Liikenne oy Viikinmäen tallilla laitoin vuodessa kahteen kertaan yli 300 bussin rinkulat auki ja kiinni. Omistaja Koskinen Paavo, kirosi ensimmäisen työpäiväni aamuna edeltäjäni, jolta pultit jäivät auki ja ties mitä. Vaadin kevyen, käsissäpidettävän ilmavasaran (oliko Kron vai Korn?) ja 3 litraa tavallisa selluloosalakkaa. Aloitin työni niillä eväillä ja aamusta iltaan oli pelkkää rengastyötä. Putsasin aina rummunpinnan ja vanteet. Pultin kierteet sipaisin sellulakalla ja vedin mutterit momenttiin. Rytkäytin vielä keirroksen manuaalisesti metrisellä varrella. Yksikään pyörä ei ominluvin lähtenyt sivulle.
Seuraavissa pikkujouluissa Paavo juovuksissa kehui työtäni, mutta kun sanoin, että maksa mieluummin markka paremmin tunnilta, niin suuttui silmittömästi.
Se lakka jarrujen kuumetessa muuttui lasimaiseksi lukkomassaksi, mutta ei kuitenkaan jämähtänyt kuin ruoste. Maantiekuraa ei jäänyt pintojen väliin ja se käsikiristys löysi melkein aina 3-4 vasaran löysäksi jättämää mutteria. En ymmärrä miten nykyään toimitaan, mutta helvetisti lentää pyörää pois, vaikka vehkeet ovat parempia ja sovitteet navoille millin tarkkoja.
Seuraavissa pikkujouluissa Paavo juovuksissa kehui työtäni, mutta kun sanoin, että maksa mieluummin markka paremmin tunnilta, niin suuttui silmittömästi.
Se lakka jarrujen kuumetessa muuttui lasimaiseksi lukkomassaksi, mutta ei kuitenkaan jämähtänyt kuin ruoste. Maantiekuraa ei jäänyt pintojen väliin ja se käsikiristys löysi melkein aina 3-4 vasaran löysäksi jättämää mutteria. En ymmärrä miten nykyään toimitaan, mutta helvetisti lentää pyörää pois, vaikka vehkeet ovat parempia ja sovitteet navoille millin tarkkoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä konsti tuo sellulakka, ennen vanhaan monessa pienkojeessa oli mutterit lukittu maalitäplällä.
Juu näitä rengasfirmojakin on niin monenlaisia ja yleisin ongelma on se, että hekilö- ja pakettiautojen pyörät hakataan niin kiinni että työkalut hajoaa pyörän vaidossa, niillä omilla auton työkaluilla ei pyörää irti saa. Se on kiinni toki miehistä, mutta tärkein on firman johto he sanovat kuinka toimitaan. Eräässä tuntemassani isossa rengasliikkeessä asentajat vetävät aina käsin mutterit monenttii ainakin pienimmistä vehkeistä. Käsitykseni mukaan on olemassa sähkökäyttöisiä isompia vääntökoneita joilla saa tarkemman momentin kun näillä poravasaroilla.
Mie ajelin Puistolan ja Mosabackan linjoloit. Nyt mie uon eläkemiäs. Sie toisaan laitoit alle vain tarkastetut etupyörät. Ei ravistanut ja pysy kii.
Sit sie suututit oikeall asiallas sen Puavon ja lopult sen Kekkosen pöhköliininki. Mut komiast lähit pois! Sit me ain muistellaa, kun nähhää kaverien kanss.
"Aloitin työni niillä eväillä ja aamusta iltaan oli pelkkää rengastyötä."
Laitoitko myös renkaan vanteelle käsipelillä, vai tekikö sen joku muu?
Tusinan verran rengarautoja, jopa erilaisia tietenkin ja paineilmaa. Ei 35 vuotta sitten oltu kivikaudessa. Tasapainoituksessa oli Strömmin hyrrä.
Vielä herron, että raskaankaluston rinkula otetaan pois siten, että vapautetaan lukkorengas ja vedetään irtovanteen reunus pois. Siinä meillä onkin sitten vanne puoliksi riisuttu. Usein renkaat vain olivat ruostuneet kiinni hyvin. Se vaatikin sitten miestä. Silloin katsos rengashommissa teki sama mies ruumiit, pesi, laittoi arkkuun ja siunasikin vielä sen. Isännät olisivat vain mielellään nähneet senkin työn ilmaisena huvina. Joo----
Eihän Liikennettäkään ole enää samassa mielessä kuin silloin, mutta vieläköhän hommat tehdään samoilla periaatteilla vai ajetaanko vianorille tai vastaavalle hyrrättäväksi?
Aina kuitenkin jotakin vanhoja tyyppejä hoksaa meikän ja praattaa. Talli siirtyi Hakunilaan ja sinne otettiin lauma uusia asentajia ym. Ei kai niiltä pyörät irtoa, mutta raidetangon päät kiristetään prikkojen kanssa ja muuta sellaista lapsellista säästämistä. Öljyillä ajetaan kolmatta vuotta surutta (kaupunkiliikenteessä 240 - 260 tuhatta)! Koskisen suku teki rahaa kaupoissaan. Yhteiskuntahan nämä kilometrikorvaukset tilittää.