Elämäni kymmenessä virkkeessä.

Ruskean kokolattiamaton peittämän portaikon alapäässä näytin sormillani kolme. Löysimme jännittävän paikan nurkkapöydän alta ja nauroimme enemmän kuin koskaan sen jälkeen. Katselen koululla varastohuonetta, joka on täynnä keräyspapereita, tietäen että jossakin siellä on varastettu postilähetys. Peitän maiseman verhoilla sekä painan kämmenet korviin yrittäessäni lukea koulukirjaa, joka ei kiinnosta. Ranskanopettajani halaa minua liikuttuneesti lakkiaispäivänä. Tavatessani opiskelukaverini käytän kaikkia etunimiäni ja käyttäydyn teennäisesti, hiukset permanentilla. Ihastun opiskelijabileissä mieheen, joka on tulevan hyvän ystäväni ensimmäinen aviomies. Tuskaa kestää muutama päivä. Helsingin mahtimies antaa minulle käyntikorttina, se polttaa taskussa palatessani kotikaupunkiini. Tänä kesänä rakastuin eniten, ja luulen, viimeisen kerran, sillä pelkään ettei tämä tuska mene koskaan.