Pako todellisuudesta

että kannattaisi harkita kirjailijan uraa!!!

KI..KI...KIÄ..KIIÄÄ..KIIÄÄÄHHH...KIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!
KIHI...KI...KIHI...KIÄÄÄÄ...KI..KIIIIÄÄÄÄ...KIÄH.....KIIIIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kuvitteleminen ja tarinan keksiminen on osa perusihmisyyttä. Ero romaanikirjailijan ja uskonnollisen fanaatikon kanssa on siinä mihin vedetään raja toden ja kuvitteelisen välillä.

Mielikuvitus on rikkaus, ajattelemiseen tietyllä tavalla tiettyihin käsitteisiin on sairautta.
Ei sairautta sinänsä mutta harhaoppien levittäminen tuottaa harhaisen mielen, harhaisen ihmisen.

Uskon että monetkaan uskovaisista ei tiedä kaikkea mihin uskovat, kaikki ei pääse heti pinnalle , mutta tilanteissa joissa sammakko pääsee suusta ilmenee tämä fiktiivisen muuttuminen totuudeksi.

Jos ei mitään vahinkoa tapahdu kenellekkään niin eläköön fantasia pilvessä, uskovaiset ja suokoon omanlaiset kuvitteelliset käsitykset ja lennokkaat ideat toisille ihmisille jotka ovat individualisteja tällä alueella, kokeellisempia.

Se että ihminen on varustettu monisyisellä ja monitasoisella mielikuvituksella on ennenkaikkea rikkautta ja rakkaus johon kristittykin pyrkii on vaikea tieteen ala, taidon ala sekä ymmärryksen ala.

Jos uskovainen on kuvittelemalla onnellinen niin senkun, asia ei ole minun eikä aikeenani tuomita.

Asiahan on hienosti silloin. Ongelmana on tämä:Jos ihminen tajuaa löytäneen ihanteellisen onnellisuuden , hän alkaa sitä välittömästi tuputtamaan toisille luullen sitä mikä on hyvä itsellä ja toimii hyvin itsellä, toimisi kaikilla muillakin.

Tämä on ateismin alueella ja uskonnon alueella vakavin ihmisten tekemä harha kuvitelma.

Tästä syntyy suuri tarve alkaa tuputtamaan ihanteita, tarkoitus hyvä mutta äärimmäisyyteen viedyt ideat harvoin toimivat niin kuin niiden piti.

Ihanteissa on aina samaa kuin kolikossakin, se varjopuolensa niin kuin on ahneudella ja muilla äärimmäisyyksillä kuten juoppoudella.

Jos uskovainen levittää tuomiota ja armoa tuomiosta hienona ajatuksena, hän ei ota huomioon sitä että saattaa tuoda käsitteet ihan turhaan ihmisille ja synnyttää aivan suotta syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita.

Nykyaikana on turvatonta monilla ja jos otetaan huomioon vielä nämä saarnaajat jotka alkavat pelotella helvetillä ja armageddonilla ja kaikella.. niin ettekö huomaa missä mennään metsään? Pelottelulla saadaan aikaan pelokas ihminen, pelokkaanako on sitten tarkoitus turvata jumalaan?

Näinkö koneisto luo totuuteen aidosti uskovia ja uskonkallioon perustansa nojaavan persoonallisuuden?

Tuskimpa.

Tieteessä kuljetaan johdonmukaisuudessa. Jos joku asia tuomitaan on oltava asiasta todellista tietoa eikä syyttämisen aiheeksi riitä kuvitteellinen satukertomus historian hämärästä.

Ei, laissa onneksi tuomitaan ihminen ihan nykyhetkellä tekemistä asioista. Ei pidetä ihmistä alunalkaenkaan viheliäisenä otuksena, mikä on sitten taas tämän ja joidenkin pyhien kertomusten taka ajatuksena.

Raamatun selitys ihmisestä on että ihminen on rikollinen, erossa jumalastaan ja syntien täyttämä ja pahojen henkien riivaama ja niin edelleen.

Toivo tuhoutumisen välttämisestä on helppo, usko luojaan, usko raamatun oppeihin niin pääset pahasta.

Voiko kaikki maailman kansat olla väärässä? Tietenkin voivat, mutta onko se todennäköistä? Ihminen joka määrittää itsensä ateistiksi, samalla rajoittaa oman järkensä ja mielikuvituksensa. Tällainen mekaaninen maailmankatsomus rappeuttaa järjenkäytön pieneen maailmaan, mikä on kysymyksiä täynnä ja vastauksista ei ole tietoakaan. Skeptismi on mielestäni oikeutettua, jos esitetään oikeat kysymykset. Yleinen virhe skeptismissä on se, että kysytään onko se mahdollista. Jos on vähänkin järkeä ja ymmärrystä niin huomaa, että maaimassa kaikki on mahdollista. Oikea kysymys onkin silloin, että onko jonkun henkilön väite tosi sillä hetkellä/tilanteessa. Sellainen henkilö, joka nojaa heikkoina hetkinään tieteeseen löytää sieltä samalla tavalla sellaisia tekijöitä, jotka vaativat uskoa. Otetaan esimerkiksi vaikka kvanttimekaniikka(voi olla että tämä kortti on pelattu aika usein). Kun tarkastellaan kvanttimekaaniikan pelisääntöja, tullaan siihen tulokseen, missä meillä on käsissämme epävarmuustekijöitä esim. kun luet kirjaa, ei voida mitenkään kertoa, mitä seuraava sivu sisältää ennen kuin se havaitaan(eli luetaan), ja koska kohteen tila riippuu havaitsian odotuksista kohteeseen(kohteella on kaikki mahdolliset tilat käytössä ennen kuin se havaitaan), niin havaitsija silloin määrää järjellään katsotun maailman tilan.
Myönnetään. Esimerkki saattoi olla hieman kuiva.

Minun käsitykseni ateismin juurista on se, että se on vastalause, sanotaan nyt vaikka kristilliselle opille. Uskon että ateismi syntyy siitä, kun tiettyä uskontokuntaa edustavat ihmiset yrittävät päästä normaalin ihmisen yläpuolelle, konstein, jotka ovat hieman epäreiluja. Hyvä esimerkki tällaisesta on juuri moraaliset ja siveelliset arvot. Monet tällaiset kiihkeät uskovaiset ovat kärkkäitä heittelemään tuomioita ja paheksuntaa ihmisten ylle, jotta he voisivat itse nousta toisten yläpuolellä ja tuntea paremmuutta toisten ihmisten silmissä. Olen itsekkin sortunut tähän, oman pääni sisällä ja sellainen kyllä hävettää.
Monella on varmasti sellainen tunne, että uskonnot hallitsevat pelolla ja uhkaamalla ikuista kadotusta. No se on totta. Kuitenkin, on kyse ihmisistä. Siinä on kyse siitä, mitä sanoin äsken, ylemmyydestä. Henkilökohtainen mielipiteeni(saatan olla tosin väärässä) on se, että monet ihmiset harjoittaessaan uskontoaan toimivat pelosta myös. He toimivat samasta pelosta, jolla pelottelevat toisia, hassua. Ei sellainen suhde Jumalaan voi toimia, mikä perustuu itsekkääseen pelkoon. Kyllä tällainen pelko varmasti itää minunkin sisälläni, ja jokaisesa meissä. Suhde pitäisi perustua vapaaseen valintaan ja Jumalan, moraalin ja ihmisten kunnioittamiseen vapaasta halusta.
Ei uskonnolla pitäisi hankkia minkäänlaista arvostusta ihmisten silmissä. Kyllä on minuakin monesti harmittanut, kun olen puhunut jonkun vakaan ateistin kanssa ja en ole uskaltanut ilmaista omaa kantaani asiasta. Monesti olen kokenut alemmuuden tunnetta ja heikkoutta juuri sen takia. Eikä minun pitäisi sitä tuntea!!
Uskonnon pitäisi olla jokaisen oma asia, ja ymmärrän, että tällainen käytös herättää vihan tunteita toisissa ihmisissä ja saa heidät kääntymään ateismiin.

Paras konsti aloittaa avartamaan maailmaa, on lukea loistavan filosofin Immanuel Kantin teos Prolegomena. Se on hyvä lähtökohta ateistille ja skeptikoille.

Tämän kirjoituksen jälkeen tuntuu yllättävästi paljon paremmalta. Älkää vakavoituko!!!!