Laitan tämän viestin tänne koska Maailman menoa -palstalla kukaan ei tätä kommentoinut.
Eilen illalla tuli BBC:lta suorana lähetyksenä joku Israelin päämisterin Ehud Olmertin kyselytunti tms. jossa hän selitteli miksi hyökkäys Libanoniin ei ollut niin menestyksellinen kun oli lupailtu. Aika paljon ontuvia selityksiä ja höpön pöppöä. ISRAELIN ARMEIJA EPÄONNISTUI TAHALLAAN.
Koko sodan ajan kun katselin (ajoittain suoraa) TV-uutiskuvaa Etelä-Libanonista, niin pisti silmään miten tehotonta Israelin armeijan toiminta oli. Samalla kun toimittaja selosti kypärä ja luotiliivit päällä että "this area is under very heavy shelling indeed!", niin näytettiin kuinka Israelin rynnäkkötykit ja tankit ammuskelivat harvakseltaan sinne tänne pitkin kukkulanrinteitä. Lisäksihän Israelin käytössä oli ylivoimainen ilma-ase: lentokoneet "täsmäpommeineen" ja helikopterit raketteineen. Koko Israelin sotakone näytti toimivan ilman minkäänlaista tulenjohtoa. Sellainen ei voi pitää paikkaansa yhden maailman moderneimman armeijan kohdalla. Johtopäätös: ISRAELIN ARMEIJA MOKASI TAHALLAAN.
Laitetaanpa tähän vaikka yksi vertailu 62 vuoden takaa, jolloin tykkejä liikuteltiin hevosilla ja miesvoimin: perääntyvä Suomen armeija pystyi parhaimmillaan esim. Karjalan kannaksella keskittämään 250 tykin tulen yhden hehtaarin alueelle (Tali-Ihantala). Toisessa paikassa, Laatokan pohjoispuolella torjuntataisteluissa ammuttiin esim. vastahyökkäystilanteissa samankokoisille maatilkuille jopa 1000 laukausta minuutissa tuliryöppynä vihollista pehmittämään (Nietjärvi).
Miksei tällainen onnistu 2006 Israelin armeijalta, jolla oli käytössään huomattavasti enemmän ja modernimpia aseita, lentokoneita ilmatiedustelua varten, satelliittikuvia, tutkat sun muut, sekä jokaisella panssarivaunulla, lentokoneella ja jopa yksittäisellä miehellä pimeänäkö-laitteet jne.?
Koko Israelin armeija rintamakaista Etelä-Libanonissa on vain 30 kilometriä leveä. Rajalta Beirutiin on matkaa vain 100 kilometriä. Kartta löytyy täältä:
http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/images/kartta_iso_unts o.gif
Israelin nykyaikaiset Merkava-tankit liikkuvat huonollakin tiellä 60-80 km/h. Jos Israelin armeija ei olisi pommittanut tohjoksi Etelä-Libanonin siltoja, niin se olisi pystynyt ajamaan Beirutiin (ja ohikin) n. kolmessa tunnissa. Sillat tuhottiin koska "vihollinen toi aseita ja ammuksia niitä pitkin Israelin suuntaan".
HÖPÖN LÖPÖN! Jos Israelin armeija olisi halunnut pysäyttää väitetyn aseiden kuljetuksen, tai minkä tahansa sotilaallisen toiminnan Etelä-Libanonissa, siihen olisi niin hyvin varustetulta sotakoneelta mennyt kuin arviolta 3 (kolme) vuorokautta. Miltä tahansa modernilta armeijalta se olisi tehokkaasti mennyt näin:
1. vrk: pommitetaan lentokoneilla ja helikoptereilla vihollisen pehmittämiseksi
2. vrk: ajetaan panssarivaunuilla miehitettävälle alueelle, samalla tulittaen tehokkaasti, tykistön ja ilmavoimien tukiessa hyökkäystä
3. vrk: miehitetään haluttu alue. Jalkaväki etsii ja tuhoaa vihollis-sissit talo talolta, "search-and-destroy", panssarivaunujen ja helikopterien tukiessa toimintaa.
Nyt meni 32 vrk, eikä muslimisissien toimintaa saatu lopetettua siltikään. Miksi? Toiminta oli TEHOTONTA TAHALLAAN. Israelin armeija ei todellisuudessa edes halunnutkaan kitkeä muslimisissejä Israelin pohjoisrajan takaa.
Syitä voi pohtia kukin itsekseen. Niitä on varmaan monia... Ainakin seuraavat tavoitteet Israel saavutti:
1. sekä sisä- että ulkopoliittisesti Israelin valtaeliitille on edullista, että ympäristössä väijyy pieni, mutta sinänsä merkityksetön vihollisjoukko. Armeija ja sotiminen on aina ollut olennainen poliittinen tekijä Israelin sisäpoliittisissa kuvioissa. Juuri nyt valtaa pitävää Kadima-puoluetta uhkaa/uhkasi vaalitappio kun karismaattinen johtohahmo Sharon sairastui ja putosi pelistä. Samanlaisia evp-kenraaleita on jokaisessa Israelin parlamenttipuolueessa. Nyt kun aseita on sopivasti kalisteltu, puoluejohtajat (kenraalit) voivat väitellä TV:ssa, miten olisi pitänyt toimia. Sotaisassa ja dramaattisessa tilanteessa poliitikon on helpompi saada äänestäjät puolelleen, kuin jos sisä- ja ulkopoliittinen tilanne olisi rauhallinen, jolloin voisi joutua käymään oikeaa poliittista väittelyä vaikkapa työllisyydestä, sosiaaliturvasta jne.
2. Israelin pohjoisen rajan vartiointi on kallista ja vaivalloista, kun muuallakin Israelin ulko- ja sisärajoilla on ylettömän levotonta, betonimuurien rakentamisesta huolimatta. Tulee halvemmaksi "kutsua" ulkopuoliset joukot (YK, EU) valvomaan rajaa. "Kutsuksi" järjestettiin USA:sta saatujen aseiden koeammunnat kenttäolosuhteissa.
3. Israel sai jälleen kerran kerättyä liittolaistensa sympatian puolelleen ja vakiinnutti taas muutamaksi vuodeksi asemansa kansainvälisen politiikan ja öljytalouden vaa'ankielenä. Samalla varmistui muidenkin kuin USA:n antama jatkuva rahavirta Israeliin. Tuhottujen alueiden korjaamisen maksetaan suurelta osin EU:n tuella, kuten tähänkin asti.
4. Israel onnistui vähentämään YK:n uskottavuutta aiheuttamalla eripuraa YK:n turvallisuusneuvostossa. Israel onnistui lyömään kiilaa pahimman poliittisen vastustajansa EU:n yhtenäisyyteen. EU-kansalaisten epävarmuus ja mielipiteiden hajonta näkyy Gallup Internationalin tekemässä tutkimuksessa (esim. Helsingin Sanomat 29.8. sivu B1). Gallup-kyselyssä USA:ssa kansalaisten mielipiteet ovat varsin yksipuolisesti Israelin puolella. Mutta jostain syystä vain 30% vastaajista USA:ssa lähettäisi Etelä-Libanoniin omia joukkojaan rauhanturvaajia, kun EU-maissa vastaava luku on 37% - 67% (tässäkin paha hajonta).
Tässä muutama syy mitä tulee mieleen Israelin niinsanotun "epäonnistumisen" taustalta... Näitähän voi kukin lukija luetella tänne lisää!
Eilen illalla tuli BBC:lta suorana lähetyksenä joku Israelin päämisterin Ehud Olmertin kyselytunti tms. jossa hän selitteli miksi hyökkäys Libanoniin ei ollut niin menestyksellinen kun oli lupailtu. Aika paljon ontuvia selityksiä ja höpön pöppöä. ISRAELIN ARMEIJA EPÄONNISTUI TAHALLAAN.
Koko sodan ajan kun katselin (ajoittain suoraa) TV-uutiskuvaa Etelä-Libanonista, niin pisti silmään miten tehotonta Israelin armeijan toiminta oli. Samalla kun toimittaja selosti kypärä ja luotiliivit päällä että "this area is under very heavy shelling indeed!", niin näytettiin kuinka Israelin rynnäkkötykit ja tankit ammuskelivat harvakseltaan sinne tänne pitkin kukkulanrinteitä. Lisäksihän Israelin käytössä oli ylivoimainen ilma-ase: lentokoneet "täsmäpommeineen" ja helikopterit raketteineen. Koko Israelin sotakone näytti toimivan ilman minkäänlaista tulenjohtoa. Sellainen ei voi pitää paikkaansa yhden maailman moderneimman armeijan kohdalla. Johtopäätös: ISRAELIN ARMEIJA MOKASI TAHALLAAN.
Laitetaanpa tähän vaikka yksi vertailu 62 vuoden takaa, jolloin tykkejä liikuteltiin hevosilla ja miesvoimin: perääntyvä Suomen armeija pystyi parhaimmillaan esim. Karjalan kannaksella keskittämään 250 tykin tulen yhden hehtaarin alueelle (Tali-Ihantala). Toisessa paikassa, Laatokan pohjoispuolella torjuntataisteluissa ammuttiin esim. vastahyökkäystilanteissa samankokoisille maatilkuille jopa 1000 laukausta minuutissa tuliryöppynä vihollista pehmittämään (Nietjärvi).
Miksei tällainen onnistu 2006 Israelin armeijalta, jolla oli käytössään huomattavasti enemmän ja modernimpia aseita, lentokoneita ilmatiedustelua varten, satelliittikuvia, tutkat sun muut, sekä jokaisella panssarivaunulla, lentokoneella ja jopa yksittäisellä miehellä pimeänäkö-laitteet jne.?
Koko Israelin armeija rintamakaista Etelä-Libanonissa on vain 30 kilometriä leveä. Rajalta Beirutiin on matkaa vain 100 kilometriä. Kartta löytyy täältä:
http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/images/kartta_iso_unts o.gif
Israelin nykyaikaiset Merkava-tankit liikkuvat huonollakin tiellä 60-80 km/h. Jos Israelin armeija ei olisi pommittanut tohjoksi Etelä-Libanonin siltoja, niin se olisi pystynyt ajamaan Beirutiin (ja ohikin) n. kolmessa tunnissa. Sillat tuhottiin koska "vihollinen toi aseita ja ammuksia niitä pitkin Israelin suuntaan".
HÖPÖN LÖPÖN! Jos Israelin armeija olisi halunnut pysäyttää väitetyn aseiden kuljetuksen, tai minkä tahansa sotilaallisen toiminnan Etelä-Libanonissa, siihen olisi niin hyvin varustetulta sotakoneelta mennyt kuin arviolta 3 (kolme) vuorokautta. Miltä tahansa modernilta armeijalta se olisi tehokkaasti mennyt näin:
1. vrk: pommitetaan lentokoneilla ja helikoptereilla vihollisen pehmittämiseksi
2. vrk: ajetaan panssarivaunuilla miehitettävälle alueelle, samalla tulittaen tehokkaasti, tykistön ja ilmavoimien tukiessa hyökkäystä
3. vrk: miehitetään haluttu alue. Jalkaväki etsii ja tuhoaa vihollis-sissit talo talolta, "search-and-destroy", panssarivaunujen ja helikopterien tukiessa toimintaa.
Nyt meni 32 vrk, eikä muslimisissien toimintaa saatu lopetettua siltikään. Miksi? Toiminta oli TEHOTONTA TAHALLAAN. Israelin armeija ei todellisuudessa edes halunnutkaan kitkeä muslimisissejä Israelin pohjoisrajan takaa.
Syitä voi pohtia kukin itsekseen. Niitä on varmaan monia... Ainakin seuraavat tavoitteet Israel saavutti:
1. sekä sisä- että ulkopoliittisesti Israelin valtaeliitille on edullista, että ympäristössä väijyy pieni, mutta sinänsä merkityksetön vihollisjoukko. Armeija ja sotiminen on aina ollut olennainen poliittinen tekijä Israelin sisäpoliittisissa kuvioissa. Juuri nyt valtaa pitävää Kadima-puoluetta uhkaa/uhkasi vaalitappio kun karismaattinen johtohahmo Sharon sairastui ja putosi pelistä. Samanlaisia evp-kenraaleita on jokaisessa Israelin parlamenttipuolueessa. Nyt kun aseita on sopivasti kalisteltu, puoluejohtajat (kenraalit) voivat väitellä TV:ssa, miten olisi pitänyt toimia. Sotaisassa ja dramaattisessa tilanteessa poliitikon on helpompi saada äänestäjät puolelleen, kuin jos sisä- ja ulkopoliittinen tilanne olisi rauhallinen, jolloin voisi joutua käymään oikeaa poliittista väittelyä vaikkapa työllisyydestä, sosiaaliturvasta jne.
2. Israelin pohjoisen rajan vartiointi on kallista ja vaivalloista, kun muuallakin Israelin ulko- ja sisärajoilla on ylettömän levotonta, betonimuurien rakentamisesta huolimatta. Tulee halvemmaksi "kutsua" ulkopuoliset joukot (YK, EU) valvomaan rajaa. "Kutsuksi" järjestettiin USA:sta saatujen aseiden koeammunnat kenttäolosuhteissa.
3. Israel sai jälleen kerran kerättyä liittolaistensa sympatian puolelleen ja vakiinnutti taas muutamaksi vuodeksi asemansa kansainvälisen politiikan ja öljytalouden vaa'ankielenä. Samalla varmistui muidenkin kuin USA:n antama jatkuva rahavirta Israeliin. Tuhottujen alueiden korjaamisen maksetaan suurelta osin EU:n tuella, kuten tähänkin asti.
4. Israel onnistui vähentämään YK:n uskottavuutta aiheuttamalla eripuraa YK:n turvallisuusneuvostossa. Israel onnistui lyömään kiilaa pahimman poliittisen vastustajansa EU:n yhtenäisyyteen. EU-kansalaisten epävarmuus ja mielipiteiden hajonta näkyy Gallup Internationalin tekemässä tutkimuksessa (esim. Helsingin Sanomat 29.8. sivu B1). Gallup-kyselyssä USA:ssa kansalaisten mielipiteet ovat varsin yksipuolisesti Israelin puolella. Mutta jostain syystä vain 30% vastaajista USA:ssa lähettäisi Etelä-Libanoniin omia joukkojaan rauhanturvaajia, kun EU-maissa vastaava luku on 37% - 67% (tässäkin paha hajonta).
Tässä muutama syy mitä tulee mieleen Israelin niinsanotun "epäonnistumisen" taustalta... Näitähän voi kukin lukija luetella tänne lisää!
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/images/kartta_iso_untso.gif
Mielestäni erittäin tärkeä tekijä oli, että USA:n taktiikan tavoin Israel halusi selvitä kriisistä mahdollisimman pienin miestappioin. Tällöin käytetään voimakkaasti ilma-asetta vihollisen fyysiseen ja henkiseen murtamiseen. Irakin ja Talibaanien kohdalla USA onnistui erinomaisesti, niin varmaankin myös Israel Libanonissa.
Pitkään aikaanhan ei vielä saada selvyyttä hitzbollahin tappioista, mutta ne olivat varmasti moninkertaiset Israelin 120 kaatuneeseen verrattuna. Uskon, että Israel onnistui tässäkin eikä maasotaan kannattanut kiirehtiä jo miinavaarankin takia. Israel ja USA käyvät nykyaikaista sotaa, jossa omat tappiot ovat aivan mitättömiä, mutta vastustajalta lyödään luu kurkkuun.
On selvää, että Israel saavutti sodalla tavoitteensa eli pohjoisrajansa rauhoittamisen.
Mikä parasta, rauhoittajina toimivat jatkossa Libanonin puolella kansainväliset joukot. Yksinkertaistettuna: Israel oli ehdottomasti sodan voittaja.
Terroristi- ja vapautusjärjestöt saavat kannattajansa sen mukaan, kuinka vihollinen järjestöä ja sen asiaa uhkaa. Siinä mielessä Hizbollah luultavasti voitti. Rahoituskaan ei ole valtion kassaan tai rajoihin sidottu, joten sekään ei kärsinyt pitkällä tähtäimellä. Nyt alkoi taas jälleenvarustautuminen ja kohta ollaan entisessä tilanteessa.
Tiedot Israelin pommitusten tuloksista antavat viitteitä siitä, että se oli epätoivoista. Jostain syystä piti ampua kaikkea vähänkin vaaralliseksi epäiltävissä olevaa. Sellaiseen ei ole tarvetta, jos päästään tuhoamaan ne oikeat ja tärkeät kohteet. Tai sitten Israelilla oli paljon tahtoa, pelkoa ja resursseja sekä vähän moraalia pommittaakseen kaiken kivikauteen.
Ehkäpä poliitikot jarruttivat alussa operaatiota, joka johti nopeasti sen vaikeutumiseen ja täten epäonnistumiseen.
Jatkuva enemmän tai vähemmän "epäonnistunut" sotiminen on Israelille elinehto. Ilman tätä sinne ei saataisi jatkuvaa taloudellista tukea ja kansainvälistä huomiota.
Koko Israelin-Palestiinan alue on vain Uudenmaan läänin kokoinen. Israelilaisia on vain 6,3 miljoonaa, joista 80% on juutalaisia, lopuista >19% arabeja. Eihän Israelin juutalaisvaltiolla olisi mitään pärjäämisen mahdollisuuksia ilman ulkopuolista tukea.
https://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/is.html
Aloittaessaan hyökkäyksen, Israelin tavoite oli pisimmillään 20-30km päässä rajalta, Litani-joen tasolla. Siis saman verran matkaa kuin esim. Helsingistä Tuusulaan tai vähemmän kuin esim. Tampereelta Valkeakoskelle.
Jos Israelin armeija olisi TODELLA HALUNNUT kyseisen alueen KONTROLLIINSA ja SISSIT TAPETTUA niin kyllä se heidän resursseillaan olisi onnistunut. Israelin joukkoja oli hyökkäykseen lähtiessä ainakin 30 000 (kolmekymmentätuhatta) ja ennen maahyökkäyksen alkua Israel oli varautunut kutsumaan palvelukseen 100 000 reserviläistä lisää. Lisäksi panssaridivisioonat, tykistö, täydellinen ilmaherruus. Israelin sotilaat olisivat voineet vaikka muodostaa jonon käsi kädessä Israelin pohjoisrajalta Litani-joelle.
Sotatoimillaan Israel "kutsui" aluetta miehittämään 15 000 miehen YK-joukot. Italialaiset jo lähtivät sinnepäin muutama tunti sitten. Sen sijaan että Israel olisi miehittänyt tämän Etelä-Libanonin kaistan, sen tekee nyt EU, ja LASKUN MAKSAJAKSI tulevat jälleen kerran ulkopuoliset, pääasiassa me EU-kansalaiset.
Olemetti kiiruhti vuorille kuulemaan sanaa. Jumala höpötteli toista kuukautta joutavia ja Olemetti oli sanonut kenraaleille vain, että "pudottakaa vain pirusti pommeja!"
Niin se meni.
Asiallisia kommentteja, hyvät lukijat, kiitos iskevistä ja jäsennellyistä teksteistä. Toivoisin keskustelun jatkuvan edelleen. Aihe on tärkeä, paitsi maailmanpoliittisesti, myös yksittäisten EU-kansalaisten kannalta.
Tuo kirjoitus on totuutta samalla tavalla kuin raamattukin. Sinä pirun riivaama olet kadotuksesta!
Mielestäni olennaisinta on että Israel ei ole lyönyt PLO:ta aikanaan, USA ei tuhonut "Al kaidaa", eikä talebaneja. Myöskään natsismi eikä kommunismi katoa sotaan tai pommitukseen. Lyhyesti: ideologioita ja vapaustaistelu/terrorijärjestöjä ei niin vain pommittamalla tuhota. Tässä on pointin ydin. Israel yritti myös näyttä esimerkkiä Iranille, kun se pommmitti kaiken yli 20cm korkean rakenuksen Libanonissa.