-Pystyvätkö adventistit pitämään sapatin?
Sen johdosta, että he ovat niin kovia sapatti- intoilijoita, tulisi heidän luonnollisesti olla myöskin hyvin tarkkoja kaikkien sapattimääräysten täyttämisessä.
Ei käyne nimittäin päinsä pitää ainoastaan osittain jokin määrätty käsky? Onhan kirjoitettu ”joka pitää koko lain , mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan,
se on syypää kaikissa kohdin.” Jk.2:10. Mahtanevatkohan adventistit pitää esim. sen kohdan, mikä kieltää tulen tekemisen sapattina? 2. Moos.35:3
Luemme ”älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä missä asuttekin”. Tässä ei auta sekään, millä adventistit puolustautuvat, että kylmässä Pohjolassa on meidän
tehtävä oikeutettu poikkeus, sillä sanotaanhan nimenomaa -”missä asuttekin” -
Sanotaan 2.Moos. 35:2 myöskin, että se, joka sapattina suorittaa jotain kiellettyjä askareita, on surmattava. Tuskinpa adventtikansa pitänee tätäkään käskyä?
Jos kaikki seitsenpäiväveljet ja -sisaret, jotka lauantaina sytyttävät lamppunsa taikka tekevät valkean, näin likvitoitaisiin, niin eipä taitaisi montakaan heistä jäädä
jäljelle enää.
Mitenkähän sitten adventistit onnistuvat pitämään sen määräyksen, mikä on 2. Moos 16:29? ”Älköön kukaan lähtekö kotoaan seitsemäntenä päivänä”
Eiköhän liene melko oksainen pala myöskin 2. Moos 20:10, missä ei ainoastaan israelilaista kielletä työskentelemästä sapattina, vaan myöskin palvelijaa, palvelijatarta,
muukalaisia ja juhtaa? Kuitenkin saatamme nähdä seitsenpäiväystäviemme iloisina ”lähtevän kotoaan” sapattina. Mielellään he myöskin matkustavat
joko junalla, linja- autolla taikka raitiovaunulla esim. kokouksiin ja sieltä takaisin asuntoonsa juuri tuona samana päivänä. Toisilla sanoilla esitettynä: He
käyttävät hyväkseen sekä palvelijoita, palvelijattaria että muukalaisia Herran pyhänä sapatin päivänä. Käyttäväthän he sähköä ja kaasuakin, joita jaetaan
sapattina, lukevat kenties lehden, syövät leipää, syventyvät johonkin kirjaan tai raamattuun, mikä kaikki on saatettu valmistaa juuri lauantaina, He ottavat
vastaan kirjeitä, jotka on kirjoitettu, lähetetty ja edelleen kuljetettu sapatti tunteina. Samoin on taloustarvikkeiden ja -välineiden laita, jotka saattavat olla
sapatin rikkomisella saastuttamia. jne.
Nyt joku sanonee: ”tuollainen on hiuksen halkomista!” Niin aivan niin . He itse päätyvätkin juuri hiustenhalkomisiin, kun orjamaisesti yrittävät pitää sapattia
niiden määräysten mukaisesti, joilla niin mielellään ratsastavat. Seitsenpäiväadventistit eivät voi missään tapauksessa pitää sapattia. He elävät alinomaa sen
rikkomistuskassa ja aina epäonnistuvat sen täyttämisessä. Tämän huolensa olemassaoloa he eivät kuitenkaan myönnä noin vain.
”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille” sanoo Jeesus sellaisista lain opettajista, Matt. 23: 4.
Jerusalemin apostolikokouksessa päätettiin, ettei opetuslasten niskaan tule laskea sellaista ”iestä” , Apt. 15:10, sillä se oli ”rasittava”, jae19, ja ”kuorma”
jae 28, jos yritti noudattaa Mooseksen lakia, jae 5. Tämän raamatunpaikan adventistit selittävät, että apostolinkokouksessa oli kysymys ainoastaan
ympärileikkauksesta eikä mistään muusta, mutta jae 5 selvittää meille, että keskustelu koski Mooseksen lain noudattamista. Ympärileikkaus oli vain sen
merkki, että ihminen alistui lakiin. Apostolikokous vapauttaa Mooseksen laista. Jumalan lain ja mooseksen lain välillä ei ole minkäänlaista eroitusta niin kuin
jo olemme sen nähneet. Adventistit kyllä myöntävät sen , etteivät he voi pitää kaikkia yksityiskohtaisia määräyksiä, mitkä liittyvät sapattikäskyyn, mutta
lisäävät hyvin salakavalasti: ”Juuri sen takia Kristus tulikin sovittamaan nämä rikkomukset” Tällainen oppi on enemmän kuin erikummallinen. He sallivat
Kristuksen sovittaa sapattia koskevat ylitsekäymisensä, mutteivät hyväksy hänen tulemistaan tuon lain täyttymykseksi. Ro. 10:4.
Tämä on paloitelua evankeliumia kuin minkä Kristus ja Paavali ovat meille antaneet. Tällaisen opin julistajalla kuuluvan tuomion näemme Gl.1: 8.9
Tietoisina siitä, etteivät milloinkaan pysty sapattikäskyä täyttämään määräysten mukaisesti, he ehdoin tahdoin tekevät syntiä lauantai lauantain jälkeen.
Mutta tällaiselle synnille ”ei ole enää uhria, vaan hirmuinen tuomion odotus”, Hpr.10: 26, 27. Tällaista menettelyä, missä ihminen alistuu johonkin lainkäskyyn
tarkoituksella noudattaa ainoastaan osittain sitä, nimitetään jakeessa 28 ”Mooseksen lain ylenkatsomesiksesi” ja ei voi silloin välttää tuomiotaan. Adventistit ovat itse parhaana esimerkkinä siitä, miten turhaa ja tuloksetonta on yrittää täyttää lakia, jota kristityn ei ole käsketty huomioimaan.
Folke Thorellin Kirjasta
Sen johdosta, että he ovat niin kovia sapatti- intoilijoita, tulisi heidän luonnollisesti olla myöskin hyvin tarkkoja kaikkien sapattimääräysten täyttämisessä.
Ei käyne nimittäin päinsä pitää ainoastaan osittain jokin määrätty käsky? Onhan kirjoitettu ”joka pitää koko lain , mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan,
se on syypää kaikissa kohdin.” Jk.2:10. Mahtanevatkohan adventistit pitää esim. sen kohdan, mikä kieltää tulen tekemisen sapattina? 2. Moos.35:3
Luemme ”älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä missä asuttekin”. Tässä ei auta sekään, millä adventistit puolustautuvat, että kylmässä Pohjolassa on meidän
tehtävä oikeutettu poikkeus, sillä sanotaanhan nimenomaa -”missä asuttekin” -
Sanotaan 2.Moos. 35:2 myöskin, että se, joka sapattina suorittaa jotain kiellettyjä askareita, on surmattava. Tuskinpa adventtikansa pitänee tätäkään käskyä?
Jos kaikki seitsenpäiväveljet ja -sisaret, jotka lauantaina sytyttävät lamppunsa taikka tekevät valkean, näin likvitoitaisiin, niin eipä taitaisi montakaan heistä jäädä
jäljelle enää.
Mitenkähän sitten adventistit onnistuvat pitämään sen määräyksen, mikä on 2. Moos 16:29? ”Älköön kukaan lähtekö kotoaan seitsemäntenä päivänä”
Eiköhän liene melko oksainen pala myöskin 2. Moos 20:10, missä ei ainoastaan israelilaista kielletä työskentelemästä sapattina, vaan myöskin palvelijaa, palvelijatarta,
muukalaisia ja juhtaa? Kuitenkin saatamme nähdä seitsenpäiväystäviemme iloisina ”lähtevän kotoaan” sapattina. Mielellään he myöskin matkustavat
joko junalla, linja- autolla taikka raitiovaunulla esim. kokouksiin ja sieltä takaisin asuntoonsa juuri tuona samana päivänä. Toisilla sanoilla esitettynä: He
käyttävät hyväkseen sekä palvelijoita, palvelijattaria että muukalaisia Herran pyhänä sapatin päivänä. Käyttäväthän he sähköä ja kaasuakin, joita jaetaan
sapattina, lukevat kenties lehden, syövät leipää, syventyvät johonkin kirjaan tai raamattuun, mikä kaikki on saatettu valmistaa juuri lauantaina, He ottavat
vastaan kirjeitä, jotka on kirjoitettu, lähetetty ja edelleen kuljetettu sapatti tunteina. Samoin on taloustarvikkeiden ja -välineiden laita, jotka saattavat olla
sapatin rikkomisella saastuttamia. jne.
Nyt joku sanonee: ”tuollainen on hiuksen halkomista!” Niin aivan niin . He itse päätyvätkin juuri hiustenhalkomisiin, kun orjamaisesti yrittävät pitää sapattia
niiden määräysten mukaisesti, joilla niin mielellään ratsastavat. Seitsenpäiväadventistit eivät voi missään tapauksessa pitää sapattia. He elävät alinomaa sen
rikkomistuskassa ja aina epäonnistuvat sen täyttämisessä. Tämän huolensa olemassaoloa he eivät kuitenkaan myönnä noin vain.
”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille” sanoo Jeesus sellaisista lain opettajista, Matt. 23: 4.
Jerusalemin apostolikokouksessa päätettiin, ettei opetuslasten niskaan tule laskea sellaista ”iestä” , Apt. 15:10, sillä se oli ”rasittava”, jae19, ja ”kuorma”
jae 28, jos yritti noudattaa Mooseksen lakia, jae 5. Tämän raamatunpaikan adventistit selittävät, että apostolinkokouksessa oli kysymys ainoastaan
ympärileikkauksesta eikä mistään muusta, mutta jae 5 selvittää meille, että keskustelu koski Mooseksen lain noudattamista. Ympärileikkaus oli vain sen
merkki, että ihminen alistui lakiin. Apostolikokous vapauttaa Mooseksen laista. Jumalan lain ja mooseksen lain välillä ei ole minkäänlaista eroitusta niin kuin
jo olemme sen nähneet. Adventistit kyllä myöntävät sen , etteivät he voi pitää kaikkia yksityiskohtaisia määräyksiä, mitkä liittyvät sapattikäskyyn, mutta
lisäävät hyvin salakavalasti: ”Juuri sen takia Kristus tulikin sovittamaan nämä rikkomukset” Tällainen oppi on enemmän kuin erikummallinen. He sallivat
Kristuksen sovittaa sapattia koskevat ylitsekäymisensä, mutteivät hyväksy hänen tulemistaan tuon lain täyttymykseksi. Ro. 10:4.
Tämä on paloitelua evankeliumia kuin minkä Kristus ja Paavali ovat meille antaneet. Tällaisen opin julistajalla kuuluvan tuomion näemme Gl.1: 8.9
Tietoisina siitä, etteivät milloinkaan pysty sapattikäskyä täyttämään määräysten mukaisesti, he ehdoin tahdoin tekevät syntiä lauantai lauantain jälkeen.
Mutta tällaiselle synnille ”ei ole enää uhria, vaan hirmuinen tuomion odotus”, Hpr.10: 26, 27. Tällaista menettelyä, missä ihminen alistuu johonkin lainkäskyyn
tarkoituksella noudattaa ainoastaan osittain sitä, nimitetään jakeessa 28 ”Mooseksen lain ylenkatsomesiksesi” ja ei voi silloin välttää tuomiotaan. Adventistit ovat itse parhaana esimerkkinä siitä, miten turhaa ja tuloksetonta on yrittää täyttää lakia, jota kristityn ei ole käsketty huomioimaan.
Folke Thorellin Kirjasta
Vastaukset 15
Vanhimmat
Folke hakoteillä ja samoin adventistit.
-- Sapattia ei ole kumottu Raamatussa
-- Adventistien sapattikiivailu on syntiä
Jos adventistit sanovat noudattavansa sapattia Raamatun lain mukaan he valehtelevat ja se on syntiä.
"Jeesus on Herra" ja Jeesus voitti lain ja laista kiivailijat UT:ssa.
Se on Rakkaudettomuutta kiivailla sapatista tai yrittää poistaa sunnuntaita.
Sunnuntain vihaaminen tai sapatin vihaaminen ovat molemmat Raamatun vastaisia tekoja.
-Sanot.
Sapattia ei ole kumottu Raamatussa
En havainnut, että sellaista tuossa olisi väitettykään, vai meninkö jotenkin ohi?
VT,n sapatti ja laki on edelleen voimassa niille joille se annettiinkin! Eli sapatti on ikuinen liitto Jumalan ja Israelin välillä, mutta ei muille eli pakanoille! (Psa 147:19-20)
En oikein usko, että sapattikeskustelussa olisi kyseessä sapatin vihaaminen, vaan siitä ettei se kuulu Kristittyjen vietettäväksi!
Laki on täytetty rakkauden kaksoiskäskyn ja Jeesuksen sovitustyön kautta.
Sapattikäsky on suppeampi kuin rakkauden kaksoiskäsky joka koskee jokaista päivää.
Adventistien tulkinnan mukaan: Sapattina olisi noudatettava rakkauden kaksoiskäskyä mutta sunnuntaina sitä ei voisi noudattaa koska silloin kumartaisi petoa.
Lain ja evankeliumin sotkeminen tarkoitushakuisesti on syntiä ja jopa kiivailua.
Jos olet et Jeesus uskovat voit vapaasti Pyhittää
sunnuntaisi ilman mitään estoja. Tämä Sapattihan on vain eroitus, että tietää kuka kuuluu Herran sinun jumalasi palvelioihin. Tämän sapatin on Herra itse asettanun Kristityille merkiksi, että me tietäisimme kenelle me annamme kunnian.
Huomioi Tämä sapatti koskee vain todellisia Jeesus uskovia. Tarkoitan Jeesusta joka kuoli ristillä sovittaen meidän syntimme, Hän itse jätti meille esikuvan jota meidän tulisi seurata.
Jos ajattelet että joku sijainen voisi korvata
Jeesuksen antaman säännön olet erehtynyt. Meillä on vain yksi Jeesus Nazarealainen ja hän sanoi jätä kaikkesi ja seuraa minua.
Adventisti viettää sapattia, mutta ei koskaan tässä maailmassa sitä osaa ja pysty täydellisesti tekemään. Tämä on faktatieto.
Kuitenkin hän pystyy sen tekemään täydellisestikin, koska myös Jeesus hänen Vapahtajansa vietti sapattia ja teki sen täydellisesti. Kukaan ei voinut häntä syyttää lainrikkojaksi, koska se olisi ollut synti, jos näin olisi todettu. Koska hän ei tehnyt syntiä, hän siis vietti sapattia täydellisesti.
Seuraa => Koska Jeesuksen teot luetaan häneen uskovien teoiksi, voin uskoa, että adventisti viettää sapattia täydellisesti Jeesuksen ansioiden tähden.
Siispä uskossa eteenpäin myös sapattia viettäen puutteellisesti mutta silti täydellisesti. Kiitos Herran Jeesuksen.
Seuraa => Koska Jeesus ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, hän ei sitä myöskään pyhänä päivänä pitänyt. Se oli hänelle ensimmäinen päivä, jolloin tehtiin "verstaassa" töitä. Hän oli siunannut lepoa varten sapatin päivän, ja se riitti hänelle ja se riittää myös meille adventisteille.
Vielä kysymys: Uskotko, että kaikki 512 juutalaisten johtajien tekemää sapattikäskyä kuuluvat myös kymmenen käskysanan joukkoon?
Minä uskon, että juuri ne Jeesus tuli poistamaan, koska ne olivat kansalle ihmisen antama rasitus.
ovat yrittäneeyt monet ennen häntä. Sille kun ei voi mitään, että tää Jumala on tään Sapatin antanut pysyväksi! Näinhän se vastustajakin on sen sunnuntain antanut. Ja molemmat pysyvät. Kummankin viettäjä palvoo omaa Heraansa. Jeesushan on vieläkin Sapatin Herra Ja pysyy siinävirassa::
He sanovat tekevänsä, mutta eivät tee!
Sitähän adventismin sapatinvietto on.
He kiivailevat oman sapatinviettotapansa pulesta, vaikka Raamatusta ei löydy mitään tukea heidän sapatinviettopuuhilleen.
Missään Raamatun kohdassa ei kerrota, että adventistien sapatinviettotavat olisivat oikeaa sapatinviettoa.
Lähes kaikki ne heidän tapansa ovat olleet kiellettyjä Vanhassa Testamentissa Sapattisin.
Sillä tavalla Jeesus teki Sapatista suuren ja ihanan. Sunnuntain ovat Luopiot atoptioineen
Pakanuudesta. Jeesukselle oli sunnuntai tavallinen työpäivä. että silleen.
Jos vastaat viestiin nin vastaa viestin sisältöön!
Miksi puhut puutaheinää sellaisesta, josta toinenkaan ei juttua pitänyt?
adventistipastori?
SAPATTI KÄYTÄNNÖSSÄ? -LUOMISESTA TÄHÄN PÄIVÄÄN.
Sapattia vietettiin ensimmäisen kerran jo Eedenissä heti luomistyön jälkeen. (1 Moos 2:2-3)
Ei ole ollut maailmanaikaa, ettei sapattia olisi vietetty. Sapattia vietettiin jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Sapatti ei siis ole “juutalaisten juhla.” Sapattia vietetään uudesti luodussa maassakin. (Jes 66:22-23)
Lepopäivän vietto seitsemäntenä päivänä on Jumalan siveyslainkin säädös. Siveyslaki on ollut voimassa kaikkina maailmanaikoina, Eedenissäkin. (Luuk 16:17) Sapatti on Herran, (2 Moos 16:23, 20:8-11) jota vietetään luomisen muistoksi. Sapatti on myös synnistä vapautumisen muisto. (5 Moos 5:12-15, 2 Moos 12:1-20, 29-37, 1 Kor 5:7-8) Sapatti on Pyhitettävä (2 Moos 16:23, Neh 9:14, Jer 17:27) sillä se on ikuinen liiton merkki Jumalan ja Jumalan kansan välillä. (2 Moos 31:13,16-17, Hes 20:12,20)
Aadam ja Eeva viettivät sapattia omalla tavallaan. Myös Israelin kansa eri vaiheissaan viettivät sapattia eri tavoin. Koskaan Jumalan tarkoitus ei ole ollut että Hänen ilon päiväänsä olisi vietetty rabbiinien ja fariseuksien käskyjen merkeissä. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:1-13, Luuk 13:10-17, Joh 5:8-10, 7:21-24)
Fariseukset syyttivät Jeesusta ja opetuslapsia sapatin rikkomisesta; (Mark 2:23-27, Joh 7:21-23, 9:14) (Matt 15:3-9) “Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on sapatin Herra.” (Mark 2:27) Tämä tarkoittaa, että sapatti on tarkoitettu ihmiselle iloksi, virkistykseksi, ja levoksi, eikä kärsimykseksi lukuisten ankarien määräyksien vuoksi. Kristus on sapatin Herra, eli Hänellä on valtuudet opettaa oikeata sapatinviettoa. (2 Moos 16:29)
Nykyaikanakin Herra tahtoo yhden päivän kokonaan itselleen, ja ihminen lepoa, iloa ja virkistystä Luojansa yhteydessä. Sapattina ei tehdä työtä, ei hoideta omia asioita ja -askareita, ei käydä kauppaa, eikä puhuta joutavia. (Jes 58:12-14, Neh 10:32) Joutavien puhuminen tarkoittaa, ettei näistä sapattina epäsopivista asioista edes keskustella. Ihmisen on hyvä levätä Herrassa hiljentyen. Käydään kirkossa, (Luuk 4:16) seurustellaan uskonsisarusten kanssa, perheen kanssa, ja sopiva päivä tavata sairaita laitoksissa. (Jaak 1:27) Myös luonnossa liikkuminen rauhassa on usein hyödyllistä ja rentouttavaa. (Apt 16:13) Hyvänä ajatuksena neuvoksi voitaneen pitää; että sapattina tehdään se mikä on välttämätöntä ja mikä kristillisen rakkauden vuoksi on tarpeellista ja hyvää.
Ihminen oppii kunnioittamaan sapatin henkeä ettei sitä halvenna. Mitään käytännön sääntöjä ole tehty ihmisten toimesta tänään. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Jeesus opetti kansaa, ja paransi sairaita; (Matt 12:12-13, Luuk 13:10-16, Mark 6:2, Luuk 4:31-32) Jeesus pyhitti sapatin. Apostolit opettivat myöskin, ja viettivät sapattia hengellisesti yhdessä; (Apt 13:14-16, 16:13, 17:1-2, 18:4) Johannes vietti sapattia Patmoksella. (Ilm 1:10) Jeesus kehotti rukoilemaan ettei mikään välttämätönkään häiritsisi ja tapahtuisi sapattina. (Matt 24:20) Jumala siunaa ja pyhittää sapatin. (2 Moos 20:11)
Jeesus piti Isänsä käskyt. (Joh 15:10) Jeesus jätti meille esimerkin kaikessa mitä seurata. (1Piet 2:21, 1 Joh 2:6) Alkuseurakunta pyhitti sapatin kokoontuen sapattisin; (Apt 13:14,44, 16:12-13, 17:1-2, 18:1-4 = Yhteensä 84 sapattikokousta!) (Luuk 23:55-56) Se oli Jeesuksen tahto kuolemansa jälkeenkin. (Matt 24:20)
Missään Raamattu ei esitä, että lepopäivään olisi tullut mitään muutoksia. Lepopäivä on ollut sama aikojen alusta asti.
Sapattina ihminen haluaa olla lähellä Herraa, ja nauttii Hänen seurastaan. Tämä tapahtuu ilossa, rauhassa ja rakkaudessa. (Matt 11:28-30, Joh 14:23)
SAPATTI KÄYTÄNNÖSSÄ? -LUOMISESTA TÄHÄN PÄIVÄÄN.
Sapattia vietettiin ensimmäisen kerran jo Eedenissä heti luomistyön jälkeen. (1 Moos 2:2-3)
Ei ole ollut maailmanaikaa, ettei sapattia olisi vietetty. Sapattia vietettiin jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa. Sapatti ei siis ole “juutalaisten juhla.” Sapattia vietetään uudesti luodussa maassakin. (Jes 66:22-23)
Lepopäivän vietto seitsemäntenä päivänä on Jumalan siveyslainkin säädös. Siveyslaki on ollut voimassa kaikkina maailmanaikoina, Eedenissäkin. (Luuk 16:17) Sapatti on Herran, (2 Moos 16:23, 20:8-11) jota vietetään luomisen muistoksi. Sapatti on myös synnistä vapautumisen muisto. (5 Moos 5:12-15, 2 Moos 12:1-20, 29-37, 1 Kor 5:7-8) Sapatti on Pyhitettävä (2 Moos 16:23, Neh 9:14, Jer 17:27) sillä se on ikuinen liiton merkki Jumalan ja Jumalan kansan välillä. (2 Moos 31:13,16-17, Hes 20:12,20)
Aadam ja Eeva viettivät sapattia omalla tavallaan. Myös Israelin kansa eri vaiheissaan viettivät sapattia eri tavoin. Koskaan Jumalan tarkoitus ei ole ollut että Hänen ilon päiväänsä olisi vietetty rabbiinien ja fariseuksien käskyjen merkeissä. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa. (Matt 12:1-13, Luuk 13:10-17, Joh 5:8-10, 7:21-24)
Fariseukset syyttivät Jeesusta ja opetuslapsia sapatin rikkomisesta; (Mark 2:23-27, Joh 7:21-23, 9:14) (Matt 15:3-9) “Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on sapatin Herra.” (Mark 2:27) Tämä tarkoittaa, että sapatti on tarkoitettu ihmiselle iloksi, virkistykseksi, ja levoksi, eikä kärsimykseksi lukuisten ankarien määräyksien vuoksi. Kristus on sapatin Herra, eli Hänellä on valtuudet opettaa oikeata sapatinviettoa. (2 Moos 16:29)
Nykyaikanakin Herra tahtoo yhden päivän kokonaan itselleen, ja ihminen lepoa, iloa ja virkistystä Luojansa yhteydessä. Sapattina ei tehdä työtä, ei hoideta omia asioita ja -askareita, ei käydä kauppaa, eikä puhuta joutavia. (Jes 58:12-14, Neh 10:32) Joutavien puhuminen tarkoittaa, ettei näistä sapattina epäsopivista asioista edes keskustella. Ihmisen on hyvä levätä Herrassa hiljentyen. Käydään kirkossa, (Luuk 4:16) seurustellaan uskonsisarusten kanssa, perheen kanssa, ja sopiva päivä tavata sairaita laitoksissa. (Jaak 1:27) Myös luonnossa liikkuminen rauhassa on usein hyödyllistä ja rentouttavaa. (Apt 16:13) Hyvänä ajatuksena neuvoksi voitaneen pitää; että sapattina tehdään se mikä on välttämätöntä ja mikä kristillisen rakkauden vuoksi on tarpeellista ja hyvää.
Ihminen oppii kunnioittamaan sapatin henkeä ettei sitä halvenna. Mitään käytännön sääntöjä ole tehty ihmisten toimesta tänään. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Jeesus opetti kansaa, ja paransi sairaita; (Matt 12:12-13, Luuk 13:10-16, Mark 6:2, Luuk 4:31-32) Jeesus pyhitti sapatin. Apostolit opettivat myöskin, ja viettivät sapattia hengellisesti yhdessä; (Apt 13:14-16, 16:13, 17:1-2, 18:4) Johannes vietti sapattia Patmoksella. (Ilm 1:10) Jeesus kehotti rukoilemaan ettei mikään välttämätönkään häiritsisi ja tapahtuisi sapattina. (Matt 24:20) Jumala siunaa ja pyhittää sapatin. (2 Moos 20:11)
Jeesus piti Isänsä käskyt. (Joh 15:10) Jeesus jätti meille esimerkin kaikessa mitä seurata. (1Piet 2:21, 1 Joh 2:6) Alkuseurakunta pyhitti sapatin kokoontuen sapattisin; (Apt 13:14,44, 16:12-13, 17:1-2, 18:1-4 = Yhteensä 84 sapattikokousta!) (Luuk 23:55-56) Se oli Jeesuksen tahto kuolemansa jälkeenkin. (Matt 24:20)
Missään Raamattu ei esitä, että lepopäivään olisi tullut mitään muutoksia. Lepopäivä on ollut sama aikojen alusta asti.
Sapattina ihminen haluaa olla lähellä Herraa, ja nauttii Hänen seurastaan. Tämä tapahtuu ilossa, rauhassa ja rakkaudessa. (Matt 11:28-30, Joh 14:23)
Täällä olen huomannut ihmeteltävän, miksi teillä adventisteilla kerrotaan sapatinviettokäskyn annetun jo Paratiisissa, vaikka Raamattu ei kerro sellaista käskyä olleen Jumalan sanomana.
Minäkään en ole löytänyt sitä käskyä luomiskertomuksesta.
Israelille annettiin laki Mooseksen kautta siinailla, kun Israel oli poistumassa Egyptistä.
Silloin oli luonnollista viitata Sapatin perusteen olevan Jumalan luomistyön päättymisestä.
Samoin se on hyvä peruste Raamatun maininnalle Jumalan pyhittäneen seitsemännen päivän luomisen päättymisen merkiksi.
Ilman tuota mainintaa ei olisi ollut samaa perustetta antaa lepopäiväkäskyä Mooseksenkaan kautta.
Adventtikirkon perustelu johtaa muuallakin tekemään hataralla pohjalla olevia sääntöjä ja oppeja ilman Raamatun suorasanaista kertomista.
Sen voi nähdä kirkkonne tulkintojen sisällöissä monin kohdin. Se tekee teidän kirkkonne erityisen epäluotettavan tuntuiseksi. Asiaa ei helpota sekään, että teillä täälläolevilla keskustelijoilla on mahdollisimman luotaantyöntävä toimintatapa muita uskovia kohtaan.
Olenkin monta kertaa ottanut itseeni teidän seurakuntalaistenne kirjoituksista, vaikka niissä ei ole minua tarkoitettukaan.
Jos te olette kristittyjä, olette varsin hyvin kyenneet sen naamioimaan pois näkyvistämme.
1 Moos 2:1-3.
Siunausta
jari laurila
Antamassasi Raamatunkohdassa ei ole annettu mitään käskyä.
Raamattu kertoo kyllin selkeästi, mitä Jumala sanoi ihmisille säännöksi Paratiisiin.
Eikä siellä puhuta sapatinviettokäskystä mitään.
Antamasi Raamatunkohta on siitä parasta todistetta.
Käskyä et siitä löydä suurennuslasillakaan.
Jos ajattelet asian käskyksi, on se sinun mielikuvittelusi tuotetta.
Kun luet Raamattua noin, ei ole ihme, että olette harhatiellä.
Vaimokin luuli ja erehtyi, en minä sitä tarkoittanut!
Jos sinun perustelusi ovat tuota luokkaa, olisi sinun parasta mennä luetun ymmärtämisen kurssille, eikä olla täällä puhumassa omista luulemisistasi.