Vastustan tasa-arvoa, englanniksi kutakuinkin equal rights tai jotain sinnepäin. Sensijaan perään ihmisille, eläimille ja luonnolle oikeutta olla olemassa. En vastusta siis mitään, mutten varsinaisesti ole kenenkään puolellakaan, ehkäpä kuitenkin sentään kaikkia vastaan? Mikä mielestäni onkin kaikkien perustavaalaatua oleva kansalaisoikeus, josta jokaisen on ehdottomasti pidettävä kiinni, sillä vain siltäpohjalta voimme saada oikeudenmukaisen yksilöiden välisen solidaarisuuden yhteiskunnan aikaiseksi.
Vastustamalla ajatusta, että ihmisellä olisi olemassa jokin muu ihmisen antama ajatus tarkoituksena olemassaoloonsa kuin hänen oma ajatuksensa siitä miksi hän on, voi ihminen toimia siinä tehtävässä miksi hän täällä on.
Lääkärit eivät näe terveyttä, poliitikot eivät näe, auttajat luulevat olevansa siitä armosta, että on autettavia, insinöörit luulevat sen mitä eivät tiedä ja myllärit luulevat viljan olevan siksi, että he voisivat sitä myllätä.
Joukkiot luulevat omaavansa avarampaa kansainvälistä asennetta kuin kokemus antaa myöden.
Luulojen ja imagotalouden yhteiskunta tuottaa häiriökäyttäytymisen marginaali-ilmiöitä, joita tervatynnyriin jämähtänyt nykyinen luokkayhteiskunta käyttää rakennusaineenaan.
Kun pöllö petteri kusaisee einon nurkilla ovat
apina arska ja simpanssi seija valmiina tekemään saman suorituksen. Ja lopulta ihmisten ureankäsittelyjärjestelmien toimintojen seuraamiseen kyllästyneet virkavallan edustajat legimitioivat kyseisen käytöksen osaksi kansalaisyhteiskuntaa, jolloin äiti pirkkokin voi rohkeasti mutta reteästi pissittää pikku pirkkonsa ja pekkansa samoissa paikoissa.
Sama urea raahataan sitten, joko kengissä tai tyhjentämättömänä päissä työpaikoille ja niinpä kaikki ovatkin yhteisessä kusessa omien luulojensa ja kollektiivisen kuvitelman noidankehässä, jossa olisi ostettava neliöitä tulevaan keittiöremonttiin ja oltava pankin asiakas tämän seikan tiimoilta. Tavaroita vertaillaan ja elämän kohokohdaksi muodostuu torremolinoksen pitserian nurkilla budjaillut kapinen rakki; joka ei ollut kuin suomessa.
Elämänselittäjien ja elämystehtailijoiden luoma elämän merkityksellisyyden meri, ei kiireisyyden kuvitelmallaan anna ihmisille mahdollisuuksia katsoa ylös, eikä alas, sivuille tai eteensä.
Omaa elämätöntä elämää kompensoidaan naapurin merkittävien henkilöiden ja omien jälkeläisen tekemisiä kommentoimalla, jolloin tänä suurten "saavutusten aikana" osa toisten toimista heijastuu omaksikkin glorifikaatioksi.
Ilmeisesti aika oli toinen joskus ennen, kun jokainen oli merkityksellinen ja pienenkin ponnistus oli isänmaalle eduksi ja sen elinehto.
Miljoonat pienet muurahaiset, jotka yhdessä tekevät enemmän kuin yksi edistyksen, kehityksen ja menestyksen kuviteltu elämäntapa voi saada koskaan aikaiseksi on tullut yhteiskuntamme yksilöille kuoleman vakavaksi haasteeksi. Uskallatko elää vai elätkö uskomuksissa?
Ennen kansakunnan parhaat pojat ampui rajalla julma vihollinen tai ankara elämä otti omansa. Nykyisin puistonpenkeillä aikaansa viettävät ne, joita joko omat koirat purivat tai antoivat heidän itse ampua omaan jalkaansa.
Älkää siis ajatelko!
Varsinaiset kysymykseni kuuluuvat:
- kuinka voisin olla viisas?
- onko älykkyys mahdollista?
- onko Opel parempi kuin Toyota?
- mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja miksi?
- paljonko pitäisi maksaa, jos halvalla aikoo päästä?
- Montako markkaa on kallis?
- mikä on merkityksellinen kysymys ja miksi ei?
- Miksi olen onnellinen?
- Ja tärkein; onko Helsingin Jäätelötehtaan kioski vielä auki?
enää auki
Vastustamalla ajatusta, että ihmisellä olisi olemassa jokin muu ihmisen antama ajatus tarkoituksena olemassaoloonsa kuin hänen oma ajatuksensa siitä miksi hän on, voi ihminen toimia siinä tehtävässä miksi hän täällä on.
Lääkärit eivät näe terveyttä, poliitikot eivät näe, auttajat luulevat olevansa siitä armosta, että on autettavia, insinöörit luulevat sen mitä eivät tiedä ja myllärit luulevat viljan olevan siksi, että he voisivat sitä myllätä.
Joukkiot luulevat omaavansa avarampaa kansainvälistä asennetta kuin kokemus antaa myöden.
Luulojen ja imagotalouden yhteiskunta tuottaa häiriökäyttäytymisen marginaali-ilmiöitä, joita tervatynnyriin jämähtänyt nykyinen luokkayhteiskunta käyttää rakennusaineenaan.
Kun pöllö petteri kusaisee einon nurkilla ovat
apina arska ja simpanssi seija valmiina tekemään saman suorituksen. Ja lopulta ihmisten ureankäsittelyjärjestelmien toimintojen seuraamiseen kyllästyneet virkavallan edustajat legimitioivat kyseisen käytöksen osaksi kansalaisyhteiskuntaa, jolloin äiti pirkkokin voi rohkeasti mutta reteästi pissittää pikku pirkkonsa ja pekkansa samoissa paikoissa.
Sama urea raahataan sitten, joko kengissä tai tyhjentämättömänä päissä työpaikoille ja niinpä kaikki ovatkin yhteisessä kusessa omien luulojensa ja kollektiivisen kuvitelman noidankehässä, jossa olisi ostettava neliöitä tulevaan keittiöremonttiin ja oltava pankin asiakas tämän seikan tiimoilta. Tavaroita vertaillaan ja elämän kohokohdaksi muodostuu torremolinoksen pitserian nurkilla budjaillut kapinen rakki; joka ei ollut kuin suomessa.
Elämänselittäjien ja elämystehtailijoiden luoma elämän merkityksellisyyden meri, ei kiireisyyden kuvitelmallaan anna ihmisille mahdollisuuksia katsoa ylös, eikä alas, sivuille tai eteensä.
Omaa elämätöntä elämää kompensoidaan naapurin merkittävien henkilöiden ja omien jälkeläisen tekemisiä kommentoimalla, jolloin tänä suurten "saavutusten aikana" osa toisten toimista heijastuu omaksikkin glorifikaatioksi.
Ilmeisesti aika oli toinen joskus ennen, kun jokainen oli merkityksellinen ja pienenkin ponnistus oli isänmaalle eduksi ja sen elinehto.
Miljoonat pienet muurahaiset, jotka yhdessä tekevät enemmän kuin yksi edistyksen, kehityksen ja menestyksen kuviteltu elämäntapa voi saada koskaan aikaiseksi on tullut yhteiskuntamme yksilöille kuoleman vakavaksi haasteeksi. Uskallatko elää vai elätkö uskomuksissa?
Ennen kansakunnan parhaat pojat ampui rajalla julma vihollinen tai ankara elämä otti omansa. Nykyisin puistonpenkeillä aikaansa viettävät ne, joita joko omat koirat purivat tai antoivat heidän itse ampua omaan jalkaansa.
Älkää siis ajatelko!
Varsinaiset kysymykseni kuuluuvat:
- kuinka voisin olla viisas?
- onko älykkyys mahdollista?
- onko Opel parempi kuin Toyota?
- mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja miksi?
- paljonko pitäisi maksaa, jos halvalla aikoo päästä?
- Montako markkaa on kallis?
- mikä on merkityksellinen kysymys ja miksi ei?
- Miksi olen onnellinen?
- Ja tärkein; onko Helsingin Jäätelötehtaan kioski vielä auki?
enää auki
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.