Jättivahingot vuokralaisesta

seudulla noita näyttää aina ajoittain ilmenevän.
Hakijaksi tullaan ökymersulla ja fiinisti laitettuna sekä esitetään kaikenpuoliset diplomit ja olemattomat työpaikat. Itse sain ämmän häädettyä kakkosasunnostani vasta kun odotin sen poistumista jotokselleen.
Silloin veljeni kanssa lemppasimme irtaimistonsa pellolle ja asensimme oveen sisä lukon.
Aiemmin olin turhaan yrittänyt tavoittaa häntä häädön suhteen kirjattuine irtisanomisineen.
Jumaliste, kun oli hauskaa kuulostella mekkalaa omassa omakotitalossani sadan metrin päässä kun eukko ei päässytkään taas uutta rekkakuskia palvelemaan.
Kaikki vuokrarahatkin kyllä sitten parin vuoden viiveellä maksoi, mutta voi vi.... sitä siivoa mikä siellä oli.
En koskaan ota naisia enää vuokralaiseksi.

Nuorena perheenä vuokrasimme eräältä yrittäjältä hänen edusnaisensa toimiessa välittäjänä omakotitalon. Itse omistaja majaili silloin pysyväisluontoisesti kaukomailla, muistaakseni australiassa.

Talo oli siinä kunnossa kuin rintamamiestalot yleensä ovat paitsi, että sitä oli pitkään käytetty yrityksen varastona ja työtilana. Paljon oli tehtävää ja siivottavaa mutta koska edustaja sanoi vuokrasuhteen olevan pysyväisluontoista ja vähintään heidän puoleltaan 10v kestävää lajiketta, otimme ja vuokrasimme talon.

Sitten vaan töihin. Ensin siivottiin muutamia päiviä ja kohenneltiin repsottavimpia kohtia ja ei kun muuttamaan. Seuraavan vuoden aikana rakensin taloon keittiön joka siitä oli purettu, maalasin ja tapetoin, purin ja paikkasin. Laitoimme piha-alueen kuntoon ja perustimme pienviljelmän kotitarveviljelyyn. Sitten alettiin asumaan kun kesäkin juuri saavuskeli.

Saavuskeli myös talon omistaja joka ei enää halunnutkaan asustella pysyväisluontoisesti australiassa ja kuten myöhemmin kävi ilmi, ei ollut kyseisessä maassa koskaan käynytkään vaan pesinyt ihan kotosuomessa.

Tämä maailmanmatkaaja laittoi edusnaisensa kertomaan "tilanteen muuttumisesta", käytyään itse ensin tarkastamassa kohennetut ja korjatut paikat. Muutos piti sisällään sen, että meidän olisi mitä pikimmiten etsiydyttävä muualle majailemaan koska omistaja tarvitsikin talon omaan käytöönsä.

Emme tietenkään suostuneet suinpäin tähän vaan pistimme kampoihin minkä laki myöden antoi. Erinäisten vaiheiden joista kaikki eivät ole kaunista kerrottavaa ja asunto-oikeuden istunnon jälkeen lähtö tietysti tuli noin vuosi sen jälkeen kun omistaja "palasi australiasta".

Koska olen vittumainen mies niin viimeinen saunamme lämpesi itse rakentamillani ja maksamillani keittiön kaapistojen ovipuilla. Myös kaapistojen rungot, oikeata puuta, paloivat iloisesti saunan padan ja kiukaan alla. Kun olimme tavaramme nostelleet autoon nostelimme taloon sisälle kaikki ne romut ja rojut jotka olivat vielä tähteellä siivouksesta. Ylipäätän palautimme talon niin pitkälle siihen kuntoon kuin se oli meidän sinne tullessamme. Yhtään ylimääräistä naarmua emme tehneet emmekä tuhonneet mitään mikä ei ollut meidän tekemäämme tai taloon ostamaamme.

Omistaja katseli kauempaa välillä kynsiään purien, välillä tukkaansa raastaen. Hyppi tasajalkaa ja puhkesi toisinaan kirkumaan kirouksia sekä vaati meitä jättämään talonsa siihen kuntoon kuin olimme sen itse, omilla rahoillamme ja työpanoksellamme laittaneet. Emme jättäneet.

Tämä vuokranantaja ei hyötynyt meistä mitään muuta kuin vuokrat. Toivottavasti sitä vitutti oikein kunnolla.

Vuokralainen varmaan piti kovasti sienistä. Ovathan ne ihan terveellistä ja monikäyttöistä ruokaa. Sitäpaitsi oikein maukasta.

Ja sitäpaitsi vuokralaisella oli vieläpä viljelyyn tarvittava taito.

Vukralainen vapaaksi ja vuokranantajalle pikkusakko.