Joku on sanonut hauskasti sivistyksestä, että se on sitä mitä jää jäljelle, kun unohtaa kaiken opitun. Siis kun putoaa vähän niin kuin tyhjän päälle - eläkkeelle.
Yhtenä kauniina päivänä huomaa ettei aiemmin niin tärkeinä pitämänsä tiedot ja taidot enää päde. Ankara sairaus voi yllättäen muuttaa elämän suunnan. Joku läheinen kuolee. Yksinäisyys lähestyy joka suunnalta. Ihminen tuntee olevansa ei kukaan eikä mitään.
Silloin kysytään henkistä pääomaa, (mitä se sitten lieneekään)että jaksaisi elää. Henkinen pääoma keksii elämälle uusia merkityksiä. Sitä pysähtyy tarkastelemaan asioita, joiden ohi ennen sumeilematta käveli ohi.
Ilman henkistä pääomaa elämä menettää merkityksensä. Ihminen ei jaksa elää.
Henkinen pääoma
Tankavaari
40
1738
Vastaukset
niin tiukassa otteessa, että päivän joka minuutille on tarkoitus, jokin pakollinen tehtävä, jotta kaikki jatkuisi hyvin.
Kuulin tarinan miehestä, joka kulki työmatkansa jalkaisin vuosikymmeniä. Taloja, katua, puisto...
Sitten hän joutui onnettomuuteen; luultiin, että hän kuolee.
---
Tajuttomuus loppui viimein, ja hän alkoi toipua.
Kun hän meni työhön kuukausien jälkeen kävellen tuttua työmatkaansa, hän huomasi ensimmäisen kerran puistossa seisovan kauniin patsaan, näki kukkivat pensaat ja puiston puut, taivaan sinisyyden niiden latvojen lomassa. - Hänestä tuntui kuin olisi herännyt vuosikymmenten unesta.
Liian kova stressi voi peittää todellisuuden.
Henkinen pääoma on myös sitä, että pystyy näkemään, kuulemaan, tuntemaan, - nauttimaan elämästä.- Hintriika
Äkkiä ajatellen tulee mieleen vain, että henkinen pääoma on oma pää, jossa se henki(syys) asustaa. Sitä voisi kuvitella jonkinlaiseksi "lampunhengeksi". Tai ehkä se on se paljon puhuttu sielu. Mikä liekin, tuskin edes Salvador Dali olisi osannut sen muotokuvaa maalata!
Varmaa on, että sitä tarvitaan elämässä selviytymiseen. Tavalla tai toisella meistä moni on pudonnut tyhjän päälle - ainakin siltä on tuntunut. Meitä leskiä täällä on aikamoinen liuta. On sairauksia ja vaivoja jos jonkinlaisia. Kuitenkin me olemme aika iloista, hulluttelevaakin sakkia - emme ainakaan "ikäisemme oloisia". Liekö sellaisia olemassakaan!
Jotakin henkistä pääomaa meillä täytyy olla! Se on sisua, sitkeyttä, optimistisuutta, (nuorekkuutta en sano, kun se on pöllö sana), jotakin... jotakin... mahtavaa... tunne, että on mukava olla hengissä!- Tankavaari
satu kirjoitti:
että naisleskiä tulee vastaan oikein suurina parvina!
Aika hauskasti sanottu.Luulisin (en tiedä), että naisilla on enemmän henkistä pääomaa kestää leskeys, kuin miehillä.
- Catleija
Jokainen meistä on oman elämänkoulunsa käynyt. Välillä on kantapään kautta opittu, välillä on opettanut Siperia. Varmaa on että opittu ollaan. Käytetään nyt niitä opittuja selviytymiskeinoja.
Vai eikö olla annettu tilaa ajatukselle, että vanhetaan. Aina vieläkin todistellaan itselle kuinka ollaan nuorekkaita. Ei kai olla sitten yht'äkkiä pudottu todellisuuteen. Jestas, aikahan loppuu. Kuinka vanha olen kymmenen vuoden kuluttua, elänkö edes silloin enää.
Meillä on lupa olla vain. Eikö se muka ole jotakin? Nautin siitä joka päivä. Vanheneminen se on luonnon laki, jonka kourissa olemme syntymästä alkaen, mutta tajuamme sen vasta aika myöhään. - Hintriika
Tankavaari kirjoitti:
Luulisin (en tiedä), että naisilla on enemmän henkistä pääomaa kestää leskeys, kuin miehillä.
Muistan ajatelleeni silloin, kun mieheni kuoli, että jos olisi käynyt toisin päin, niin hänelle se olisi ollut vielä vaikeampaa. Mahdottomuus todistaa, olinko oikeassa! Jotenkin vain tuntui, että minulla oli enemmän sisua ponnistaa eteenpäin.
Nyt voi jo iloisena todeta, että on yhä elossa. Silloin "jos minä vielä elän"-ajatus juuttui tulevaisuuden suunnittelussa mieleen pitkäksi aikaa. - Tankavaari
Catleija kirjoitti:
Jokainen meistä on oman elämänkoulunsa käynyt. Välillä on kantapään kautta opittu, välillä on opettanut Siperia. Varmaa on että opittu ollaan. Käytetään nyt niitä opittuja selviytymiskeinoja.
Vai eikö olla annettu tilaa ajatukselle, että vanhetaan. Aina vieläkin todistellaan itselle kuinka ollaan nuorekkaita. Ei kai olla sitten yht'äkkiä pudottu todellisuuteen. Jestas, aikahan loppuu. Kuinka vanha olen kymmenen vuoden kuluttua, elänkö edes silloin enää.
Meillä on lupa olla vain. Eikö se muka ole jotakin? Nautin siitä joka päivä. Vanheneminen se on luonnon laki, jonka kourissa olemme syntymästä alkaen, mutta tajuamme sen vasta aika myöhään.Tuo on hieno oivallus. Pätemiset saavat olla takana päin. Osata ja uskaltaa olla olemassa,nauttia - siinä se!
- ii-li
Hintriika kirjoitti:
Muistan ajatelleeni silloin, kun mieheni kuoli, että jos olisi käynyt toisin päin, niin hänelle se olisi ollut vielä vaikeampaa. Mahdottomuus todistaa, olinko oikeassa! Jotenkin vain tuntui, että minulla oli enemmän sisua ponnistaa eteenpäin.
Nyt voi jo iloisena todeta, että on yhä elossa. Silloin "jos minä vielä elän"-ajatus juuttui tulevaisuuden suunnittelussa mieleen pitkäksi aikaa.Se on tunnettu tosiasia, että ikääntynyt naisleski parjää paremmin kuin ikääntynyt miesleski.
Se on epätasa-arvon valopuoli: Nainen yleensä pyörittää kodin arkista elämää. Hänelle kaikki arkipäivän rutiinit ovat kymmenien vuosien kokemuksella suorastaan selkäytimessä. Arki ei muutu. Jalat on maassa.
On perheitä, joissa mies on hoitanut raha-asiat, laskut, veroilmoitukset, koneet ja muut sen tyyliset asiat. Ne on naislesken helppo oppia. - Perinteisessä kulttuurissa miesleski sen sijaan joutuu yhtäkkiä hoitamaan kaikki kodinhoitoon ja päivittäisiin askareisiin liittyvät asiat. Se on paljon monimutkaisempaa. Mitä enemmän miestä on hyysätty, sen vaikeampaa se on. Ja sen nopeammin hän luopuu ja menettää elämänhalunsa.
On tuikitavallista, että leskeksi jäänyt mies kuolee pian leskeksi jäätyään, kun taas leskeksi jäänyt nainen elää kymmeniä vuosia. Naisten elinikä on muutenkin pitempi kuin miesten. - Hintriika
ii-li kirjoitti:
Se on tunnettu tosiasia, että ikääntynyt naisleski parjää paremmin kuin ikääntynyt miesleski.
Se on epätasa-arvon valopuoli: Nainen yleensä pyörittää kodin arkista elämää. Hänelle kaikki arkipäivän rutiinit ovat kymmenien vuosien kokemuksella suorastaan selkäytimessä. Arki ei muutu. Jalat on maassa.
On perheitä, joissa mies on hoitanut raha-asiat, laskut, veroilmoitukset, koneet ja muut sen tyyliset asiat. Ne on naislesken helppo oppia. - Perinteisessä kulttuurissa miesleski sen sijaan joutuu yhtäkkiä hoitamaan kaikki kodinhoitoon ja päivittäisiin askareisiin liittyvät asiat. Se on paljon monimutkaisempaa. Mitä enemmän miestä on hyysätty, sen vaikeampaa se on. Ja sen nopeammin hän luopuu ja menettää elämänhalunsa.
On tuikitavallista, että leskeksi jäänyt mies kuolee pian leskeksi jäätyään, kun taas leskeksi jäänyt nainen elää kymmeniä vuosia. Naisten elinikä on muutenkin pitempi kuin miesten.Varmaan vielä on jäljellä "paapottuja" aviomiehiä, mutta silti 60-luvulla solmituissa liitoissa roolijako alkoi jo tasaantua. Meillä ainakin mies innostui iän myötä ruoanlaitosta, osallistui siivoamiseen, osasi käyttää pyykkikonetta jne.
Joku siinä silti on, että vaimon kuolema on yleensä miehelle suurempi katastrofi kuin miehen kuolema vaimolle. Ainakin, jos liitto on yhä "toimiva". Onko kysymys henkisestä turvallisuudesta? Muuttuuko vaimo osittain äidin korvikkeeksi, vaikka mies ei sellaista myöntäisikään? Vain miehet tietävät, jos hekään... Tankavaari kirjoitti:
Tuo on hieno oivallus. Pätemiset saavat olla takana päin. Osata ja uskaltaa olla olemassa,nauttia - siinä se!
Vastasin aikaisempaan ketjuusi sivunikillä. Juttusi koski kiinnostumistasi rakentamiseen.
Joku siinä jo epäilemään, että kannattais epäillä hoksottomiaan, itselleen nauramisesta.
Sanovat viisaat sen olevan edelleen ihan terveellistä.
Muuten tragikoomista havaita, että aika ajoin huomaa ns. 'takaseinän' näkyvän.
On päiviä, jolloin askel on entistäkin lyhyempi. Joka päivä poistuu nuorempia muonavahvuudesta.Tankavaari kirjoitti:
Luulisin (en tiedä), että naisilla on enemmän henkistä pääomaa kestää leskeys, kuin miehillä.
Uusi lehti sitä kääntyy elämän kirjassa yksinjäädessä. Ei siinä kysellä kenellä on enemmän henkistä kanttia, enempi siinä valtaa mielen asenne, kyllä minä selviän.
Eräässsä kaupungissa on ollut jo useita vuosia
toiminnassa "leskiprojekti" jonne kutsutaan kaikki yli60v lähiaikoina leskeytyneet. Ryhmät n.12-20henk. kokoisia. Kestävät n. vuoden, ovat hyväksi todettu. Srk:n projekteja nämä eivät ole.
Ihmettelen miksi miehet eivät selviäisi yhtä hyvin kuin naiset menetyksestä. Avaimet ovat omassa käytössä. Suru on sama kaikilla, selviäminen yksilöllistä. Minkälainen on elämän tilanne yksinjäädessä on jo toinen asia.
Muistot säilyvät mielessä lopun elämää, uusi elämän vaihe näyttää pikkuhiljaa vihreää valoa.
En tiedä ympäristössä kuka olisi repsahtanut tavalla tai toisella. Sitä jotenkin, jostakin saa voimia pinnistellä eteenpäin. Repsahdukset tapahtuvat tunne elämän puolella äkkirakastumisen ja avioitumisen muodossa. Jos on pitkä avioliitto takana, tottunut parisuhteeseen ratkaisu on ihan hyvä puolin ja toisin kaikilla mausteilla. Ajattelen, uusi liitto olisi hyvä solmia 5v sisällä, jos kuluu aikaa enempi tulee niin krantuksi ettei mikään kelpaa!
Päivittäisten asioiden hoito sujuu kummaltakin osapuolelta, edullisia ruokailupaikkoja on joka puolella ja keittokirjoissa on selkeät ohjeet. Jos tulee tiedosta pula aina löytyy paikka josta voi saada ohjeita. Asettamalla itselleen tavotteita ja unelmia, elämä tuntuu yksin ollessakin elämisen arvoiselta ja hyvältä.- Tankavaari
capt.cöpenick kirjoitti:
Vastasin aikaisempaan ketjuusi sivunikillä. Juttusi koski kiinnostumistasi rakentamiseen.
Joku siinä jo epäilemään, että kannattais epäillä hoksottomiaan, itselleen nauramisesta.
Sanovat viisaat sen olevan edelleen ihan terveellistä.
Muuten tragikoomista havaita, että aika ajoin huomaa ns. 'takaseinän' näkyvän.
On päiviä, jolloin askel on entistäkin lyhyempi. Joka päivä poistuu nuorempia muonavahvuudesta.Nuorempana hymyili hyväksyvästi, kun joku vanhus mennä köpötti. Nyt kun itse huomaa köpöttävänsä voi huoleti nauraa ääneen. Aistin tuohon sinunkin nikkiisi sisältyvän hymyilyä.
ii-li kirjoitti:
Se on tunnettu tosiasia, että ikääntynyt naisleski parjää paremmin kuin ikääntynyt miesleski.
Se on epätasa-arvon valopuoli: Nainen yleensä pyörittää kodin arkista elämää. Hänelle kaikki arkipäivän rutiinit ovat kymmenien vuosien kokemuksella suorastaan selkäytimessä. Arki ei muutu. Jalat on maassa.
On perheitä, joissa mies on hoitanut raha-asiat, laskut, veroilmoitukset, koneet ja muut sen tyyliset asiat. Ne on naislesken helppo oppia. - Perinteisessä kulttuurissa miesleski sen sijaan joutuu yhtäkkiä hoitamaan kaikki kodinhoitoon ja päivittäisiin askareisiin liittyvät asiat. Se on paljon monimutkaisempaa. Mitä enemmän miestä on hyysätty, sen vaikeampaa se on. Ja sen nopeammin hän luopuu ja menettää elämänhalunsa.
On tuikitavallista, että leskeksi jäänyt mies kuolee pian leskeksi jäätyään, kun taas leskeksi jäänyt nainen elää kymmeniä vuosia. Naisten elinikä on muutenkin pitempi kuin miesten.Minulle oli kaikki vaikeata, auton tankkaamisesta vuosihuoltoon viemiseen, talvirenkaiden vaihtoon, - onneksi sain apua...
Huomasin silloin vasta, että mieheni oli aivan huomaamattani tehnyt kaikki vaikeat asiat!satu kirjoitti:
Minulle oli kaikki vaikeata, auton tankkaamisesta vuosihuoltoon viemiseen, talvirenkaiden vaihtoon, - onneksi sain apua...
Huomasin silloin vasta, että mieheni oli aivan huomaamattani tehnyt kaikki vaikeat asiat!- salaatin teko, kaupassa tavaroiden valitseminen,
ikkunain pesu kesämökillä, matkustelu ulkomailla , voitiin jutella ja viihdyttiin.- ii-li
satu kirjoitti:
Minulle oli kaikki vaikeata, auton tankkaamisesta vuosihuoltoon viemiseen, talvirenkaiden vaihtoon, - onneksi sain apua...
Huomasin silloin vasta, että mieheni oli aivan huomaamattani tehnyt kaikki vaikeat asiat!Siinähän se juuri onkin. On helpompi oppia yksittäisiä asioita kuin kokonaista uutta arkipäivän rutiinien kirjoa. Sellainen miesleski, joka on hoitanut myös taloden, pärjää hyvin. (Esimerkiksi yläkerran naapuri: Hän hoiti halvaantunutta vaimoaan parikymmentä vuotta kotona. Hänelle leskeys ei ollut niin dramaattinen elämänmuutos kuin sellaiselle miehelle, joka ei osallistu arjen rutiineihin.)
Kun isäni sairastui, niin äitini, jota oli aina pitänyt auttaa kaikissa, siis KAIKISSA, vaikka miten yksinkertaisissa teknisissä asioissa, oppi hetkessä tekniset asiat. Hän mm. oppi tankkaamaan moottoriveneen, hoitamaan sen moottorin, ohjaamaan, kiinnittämään köydet paaluihin, tai mökillä laituriin. Hän oppi heittämään ankkurin oikein, loikkimaan pitkin laitureita ja veneen reunoja. Hän myös kuljetti isän ruumiin saaresta kaupunkiin 80-vuotiaan kälynsä kanssa. Aikaisemmin hän ei pystynyt edes tulemaan veneeseen normaalilta laiturilta, vaan hänet aina haettiin vierasvenesataman matalalta laiturilta. Moottorista ja veneen ohjaamisesta hän aina kieltäytyi oppimasta mitään.
On tilastollisesti todettu, että naislesket pärjäävät keskimäärin paremmin kuin mieslesket.
- Baldur
...muuttuu sivistykseksi elämänkokemuksen myötä.
Itse en tuota allekirjoita, koska se mielestäni johtaa sellaiseen, että oppimaton ei voisi koskaan olla sivistynyt. Olen eri mieltä siitä.
Siinä olen Vennamon kanssa samaa mieltä, että korkeasti oppinut henkilö saattaa olla sivistymätön.- mirjamarja
...että elämänkokemus muuttuu sivistykseksi ajan myötä?
Joka on ottanut oppia omista ja muiden kokemuksista, saattaa olla hyvinkin laajakatseinen ja "sivistynyt", vaikka koulut olisivat jääneet käymättä.
- ii-li
Se on hyvin sanottu. Sen sijaan olen eri mieltä, että putoaisi tyhjän päälle. Opitun unohtaminen on itse asiassa opitun jalostumista käyttökelpoiseksi sivistykseksi ja viisaudeksi. Enkä nyt tarkoita vain kouluoppeja.
Paljo opiskelu ei tee ihmistä "sivistyneeksi". Sivistys on mielestäni paljon laajempi käsite. Minusta siinä on mukana myös kotikasvatus, muiden huomioonottaminen, muiden työn ja osaaminen kunnioitus, oman osaamattomuutensa tunnustaminen, oman kapea-alaisuutensa ymmärtäminen ja avara, vastaanottava mieli. Sivityneisyys ei edellytä laajoja opintoja. --> Itse asiassa en halua käyttää koko sanaa. Se on niin toivottoman epämääräinen ilmaus, jonka jokainen ymmärtää eri tavalla.
Yliopistossa ei mielestäni oikeastaan opi paljon mitään. Siellä oppii analyyttistä ajattelutapaa ja keinoja etsiä ja löytää tietoja. Vasta reaalielämä, todellisen arjen kohtaaminen voi sivistää. Sen takia akateemisella uralla työskentelevät ihmiset ovat joskus kuin jotakin ufoja, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Usein heidän tietonsakin ovat vanhentuneita. - Jos jossakin TV-ohjelmassa haastatellaan jotakuta professoria asiantuntijan ominaisuudessa esimerkiksi Suomen taloudesta, niin professori latetee vain mielipiteitään, mahdollisesti jopa ennakkoluulojaan. Ei hän välttämättä edes tiedä kaikkea sitä, minkä muut tietävät. Häntä käytetään ohjelmassa vain jonkinlaisena painoarvon lisääjänä.Takerruin kirjoitukseesi ajattelin sen sisältöä. Vastaus oli asian ytimeen osuva.
Kun epävarmuus valtaa mielen, miten ratkaisen jonkun asian tai tilanteen, silloin luen ranskalaisen kirjailijan Antoine de Saint-Exupéry'n Pikku prinssiä. Siinä Pikku prinssi toteaa osuvasti
~sydämellä näkee paremmin~ elämänfilosofiaa parhaimmillaan. Sanonta antaa ajattelemisen aihetta, avartuu uusia näkökulmia tilanteisiin.
(Tosiasiassa sydän on lihas jonka tehtävänä on verenkierron ylläpitäminen, aivoissa sijaitsee "tunnekeskus").- uzma-m
koko ajan,sita saa mm kokemuksista,esm.itse olen vuosia elanyt silla hengisella paaomalla jonka sain kun 60-luvulla Lontoossa kahden vuoden aikana kavimme kaikissa konserteissa,baleteissa,teateriesityksissa ja myos klassiset elokuvissa,taidenayttelyissa.Matkustaminen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin lisaa h.paaomaa.
Olen samaa mielta kanssasi korkeakoulut antavat vain pohjan henkiselle paaomalle josta sita voi kasvattaa. - vallaton ville
kirjoitin runon, jossa sivusin tätä aihetta enkä malta olla laittamatta sitä tähän:
nuotion lämmössa istuimme me kaksi
viisas mies ja minä
hän viisas mies pyysi minua kertomaan sadun
kerroin hänelle valkoisesta hevosesta
jonka hengitys istuu puiden oksilla
hehkuu timantteina auringossa
käskin hänen kuunnella
palokärjen rummutusta
hömötintin valittavaa huilua
pyysin olemaan keskellä satua
hän viisaa mies suuttui
ja lähti pois
enkä ymmärtänyt että viisaalle miehelle
ei voi kertoa satua
Minulla ei mitään noin hienoa taida ollakaan.
Tuhon käsitykseen sivistyksestä yhdyn, sehän onkin jo aikoja sitten määritelty. Eikö?
Yritän nyt mielessäni analysoida mitä muilla on.
Opittu unohtuu mutta rippeitä jää. Itselleni on etenkin fysiikasta, matematiikasta ja kemiastakin jäänyt elämäni matkalaukun pohjalle.
Pääomana tätä pidän siksi, että voin "nähdä" ympärilläni enemmään, ymmärtää syy- ja seraus-suhteita.. Elämä on rikkaampaa tällaisen "lisänäön" avulla.
Opiskelun kautta ihminen joutuu tai pääsee kokemaan erilaista kuin vähän oppinut. Tätä erilaista henkistä pääomaa elämän matkalaukun pohjalle kertyy itse kullekin.- Tankavaari
Olisiko geeneissä, niin kuin missä hyvänsä materiassa olemassa ominaispaino, itseisarvo? Siis jotakin sellaista, millä ei ole ulkonaisen rikkauden tai oppineisuuden kanssa mitään tekemistä. Siis että henkistä pääomaa vain on joissakin luonnostaan tavallista enemmän.
Älä Sinä Ruuneperi vähättele itseäsi tässä suhteessa! Sinussa jos kenessä sitä henkistä pääomaa vasta onkin. - kehumisen kerho
Tankavaari kirjoitti:
Olisiko geeneissä, niin kuin missä hyvänsä materiassa olemassa ominaispaino, itseisarvo? Siis jotakin sellaista, millä ei ole ulkonaisen rikkauden tai oppineisuuden kanssa mitään tekemistä. Siis että henkistä pääomaa vain on joissakin luonnostaan tavallista enemmän.
Älä Sinä Ruuneperi vähättele itseäsi tässä suhteessa! Sinussa jos kenessä sitä henkistä pääomaa vasta onkin.kokoontuu jälleen.
- Tankavaari
kehumisen kerho kirjoitti:
kokoontuu jälleen.
Ystävämme Haisuli pälyilee pusikossa. Jätä ruoska ja astu esille!
- Catleija
Elämän aikana karttuu kapitaalia tuonne mielen alueelle, joka sitten vanhuudessa toimii voimavarana. Kyllä sellaiset asiat kun uskonnollinen tai poliittinen vakaumus, isänmaallisuus, luonnon rakkaus ja inhimillinen rakkaus ovat tärkeää mielen pääomaa. Elämällä on tarkoitus.
Ikääntyneillä näyttää olevan runsaasti henkisiä voimavaroja. Se ilmenee luovuutena ja runsaana harrastustoimintana. Kun voimat vähenevät, niin näistäkin jää sitä pääomaa "katovuosia" varten.
Kunkin elämän ura tietysti jättää ison pääoman, jota voi vanhanakin hyödyntää. Itselleni on ollut hyödyksi entinen työni. Sovellan nyt kaikki työssä oppimani itseeni. Nimittäin vanhenemiseen liittyvissä asioissa.- Tankavaari
Viisaasti haastelet. Minusta on alkanut tuntua siltä kuin tämä vanhenemiseni kävisi työstä. On rajattava asioita jaksaakseen sitä mitä vielä haluaa.
Minunkin vireyttäni jotkut sivusta katsovat tuntuvat ihailevan. He vain eivät tiedä, mitä kaikkea on pakko jättää tekemättä, mihin osallistumatta suorittaaksen jotakin vielä tyydyttävästi. - Likka123
Tankavaari kirjoitti:
Viisaasti haastelet. Minusta on alkanut tuntua siltä kuin tämä vanhenemiseni kävisi työstä. On rajattava asioita jaksaakseen sitä mitä vielä haluaa.
Minunkin vireyttäni jotkut sivusta katsovat tuntuvat ihailevan. He vain eivät tiedä, mitä kaikkea on pakko jättää tekemättä, mihin osallistumatta suorittaaksen jotakin vielä tyydyttävästi.Tämä nyt ei sovi tämän syvälliesesti pohdiskelevan ketjun jatkoksi, mutta kun minulle ei ole tuota pääomaa paljon karttunut, niin yritän ottaa opiksi fiksummiltani. Anoppini meni juhlissa ja valokuvissa vanhimpien tai lihavimpien ihmisten viereen. Nyt tiedän, miksi.
Ymmärrän henkisellä pääomalla, ei ainoastaan "sivistyksen" antamia valmiuksia, vaan myös sisäisiä voimavaroja, joitten avulla selviämme elämässä eteentulleista vaikeuksista.
Tosi kiperissä tilanteissa meille ei ole pienintäkään apua jostakin akateemisesta tiedosta.
Henkiseksi pääomaksi määrittelen myös rohkeuden seurata omaa sisäistä ääntänsä ja vakaumustansa.
Henkinen pääoma on siitä hyvä "tili" että sitä voi kartuttaa koko elämän ajan.- ii-li
Edustan sellaista "koulukuntaa", jonka käsityksen mukaan ihmisellä on nk. kehitysvietti: Haluaa kehittyä, oppia, kypsyä ja tulla yhä taitavammaksi aivan loppuun asti. Kun voimat alkavat ehtyä, niin löytää uuden kehityskohteen. Aivan loppumetreillä se voi olla vaikka vain päivittäinen uutisten seuraaminen.
Kauan sitten muistan, miten amerikkalainen valokuvaaja kävi Suomessa, ja häntä haastateltiin jossakin lehdessä. Hän oli ottanut junassa valokuvan ikivanhasta mummosta, joka luki sanomalehteä suurennuslasin avulla. Siinä kuvassa oli jotakin puhuttelevaa. Huono näkö ja korkea ikä ei ollut mikään este mummolle tyydyttää tiedonjanoaan.
- Tankavaari
Descartes kuvaili muistin mekanismia vertaamalla sitä vahaan. Lapsuudessa "muistivaha" on pehmyttä. Vaikutelmat piirtyvät syvälle ja pysyvästi. Vanhetessa vaha kovenee eikä pysty muuta kuin raapaisemaan sen pintaa.
Asiantuntijat tähdentävät lapsuusvuosien merkitystä henkisen pääoman perustan luojana. Luodaanko perustus jo ensimmäisen vuosikymmenen aikana vai sitäkin aiemmin?Lapsi on kuin pesusieni, imee itseensä kaiken.
Tämän havainnon tein kun poikani aloitti koulun ja hän alkaisi oppia lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia.
Silloin aloin miettiä uskaltaisinko aloittaa opettamaan hänelle samanaikaisesti myös suomen kielen lukemista ja kirjoittamista, vai sekoittaisiko hän molemmat kielet täydellisesti.
Teimme hänen huoneeseensa vihreän taulun ja ostimme liituja.
Joka kerta kun hänellä oli ollut ruotsia niin kyselin mitä hän oli oppinut ja sitten opetin pitämään erillään ruotsalaisen ja suomalaisen kirjoitustavan.
Esim. kun ruotsalaisessa sanassa on -ck, niin suomalaisessa sanassa on -kk, muuten ne äännetään samalla tavalla.
Tai kun ruotsalaisessa sanassa äännetään -a pitkänä niin suomalainen kirjoittaa sen merkiksi -aa.
Pojalla ei ollut mitään vaikeuksia pitää näitä kieliä erillään, hän oli jopa neuvonut kotikielen opettajaa, joka teki virheitä tuon tuostakin :).
Opettaja oli puolikielinen eikä osannut suomea kunnolla. Kerrankin poika tuli tuohtuneena kotiin ja sanoi että opettaja on sanonut että
"sylt" on syltty suomeksi, mutta hän sanoi että se on suomeksi hillo ja syltty on se mikä on ruotsiksi "sylta".
Poika oli oikeassa, mutta opettajan arvovalta kärsi ja opettaja oli väittänyt että hän oli oikeassa ja poika väärässä. Poika oli sanonut että hän kysyy mammalta, se tietää!
Noina ekavuosina koulussa toivoin todella että olisin tietänyt enemmän, koska tuntui että hän olisi oppinut mitä vaan kuinka helposti tahansa!
- 60sid
Tältä palstalta unohtunut ,nämä tärkeät asiat. Opetellaanko uusiksi.
- historiaa
Ei paljoa kiinnosta olisit vaan jättänyt tämän ikivanhan ketjun arkistoon ja lukenut sen siellä.............................
- Tanka
🌱°Kerran viel
🍃°kerran viel
🌱°kerran viel
🍃°laulaa siell satakiell
🌸
- loppusuora-menossa-
Eläkkelle jääminen onki melkonen pysähdys elämässä,
ennen kuvitteli ittensä tärkeeksi, tarpeelliseksi,
yllättäin huomaaki
kukaan ei sua kapiaakaa, ainakaa töihin,
jäljelle jää vain sukulaiset,
ehkä ne ystävät joihin on elämän aikana luonu hyvät kiinteät suhteet
ja mikä tärkein huomio,
harrastukset,
jos on pitkän elämänsä aikana hoksannu hankkia harrastuksia ,
harrastukset pelsataa eläkkeelle jäävän ihmisen elävien kirjoihin vielä pitkäksi aikaa,
eläkkeelle jääminen aiheuttaa aina ensin yllätyksen,
itselle ensimmäinen hämmästynyt reaktio oli se kun ei tarvinnu mennä töihin,
eikä kukaan enää kyselly töihin,
hämmästyneen reaktion jälkeen herää kysymyksiä,
minuako ei kukaan enään todellakaa tarvitse,
joten aloin täyttää elämäni aivan omalla töilläni,
oli paljon harrastuksia,
tekemistä,
suunnittelin kaavoja , toteutin suunitelmiani tuoteiksi,
keskityin kotihommiin,
puolisoni eli ja oli vielä töisissä,
joten aloin kuskata hänet jokapäivä töini,
vien ja kävin hakemassa,
olin hänen palvelijansa,
työllistin itseni täydellisesti kotihommiin oman parisuhteeni hoitamiseen,
siinä vierähti kymmnet vuodet mukavasti,
-- surku kun puolisoni sairastui kuolettavan vakavaan tautiin,
lopullisesti poistui elämästäni,
hyvin pärjään yksinki
vaikka sairaudet vie voimani,
ei jaksa touhuta enään samoin kuin ennen,
muttttt muttt muttt,
kaikki me vanhenemme
kaikki me lopulta poistumme tuonpuoleiseen,
olen jo vahvasti lähtökuopissa,
vaikka jonkinverran jaksan vielä harrastaa kodin ulkopolella liikuntaa,
se onkin ainoa joka vielä pitää mua hengissä. - Twelvepoints
Harvinaisen hyvä aloitus.
- ka-ti
Tosi on, kyllä tätä pääomaa kannattikin muistella :)
- Henkijaelämä
Nii-in, ihmisen paras pääoma on hänen oma päänsä. Siis tiedot ja ajatukset ja sen semmoiset, jotka määrittelevät henkisen tason.
- uskollisuus
Minäkin tunnen hiljaista onnea itsestäni, pystyessäni elämään omatuntoni mukaan, painostuksesta huolimatta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 943792
Nainen olet minun
Olen ominut sinut itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Haluan rakastella sinua nainen, toivottavasti sinäkin minua. Oli473175Sille ei voi enää mitään
Miten kaikki meni aiemmin. Oon aivan lukossa 🔒 Tuskin uskallat enää mitää tehdä. Ehkä pitää luovuttaa vaan.1002807- 1342457
Harmi jos ei enään nähdä
Ehkä se on parempi näin kuitenkin. Ehkä jotain uutta löytyy. Uskon ja toivon että olet onnellinen. Sinussa on kaikki572450- 612388
Miten suhtauisitte jos kaivattunne sanoisi, ettei hänestä ole seurusteluun
mutta seksi, hellyys ja yhdessäolo kelpaa kyllä??1172377Vau miten upea nainen!
Näytit todella tyrmäävältä. 🤩😍 En meinannut saada katsettani irti sinusta.212304Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv232296- 642080