Olen 16v. ei-uskovainen tyttö ja olen seurutellut nyt vuoden verran.
Mitä mieltä olette nuorten vakituisista suhteista? Onko väärin olla vain yhden henkilön kanssa, jota tuntee rakastavansa, eikä treffaile useiden eri poikien kanssa, löytääkseen sen "oikean"?
Luin nimittäin eräästä uskovaisten kirjottamasta kirjasta, joka oli suunnattu nuorille, että on pahaksi, ettei tapaile useita poikia, koska voi olla, että heikkouden (ei pysty jättäään pitkän seurustelu ajan)takia joutuu naimisiin sellaisen kanssa, joka ei olekaan se oikea?
Eli tämän kirjasen mukaan, minun pitäisi nyt sitten jättää tämä poikaystäväni, koska voi olla, että en pidäkään hänestä puolen vuoden kuluttua, ja lähteä "tutkiskelemaan" erilaisia poikia.
Entäs sitten, jos toteaisinkin, että tämä ensimmäinen henkilö olisikin ollut se "oikea", enkä saisikaan häntä enää takaisin?
Mitä mieltä olette?
Mitä mieltä olette nuorten vakituisista suhteista? Onko väärin olla vain yhden henkilön kanssa, jota tuntee rakastavansa, eikä treffaile useiden eri poikien kanssa, löytääkseen sen "oikean"?
Luin nimittäin eräästä uskovaisten kirjottamasta kirjasta, joka oli suunnattu nuorille, että on pahaksi, ettei tapaile useita poikia, koska voi olla, että heikkouden (ei pysty jättäään pitkän seurustelu ajan)takia joutuu naimisiin sellaisen kanssa, joka ei olekaan se oikea?
Eli tämän kirjasen mukaan, minun pitäisi nyt sitten jättää tämä poikaystäväni, koska voi olla, että en pidäkään hänestä puolen vuoden kuluttua, ja lähteä "tutkiskelemaan" erilaisia poikia.
Entäs sitten, jos toteaisinkin, että tämä ensimmäinen henkilö olisikin ollut se "oikea", enkä saisikaan häntä enää takaisin?
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
en nyt millään suurella elämänkokemuksella sano ( 17v), mutta älä ihmeessä jätä sitä poikaystävääsi ihan jättämisen kokemuksen takia! kuulostaakin aika hullulta, että nykyinen suhteesi olisi vain verryttelyä sitä "oikeaa" varten : ). Vaikket uskoisikaan, että vietät lopun elämäsi tämän nykyisen poikakaverin kanssa, kannattanee silti olla täysillä mukana tässä suhteessa niin kauan kuin sitä kestää!
No, enhän minä nyt sitä vakavissani harkinnutkaan, ajattelin vain kysyä, että ajatteletteko te tosissanne niin. Mietinkin juuri, että mitä jos ajattelisi tosissaan niin, niin eihän sitten voisi seurustella kenenkään kanssa vakituisesti. Kiitos kommentista, olen samaa mieltä kanssasi.
mina olen uskovainen ja naimisissa miehen kanssa joka on ollut ainoa poikaystava. en kadu hetkeakaan etta menimme naimisiin! eli jos koet etta olet mieleisesi kumppanin loytanyt, miksi lahtea etsimaan toista "parempaa". jokaisessa on omat hyvat ja huonot puolensa, ei se kumppani vaihtamalla parane. eika ole olemassa "yhta ainoaa oikeaa" kenellekaan. maailmassa on miljardeja ihmisia, ei ole mahdollista etta olisi vain yksi henkilo joka olisi hyva toiselle henkilolle.
eli mielestani se etta pitaisi seurustella monen kanssa ei ole ollenkaan pateva "mittari" loytaakseen "sen oikean". ja mita sitten kun on naimisissa ja huomaa toisessa niita huonoja puolia, ja alkaa miettimaan etta olisikin pitanyt naida se "Petteri" eika tata "Mattia". :) saattaa avioliitto olla silloin kovilla... eli jos olet mielestasi loytanyt hyvan kumppanin, niin pida kiinni ja hoida sita suhdetta mieluummin kuin miettisit etta pitaisikohan viahtaa etta jos vaikka loytyisi viela parempi...
Ei se mies vaihtamalla parane! Tosiaan, jos myöhemmin alkaa miettimään, että mitäs jos olisin ja mitäs jos... kyllä voi sanoa, että aika kultaa muistot, ja ei se suhteen alkukaan niin herkkua ollut kun ei tuntenut toista niin hyvin vielä. Niin että ei se kuitenkaan mitään auta, jos pistää miehen vaihtoon. Hetken päästä on arki edessä joka tapauksessa.
Ja uskovat eivät ajattele niin kuin ensimmäinen kirjoittaja sanoi. Ei ainakaan ne, joita mä tunnen.
Sanon sen että vaihtelussa ei ole mitään järkeä. On yleensäkkin lähdettävä seurustelemaan siltä pohjalta että tuo voisi olla minun tuleva puolisoni lopun elämää. Ei niin että no seurustelen koska se on ihan mukavaa ja siistiä ja ku kaveritkin. koska yleensä tällaiset suhteet ovat hyvin pinnallisia. Jos haluaa löytää sen oikean on lähdettävä näiltä näkökulmilta liikkeelle ja luottaa sitten siihen puolisoon ja olla itsekkin luottamuksen arvoinen. Eli siinä kirjassa on varmaan tarkoitettu että säilytä ystävät vaikka alkaisitkin seurustelemaan koska jos suhde päättyy niin olet todella yksin. Niin ainakin itse ajattelisin.