"Yksisoluista sukurakkautta
Hädän hetkellä ihmisillä ja monilla sosiaalisilla eläimillä on tapana turvautua omiin sukulaisiinsa. Nyt Ricen yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, ettei tämä ominaisuus rajoitu korkeampiin eläimiin. Mikrobitkin tunnistavat omat sukulaisensa ja suosivat niitä.
Uusi havainto perustuu maaperässä elävän Dictyostelium purpureum-ameeban tutkimiseen. Tämä yksisoluinen ameeba elää yleisenä maaperässä ja käyttää ravinnokseen lähinnä bakteereja. Niukkoina aikoina ameebat kerääntyvät yhteen ja tuottavat itiöemän, jossa on pitkä varsi ja itiöpesäke. Itiöemän tuottamisella on kuitenkin hintansa; osan mikrobeista on uhrattava itsensä ja erilaistuttava steriiliksi varreksi.
Tutkija Natasha Mehdiabadi manipuloi ameebojen käyttäytymistä laboratoriossa. Kun ameeboja pidettiin nälässä, ne kerääntyivät yhteen lisääntymään. Itiöemien geneettinen analyysi paljasti, että kukin itiöemä koostui pääsääntöisesti samaan sukulinjaan kuuluvista yksilöistä. Tutkimuksen julkaisi Nature."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2654
Hädän hetkellä ihmisillä ja monilla sosiaalisilla eläimillä on tapana turvautua omiin sukulaisiinsa. Nyt Ricen yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, ettei tämä ominaisuus rajoitu korkeampiin eläimiin. Mikrobitkin tunnistavat omat sukulaisensa ja suosivat niitä.
Uusi havainto perustuu maaperässä elävän Dictyostelium purpureum-ameeban tutkimiseen. Tämä yksisoluinen ameeba elää yleisenä maaperässä ja käyttää ravinnokseen lähinnä bakteereja. Niukkoina aikoina ameebat kerääntyvät yhteen ja tuottavat itiöemän, jossa on pitkä varsi ja itiöpesäke. Itiöemän tuottamisella on kuitenkin hintansa; osan mikrobeista on uhrattava itsensä ja erilaistuttava steriiliksi varreksi.
Tutkija Natasha Mehdiabadi manipuloi ameebojen käyttäytymistä laboratoriossa. Kun ameeboja pidettiin nälässä, ne kerääntyivät yhteen lisääntymään. Itiöemien geneettinen analyysi paljasti, että kukin itiöemä koostui pääsääntöisesti samaan sukulinjaan kuuluvista yksilöistä. Tutkimuksen julkaisi Nature."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2654
Vastaukset 17
Vanhimmat
Missä näet rakkautta, eikö elämän jatkuminen ole pikemminkin rakkaudettomuutta (ei tämä ole enää kivaa :D).
Mitä uutta tuossa on, kaikissa elämän-muodoissa elämän funktiona on vain elämän jatkuminen, se mahdollistetaan mistään muusta piittaamatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000019015489
Oma kantani on, että sellaista 'jumalallista rakkautta' ei ole olemassa - ellei evoluutiota sitten pidetä jumalana? 'Rakkaus' on mekanismi lajin selviytymiselle.
Et voi ymmärtää rakkauden merkitystä kun et rakasta oikeasti, sinä vain haluat itsekkäästi sinulle sopivia juttuja, ajattele syvällisesti jos kykenet, kommenttisi osoittaa aivan jotain muuta?
Uhrautuminen ei ole pyyteetöntä rakkautta. Uhrautuminen on ihmisillä lähinnä itsekkyyttä. Se tehdään oman itsen vuoksi, eikä niiden toisten.
Aloitetaan ALUSTA:
'pyyteetön' omaa etua, hyötyä tm. itsekkäitä tarkoitusperiä tavoittelematon, epäitsekäs, puhdas, vilpitön. Pyyteetön rakkaus. Pyyteetön ilo.
Tuon sisäistätte niin tässä jatkoa:
Uhrautuminen on juurikin pyyteetöntä ja tässä se ajaa YHTEISÖN etua, ei omaa etua. Oma etu on yhtä kuin yhteisön etu.
Monet sukulaiseni kuoli mm. Talvisodassa ja se tapahtui VELVOLLISUUDESTA he UHRAUTUIVAT.
Mitäs se uskovaisten Jeesus teki mennessäään ristille?
:D
'uhrautua'
1. uhrata itsensä; toimia jtak uhraten jkn t. jnk hyväksi; omistautua epäitsekkäästi jllek. Uhrautui pelastaakseen lastensa hengen. Uhrautua jkn puolesta, hyväksi.
2. ottaa suorittaakseen (toisten puolesta) jk epämiellyttävä tehtävä. Hyvä on, minä uhraudun tiskaamaan.
Käsittelet sanaa uhrautua joka mielestäsi tarkoittaa pyyteetöntä tekoa.
Tässä asia jää mielestäni puolitiehen sillä et selvitä kuka tai mikä uhrautuu vai eikö sillä ole väliä?
Sanotaan että minä uhraudun mutta oletko pohtinut mitä tämä "minä" todellisuudessa on. Kysymys tuskin voi aina olla fyysisestä uhrautumisesta eli henkensä menettämisestä.
Tämä "minän" rakenteen ymmärtämättömyys on meidän ihmisten keskeinen syy ongelmiimme.
"Minän" toiminta on aina itsekästä ja jos "minä" uhrautuu niin se voi tehdä sen vain itsekkäistä syistä.
Kirjoitit:
"Monet sukulaiseni kuoli mm. Talvisodassa ja se tapahtui VELVOLLISUUDESTA he UHRAUTUIVAT."
He uhrautuivat isänmaan puolesta ja yleisesti katsotaan että se on pyyteetöntä. Aivan niin kauan kuin ei ymmärretä "minän" rakennetta. Kaikki ajtuksesi, asenteesi, näkemyksesi jne. ovat "minää" eli isänmaa jonka puolesta he uhrautuivat oli itse asiassa "minä" tai toisin sanoen he uhrautuivat itsensä takia.
Älä tulkitse että tämä on kritiikkiä heidän tekoa kohtaan sitä se ei ole vaan yritän selventää mitä tarkoitan.
Olen hyvin tietoinen että tämä menee useimilla yli hilseen mutta ei se minua häiritse. Nimimerkki Valkoparta saattaa käsittää mistä puhun.
pointtisi. Se ero tässä vain on, että... noh, tämä itse-lähtöiset motiivit -juttu toimii ihmisellä ainoastaan. Ihmisen näkövinkkelistä voidaan sanoa että ne mikrobit uhrautuivat pyyteettömästi, mutta samaa toimintaa ei voi rinnastaa ihmiseen, vain sen pyyteettömältä _vaikuttamisen_ osalta. Hitto kun en osaa nyt artikuloida tätä juttua...
Siinä on se hiuksenhieno raja, onko se yhteisön edestä uhrautuminen pyyteetöntä vai ei, koska kuitenkin omaa etua ajetaan oman geenistön edun ajamisella. You get? Puhunko minä nyt samasta asiasta vai eri kuin sinä?
Sama talvisota ja yleensäkin sodassa akatuminen, ne ihmiset toimivat yhteiskunnan ja yhteisön velvoittamina, motiivina tehdä mitä täytyy koska pitivät sitä parempana kuin tehdä muuta (karata esim) jokaiselle henkilökohtaisista syistä. Yhteisön kannalta he toimivat pyyteettömästi, yksilön kannalta ei. He yrittivät vain selviytyä, ja samalla varmistaa oman geenistönsä selviytymisen.
Olen yhä sitä mieltä että ihmisessä, täysin pyyteetöntä tekoa ei ole. Kaikkeen on oltava motiivi joka viime käsessä lähtee aina itse-geenistö -pohjalta.
***
eli kallis signaali kyvykkyydestä. Jotta riikinkukko säilyy joutumasta ketun suuhun aivan liian isosta pyrstöstään huolimatta, sen perimän täytyy olla erityisen vahva. Isopyrstöiset koiraat houkuttelevat eniten naaraita, koska ne pystyvät antamaan tämän merkin voimakkuudestaan.
Eräs ihmisen käyttämä voiman merkki on epäitsekkyys. Vain erityisen vahva yksilö pystyy toimimaan omaa etuaan vastaan, esim. jakamalla anteliaasti lahjoja puutteenalaisille tai muutoin osoittamalla epäitsekkyyttä. Eräs (näennäistä) epäitsekkyyttä selittävä tekijä on siis se, että epäitsekkyys on sukupuolivalinnan signaali, jolla yksilö osoittaa kykynsä. Tästä kirjoitti Tor Norretranders kirjassaan Homo generosus.
Olen samaa mieltä kolmitähden kanssa, että mitään ns. pyyteetöntä tekoa ei ole olemassa.
Olisi hauska kuulla mikä sellainen teko voisi olla.
minimoi oman mielipahansa menemällä ristille.
Rakastavana olentona hän olisi kärsinyt ihan hirvittävästi siitä, jos hän olisi joutunut heittämään koko ihmiskunnan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta, joten päästäkseen helpommalla hän päätti kuolettaa itsensä pieneksi aikaa.
tuskin on ja siitä olen kanssasi samaa mieltä. Tämä "minän" ymmärtämättömyys aiheuttaa ristiritaa sekä johtaa toimintaan joka vain lisää hämmennystä.
Mitä vikaa itsekkyydessä on paitsi se että emme halua sitä tunnustaa ja haluamme sen peittää kauniisin sanoihin ja ajatusrakennelmiin. Kuitenkin varmaan jokainen kokee silloin tällöin lyhyitä itsettömyyden hetkiä joista olemme tietoisia vasta hetki näiden jälkeen. Näihin voi esim. sisältyä auttava kädenojennus jollekin apua tarvitsevalle hankalassa tilanteessa kuten sellaisessa jossa vanhus yrittää nostaa painavaa laukua junaan.
Tämä biologisen perimän säilyttäminen ja levittäminen on kehityksen tulosta ja meidän "eläimellinen" puolemme enkä nyt puhu siitä.
>>>>>Mitä vikaa itsekkyydessä on paitsi se että emme halua sitä tunnustaa
ei mitään vikaa. Elävän olennon perimmäinen tila on itsekkyys. Se on asioiden oikea tola, eikä moralisointi sitä muuksi muuta.
Vielä tuohon "itsettömyyteen" ja ikäänkuin vaistomaiseen auttavan käden ojentamiseen, mistä mainitsit: On todettu aivojen mielihyväkeskuksen aktivoituvan kun henkilö tekee päätöksen toisen auttamisesta. Yhteistyössä toimiminen on itse asiassa nautinnollista, mikä tarjoaa välittömän selityksen sille, miksi autamme toisiamme.
Ks. Natalie Angier: Why We Are So Nice: We're Wired to Co-operate. New York Times, July 23, 2002.
"kaiken sen minkä olet tehnyt yhdellekin näille pienimmille veljilleni olet tehnyt minulle"
Jos tämä opetus jota niin innokkaasti levitetään olisi ymmärretty oikein niin maailma näyttäisi toisenaiselta. Mutta siitä tehtiin uskonto. Sääli!
"Elävän olennon perimmäinen tila on itsekkyys. Se on asioiden oikea tola"
Itsekkyys, itsen olemassa olo, on kärsimyksen lähde. Näin väittää Buddha. Buddhalaisuus on opetusta itsettömyyteen pääsemiseksi. Muissakin uskonnoissa on sama opetus pohjalla.
Kärsimyksellä tarkoitetaan haluja, toiveita, kiintymystä, takertumista mielihyvään ynnä muuta.
Jotkut ovat tämän tilan löytäneet. Muutkin kuin buddhalaiset. He väittävät, että se tila on asioiden oikea tola.
on itsekäs impulssi. Jos siis se mitä sanot on totta, että "itsettömyys" johtaa kärsimyksen päättymiseen, itsettömyyden tavoittelukin on itsekästä. Non?
Impulssi on itsekäs, se on totta. Itsettömyyden tilaa ei kuitekaan saavuta, jos pitää kiinni itsekäästä tavoitteesta. Siitä on siis matkan varrella luovuttava.
Kyse on heräämisestä:
http://www.demello.org/article12.html
Älyllinen haaste kaikille tässä kohtaa; milloin milläkin porukalla on yritetty miettiä esimerkkiä täysin epäitsekkäästä teosta, pyyteettömästä teosta johon ei itsellä ole minkään rahtusen itseä hyödyttävää motiivia. Vuosien aikana ei ole vielä löydetty moista. Haastan teidätkin etsimään!
***