Jos kerta evoluution uusia rakenteita/elämää luovat voimat ovat sattuma,ennalta määräämättömät mutaatiot,ja todella pitkät ajanjaksot niin silloinhan äly,mieli,mielikuvitus ja koko ihmisen henkinen olemus on vain sattumalta syntynyttä ja ilman tarkoitusta ?, koska mitä tarkoitusta nyt päämäärättömällä ja järjettömällä ja tiedottomalla evoluutiolla voisi olla, eihän millään ole mitään väliä kun tällä kaiken suunnittelijalla ei itsellään ole sitä älyä saatikka tietoisuutta.
Onko ihminen siis viisas vai tyhmä vai täysi idiootti uskoessaan päämäärättömän ja tiedottoman evoluution kyenneen luomaan ihmisen ?
Onko ihminen siis viisas vai tyhmä vai täysi idiootti uskoessaan päämäärättömän ja tiedottoman evoluution kyenneen luomaan ihmisen ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko kosmisen säteilyn hiukkanen, joka lähti matkalleen jostakin supernovasta vuosimiljardeja sitten, matkasi avaruuden läpi, osui maapalloon, siellä jonkun ihmisen ruumiiseen, ja siinä jonkin sukusolun geenirihmaan, muuttaen sitä ja sen tuottaman jälkeläisen geenejä hiukan, sattuma? No on! Olemme todellakin uiversumin armoilla, päämäärättömän sattuman vietävinä koko ajan.
Jos ihminen on kehittynyt apinasta täysin sattumanvaraisesti, niin voisi todeta ettei ihmisen älykkyyteen voi luottaa missään suhteessa. Ihminen on silloin vain eläin, joka ei ymmärrä omaa tilaansa vaan luulee asioita sattumanvaraisesti järjestäytyneiden aivojensa sattumanvaraisien päätelmien kautta. Aistihavainnot eivät ehkä kerro mitään todellisuudesta, vaan ovat vain aivojen tuotosta ja saman dna:n omaavat kokevat joitain asioita kollektiivisesti. Mikään mitä ihminen tekee ei ole siis järkevää todellisesti, ei tiedekään, vaan ainoastaan toimintaa ihmisen sattumanvaraisissa kuvitelmissa.
"Jos ihminen on kehittynyt apinasta täysin sattumanvaraisesti, niin voisi todeta ettei ihmisen älykkyyteen voi luottaa missään suhteessa."
Näitä ei vaan jaksa enää korjailla. Jos ootte tyhmiä, niin please, olkaa sitä hiljaa kotonanne.
Vastaus maailmankaikkeuden perimmäiseen
kysymykseen ei ilmeisesti olekaan "42".
Elämän perimmäinen tarkoitus on yksinkertainen.
Pyrkimys säilymiseen ja mahdollisimman suureen
laajentumiseen niillä keinoin, jotka suosivat
säilymistä ja laajentumista parhaiten.
Yksinkertaista.
joka ajattomuuden kulukseen virkkasi maailman kasaan ei mistään. Mieti vähän pidemmälle ennen kuin möläytät mitä sattuu. Kiitos.