aina viljeltyyn sanaan "vapaa tahto" jonka kuuleminen ärsytää jo helluntalaisfraaseja laukovien suusta. Sillä sitä sanaa ei mainita Raamatussa siksi en usko siihen hokemaanne fraasiin!!
En usko..
Eräs-Mies-Elämäjärveltä
3109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oman tahdon olemassaolosta; ei sana 'vapaa' tuo siihen mitään lisää eikä poista. Terve ja tasapainoinen ihminen tekee mitä tahtoo, paitsi jos äiti on toista mieltä.
Tieten ja tahtoen moni pysyttelee erossa Jeesuksen seuraamisesta, mutta joskus tämä tahtotila voi yllättäen muuttuakin, vaikka taivaallinen Tahto ei siihen mitenkään pakota - ihmeestä lienee kysymys, eikä sellainen antaudu selitettäväksi. Omasta halusta nyt tullaan Jeesuksen luo, ja vaihdetaan kulkusuuntaa.
Mahdolliset teologiset kysymykset asian tiimoilta joutuvat ehkä odottamaan ymmärryksen lisääntymistä, jopa rajan taakse.
Tuosta vapaudesta sanoisin, että vaikka uskon pitäisi tehdä meidät vapaiksi, niin kanssauskovat voivat pyrkiä sitä rajoittamaan omilla ahtailla mielipiteillään. Esimerkiksi: Miten pukeudut, värjäätkö hiuksia, käytätkö meikkiä, lakkaatko varpaankynsiä yms. Itse olen tullut ajan myötä armahtavaisemmaksi itseäni kohtaan. Ei Jumala ole niin kiinnostunut siitä miltä näytän, vaan siitä mitä minulla on sydämessä.
Paavali sanoi: "Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä teen".
Niinpä se ei ole sen kädessä, joka tahtoo, eikä sen joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Näyttäisi siltä, että ihmisen tahtoelämä on pienestä pitäen minä-keskeinen ja vastustaa Jumalaa eikä halua taipua Jumalan tahtoon. Tässä avuksemme tulee Jumalan armo, kun Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä oman hyvän tahtonsa toteuttamiseksi. Jumalan kutsuessa ihmistä yhteyteensä voi ihminen tahtoa vastata Jumalalle myöntävästi, mutta myös kieltävästi. Tähän viittaavat esimerkiksi Jeesuksen sanat jerusalemilaisille: "Kuinka usein minä olenkaan tahtonut kerätä teidät kuin kanaemo poikasensa siipiensä suojaan, mutta te ette ole tahtoneet!" Itse en anna kovinkaan suurta painoa ihmisen "vapaalle tahdolle", mutta Raamattu opettaa, että Jumalan kutsuessa ja ihmisen kuullessa Kristuksen evankeliumia, ihminen voi tahtoa kääntyä pahalta tieltänsä Jumalan puoleen ja kuulemansa evankeliumin vastaan ottaminen synnyttää ihmisessä uskon, jonka kautta hän saa uuden elämän ja uuden sydämen. Tämä uusi luomus haluaa tehdä Jumalan tahdon ja rakastaa sitä.
Tästä ihmisen tahtoelämästä on kirjoitettu monia kirjoja ja tutkielmia ja siitä on käyty läpi vuosisatojen kädenvääntöä. Itselläni on kuitenkin sellainen henkilökohtainen kokemus, että minä, entinen ateisti, kuultuani Kristuksen evankeliumin saarnaa aivan yllättäen huomasin tahtovani kohdata Jeesuksen ja saada syntini anteeksi. Ja näin myös tapahtui.