jako-osuutta 1,8 prosentista 2,0 prosenttiin. Esitämme tarvittavia muutoksia tehtäviksi Verontilityslain 12 §:n 1 ja 2 momentteihin.


Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme

että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena, paitsi 1., 2., 3., 8. ja 9 lakiehdotus muutettuina (vastalauseen muutosehdotukset) ja

että lakiehdotus 5. hylätään.


Vastalauseen muutosehdotukset

1.
Laki
tuloverolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/1992) 42 § ja 53 §:n 7 kohta, sellaisena kuin ne ovat 42 § laissa 475/1998 ja 53 §:n 7 kohta laissa 1170/1998,
muutetaan 2 §:n 2 momentti, 10 §:n 6 kohta, 16 §:n 3 momentti, 31 §:n 4 ja 5 momentti, 32 §, 38 §:n 1 momentti, 39 §:n 1 momentti, 40 §:n 1 ja 3 momentti, 58 §:n 1 momentin 3 kohta ja 6 momentti, 62 §, 105 a §, 124 §:n 2 ja 3 momentti sekä 136 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 16 §:n 3 momentti laissa 471/1998, 31 §:n 5 momentti , 40 §:n 1 momentti, 58 §:n 1 momentin 3 kohta ja 105 a § laissa 1126/1996, 40 §:n 3 momentti laissa 1383/1997, 38 §:n 1 momentti ja 39 §:n 1 momentti laissa 576/2001, 58 §:n 6 momentti mainitussa laissa 475/1998, 62 § osittain laissa 156/1995, 124 §:n 2 momentti laissa 1164/2002 ja 3 momentti laissa 1004/2003 sekä 136 §:n 1 momentti laissa 996/1996, sekä
lisätään 16 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa liassa 471/1998, uusi 4 momentti, lakiin uusi 33 a-33 d § ja 131 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1222/1999 ja 896/2001, uusi 6 momentti seuraavasti:
2, 10, 16, 31 ja 32 §
(kuten VaVM)
33 a §
Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko
Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 50 prosenttia on pääomatuloa ja 50 prosenttia verovapaata tuloa siltä osin, kuin verovelvollisen julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saamien osinkojen yhteismäärä ylittää 5 000 euroa.

(2 mom. kuten VaVM)
33 b §
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeiden varallisuusverolaissa (1537/1992) tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa. (poist.)

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 50 prosenttia on ansiotuloa ja 50 prosenttia verovapaata tuloa. Osinko ei kuitenkaan ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen muista kuin julkisesti noteeratuista yhtiöistä saamien vuotuisten osinkojen määrä on enintään 5 000 euroa.

(3 ja 4 momentti kuten VaVM)
33 c §
(kuten VaVM)
33 d §
Muita osinkotuloa koskevia säännöksiä
Luonnollisen henkilön saamaa verotusmenettelystä annetun lain (1558/95) 29 §:n mukaista peiteltyä osinkoa verotetaan kuten vastaavaa avoimesti jaettua osinkoa. Ellei verovelvollinen näytä, että vastaava avoimesti jaettu osinko olisi kokonaan tai osaksi verovapaa tai veronalaista pääomatuloa, käsitellään peiteltyä osinkoa koko määrältään ansiotulona.

Mitä tässä laissa säädetään osinkotulosta, sovelletaan vastaavasti osuuskunnan osuuspääomalle, sijoitusosuudelle ja lisäosuudelle maksamaan korkoon ja kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksaman takuupääoman korkoon. Nämä tulot ovat luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle 50 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa siltä osin kuin verovelvollisen verovuonna saamien tässä momentissa tarkoitettujen tulojen määrä ylittää 5 000 euroa. Jos verovelvollisen saama tällainen tulo on elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa, verovapaan osan katsotaan kohdistuvan henkilökohtaiseen tuloon ja elinkeinotoiminnan tuloon tässä järjestyksessä.

(3 ja 4 mom. kuten VaVM)
38-40, 42, 53, 58, 62, 105 a, 124, 131, 136 §
(kuten VaVM)



Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. (poist.)


2.
Laki
elinkeinoverotuslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/1968) 6 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laeissa 1105/1994 ja 1164/1990,
muutetaan 5 §:n 1 ja 3 kohta, 8 §:n 1 momentin 2 kohta, 16 §:n 6 kohta, 17 §:n 1 momentin 2 kohta ja 42 §, sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 1 kohta laissa 1539/1993 ja 3 kohta laissa 1164/1990, 8 §:n 1 momentin 2 kohta ja 17 §:n 1 momentin 2 kohta laissa 1539/1992, 16 §:n 6 kohta laissa 1385/1997 sekä 42 § laissa 1339/1989 ja mainitussa laissa 1539/1992, sekä
lisätään 6 §:ään siitä mainitulla lailla 1539/1992 kumotun 1 momentin 1 kohdan tilalle uusi 1 kohta, lakiin uusi 6 a ja 6 b §, 8 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 1539/1992 ja laeissa 1001/1977, 661/1989, 926/1996, 1109/1996, 321/1997, 511/1998, 527/1998, 1168/2000 ja 1160/2002, uusi 4 momentti, (poist.) 18 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 1539/1992 sekä laeissa 71/1983 ja 932/1992, uusi 5 kohta sekä 51 d §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 1109/1996, uusi 2 momentti seuraavasti:

5 §
(kuten VaVM)
6 §
Veronalaista tuloa eivät ole:
1)   (poist.) osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään.
(2 mom. kuten VaVM)

6 a §
Yhteisön saama osinko ei ole veronalaista tuloa. Osingosta on kuitenkin 2 momentissa säädetyin poikkeuksin veronalaista tuloa 50 prosenttia ja verovapaata tuloa 50 prosenttia, jos
1)   (poist.)
1)   osingon jakava yhteisö on muu kuin kotimainen tai Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioista olevien emo- ja tytäryhtiöiden yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin (90/435/ETY) 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö, jonka osakepääomasta osingonsaaja omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia, tai
2)   osinkoa jakava yhteisö on tuloverolain 33 a §:n 2 momentissa tarkoitettu julkisesti noteerattu yhtiö, ja osingonsaaja on muu yhteisö kuin julkisesti noteerattu yhtiö, joka ei omista osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmentä prosenttia osinkoa jakavan yhtiön osakepääomasta. Tässä kohdassa tarkoitettu osinko ei kuitenkaan ole veronalaista tuloa, mikäli osakkeiden omistaminen liittyy läheisesti omistajien liiketoimintaan ja osakkeet on omistettu vähintään viisi vuotta.

(2 - 4 mom. kuten VaVM)

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saamista osingoista ja edellä 4 momentissa tarkoitetuista suorituksista 50 prosenttia on veronalaista tuloa, tuloverolain 33d §:n 2 momentissa tarkoitetut suoritukset kuitenkin siten kuin mainitussa lainkohdassa säädetään.

Yhteisöltä saamaa peiteltyä osinkoa verotetaan kuten vastaavaa avoimesti jaettua osinkoa.
6 b §

(1 - 3 mom. kuten VaVM)
(4 mom. poist.)
(4 - 6 mom. kuten VaVM 5 – 7 mom.)

Jos verovelvollinen on luovuttanut verovapaasti luovutettavissa olevat osakkeet, luovutusvuoden veronalaiseksi tuloksi luetaan verovelvollisen luovutetulta osakeyhtiöltä olevien muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalentamiset, luovutetulle osakeyhtiölle annettu konsernituki sekä muut vastaavat osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritetut menot, jotka verovelvollinen on vähentänyt verotuksessa luovutusta edeltävän viimeisen 5 vuoden aikana. Mitä tässä on säädetty, koskee vastaavasti sellaisen osakeyhtiön saamista, antamaa konsernitukea tai suorittamaa menoa, jonka osakepääomasta verovelvollinen yksin tai 6b §:n 7 momentissa tarkoitetut konserniyhtiöt omistavat yksin tai yhdessä vähintään kymmenen prosenttia. (uusi 7 mom.)
8 §
(kuten VaVM)
16 §

(6 kohta kuten VaVM)
(7 kohta poist.)
17 §

2) myyntisaamisten arvonalenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset (poist.)
18, 42 ja 51 d §
(kuten VaVM)

(1 ja 2 mom. kuten VaVM)
(3 mom. poist.)
Tämän lain yhteisön omistamien osakkeiden luovutusta koskevaa 5 §:ää, 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa, 8 §:n 1 momentin 2 kohtaa sekä 6 b §:ää, 8 §:n 4 momenttia ja 51 d §:n 2 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa niihin osakkeiden luovutuksiin, jotka on tehty 19 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, sekä niihin purkautumisiin, joista on tehty osakeyhtiölain (734/1978) 13 luvun 9 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rekisteriviranomaiselle tai joista rekisteriviranomainen tai tuomioistuin on määrännyt yhtiön selvitystilaan osakeyhtiölain 13 luvun 4 tai 4 a §:n perusteella mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Jos verovelvollisen verovuosi on päättynyt 19 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, sovelletaan 42 §:ää ja 6b §:n 7 momenttia jo verovuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.


3.
Laki
maatilatalouden tuloverolain 5 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 15 päivänä joulukuuta 1967 maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 5 §:n 1 momentin 14 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1235/1988, seuraavasti:

5 §

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa:

14) maatilatalouteen kuuluvan omaisuuden tuottamat korot sekä 50 prosenttia tällaisen omaisuuden tuottamista osingoista ja tuloverolain 33 d §:n 2 momentissa tarkoitetuista suorituksista siten kuin mainitussa lainkohdassa säädetään samoin kuin yhteisön saamat osingot ja mainitut suoritukset siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:ssä säädetään.

(1 mom. kuten VaVM)
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. (poist.)

8.
Laki
tonnistoverolain 19 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 5 päivänä kesäkuuta 1992 annetun tonnistoverolain (476/2002) 19 §:n nimike ja 1 momentti seuraavasti:

19 §
Varojen jakoon kohdistuva verotus
Tonnistoverovelvollisen jakama osinko on saajalleen kokonaan veronalaista tuloa. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tonnistoverovelvolliselta yhtiöltä saama osinko on pääomatuloa siltä osin, kuin vastaava osinko muulta yhtiöltä saatuna olisi pääomatuloa tai verovapaata tuloa tuloverolain (1535/1992) 33a §:n (poist.) nojalla, ja ansiotuloa siltä osin, kuin osinko muulta yhtiöltä saatuna olisi ansiotuloa tai verovapaata tuloa tuloverolain 33 b §:n 2 momentin nojalla.


(kuten VaVM)

9.
Laki
verontilityslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 10 päivänä heinäkuuta 1998 annetun verontilityslain (532/1999) 10 §, sellaisena kuin se on laissa 1262/2001, ja
muutetaan 3 a, 11 ja 12 § sekä 13 §:n 2, 4 ja 5 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 3 a § ja 13 §:n 2, 4 ja 5 momentti mainitussa laissa 1262/2001 sekä 12 § laissa 1003/2003, seuraavasti:

3 a, 10 ja 11 §
(kuten VaVM)
12 §
Veronsaajaryhmien jako-osuudet

Valtion jako-osuus on 75,97 prosenttia, kuntien jako-osuus on 22,03 prosenttia ja seurakuntien jako-osuus on 2,0 prosenttia. Evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisövero on 99,92 prosenttia ja ortodoksisten seurakuntien yhteisövero on 0,08 prosenttia seurakuntien yhteisöverosta.

Kunnille ja seurakunnille tuleviin yhteisöveroihin lisätään tuloverolain 21 ja 22 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen verot siten, että kuntien osuus on 91,6771 prosenttia ja seurakuntien osuus 8,3229 prosenttia.

13 §
(kuten VaVM)


(kuten VaVM)


Helsingissä 22 päivänä kesäkuuta 2004
Jari Koskinen/ kok.
Jyri Häkämies/ kok.
Pekka Kuosmanen/ kok.
Irja Tulonen/ kok.
Bjarne Kallis/ kd.

Onko pääomaverotuksen nosto 25% 29%:iin erittäjyyttä edistävä toimenpide?? Edellisten hallitusten aikana vallinneen taloudellisen kasvuun aika Kokoomuksella olisi ollut mahdollista tehdä yrittäjyyttä edistäviä uudistuksia. Kuten huomaamme Kokoomus on voimaton toimimaan yrittäjyyden puolesta!! Kevennettiin ainoastaa suuritulosten verotusta!!