Minä rakastan äitiäni! Äiti on huolehtinut minusta pienenä ja olenkin aiheuttanut hänelle huolta ihan riittämin. Mutta nyt äiti on alkanut holhota minua aivan liikaa. Olen yrittänyt hienovaraisesti ja vähemmän hienovaraisesti kertoa hänelle, että olen jo melkein aikuinen mies ja osaan pitää huolta itsestäni. Minusta äiti ei nyt jotenkin kuitenkaan kuule minua. Olenkin miettinyt, että onko vika äidin ymmärryksessä vai minun ulosannissani? Äiti tekee välillä ihan käsittämättömiä ratkaisuja ja kun pyydän häntä perustelemaan, niin hän vaikenee. Tässä on nyt hyvän vuorovaikutuksen linjat meneet äidin kanssa ihan tukkoon. Pahin oli, kun sain kirjeen, jossa minua vaadittiin maksamaan käyttämättä jätetystä hammaslääkäriajasta! Äiti oli tietämättäni varannut minulle ajan viisaudenhampaitteni poistoon!!! Enköhän minä kuitenkin paremmin tiedä haluanko mitään itsestäni poistettavan??? Onko teillä kokemuksia siitä, kun äiti ei ymmärrä laskea irti?
My MOM!
BadMyntton
8690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhumatta paras on sanomattakin selvää.
Sanotaan myös, vaikeneminen on kultaa.
Ehkäpä äitisi ei omassa pienessä maailmassaan huomaa, kuinka käsittämättömällä tavalla hän käyttäytyy sinua, lastaan kohtaan. Voihan olla niinkin, että hän on huomannut kuinka sinä, hänen pieni poikansa, olet kasvanut ihmisenä suuremmaksi kuin hän. Koska hän on huomannut, kuinka sinulla on kyky ja taito murtaa se muuri jonka hän on ympärillenne kasvattanut, hän kenties pelkää mitä tulee tapahtumaan kun vapaana ja iloisena voit pyrähtää sinne minne mielesi halajaa.
Vaikenemalla hän kenties uskoo voivansa suojella sinua kaikelta siltä kaunalta ja katkeruudelta jota hän pitkän ja raskaan elämän työnsä aikana on kasannut syvälle sisimpäänsä. Kenties hänen maailmassaan ei sanoilla selitellä, vaan teoilla, joihin viisauden hampaan poistattaminenkin mielestäni viittaa.
Ehkä hän pelkää, ettei kykene ohjaamaan ja ojentamaan sinua, poikaansa, niin kuin vanhemman ja viisaamman tulisi tehdä. Ehkäpä hän ei edes usko omiin kykyihinsä kasvattajana, ja siksi hän vaikenee.
myöntää, että tuo oli hienoin vastaus mitä olen koskaan saanut!!! Luulen, että olet pitkälti asian ytimessä:)
asian ytimessä ja metaforat osuvia. Ilo lukea tätä debattia ja duel'ia :-DD
ps. onko sulla klooni, tuossa yllä?
itse koitan elämässäni välttää niitä juttuja, jotka koin äitini kohdalta ikäviksi...tietysti voi olla, että jälkikasvuni kokee jonkun oman käyttäytymisjuttuni kiusalliseksi...*hymy*...mun mielestäni äidellä on kuitenkin jotain oikeuksia ja se huolehtiminen...siitä on tosi hankala päästä eroon:)
perkele, että sun viesti on saanu olla täällä jo eilisestä asti. Mä luulin, että sä kuulut luopioihin.
täällä mamistaan valittaa:))
Äidit ovat äitejä vaikka lapset olisivat 50 vuotiaita...se on se hoivaamisvietti...
Kyllä sää vielä joskus ymmärrät itekin jos sulla on vaikka tyttäriä ja joku kolli tulee nurkille naukumaan..taitaa pastilli kaivaa haulikon ja suolapanokset esiin:))
minulla on kaksi tytärtä:) Kolleihin minä en pyssyä tarvitse, nostelen sitten niskasta aidan yli, jos(kun) nurkille kerääntyyvät:) Äitiä olen kyllä ampunut vaikka millä ja ehkä hänen otteensa onkin hieman herpaantunut?
jossain vaiheessa ilmaantuu..
Äläs ny äitiäs ammu kun kukkasella:)