Minusta synti käyttää voimasanoina kirosanan vastikkeita,jotka ovat lähellä sanojen alkuperäistä merkitystä,esim kun sanotaan "pentele" tai vaikka "voi helesinki" Ehkä ne eivät ihmiskorvassa kuulosta ihan yhtä pahalle,mutta Jumala kyllä tietää sanojen alkuperäisyyden,joten turha niitä on siinä mielessä väännellä.Keksikää mielummin ihan omia voimasanoja,jotka kaukana perinteisistä kirosanoista..Ja muistakaa että;
Peijakas = Paholainen
Hitsi = Hitto = Hiisi
Vitsi = ..... jne..
Peijakas = Paholainen
Hitsi = Hitto = Hiisi
Vitsi = ..... jne..
Vastaukset 17
Vanhimmat
kiroilu ei ole syntiä. jeesuskin kiroili. jeesus on esimerkki meille.
Nimittäin itse kiroilin ennen uskoontuloa. Kun sanoin Jeesukselle auta minua muuten tuhoudun. Tule ja muuta elämäni suunta. Kiroilut jäi.
(Psa 139:19-24) Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois! Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi. Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Minusta uskonnot ja toi synti juttu ovat täyttä hölynpölyä.
Suomen kansan kielessä ja mielessä ei ollut syntiä, noitia, pakanoita, vääränävärisiä, vääränrouisia y.m. vastaavia ilmaisuja ja käsitteitä. Ei ollut Herraa eikä Saatanaa ennenkuin se tänne pesiytyi ja toi Helvetin.
Luonnollisesti ei nykyään saa kirota koska Herran alkuperäistä nimeä ei saa lausua turhaan. Silloin kun sattuu vahinko, tekee kipeää ja voi huonosti, on Herran nimen sanominen sallittu. Koska kaikki kipu ja paha ja pahuus on Herrasta.
Jumala ei ole Herra eikä Jeesus ole Herra. Jumala loi kaiken 6 päivässä ja seitsemäntenä hän lepäsi. Se oli erehdys koska silloin kehittyi Herra. HERR A A ERRHE = "Jumalan erehdys".
SEI.TSE.MÄN NÄM.ESTE.IES nykysuomen kielelle käännettynä: "Pirun kielen juurtuminen estä". 7 = ZÅÄÖ = ZET.ÅE, ZET.ÄE, ZET.ÖE.
http://www.suomalaiset.org
Mitä kieltä on " näm.este.ies", kun se käännettynä kuuluu:
"pirun kielen juurtuminen estä".
Latinaa?
Kävin sivuilla, enkä tajunnut mitään.
On aivan sama, vaikka kiroilemiseen käyttäisi sanaa: kukkakaali,
koska ilmauksen takana piilevä mielenlaatu on tärkein asia.
Kiroilulla näytetään suuttumusta, uhmaa, lyömistä, vastustusta, murhanhimoa, jumalanpilkkaa, tuhoamisenhalua ym.
Nämä sydämessä muhineet pahat saastuttavat itse kiroilijan.
Kiroilu kiukun, vihan tai kivun laannuttamiseksi on TOISAALTA ihan ymmärrettävää/hyväksyttävää ihan samoin kuin lapsella itkeminen kiukun, vihan tai kivun laannuttamiseksi. Niputan juuri kiroilemisen ja itkemisen samaan, koska asiahan on niin, että samasta syystä kun lapsi itkee, aikuinen kiroilee.
Kiroilu, kuten muukin "negatiivinen ilmaisu" paitsi on merkki kontrollikyvyn (hetkellisestä) menettämisestä, niin usein se myös kääntyy tekijäänsä vastaan.
Esimerkiksi kiroileminen kivun takia vain pahentaa kipua. Kirosanat ovat kai sen verran "laimeita" tähän tarkoitukseen. Tämän takia "murisen" kivusta, muriseminen ei lietso kipua vaan pitää sen "kontrollissa".
Kiroilun suhteen en ole kuitenkaan absolutisti, sillä kiroiluahan voi käyttää myös positiivisessa mielessä huumoriin tai yhteishengen nostamiseksi.
"Negatiivinen ilmaisu" taas synnyttää "negatiivisen energian", joka seuraa tekijäänsä ja jossain vaiheessa potkaisee tätä perseeseen.
Hieno idea muriseminen!
En ole itsekään absolutisti kiroilun suhteen, sillä lipsahduksia sattuu kivun yhteydessä... ja myös huumorimielellä.
Kestokiroilu, jota joidenkin nuorten kesken harrastetaan, kun täytesanana käytetään v...u kertoo uhmasta ympäristöä ja myös Jumalaa kohtaan.
:-_ Samassa taloudessa asuu 1 joka harrastaa juuri tuota mutta on reilusti yli parinkymmenen. Se kai on vain tapa puhua stadissa..
Ulkopuolisen silmissä kiroilu kylläkin viestittää epävarmuudesta, ehkä myös uhmasta Jumalaa kohtaan, mutta ei parane mennä tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisen käyttäytymisestä, varsinkaan kielteisiä. Siitä syystä että kielteinen ilmaisu saattaa potkaista myöhemmin perseelle. Oletko koskaan törmännyt tuohon ilmiöön?
Eiköhän sitä ole tullut vedetyksi kölin alta monta kertaa elämässään ja potkut päälle.
En näe kiroilussa mitään myönteistä, valitettavasti. Sitä ei ole kiva kuunnella.
En mielestäni ole tuominnut ketään, mikä nyt olisi äärimmäinen pitkälle menevä johtopäätös ja synti sekin.
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi".
Tuomitseminen, ek. sellainen tuomitseminen jossa huomaa myöhemmin olleensa väärässä aiheuttaa "negatiivista energiaa", kuten huonon oma-/itsetunnon.
Mielestäni esimerkiksi se, että kiroilijalla olisi halu pilkata Jumalaa tai murhata keskustelukumppani on aika raju ja ek. väärä tuomio, vaikka ulkoapäin kiroilu karskilta kuulostaakin.
Mielestäni kiroilemaan ryhtyminen on kuitenkin (lähes) aina merkki tietynlaisesta kontrollin pettämisestä, kiroilu kun on tavallaan keino purkaa tunteita kun pinna palaa. Ja mikä typerintä: mitä enemmän kiroileee, sitä enemmän rupeaa vi7uttamaan!
Vihan purkamiseksi kiroilua pitäisi siis välttää siitä syystä, että viha yltyy siitä isommaksi kuin mitä se alunperin olikaan.
Kiroilulla voi joskus olla myönteisiäkin vaikutuksia.
En tarkoittanut, että kaikkien kohdalla kiroileminen ilmentäisi murhanhimoa. Jollain se voi tarkoittaa silkkaa epätoivoa, mikä sekin on mielenlaatu. Mielenlaatua, jossa on kadotettu sillä hetkellä luottamus Jumalaan.
Raamattu on ankara. Riittää, että sanoo veljelleen: "Sinä hullu!" niin Sanan mukaan puhuja ansaitsee helvetin tulen.
Käsitän, että iskiessäni varpaani ovenpieleen ja suustani purkautuu kirosana, se kertoo senhetkisestä kivusta. Kiroan silloin oven.
Raamatun mukaan meidän kuitenkin tulisi siunata ihmisiä eikä kirota heitä.
Ihmiseen kohdistettu kirosana on järeä ase, jolloin paholainen kutsutaan paikalle.
Mitä myönteistä voi olla kiroilulla? Olen utelias kuulemaan.
Jeesuksen linja oli todellakin aika ehdoton siinä, ettei toisesta saisi puhua pahaa. Ajatuksen tuominen julki puheena tavallaan "virallistaa" sen. Tämän takia esimerkiksi jonkun toisen rustaama analyysi jostain taideteoksesta on perin ikävää luettavaa, koska tällöin taideteoksen taiteellisuus, tulkinnanvaraisuus, katoaa kun kirjoittaja sanelee miten taideteosta tulee tulkita.
Samalla tavalla esimerkiksi hulluksi haukkuminen tekee asiasta "virallisen".
Kun ei tuo julki pahoja ajatuksiaan, oppii vähitellen myös olemaan ajattelematta pahaa!
Jos lyöt varpaasi oveen, niin mikä syy sinulla on kirota ovi, sehän oli sinun oma vikasi? Minusta on muutenkin hyvin vähän eroa sillä kiroaako esineen, Jumalan, itsensä vai toisen ihmisen, sillä kiroilutoimenpide on sen verran nopea, ettei siinä hytäkässä tule kirouksen tarkkaa kohdetta yleensä puntaroitua.
Kiroilua voi mielestäni käyttää myös huumorin kannalta, esimerkiksi "Pkleen poika!", mikä ei suinkaan tarkoita perkeleen manaamista pojan luo vaan huulen heittoa. Kirosanathan eivät itsessään ole merkityksellisiä vaan se mitä niillä tarkoitetaan.
kirosanatkin?
Eiväthän sanat hitto, vittu ja pentele tarkoita mitään. Kunhan kuulostavat hieman ärsyttäviltä.
se on tälläistä
Itse kiroillessa sanon yleensä vittua, mutta kiroilen harvoin.. Vittuhan on ainoastaan ruma sana, eihän se ole Jumalan nimen väärinkäyttöä??