Merkityksetön lupaus

Sen sijaan avioliitto on menettänyt suosiotan kaikkialla Euroopassa. Näin kertoi keväällä Iltasanomissa ollut artikkeli.

Avioliittoa ei enää pidetä edellytyksenä yhteen muuttamiselle ja pitkäaikaisia parisuhteita muodostetaan yhä myöhemmällä iällä.

Mutta jos tahtoo niin myös lupaa...jos tahtoo rakastaa ja tehdä toisen onnelliseksi, sen myös tekee. Jos ei oikeasti tahdo olla toisen kanssa, ei toista varmastikaan niin helposti osaa tai jaksa tehdä onnelliseksi.
Jos oikeasti tahtoo, se on jo itsessään lupaus sekä itselle että toiselle, ja tahto-sanan voima on siksi suurempi kuin minkään lupauksen, sillä jos lupaa, ei ole määritelty kelle lupaa, mutta kun tahtoo oikeasti, se on lupaus myös itselle...tai TIETO siitä, varmuus, että aina rakastaa.
Lupaukset on myös tehty rikottaviksi, tahtoa ei...se olisi jo omituista:)

Miksi kysytään edes tahdotko?

Ja jos palaamme alkuperäiseen kysymykseen siitä, mikä on RIITTÄVÄ syy kieltäytyä avioliitosta siihen on myöskin silloin riitettävä se, minkä jo kymmenet kerrat sanoin, "en tahdo" (en halua - nämä kuitenkin lienevät synonyymit sinunkin sanakirjassasi?)

Kaavassa kysytään TAHTOA, kunnes kuolema erottaa/hyvinä ja pahoina päivinä. Eli kysymys on siitä, voinko tietää tahtovani kuolemaani asti kaikissa ososuhteissa? En voi tietää --->> en voi sanoa tahtovani. Votko sinä tietää asioiden pysymisestä kuolemaasi asti juuri sellaisena, että tahtomisesi voi toteutua? Entä kun tahtomisesi on kiinni toisesta henkilöstä, eikä yksin sinusta?

OK?

on selvää, että jos ei TAHDOTA avioon niin sitten ei.

Naimisiin mennessä kysytään TAHDOTKO ottaa aviopuolisoksesi ja rakastaa jne.

tahtomisesta kysymys kirjoitti:

on selvää, että jos ei TAHDOTA avioon niin sitten ei.

Naimisiin mennessä kysytään TAHDOTKO ottaa aviopuolisoksesi ja rakastaa jne.

tiedätkö jne.

nuorinaikkonen kirjoitti:

Mutta jos tahtoo niin myös lupaa...jos tahtoo rakastaa ja tehdä toisen onnelliseksi, sen myös tekee. Jos ei oikeasti tahdo olla toisen kanssa, ei toista varmastikaan niin helposti osaa tai jaksa tehdä onnelliseksi.
Jos oikeasti tahtoo, se on jo itsessään lupaus sekä itselle että toiselle, ja tahto-sanan voima on siksi suurempi kuin minkään lupauksen, sillä jos lupaa, ei ole määritelty kelle lupaa, mutta kun tahtoo oikeasti, se on lupaus myös itselle...tai TIETO siitä, varmuus, että aina rakastaa.
Lupaukset on myös tehty rikottaviksi, tahtoa ei...se olisi jo omituista:)

Lue lisää

Hyvä pointti.

nuorinaikkonen kirjoitti:

Mutta jos tahtoo niin myös lupaa...jos tahtoo rakastaa ja tehdä toisen onnelliseksi, sen myös tekee. Jos ei oikeasti tahdo olla toisen kanssa, ei toista varmastikaan niin helposti osaa tai jaksa tehdä onnelliseksi.
Jos oikeasti tahtoo, se on jo itsessään lupaus sekä itselle että toiselle, ja tahto-sanan voima on siksi suurempi kuin minkään lupauksen, sillä jos lupaa, ei ole määritelty kelle lupaa, mutta kun tahtoo oikeasti, se on lupaus myös itselle...tai TIETO siitä, varmuus, että aina rakastaa.
Lupaukset on myös tehty rikottaviksi, tahtoa ei...se olisi jo omituista:)

Lue lisää

Mä tahtoisin mennä joskus mun poikaystävän kanssa naimisiin, mutta en ole luvannut vielä mitään. Mä tahtoisin, että kaikki menis hyvin ja hän osoittautuis Oikeaksi ja jonain päivänä mentäis naimisiin. Mä tahdon kanssa jotain muutakin, mutta en voi jostain syystä toteuttaa sitä.

Kyllä tahto mun mielestä on eri asia. Tahto voi loppuakin. Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin. Jos olosuhteet muuttuu sillä tavalla, ettei enää tahdokkaan. Tai ehkä halu olisi vielä parempi kuin tahdon. Ehkä tahto näin tarkemmin ajatellen on vähän voimakkaampi ilmaisu kuin haluan. Mutta ei niin voimakas kuin vannon.

Ei ne kyllä tahdon ja lupaan voi olla kuitenkaan ihan synonyymeja. Mä voin luvata tiskata. Mutta tahdonko mä tiskata?

ja vannon kirjoitti:

Mä tahtoisin mennä joskus mun poikaystävän kanssa naimisiin, mutta en ole luvannut vielä mitään. Mä tahtoisin, että kaikki menis hyvin ja hän osoittautuis Oikeaksi ja jonain päivänä mentäis naimisiin. Mä tahdon kanssa jotain muutakin, mutta en voi jostain syystä toteuttaa sitä.

Kyllä tahto mun mielestä on eri asia. Tahto voi loppuakin. Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin. Jos olosuhteet muuttuu sillä tavalla, ettei enää tahdokkaan. Tai ehkä halu olisi vielä parempi kuin tahdon. Ehkä tahto näin tarkemmin ajatellen on vähän voimakkaampi ilmaisu kuin haluan. Mutta ei niin voimakas kuin vannon.

Ei ne kyllä tahdon ja lupaan voi olla kuitenkaan ihan synonyymeja. Mä voin luvata tiskata. Mutta tahdonko mä tiskata?

Lue lisää

pari kommenttia.

Vannon = vannoa voi vääränkin valan
Lupaus = voi antaa vilpillisen lupauksen
Tahdon = voi osoittaa vain, mitä tahtoo tehdä

"Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin"

Tahtomista luvataan kuolemaan asti, joten ei pidä mennä sanomaan tahdon, jos itsekin päilee, että jonakin päivänä en tahdokaan.

Tahtominen on siitä parempi ilmaisu, että siinä tahdotaan rakastaa, vaikka ei juuti tällä hetkellä tunnukaan siltä, että rakastaa. Tahtominen on työtä siihen tavoitteeseen ja suuntaan, jonka elämälleen on määrittänyt ja ilman tahtoa ei kyllä saavutakaan yhtään mitään.

Joku viisas on sanonutkin, että älä mieti, rakastatko, vaan toimi kuin rakastaisit. Tässä on kyse tahtomisesta, eli tehdä tahdon jälkeen asioita siihen suuntaan, kuin niiden tulisi ja niiden tahtoo olevan.

Tahtominen osoittuu myös siten, että ei en mene vieraisiin, sillä tahdon rakastaa aviopuolisoani, vaikka houkuttelisi aivan julmetusti mennä vieraisiin. Ei ole oikein perusteltava selitys, että unohdan nyt hetkeksi tahtomisen ja tahdonkin tietoisesti loukata kumppania ja ehkä sitten kun olen saanut kokeilla vähän vierasta heinää, tahdon jälleen, koska voihan se tahto vahvistua siellä aidan toisella puolella.

Tahtominen on siis pohjimmiltaan valintoja, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä, jotta olisi aviopuolisolle rakastava kumppani.

Tahtominen ei tarkoita, etteikö virheitä tule. Ihminen tekee virheitä ja tahtominen taas tulee esille siinä, että virheet tahdotaan korjata. Tahtominen ei tarkoita myös sitäkään, että se olisi pyrkimys johonkin täydellisyyteen, vaan se on niin yksinkertainen asia, että valintoja tehtäessä kunnioitetaan aviopuolisoa ja otetaan hänet huomioon joka asiassa.

Kiteytän:

Tahtominen on valinta ja päätös, sekä valintoja ja päätöksiä. Näiden valintojen ja päätöksien kautta osoitetaan tahto rakastaa tai tahto olla rakastamatta.

Mies. kirjoitti:

pari kommenttia.

Vannon = vannoa voi vääränkin valan
Lupaus = voi antaa vilpillisen lupauksen
Tahdon = voi osoittaa vain, mitä tahtoo tehdä

"Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin"

Tahtomista luvataan kuolemaan asti, joten ei pidä mennä sanomaan tahdon, jos itsekin päilee, että jonakin päivänä en tahdokaan.

Tahtominen on siitä parempi ilmaisu, että siinä tahdotaan rakastaa, vaikka ei juuti tällä hetkellä tunnukaan siltä, että rakastaa. Tahtominen on työtä siihen tavoitteeseen ja suuntaan, jonka elämälleen on määrittänyt ja ilman tahtoa ei kyllä saavutakaan yhtään mitään.

Joku viisas on sanonutkin, että älä mieti, rakastatko, vaan toimi kuin rakastaisit. Tässä on kyse tahtomisesta, eli tehdä tahdon jälkeen asioita siihen suuntaan, kuin niiden tulisi ja niiden tahtoo olevan.

Tahtominen osoittuu myös siten, että ei en mene vieraisiin, sillä tahdon rakastaa aviopuolisoani, vaikka houkuttelisi aivan julmetusti mennä vieraisiin. Ei ole oikein perusteltava selitys, että unohdan nyt hetkeksi tahtomisen ja tahdonkin tietoisesti loukata kumppania ja ehkä sitten kun olen saanut kokeilla vähän vierasta heinää, tahdon jälleen, koska voihan se tahto vahvistua siellä aidan toisella puolella.

Tahtominen on siis pohjimmiltaan valintoja, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä, jotta olisi aviopuolisolle rakastava kumppani.

Tahtominen ei tarkoita, etteikö virheitä tule. Ihminen tekee virheitä ja tahtominen taas tulee esille siinä, että virheet tahdotaan korjata. Tahtominen ei tarkoita myös sitäkään, että se olisi pyrkimys johonkin täydellisyyteen, vaan se on niin yksinkertainen asia, että valintoja tehtäessä kunnioitetaan aviopuolisoa ja otetaan hänet huomioon joka asiassa.

Kiteytän:

Tahtominen on valinta ja päätös, sekä valintoja ja päätöksiä. Näiden valintojen ja päätöksien kautta osoitetaan tahto rakastaa tai tahto olla rakastamatta.

Lue lisää

Juuri näin:)
Sait minunkin ajatukseni hyvin ilmaistuksi:)

Mies. kirjoitti:

pari kommenttia.

Vannon = vannoa voi vääränkin valan
Lupaus = voi antaa vilpillisen lupauksen
Tahdon = voi osoittaa vain, mitä tahtoo tehdä

"Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin"

Tahtomista luvataan kuolemaan asti, joten ei pidä mennä sanomaan tahdon, jos itsekin päilee, että jonakin päivänä en tahdokaan.

Tahtominen on siitä parempi ilmaisu, että siinä tahdotaan rakastaa, vaikka ei juuti tällä hetkellä tunnukaan siltä, että rakastaa. Tahtominen on työtä siihen tavoitteeseen ja suuntaan, jonka elämälleen on määrittänyt ja ilman tahtoa ei kyllä saavutakaan yhtään mitään.

Joku viisas on sanonutkin, että älä mieti, rakastatko, vaan toimi kuin rakastaisit. Tässä on kyse tahtomisesta, eli tehdä tahdon jälkeen asioita siihen suuntaan, kuin niiden tulisi ja niiden tahtoo olevan.

Tahtominen osoittuu myös siten, että ei en mene vieraisiin, sillä tahdon rakastaa aviopuolisoani, vaikka houkuttelisi aivan julmetusti mennä vieraisiin. Ei ole oikein perusteltava selitys, että unohdan nyt hetkeksi tahtomisen ja tahdonkin tietoisesti loukata kumppania ja ehkä sitten kun olen saanut kokeilla vähän vierasta heinää, tahdon jälleen, koska voihan se tahto vahvistua siellä aidan toisella puolella.

Tahtominen on siis pohjimmiltaan valintoja, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä, jotta olisi aviopuolisolle rakastava kumppani.

Tahtominen ei tarkoita, etteikö virheitä tule. Ihminen tekee virheitä ja tahtominen taas tulee esille siinä, että virheet tahdotaan korjata. Tahtominen ei tarkoita myös sitäkään, että se olisi pyrkimys johonkin täydellisyyteen, vaan se on niin yksinkertainen asia, että valintoja tehtäessä kunnioitetaan aviopuolisoa ja otetaan hänet huomioon joka asiassa.

Kiteytän:

Tahtominen on valinta ja päätös, sekä valintoja ja päätöksiä. Näiden valintojen ja päätöksien kautta osoitetaan tahto rakastaa tai tahto olla rakastamatta.

Lue lisää

"Vannon = vannoa voi vääränkin valan
Lupaus = voi antaa vilpillisen lupauksen
Tahdon = voi osoittaa vain, mitä tahtoo tehdä "

Ja vilpillistä tahdonilmaustako ei voi antaa?

Mies. kirjoitti:

pari kommenttia.

Vannon = vannoa voi vääränkin valan
Lupaus = voi antaa vilpillisen lupauksen
Tahdon = voi osoittaa vain, mitä tahtoo tehdä

"Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin"

Tahtomista luvataan kuolemaan asti, joten ei pidä mennä sanomaan tahdon, jos itsekin päilee, että jonakin päivänä en tahdokaan.

Tahtominen on siitä parempi ilmaisu, että siinä tahdotaan rakastaa, vaikka ei juuti tällä hetkellä tunnukaan siltä, että rakastaa. Tahtominen on työtä siihen tavoitteeseen ja suuntaan, jonka elämälleen on määrittänyt ja ilman tahtoa ei kyllä saavutakaan yhtään mitään.

Joku viisas on sanonutkin, että älä mieti, rakastatko, vaan toimi kuin rakastaisit. Tässä on kyse tahtomisesta, eli tehdä tahdon jälkeen asioita siihen suuntaan, kuin niiden tulisi ja niiden tahtoo olevan.

Tahtominen osoittuu myös siten, että ei en mene vieraisiin, sillä tahdon rakastaa aviopuolisoani, vaikka houkuttelisi aivan julmetusti mennä vieraisiin. Ei ole oikein perusteltava selitys, että unohdan nyt hetkeksi tahtomisen ja tahdonkin tietoisesti loukata kumppania ja ehkä sitten kun olen saanut kokeilla vähän vierasta heinää, tahdon jälleen, koska voihan se tahto vahvistua siellä aidan toisella puolella.

Tahtominen on siis pohjimmiltaan valintoja, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä, jotta olisi aviopuolisolle rakastava kumppani.

Tahtominen ei tarkoita, etteikö virheitä tule. Ihminen tekee virheitä ja tahtominen taas tulee esille siinä, että virheet tahdotaan korjata. Tahtominen ei tarkoita myös sitäkään, että se olisi pyrkimys johonkin täydellisyyteen, vaan se on niin yksinkertainen asia, että valintoja tehtäessä kunnioitetaan aviopuolisoa ja otetaan hänet huomioon joka asiassa.

Kiteytän:

Tahtominen on valinta ja päätös, sekä valintoja ja päätöksiä. Näiden valintojen ja päätöksien kautta osoitetaan tahto rakastaa tai tahto olla rakastamatta.

Lue lisää

näin. Tässä syy miksi naimisiin meneminen yleensä on mahdollista. Tosin minä ajattelen tämän niinkin että voi käydä niinkin ettei tahdo enää joskus myöhemmin vaikka liiton solmimishetkellä onkin tahtonut. Ei pidä mennä naimisiin jos epäilee tahtonsa muuttuvan myöhemmin mutta absoluuttista tietoa ei siitä myöhemmästäkään tahtosta voi olla. Ei niin että nyt tahdon, huomenna en ehkä tahdokaan mutta ylihuomenna taas tahdon. Ihan sen takia ettei tahto muutu päivittäin. Siis tahto rakastaa toista. Jos muuttuu niin siinä tapauksessa on ehkä helpompaa olla sitoutumatta suhteensa ylipäänsä, sen paremmin avo- kuin avioliiton kautta.

Olen myös sitä mieltä että liiton perusta on nimenomaan tuo tahto. Siksi tahto-sana on tässä olennainen. Kaiken ydin. Joskus vaan tahto ei riitä siihen että suhde toimisi, joskus taas tahto loppuu, mutta molempien tahtoon liitto kuitenkin perustuu.

maija. kirjoitti:

näin. Tässä syy miksi naimisiin meneminen yleensä on mahdollista. Tosin minä ajattelen tämän niinkin että voi käydä niinkin ettei tahdo enää joskus myöhemmin vaikka liiton solmimishetkellä onkin tahtonut. Ei pidä mennä naimisiin jos epäilee tahtonsa muuttuvan myöhemmin mutta absoluuttista tietoa ei siitä myöhemmästäkään tahtosta voi olla. Ei niin että nyt tahdon, huomenna en ehkä tahdokaan mutta ylihuomenna taas tahdon. Ihan sen takia ettei tahto muutu päivittäin. Siis tahto rakastaa toista. Jos muuttuu niin siinä tapauksessa on ehkä helpompaa olla sitoutumatta suhteensa ylipäänsä, sen paremmin avo- kuin avioliiton kautta.

Olen myös sitä mieltä että liiton perusta on nimenomaan tuo tahto. Siksi tahto-sana on tässä olennainen. Kaiken ydin. Joskus vaan tahto ei riitä siihen että suhde toimisi, joskus taas tahto loppuu, mutta molempien tahtoon liitto kuitenkin perustuu.

Lue lisää

Vihkiikö pappi, jos sanoo, "en tahdo", eli onko tahdonilmauksella mitään merkitystä...

Diana. kirjoitti:

Vihkiikö pappi, jos sanoo, "en tahdo", eli onko tahdonilmauksella mitään merkitystä...

ettei, mutten tosin tiedä. Muuten tosiaan kysymys on täysin turha.

maija. kirjoitti:

ettei, mutten tosin tiedä. Muuten tosiaan kysymys on täysin turha.

Puhuin asken ihan oikean Maijan kanssa puhelimessa ja esitin hnelle tämän kysymyksen siitä, mitä tarkoittaa "tahdon" vihkikaavassa.
Hän sanoi mielipiteenään, että se tarkoittaa lupausta rakastaa myötä- ja vastamäessä, hyvinä ja pahoina päivinä, eikä valiten, koska sattuu miellyttämään. Tämän hän katsoi julkiseksi rakkaudentunnustukseksi, jonka todistajina toimii seurakunta. Vastaamall tahdon tunnustaa rakkautensa ja toimii jatkossa niin, että tämä julkinen tunnustus ei joudu häpeään. Eräs vihkimisen tarkoitus on luoda turvallisuutta ja varmuutta puolisoiden välille siitä, mikä on oikein ja mikä väärin suhteessa aviopuolisoon.

Hän sanoi myöskin, että se on lupaus sille toiselle, molemmat antavat oman lupauksensa toisilleen Jumalan kasvojen edessä juhlavasti kuin mikä muu tahansa vala. Muuten koko vihkikaavassa ja sen tarkoituksessa (kokonaisuutena) ei ole mitään järkeä.

Maija on seurakunnan työntekijä.

Diana. kirjoitti:

Vihkiikö pappi, jos sanoo, "en tahdo", eli onko tahdonilmauksella mitään merkitystä...

on jokamuotoisessa parisuhteessa, eli tahdon kautta se yhteiselämä raknetuu, kun molemmat tahtovat sitä rakentaa.

Ainut ero avioliitolla on muihin suhdemuotoihin, että siinä tunnustetaan julkisesti todistajien läsnäollessa tahtominen, joten jälkikäteen ei auta vedota siihen, että "en mä mitään sellaista ole sanonut".

Aivan yhtä pätevä asia tuo tahtominen yhteisen elämän rakentamiseksi on, vaikka sen kertoo vain ja ainoastaan kumppanille, kenenkään todistamatta sitä.

Paristuhteen kestävyys, varmuus ja turvallisuus perustuu juuri siihen "me henkeen", että me tahdotaan, vaikka joinakin päivinä kaikki näyttäisi täydellisen toivottomalta. Tahtominen tuo siis toivoa ja uskoa tuleviin aikoihin, eli kun molemmat jaksaa ja haluaa tehdä töitä suhteen eteen, niin aivan varmasti se jonakin päivänä palkitsee ja saa nauttia työn hedelmistäkin.

Mies. kirjoitti:

on jokamuotoisessa parisuhteessa, eli tahdon kautta se yhteiselämä raknetuu, kun molemmat tahtovat sitä rakentaa.

Ainut ero avioliitolla on muihin suhdemuotoihin, että siinä tunnustetaan julkisesti todistajien läsnäollessa tahtominen, joten jälkikäteen ei auta vedota siihen, että "en mä mitään sellaista ole sanonut".

Aivan yhtä pätevä asia tuo tahtominen yhteisen elämän rakentamiseksi on, vaikka sen kertoo vain ja ainoastaan kumppanille, kenenkään todistamatta sitä.

Paristuhteen kestävyys, varmuus ja turvallisuus perustuu juuri siihen "me henkeen", että me tahdotaan, vaikka joinakin päivinä kaikki näyttäisi täydellisen toivottomalta. Tahtominen tuo siis toivoa ja uskoa tuleviin aikoihin, eli kun molemmat jaksaa ja haluaa tehdä töitä suhteen eteen, niin aivan varmasti se jonakin päivänä palkitsee ja saa nauttia työn hedelmistäkin.

Lue lisää

Jotain perustavaa laatua olevaa eroa on oltava avoliittoon nähden, sillä muuten se ei selity, miksi avioliitto on menettänyt lähes kaikissa Euroopan maissa suosiotaan.

Jos ihmiset kokisivat ne samoina asioina, ei kai olisi mitään väliä, kumman valitsee? Ja tuskin pitäisi edes erotella näitä kahta eri tapaa elää parisuhteessa, kuten nyt on ollut tarvis tehdä.

Diana. kirjoitti:

Jotain perustavaa laatua olevaa eroa on oltava avoliittoon nähden, sillä muuten se ei selity, miksi avioliitto on menettänyt lähes kaikissa Euroopan maissa suosiotaan.

Jos ihmiset kokisivat ne samoina asioina, ei kai olisi mitään väliä, kumman valitsee? Ja tuskin pitäisi edes erotella näitä kahta eri tapaa elää parisuhteessa, kuten nyt on ollut tarvis tehdä.

Lue lisää

eroa on, enkä minä itse osaa sen tarkemmin määritellä, kuin omasta näkökannastani.

Itse olen naimisissa ja olen siksi, koska ei ole mitään syytä olla olematta naimisissa, kun haluaa tosien kanssa elää kuolemaan asti.

Oisko helppous selityksenä. Avoliittoon on helppo mennä ja siitä on helppo lähteä. Avioliitossa taas sitoudutaan huomattavasti laajemmin mennessä yhteen, kuin pelkästä tunteesta. Samoten erotessa kannetaan vastuita laajemmin.

Mies. kirjoitti:

eroa on, enkä minä itse osaa sen tarkemmin määritellä, kuin omasta näkökannastani.

Itse olen naimisissa ja olen siksi, koska ei ole mitään syytä olla olematta naimisissa, kun haluaa tosien kanssa elää kuolemaan asti.

Oisko helppous selityksenä. Avoliittoon on helppo mennä ja siitä on helppo lähteä. Avioliitossa taas sitoudutaan huomattavasti laajemmin mennessä yhteen, kuin pelkästä tunteesta. Samoten erotessa kannetaan vastuita laajemmin.

Lue lisää

Heti alussa (eilen/edellispäivänä?) kerroin, että sitoutuminen ei ole kaikkien juttu, koska ei tiedä, mihin sitoutuu. Toinen ihminen on aina vieras, vaikka sen kuinka luulee tuntevansa (realiteetti).
Tämän sanottuani minut leimattiin täällä sitoutumiskammoiseksi. Minusta sitoutumiskammoa ei ole epävarmuus hankkeen onnistumisesta.

Sitten alettiin naljailla siitä, miten avioliittoon ei tarvita mitään sitoutumista (olin kuulemma käsittänyt koko vihkivalankin väärin), kyselin tämän perään, kuinka moni on muistanut aviopuolisolleen kertoa, ettei avioliitto sidokaan millään tavoin. Kukaan ei uskaltautunut vastaamaan...Eli se sitoo kuitenkin ja siihen sitoudutaan julkisella tunnustuksella.

Pelkkään avioliittoon riitti porukan mielestä se, että TOINEN yksin tahtoo, toisenkin pitää silloin myötäillä - vaikka vastoin omaa tahtoaan. Kuitenkaan kukaan ei mene naimisiin ihan kenen kanssa tahansa, eli JOKAINEN on samalla tavalla avioliiton vastustaja kuin suurin osa meistä, joita avioliitto ei kiinnosta elämänmuotona ollenkaan.

Olen samaa mieltä täysin kanssasi, mutta täällä nyt vaan on jutut menneet pahemman kerran sekaisin siksi, ettei haluttu hyväksyä MITÄÄN SYYTÄ kieltäytyä avioliitosta.

Minusta tämä vaikuttaa jo entiseltä neuvostoliiton touhulta...

Avioliitto on minun elämänkatsomukseni vastainen, siksi en koskaan avioidu.

Diana. kirjoitti:

Heti alussa (eilen/edellispäivänä?) kerroin, että sitoutuminen ei ole kaikkien juttu, koska ei tiedä, mihin sitoutuu. Toinen ihminen on aina vieras, vaikka sen kuinka luulee tuntevansa (realiteetti).
Tämän sanottuani minut leimattiin täällä sitoutumiskammoiseksi. Minusta sitoutumiskammoa ei ole epävarmuus hankkeen onnistumisesta.

Sitten alettiin naljailla siitä, miten avioliittoon ei tarvita mitään sitoutumista (olin kuulemma käsittänyt koko vihkivalankin väärin), kyselin tämän perään, kuinka moni on muistanut aviopuolisolleen kertoa, ettei avioliitto sidokaan millään tavoin. Kukaan ei uskaltautunut vastaamaan...Eli se sitoo kuitenkin ja siihen sitoudutaan julkisella tunnustuksella.

Pelkkään avioliittoon riitti porukan mielestä se, että TOINEN yksin tahtoo, toisenkin pitää silloin myötäillä - vaikka vastoin omaa tahtoaan. Kuitenkaan kukaan ei mene naimisiin ihan kenen kanssa tahansa, eli JOKAINEN on samalla tavalla avioliiton vastustaja kuin suurin osa meistä, joita avioliitto ei kiinnosta elämänmuotona ollenkaan.

Olen samaa mieltä täysin kanssasi, mutta täällä nyt vaan on jutut menneet pahemman kerran sekaisin siksi, ettei haluttu hyväksyä MITÄÄN SYYTÄ kieltäytyä avioliitosta.

Minusta tämä vaikuttaa jo entiseltä neuvostoliiton touhulta...

Avioliitto on minun elämänkatsomukseni vastainen, siksi en koskaan avioidu.

Lue lisää

Tarjosit ensin sitä että avioliitossa on vain yksi tahto. Lisäksi sitä että avioliitossa vannotaan valoja ja luvataan olla toisen kanssa loppuelämä.

No, olemme käyneet nyt aika kattavasti läpi sen mitä vihkikaavassa sanotaan. Ollaan päädytty siihen että siellä kerrotaan tahdosta. Muistaakseni nimimerkki mies tässä totesi ettei avioliiton ja avoliiton välillä ole muuta eroa kuin se että avioliittoa solmittaessa tahto ilmaistaan koko seurakunnan kuullen kun taas avoliitossa sitoumus ilmaistaan vain avopuolison kuullen. Eri mieltä?

Itse ajattelin mennä naimisiin henkilön kanssa joka ymmärtää asiat niin kuin ne ovat eli jos sanon todistajien kuullen tahdon niin se tarkoittaa sitä että tahdon. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Jos menee naimisiin henkilön kanssa joka tulkitsee asioihin lisämerkityksiä tai ei tunne sanojen merkityksiä niin toki kannattaa käydä läpi nämä asiat ensin. Eikä vihkikaavan miettimisestä varmaan ole haittaa kenellekään.

En tiedä mistä porukasta puhut, mutta ainakaan minä en ole saanut sellaista käsitystä että kenenkään mielestä riittäisi että vain toinen tahtoo rakastaa loppuelämäänsä, silloinhan se toinen taas valehtelisi jos ilmoittaisi vihkikaavan mukaan tahtovansa. Kyse oli siitä että ellei toinen välitä lain aviopareille suomista eduista eikä sen takia koe tarpeelliseksi mennä naimisiin mutta toinen kokee niin toisella ei silti pitäisi olla syytä olla menemättä naimisiin jos kuitenkin tahtoo rakastaa kunnes kuolema erottaa. Koska kysehän on siinä vaiheessa vain siitä että se tahto mennään sanomaan todistajien kuullen ja sitä kautta saadaan lain voima liitolle.

Ellei ole tahtoa rakastaa toista kunnes kuolema erottaa niin ei minustakaan ole oikein mennä naimisiin johtuen siitä että siinä tapauksessa valehtelee (sen hetken) tahdon lausuessaan vihkikaavassa tahdon. Tässä lähdettiin kuitenkin siitä että tarkoitus on olla yhdessä loppuelämä avoliitossa. Käytännössähän avoliitto ei eroa avioliitosta muuten kuin juridisesti, jos oletetaan että ollaan samalla henkisellä tasolla sitouduttu kuin avioliitossa. Ellei olla niin se on sitten toinen juttu.

Jos elämänkatsomuksesi vastaista on todeta seurakunnan/todistajien kuullen tahtovasi (sillä hetkellä) rakastaa kumppaniasi kunnes kuolema erottaa niin sitten ymmärrän periaatteesi. Mutta samalla ihmettelen sitä että onko pelkästään kumppanillesi ilmaisemasi tahto sinulle vähempimerkityksellinen kuin muille ihmisten kuullen ilmaisemasi tahto. Ja toisaalta, ellet tahdo rakastaa avopuolisoasi loppuelämää niin miksi olet avoliitossa (tässä keskustellaan nyt siis tilanteesta avoliitto vs avioliitto, ei avioliitto vs sinkkuus)? Onko avoliitto sinulle pelkästään kämppissuhde?

maija. kirjoitti:

Tarjosit ensin sitä että avioliitossa on vain yksi tahto. Lisäksi sitä että avioliitossa vannotaan valoja ja luvataan olla toisen kanssa loppuelämä.

No, olemme käyneet nyt aika kattavasti läpi sen mitä vihkikaavassa sanotaan. Ollaan päädytty siihen että siellä kerrotaan tahdosta. Muistaakseni nimimerkki mies tässä totesi ettei avioliiton ja avoliiton välillä ole muuta eroa kuin se että avioliittoa solmittaessa tahto ilmaistaan koko seurakunnan kuullen kun taas avoliitossa sitoumus ilmaistaan vain avopuolison kuullen. Eri mieltä?

Itse ajattelin mennä naimisiin henkilön kanssa joka ymmärtää asiat niin kuin ne ovat eli jos sanon todistajien kuullen tahdon niin se tarkoittaa sitä että tahdon. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Jos menee naimisiin henkilön kanssa joka tulkitsee asioihin lisämerkityksiä tai ei tunne sanojen merkityksiä niin toki kannattaa käydä läpi nämä asiat ensin. Eikä vihkikaavan miettimisestä varmaan ole haittaa kenellekään.

En tiedä mistä porukasta puhut, mutta ainakaan minä en ole saanut sellaista käsitystä että kenenkään mielestä riittäisi että vain toinen tahtoo rakastaa loppuelämäänsä, silloinhan se toinen taas valehtelisi jos ilmoittaisi vihkikaavan mukaan tahtovansa. Kyse oli siitä että ellei toinen välitä lain aviopareille suomista eduista eikä sen takia koe tarpeelliseksi mennä naimisiin mutta toinen kokee niin toisella ei silti pitäisi olla syytä olla menemättä naimisiin jos kuitenkin tahtoo rakastaa kunnes kuolema erottaa. Koska kysehän on siinä vaiheessa vain siitä että se tahto mennään sanomaan todistajien kuullen ja sitä kautta saadaan lain voima liitolle.

Ellei ole tahtoa rakastaa toista kunnes kuolema erottaa niin ei minustakaan ole oikein mennä naimisiin johtuen siitä että siinä tapauksessa valehtelee (sen hetken) tahdon lausuessaan vihkikaavassa tahdon. Tässä lähdettiin kuitenkin siitä että tarkoitus on olla yhdessä loppuelämä avoliitossa. Käytännössähän avoliitto ei eroa avioliitosta muuten kuin juridisesti, jos oletetaan että ollaan samalla henkisellä tasolla sitouduttu kuin avioliitossa. Ellei olla niin se on sitten toinen juttu.

Jos elämänkatsomuksesi vastaista on todeta seurakunnan/todistajien kuullen tahtovasi (sillä hetkellä) rakastaa kumppaniasi kunnes kuolema erottaa niin sitten ymmärrän periaatteesi. Mutta samalla ihmettelen sitä että onko pelkästään kumppanillesi ilmaisemasi tahto sinulle vähempimerkityksellinen kuin muille ihmisten kuullen ilmaisemasi tahto. Ja toisaalta, ellet tahdo rakastaa avopuolisoasi loppuelämää niin miksi olet avoliitossa (tässä keskustellaan nyt siis tilanteesta avoliitto vs avioliitto, ei avioliitto vs sinkkuus)? Onko avoliitto sinulle pelkästään kämppissuhde?

Lue lisää

En ole joka kohdasta sama mieltä, miten sinä kerroit keskustelun sujuneen.
Yksi tahto - senkin jo selitin ainakin kerran, jos en peräti kahta. Ja edelleen se pitäisi selittää, koska se luetun ymmärtäminen on niin hemputin vaikeaa...Eikö? En kuitenkaan jaksa. Tahto on kuitenkin se asia, josta tässä yllättäen on lähdetty liikkeelle. Tahtoa avioliittoa on asetettu sen yläpuolelle, että ei tahdo. Asia jota en ymmärrä, koska ihmisiä ei saa laittaa epätasa-arvoiseen asemaan sen perusteella, mitä mieltä he asioista ovat. Yhteiskunta ei lähde tästä olettamasta, mutta mm. sinä lähdet.
Kysymyksenä heitän vielä, onko kumppanisi rakkaudentunnustus sinulle merkitykseltään vähäisempi, jos se ei johda sinun haluamaasi lopputulemaan eli avioliittoon? Jos näin on, väitän, ettet ole koskaan ollut rakastunut. Jos haluat tietää enemmän kerron kyllä...

Totuus on kuitenkin sellainen, että avioliitto ei takaa minulle mitään sellaista tunnetta, jota en saavuttaisi pelkässä seurustelusuhteessa tai avoliitossa vastakkaiseen sukupuoleen. Sormus sormessa ja papin aamen eivät takaa asioita, joita ei elämä muutenkaan takaa kenellekään. Miksi siis avio? - Ai niin, koska saan eläkkeen ja pääsen pienemmällä veroprosentilla puolisoni omaisuuteen kiinni...ja saan puolet kun erotaan (mikäli en ole joutunut allekirjoittamaan avioehtoa) - Entä jos minä kuolenkin ensin? Entä jos verotus muuttuu (kuten on kerrottu) ja veroluokkia on jatkossa vain yksi (kuten on kerrottu) sen jälkeen on herttasen sama, kuka perii ketä, vero on sama? Entä jos olen jo hyvän matkaa maksanut itselleni yksityistä eläkettä, enkä saa mitään muita eläkkeitä tämän takia koskaan, en siis leskeneläkettäkään (tulosidonnainen)? Entä jos koko leskeneläke lopetetaan ennen kuin ehdin saada sitä?

- Ei tuollaisten asioiden päälle voi laskea sitä, että uhraa koko elämänsä asialle, johon ei tunne mitään vetoa. Minä en ikinä voisi mennä naimisiin rahan vuoksi ja vielä EPÄVARMAN rahan vuoksi!!!!!

Sanoin jo aiemmin, että avioliitto on pelkureitten liitto. Liitto, jossa varmistetaan varmistuksetkin vielä subjektiivisita lähtökohdista - ottamalla kuitenkin silmittömän suuren riskin. Tätä riskiä kuitenkin vähätellään ja avioliitoon sitoutumista vähäteli mm. Charles, muitelisin, että yhdyit kuoroon. Vala ei ole vala ja lupaukset seurakunnan edessä eivät olekaan lupauksia vaan jotain ihmeen "tahtoja" (joita siis oli kuulemma enemmän kuin yksi).

On elämänkatsomukseni vastaista luvata asioita, joita yllä kerroin.

Diana. kirjoitti:

Heti alussa (eilen/edellispäivänä?) kerroin, että sitoutuminen ei ole kaikkien juttu, koska ei tiedä, mihin sitoutuu. Toinen ihminen on aina vieras, vaikka sen kuinka luulee tuntevansa (realiteetti).
Tämän sanottuani minut leimattiin täällä sitoutumiskammoiseksi. Minusta sitoutumiskammoa ei ole epävarmuus hankkeen onnistumisesta.

Sitten alettiin naljailla siitä, miten avioliittoon ei tarvita mitään sitoutumista (olin kuulemma käsittänyt koko vihkivalankin väärin), kyselin tämän perään, kuinka moni on muistanut aviopuolisolleen kertoa, ettei avioliitto sidokaan millään tavoin. Kukaan ei uskaltautunut vastaamaan...Eli se sitoo kuitenkin ja siihen sitoudutaan julkisella tunnustuksella.

Pelkkään avioliittoon riitti porukan mielestä se, että TOINEN yksin tahtoo, toisenkin pitää silloin myötäillä - vaikka vastoin omaa tahtoaan. Kuitenkaan kukaan ei mene naimisiin ihan kenen kanssa tahansa, eli JOKAINEN on samalla tavalla avioliiton vastustaja kuin suurin osa meistä, joita avioliitto ei kiinnosta elämänmuotona ollenkaan.

Olen samaa mieltä täysin kanssasi, mutta täällä nyt vaan on jutut menneet pahemman kerran sekaisin siksi, ettei haluttu hyväksyä MITÄÄN SYYTÄ kieltäytyä avioliitosta.

Minusta tämä vaikuttaa jo entiseltä neuvostoliiton touhulta...

Avioliitto on minun elämänkatsomukseni vastainen, siksi en koskaan avioidu.

Lue lisää

avioliiton ja avoliiton erona on pysyvyys ja uskonto. Jumala loi avioliiton pysyväksi liitoksi ihmisten välille, tämän säännön ihminen on kuitenkin rikkonut ja luonut keinotekoisia etuja avioliitolle - syrjien muita parisuhteita. Avoliitolla tällaista pysyvyyden määritettä ei ole koskaan ollutkaan, eikä uskonnollista taustaakaan.

Avioliitosta kieltäytymiseen riittää syyksi se, ettei tahdo. Pappi ei kysy enempää eikä kukaan sivistynyt henkilö muutenkaan.

Mies. kirjoitti:

pari kommenttia.

Vannon = vannoa voi vääränkin valan
Lupaus = voi antaa vilpillisen lupauksen
Tahdon = voi osoittaa vain, mitä tahtoo tehdä

"Tahdon tällä hetkellä, mutta en myöhemmin"

Tahtomista luvataan kuolemaan asti, joten ei pidä mennä sanomaan tahdon, jos itsekin päilee, että jonakin päivänä en tahdokaan.

Tahtominen on siitä parempi ilmaisu, että siinä tahdotaan rakastaa, vaikka ei juuti tällä hetkellä tunnukaan siltä, että rakastaa. Tahtominen on työtä siihen tavoitteeseen ja suuntaan, jonka elämälleen on määrittänyt ja ilman tahtoa ei kyllä saavutakaan yhtään mitään.

Joku viisas on sanonutkin, että älä mieti, rakastatko, vaan toimi kuin rakastaisit. Tässä on kyse tahtomisesta, eli tehdä tahdon jälkeen asioita siihen suuntaan, kuin niiden tulisi ja niiden tahtoo olevan.

Tahtominen osoittuu myös siten, että ei en mene vieraisiin, sillä tahdon rakastaa aviopuolisoani, vaikka houkuttelisi aivan julmetusti mennä vieraisiin. Ei ole oikein perusteltava selitys, että unohdan nyt hetkeksi tahtomisen ja tahdonkin tietoisesti loukata kumppania ja ehkä sitten kun olen saanut kokeilla vähän vierasta heinää, tahdon jälleen, koska voihan se tahto vahvistua siellä aidan toisella puolella.

Tahtominen on siis pohjimmiltaan valintoja, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä, jotta olisi aviopuolisolle rakastava kumppani.

Tahtominen ei tarkoita, etteikö virheitä tule. Ihminen tekee virheitä ja tahtominen taas tulee esille siinä, että virheet tahdotaan korjata. Tahtominen ei tarkoita myös sitäkään, että se olisi pyrkimys johonkin täydellisyyteen, vaan se on niin yksinkertainen asia, että valintoja tehtäessä kunnioitetaan aviopuolisoa ja otetaan hänet huomioon joka asiassa.

Kiteytän:

Tahtominen on valinta ja päätös, sekä valintoja ja päätöksiä. Näiden valintojen ja päätöksien kautta osoitetaan tahto rakastaa tai tahto olla rakastamatta.

Lue lisää

Mutta missä vaiheessa luvataan tahtoa? Ei kysytä, että lupaatko tahtoa vaan tahdotko?

Mitä jos todistajakin sanoisi, että tahdon kertoa totuuden? Ei kuulosta kovin vakuuttavalta? Kuin, että lupaan kertoa tai vannon?

"Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta."

"Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta."

Ei sitä välttämättä epäile sillä hetkellä kun sanoo tahtovansa ettei tahdo myöhemmin. Mutta kun ei aina voi tietää varmaksi.

Mutta kyllä siinä mielessä olen samaa mieltä, että jos on (tarpeeksi) tahtoa niin silloin kyllä tekee aika paljon avioliiton onnistumisen eteen. Kyllä se vaatii tahtoa ennen kaikkea.

Mies. kirjoitti:

on jokamuotoisessa parisuhteessa, eli tahdon kautta se yhteiselämä raknetuu, kun molemmat tahtovat sitä rakentaa.

Ainut ero avioliitolla on muihin suhdemuotoihin, että siinä tunnustetaan julkisesti todistajien läsnäollessa tahtominen, joten jälkikäteen ei auta vedota siihen, että "en mä mitään sellaista ole sanonut".

Aivan yhtä pätevä asia tuo tahtominen yhteisen elämän rakentamiseksi on, vaikka sen kertoo vain ja ainoastaan kumppanille, kenenkään todistamatta sitä.

Paristuhteen kestävyys, varmuus ja turvallisuus perustuu juuri siihen "me henkeen", että me tahdotaan, vaikka joinakin päivinä kaikki näyttäisi täydellisen toivottomalta. Tahtominen tuo siis toivoa ja uskoa tuleviin aikoihin, eli kun molemmat jaksaa ja haluaa tehdä töitä suhteen eteen, niin aivan varmasti se jonakin päivänä palkitsee ja saa nauttia työn hedelmistäkin.

Lue lisää

Niin on se varmaan eri asia luvata kahden kesken jotain toisilleen.

Ja kyllä avioliitto perustuu muutoinkin aikalailla "julkiseen" suhteen virallistamiseen. Harva menee naimisiin niin, että ei kerro siitä koskaan kellekään. Ei pidä sormuksia, ei vaihda sukunimeään eikä mitään muutakaa mistä voisi päätellä jotain. Vaikka silloinkin joku siitä tietää eli viranomaiset. Vaikka ei sillä ole niin suurta merkitystä.

Diana. kirjoitti:

Jotain perustavaa laatua olevaa eroa on oltava avoliittoon nähden, sillä muuten se ei selity, miksi avioliitto on menettänyt lähes kaikissa Euroopan maissa suosiotaan.

Jos ihmiset kokisivat ne samoina asioina, ei kai olisi mitään väliä, kumman valitsee? Ja tuskin pitäisi edes erotella näitä kahta eri tapaa elää parisuhteessa, kuten nyt on ollut tarvis tehdä.

Lue lisää

Mä taas ajattelen sen niin päin, että kun niillä ei ole paljonkaan eroa niin se avioliitto menettää suosiotaan. Avioliittoa ei koeta tarpeelliseksi eikä muuttavan mitään.

vaan tahdotaan kirjoitti:

Mutta missä vaiheessa luvataan tahtoa? Ei kysytä, että lupaatko tahtoa vaan tahdotko?

Mitä jos todistajakin sanoisi, että tahdon kertoa totuuden? Ei kuulosta kovin vakuuttavalta? Kuin, että lupaan kertoa tai vannon?

"Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta."

"Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta."

Ei sitä välttämättä epäile sillä hetkellä kun sanoo tahtovansa ettei tahdo myöhemmin. Mutta kun ei aina voi tietää varmaksi.

Mutta kyllä siinä mielessä olen samaa mieltä, että jos on (tarpeeksi) tahtoa niin silloin kyllä tekee aika paljon avioliiton onnistumisen eteen. Kyllä se vaatii tahtoa ennen kaikkea.

Lue lisää

tietenkin tuota asiaa voi purkaa ja miettiä, mitä se tarkoittaa ja mitä siinä sanotaan.

Kuitenkin se on tärkeintä, että henkilökohtaisesti ymmärtää, ettei se ole kevyesti heitetty sana, joka "pitää" sanoa ja ymmärtää, että siinä sitoudutaan tahtomaan.

Onhan lupauksella ja tahdolla tietenkin se ero, että lupaus on lupaus ja se on voimassa lupaushetkestä alkaen. Lupauksen voi pettää kerran, mutta tahtomista voi jatkaa, sen voi aloittaa joka päivä ja joka hetki uudelleen ja uudelleen.

Tahtomissanan merkitys siis on siinä mielessä erilainen, että se on jatkuva jatkumo, vaikka joskus tuntuisikin, että en tahdo.

Tahtomisen loppuminen on pitkälle oma valinta, jos parisuhde on siinä mielessä terve, että tahtoa on molemmin puolin ja se, mikä on totta, yksin ei jaksa tahtoa, eikä kohta enää haluakaan tahtoa.

Tahtomisen syvyys tulee esille myös siinä, ettei siinä kysytä, että tahdotko olla puolisosi kanssa yhdessä lopun ikää, vaan tahdotko rakastaa, vaikka ei yhdessä aina kykenisi olemaankaan.

Asiaahan voi pyöritellä, mutta maalaisjärki kuitenkin yksinkertaistaa sen niin pieneen, kuin oma valinta ja päätös.

toisinpäin kirjoitti:

Mä taas ajattelen sen niin päin, että kun niillä ei ole paljonkaan eroa niin se avioliitto menettää suosiotaan. Avioliittoa ei koeta tarpeelliseksi eikä muuttavan mitään.

kaikilla vapaus ajatella ja mieltää asiat oman näkemyksen mukaisesti.

Minä taas ajattelen niin, että kun niillä ei kerta ole niin paljon eroa käytännössä, niin miksipä en ottaisi vastuuta avioliiton tuomista vastuista.

Se on kuitenkin fakta, että juridisesti avioliitolla ja avoliitolla on ero ja se kai se tekee avioliitosta vähän "kauhistuttavamman" "elinkautisen".

Diana. kirjoitti:

En ole joka kohdasta sama mieltä, miten sinä kerroit keskustelun sujuneen.
Yksi tahto - senkin jo selitin ainakin kerran, jos en peräti kahta. Ja edelleen se pitäisi selittää, koska se luetun ymmärtäminen on niin hemputin vaikeaa...Eikö? En kuitenkaan jaksa. Tahto on kuitenkin se asia, josta tässä yllättäen on lähdetty liikkeelle. Tahtoa avioliittoa on asetettu sen yläpuolelle, että ei tahdo. Asia jota en ymmärrä, koska ihmisiä ei saa laittaa epätasa-arvoiseen asemaan sen perusteella, mitä mieltä he asioista ovat. Yhteiskunta ei lähde tästä olettamasta, mutta mm. sinä lähdet.
Kysymyksenä heitän vielä, onko kumppanisi rakkaudentunnustus sinulle merkitykseltään vähäisempi, jos se ei johda sinun haluamaasi lopputulemaan eli avioliittoon? Jos näin on, väitän, ettet ole koskaan ollut rakastunut. Jos haluat tietää enemmän kerron kyllä...

Totuus on kuitenkin sellainen, että avioliitto ei takaa minulle mitään sellaista tunnetta, jota en saavuttaisi pelkässä seurustelusuhteessa tai avoliitossa vastakkaiseen sukupuoleen. Sormus sormessa ja papin aamen eivät takaa asioita, joita ei elämä muutenkaan takaa kenellekään. Miksi siis avio? - Ai niin, koska saan eläkkeen ja pääsen pienemmällä veroprosentilla puolisoni omaisuuteen kiinni...ja saan puolet kun erotaan (mikäli en ole joutunut allekirjoittamaan avioehtoa) - Entä jos minä kuolenkin ensin? Entä jos verotus muuttuu (kuten on kerrottu) ja veroluokkia on jatkossa vain yksi (kuten on kerrottu) sen jälkeen on herttasen sama, kuka perii ketä, vero on sama? Entä jos olen jo hyvän matkaa maksanut itselleni yksityistä eläkettä, enkä saa mitään muita eläkkeitä tämän takia koskaan, en siis leskeneläkettäkään (tulosidonnainen)? Entä jos koko leskeneläke lopetetaan ennen kuin ehdin saada sitä?

- Ei tuollaisten asioiden päälle voi laskea sitä, että uhraa koko elämänsä asialle, johon ei tunne mitään vetoa. Minä en ikinä voisi mennä naimisiin rahan vuoksi ja vielä EPÄVARMAN rahan vuoksi!!!!!

Sanoin jo aiemmin, että avioliitto on pelkureitten liitto. Liitto, jossa varmistetaan varmistuksetkin vielä subjektiivisita lähtökohdista - ottamalla kuitenkin silmittömän suuren riskin. Tätä riskiä kuitenkin vähätellään ja avioliitoon sitoutumista vähäteli mm. Charles, muitelisin, että yhdyit kuoroon. Vala ei ole vala ja lupaukset seurakunnan edessä eivät olekaan lupauksia vaan jotain ihmeen "tahtoja" (joita siis oli kuulemma enemmän kuin yksi).

On elämänkatsomukseni vastaista luvata asioita, joita yllä kerroin.

Lue lisää

Jaahans.

Ensinnäkin pitäisi ehkä tarkistaa siviilivihkimisen kaava, itse en ole uskonnollinen ja muistaakseni sinäkin jotain sen suuntaista sanoit itsestäsi.

Itse siis epäuskonnollisena ihmisenä olen menossa naimisiin vain tehdäkseni juridisen sopimuksen kumppanini kanssa liitostamme. Se sopimus tuo mukanaan asioita joista minun mielestäni on minulle ja kumppanilleni etua. En myöskään pysty näkemään mitä HAITTAA se toisi jos tahdotaan jakaa loppuelämä yhdessä.

Ja tässä on se pointti. Laitetaan tähän nyt vaikka sellainen esimerkki tästä ideologiasta että käyt K-kaupassa ostamassa päivittäiset ruokaostokset mutta et hanki Plussa-korttia vaikka saisit sen ilmaiseksi ja samalla saat joistakin tuotteista alennusta ja samalla kerran kuussa rahallista palautusta ostoksistasi. Silloin kieltäydyt ottamasta vastaan etuja. Olen kuullut perusteluna sille ettei hanki näitä etukortteja sen ettei halua että ostokäyttäytymistä seurataan kauppaketjun rekisterissä. Ok, se on syy. Se ettei vaan halua ei ole perustelu, koska ainakin itse yritän kaikissa päätöksissäni miettiä syyt käytökselleni ja oletan että etenkin periaatteille löytyy aina syyt. Kuten etiikallekin.

Eli siis tästä esimerkistä takaisin avioliittoon. Jos molemmat tahtovat rakastaa toisiaan elämän loppuun saakka niin siinä vaiheessa minun mielestäni on täyttynyt avioliiton solmimisen edellytykset. Voidaan solmia avioliitto tai jatkaa avoliittoa kuten ennenkin. Avioliiton myötä kumppaneista tulee toistensa lähiomaiset (vrt onnettomuustilanteet), perintövero on alempi (ellei sitten tee avioehtoa) ja jos kumppani kuolee, toinen saa leskeneläkkeen josta on kuitenkin ne eläkemaksut lakisääteisinä maksettu joka tapauksessa. Tässä nyt ei ole avainasia se että miten suuri joku leskeneläke on, kyse on ennemminkin siitä että olemalla menemättä naimisiin kumppaninsa kanssa vapaaehtoisesti kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamista eduista.

Sitten vielä tästä perintäjärjestyksestä ja lähiomaisasiasta. Eli mitä jos kuolet ennen kumppaniasi. Juuri siitä tilanteesta tässä puhunkin. En ajattele tätä asiaa niin että siitä hetkestä lähtien kun olen mennyt naimisiin niin alan toivomaan kumppanini kuolemaa että saisin häneltä perintöä eli hän voisi sitä kautta elättää minut. Ajattelen tätä niin että koska hän on läheisin ihminen minulle, haluan että myös omaisuuteni periytyy hänelle. Se on ehkä enemmän symbolinen asia ja tietysti myös käytännön asia kun se kuolema joskus erottaa. Lisäksi tästä lähiomaisasiasta, minua rauhoittaa jos tiedän että jos minulle tai kumppanilleni tapahtuu jotain niin me saamme siitä ensimmäisenä tiedon eikä tarvitse miettiä että muistaakohan ne vanhemmat kertoa minulle/sille toiselle. En ymmärrä sitä että sinulle se on herttaisen sama. Ok, on mahdollista että asia hoituu puhelimen ICE-merkinnällä tai ilmoittamalla lähisairaaloihin lähiomaiseksi avopuoliso mutta eikö helpompaa olisi että se lukisi asiapapereissa?

Kumppanini rakkaudentunnustus minulle on se kaikkein tärkein. Se riittää minulle mutta se ei riitä yhteiskunnalle JOS jotain sattuu. Siinä asian ydin.

maija. kirjoitti:

Jaahans.

Ensinnäkin pitäisi ehkä tarkistaa siviilivihkimisen kaava, itse en ole uskonnollinen ja muistaakseni sinäkin jotain sen suuntaista sanoit itsestäsi.

Itse siis epäuskonnollisena ihmisenä olen menossa naimisiin vain tehdäkseni juridisen sopimuksen kumppanini kanssa liitostamme. Se sopimus tuo mukanaan asioita joista minun mielestäni on minulle ja kumppanilleni etua. En myöskään pysty näkemään mitä HAITTAA se toisi jos tahdotaan jakaa loppuelämä yhdessä.

Ja tässä on se pointti. Laitetaan tähän nyt vaikka sellainen esimerkki tästä ideologiasta että käyt K-kaupassa ostamassa päivittäiset ruokaostokset mutta et hanki Plussa-korttia vaikka saisit sen ilmaiseksi ja samalla saat joistakin tuotteista alennusta ja samalla kerran kuussa rahallista palautusta ostoksistasi. Silloin kieltäydyt ottamasta vastaan etuja. Olen kuullut perusteluna sille ettei hanki näitä etukortteja sen ettei halua että ostokäyttäytymistä seurataan kauppaketjun rekisterissä. Ok, se on syy. Se ettei vaan halua ei ole perustelu, koska ainakin itse yritän kaikissa päätöksissäni miettiä syyt käytökselleni ja oletan että etenkin periaatteille löytyy aina syyt. Kuten etiikallekin.

Eli siis tästä esimerkistä takaisin avioliittoon. Jos molemmat tahtovat rakastaa toisiaan elämän loppuun saakka niin siinä vaiheessa minun mielestäni on täyttynyt avioliiton solmimisen edellytykset. Voidaan solmia avioliitto tai jatkaa avoliittoa kuten ennenkin. Avioliiton myötä kumppaneista tulee toistensa lähiomaiset (vrt onnettomuustilanteet), perintövero on alempi (ellei sitten tee avioehtoa) ja jos kumppani kuolee, toinen saa leskeneläkkeen josta on kuitenkin ne eläkemaksut lakisääteisinä maksettu joka tapauksessa. Tässä nyt ei ole avainasia se että miten suuri joku leskeneläke on, kyse on ennemminkin siitä että olemalla menemättä naimisiin kumppaninsa kanssa vapaaehtoisesti kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamista eduista.

Sitten vielä tästä perintäjärjestyksestä ja lähiomaisasiasta. Eli mitä jos kuolet ennen kumppaniasi. Juuri siitä tilanteesta tässä puhunkin. En ajattele tätä asiaa niin että siitä hetkestä lähtien kun olen mennyt naimisiin niin alan toivomaan kumppanini kuolemaa että saisin häneltä perintöä eli hän voisi sitä kautta elättää minut. Ajattelen tätä niin että koska hän on läheisin ihminen minulle, haluan että myös omaisuuteni periytyy hänelle. Se on ehkä enemmän symbolinen asia ja tietysti myös käytännön asia kun se kuolema joskus erottaa. Lisäksi tästä lähiomaisasiasta, minua rauhoittaa jos tiedän että jos minulle tai kumppanilleni tapahtuu jotain niin me saamme siitä ensimmäisenä tiedon eikä tarvitse miettiä että muistaakohan ne vanhemmat kertoa minulle/sille toiselle. En ymmärrä sitä että sinulle se on herttaisen sama. Ok, on mahdollista että asia hoituu puhelimen ICE-merkinnällä tai ilmoittamalla lähisairaaloihin lähiomaiseksi avopuoliso mutta eikö helpompaa olisi että se lukisi asiapapereissa?

Kumppanini rakkaudentunnustus minulle on se kaikkein tärkein. Se riittää minulle mutta se ei riitä yhteiskunnalle JOS jotain sattuu. Siinä asian ydin.

Lue lisää

Sanovat, että todellista etua plussakortti ei tuo. Liekö sama avioliiton kanssa?
Samat edut voi jokainen hankkia ilman avioliittoakin. Samoin ilman plussakorttia, kun vertailee kokonaishintoja - saattaa jopa voittaa.

Huono esimerkki siis.

En tiedä, mitä tääkkä lähin omainen kohelluksella oikein ajat takaa, mutta jos sairaalaan joudun, lähin omaiseni on se, jonka itse sellaiseksi ilmoitan. Jos taas olen siinä kunnossa, että en kykene ilmoittamaan ketään, eikä kotinumerostani vastaan kukaan, he lukevat tietoni SOS-riipuksestani.
Oletko koskaan kuullut? Et ilmeisesti, sinähän ratkaiset asiat menemällä naimisiin. :D

maija. kirjoitti:

Jaahans.

Ensinnäkin pitäisi ehkä tarkistaa siviilivihkimisen kaava, itse en ole uskonnollinen ja muistaakseni sinäkin jotain sen suuntaista sanoit itsestäsi.

Itse siis epäuskonnollisena ihmisenä olen menossa naimisiin vain tehdäkseni juridisen sopimuksen kumppanini kanssa liitostamme. Se sopimus tuo mukanaan asioita joista minun mielestäni on minulle ja kumppanilleni etua. En myöskään pysty näkemään mitä HAITTAA se toisi jos tahdotaan jakaa loppuelämä yhdessä.

Ja tässä on se pointti. Laitetaan tähän nyt vaikka sellainen esimerkki tästä ideologiasta että käyt K-kaupassa ostamassa päivittäiset ruokaostokset mutta et hanki Plussa-korttia vaikka saisit sen ilmaiseksi ja samalla saat joistakin tuotteista alennusta ja samalla kerran kuussa rahallista palautusta ostoksistasi. Silloin kieltäydyt ottamasta vastaan etuja. Olen kuullut perusteluna sille ettei hanki näitä etukortteja sen ettei halua että ostokäyttäytymistä seurataan kauppaketjun rekisterissä. Ok, se on syy. Se ettei vaan halua ei ole perustelu, koska ainakin itse yritän kaikissa päätöksissäni miettiä syyt käytökselleni ja oletan että etenkin periaatteille löytyy aina syyt. Kuten etiikallekin.

Eli siis tästä esimerkistä takaisin avioliittoon. Jos molemmat tahtovat rakastaa toisiaan elämän loppuun saakka niin siinä vaiheessa minun mielestäni on täyttynyt avioliiton solmimisen edellytykset. Voidaan solmia avioliitto tai jatkaa avoliittoa kuten ennenkin. Avioliiton myötä kumppaneista tulee toistensa lähiomaiset (vrt onnettomuustilanteet), perintövero on alempi (ellei sitten tee avioehtoa) ja jos kumppani kuolee, toinen saa leskeneläkkeen josta on kuitenkin ne eläkemaksut lakisääteisinä maksettu joka tapauksessa. Tässä nyt ei ole avainasia se että miten suuri joku leskeneläke on, kyse on ennemminkin siitä että olemalla menemättä naimisiin kumppaninsa kanssa vapaaehtoisesti kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamista eduista.

Sitten vielä tästä perintäjärjestyksestä ja lähiomaisasiasta. Eli mitä jos kuolet ennen kumppaniasi. Juuri siitä tilanteesta tässä puhunkin. En ajattele tätä asiaa niin että siitä hetkestä lähtien kun olen mennyt naimisiin niin alan toivomaan kumppanini kuolemaa että saisin häneltä perintöä eli hän voisi sitä kautta elättää minut. Ajattelen tätä niin että koska hän on läheisin ihminen minulle, haluan että myös omaisuuteni periytyy hänelle. Se on ehkä enemmän symbolinen asia ja tietysti myös käytännön asia kun se kuolema joskus erottaa. Lisäksi tästä lähiomaisasiasta, minua rauhoittaa jos tiedän että jos minulle tai kumppanilleni tapahtuu jotain niin me saamme siitä ensimmäisenä tiedon eikä tarvitse miettiä että muistaakohan ne vanhemmat kertoa minulle/sille toiselle. En ymmärrä sitä että sinulle se on herttaisen sama. Ok, on mahdollista että asia hoituu puhelimen ICE-merkinnällä tai ilmoittamalla lähisairaaloihin lähiomaiseksi avopuoliso mutta eikö helpompaa olisi että se lukisi asiapapereissa?

Kumppanini rakkaudentunnustus minulle on se kaikkein tärkein. Se riittää minulle mutta se ei riitä yhteiskunnalle JOS jotain sattuu. Siinä asian ydin.

Lue lisää

huomioon kiitettävällä tavalla, että perhemalleja on muitakin kuin tapakristillinen. Edistystä on luvassa lisää, ihan lähiaikoina.

Diana. kirjoitti:

Sanovat, että todellista etua plussakortti ei tuo. Liekö sama avioliiton kanssa?
Samat edut voi jokainen hankkia ilman avioliittoakin. Samoin ilman plussakorttia, kun vertailee kokonaishintoja - saattaa jopa voittaa.

Huono esimerkki siis.

En tiedä, mitä tääkkä lähin omainen kohelluksella oikein ajat takaa, mutta jos sairaalaan joudun, lähin omaiseni on se, jonka itse sellaiseksi ilmoitan. Jos taas olen siinä kunnossa, että en kykene ilmoittamaan ketään, eikä kotinumerostani vastaan kukaan, he lukevat tietoni SOS-riipuksestani.
Oletko koskaan kuullut? Et ilmeisesti, sinähän ratkaiset asiat menemällä naimisiin. :D

Lue lisää

Jokaisella ketjulla on nykyään korttinsa ja voit toki vertailla hintoja ja vinguttaa etukorttia -jokaisessa ketjussa. Hinnat ovat korkeampia etukorttien myötä, sillä bonukset kustannetaan mutta ellei ota vastaan bonuksia, maksaa vain niitä korkeampia hintoja.

Huomaat sitten kun avopuolisosi joutuu onnettomuuteen että mistä puhun. Mutta tokihan kaiken saa ainakin melkein yhtä hyvin järjestettyä ilmankin avioliittoa. Erilliset sopimukset, vitjat kaulassa,.. mutta miksi vaivautua jos samat edut saa voimaan yhdellä askeleelle -avioliitolla?

Ja tuosta avauksesi otsikosta, ei, avioliitto ei ole merkityksetön, kuten varmasti itsekin ajattelet jos aiot järjestää vastaavat edut avoliittoosi erillisillä sopimuksilla ja riipuksella. Harvemmalla muuten on enää nykyaikana "kotinumeroa".

maija. kirjoitti:

Jokaisella ketjulla on nykyään korttinsa ja voit toki vertailla hintoja ja vinguttaa etukorttia -jokaisessa ketjussa. Hinnat ovat korkeampia etukorttien myötä, sillä bonukset kustannetaan mutta ellei ota vastaan bonuksia, maksaa vain niitä korkeampia hintoja.

Huomaat sitten kun avopuolisosi joutuu onnettomuuteen että mistä puhun. Mutta tokihan kaiken saa ainakin melkein yhtä hyvin järjestettyä ilmankin avioliittoa. Erilliset sopimukset, vitjat kaulassa,.. mutta miksi vaivautua jos samat edut saa voimaan yhdellä askeleelle -avioliitolla?

Ja tuosta avauksesi otsikosta, ei, avioliitto ei ole merkityksetön, kuten varmasti itsekin ajattelet jos aiot järjestää vastaavat edut avoliittoosi erillisillä sopimuksilla ja riipuksella. Harvemmalla muuten on enää nykyaikana "kotinumeroa".

Lue lisää

miksi vaivautua naimisiin ja ottaa vastaan muita vastuita, kun ilmankin pärjää?

Minun avopuolisoni on kuollut aikoinaan tapaturmaisesti - autokolarissa toisella puolella Suomea. Sain tiedon ensimmäisenä, koska asuimme yhdessä ja tieto tuli uhrin kotiosoitteen kautta - poliisin välittämnä.

Olen seuraillut näitä sinun kirjoituklsiasi tästä aiheesta ja ensin ajattelin, etten murra uskomuksiasi, mutta en enää voinut olla vastaamatta. Joku voi vaikka uskoa ne todeksi ja tottahan ne eivät ole.

Asia on saattanut olla noin joskus keskiajalla, tai vaikka vähän myöhemminkin, mutta enää ei yhteiskunta halua asettaa avolittoa minkään muunlaisen parisuhteen edelle, jonka henkilöt ovat keskenään sopineet. Ja ihan hyvä näin.

Minullakin on muuten SOS-passi, ollut jo kymmeniä vuosia, koska sairastan sairautta, jonka vuoksi katson sen välttämättömäksi. Voisin kai jättää sen käyttämättäkin, mutta avustajani pääsevät helpommalla kun se on matkassani. Älä väheksy tuota, saatat jonain päivänä itse sairastua tavalla, jonka ensiapua auttaisi SOS-passi/riipus/ranneke.
http://www.sydanlapsetjaaikuiset.fi/fin/mika/yhdistys/tuotteet/muut_tuotteet/sospassi/?id=209

Tai toivotaan, että lapsesi tarvitsee SOS-paasia. Kieltäydytkö antamasta sitä hänelle?

maija. kirjoitti:

Jokaisella ketjulla on nykyään korttinsa ja voit toki vertailla hintoja ja vinguttaa etukorttia -jokaisessa ketjussa. Hinnat ovat korkeampia etukorttien myötä, sillä bonukset kustannetaan mutta ellei ota vastaan bonuksia, maksaa vain niitä korkeampia hintoja.

Huomaat sitten kun avopuolisosi joutuu onnettomuuteen että mistä puhun. Mutta tokihan kaiken saa ainakin melkein yhtä hyvin järjestettyä ilmankin avioliittoa. Erilliset sopimukset, vitjat kaulassa,.. mutta miksi vaivautua jos samat edut saa voimaan yhdellä askeleelle -avioliitolla?

Ja tuosta avauksesi otsikosta, ei, avioliitto ei ole merkityksetön, kuten varmasti itsekin ajattelet jos aiot järjestää vastaavat edut avoliittoosi erillisillä sopimuksilla ja riipuksella. Harvemmalla muuten on enää nykyaikana "kotinumeroa".

Lue lisää

Vai niin, että minulla ei ole kotinumeroa, noh, sinähän sen tiedät.

miksi ei kirjoitti:

miksi vaivautua naimisiin ja ottaa vastaan muita vastuita, kun ilmankin pärjää?

Minun avopuolisoni on kuollut aikoinaan tapaturmaisesti - autokolarissa toisella puolella Suomea. Sain tiedon ensimmäisenä, koska asuimme yhdessä ja tieto tuli uhrin kotiosoitteen kautta - poliisin välittämnä.

Olen seuraillut näitä sinun kirjoituklsiasi tästä aiheesta ja ensin ajattelin, etten murra uskomuksiasi, mutta en enää voinut olla vastaamatta. Joku voi vaikka uskoa ne todeksi ja tottahan ne eivät ole.

Asia on saattanut olla noin joskus keskiajalla, tai vaikka vähän myöhemminkin, mutta enää ei yhteiskunta halua asettaa avolittoa minkään muunlaisen parisuhteen edelle, jonka henkilöt ovat keskenään sopineet. Ja ihan hyvä näin.

Minullakin on muuten SOS-passi, ollut jo kymmeniä vuosia, koska sairastan sairautta, jonka vuoksi katson sen välttämättömäksi. Voisin kai jättää sen käyttämättäkin, mutta avustajani pääsevät helpommalla kun se on matkassani. Älä väheksy tuota, saatat jonain päivänä itse sairastua tavalla, jonka ensiapua auttaisi SOS-passi/riipus/ranneke.
http://www.sydanlapsetjaaikuiset.fi/fin/mika/yhdistys/tuotteet/muut_tuotteet/sospassi/?id=209

Tai toivotaan, että lapsesi tarvitsee SOS-paasia. Kieltäydytkö antamasta sitä hänelle?

Lue lisää

Olen monta päivää yrittänyt kertoa hänelle, että kun asiat ON JO järjestetty tuolla tavoin kuntoon (yksin ollessa) mitään MUUTOKSIA EI TARVII TEHDÄ, VAIKKA AVOLIITTOON ALKAAKIN, mutta hän EI TAJUU (tai ei halua tajuta)...

En myös ole ymmärtänyt, mitä tämä etuoikeus lähimmän omaisen kanssa oikein on.
Tappavat äijänsä kanssa varmaan toisena jos lapselleen sattuu jotain ja toinen saatana saa tiedon ennen toista! (toivottavasti kirjoittavat sen lapsensa pasiin/tietoihin)

Siitäpä tuli mieleeni, että tyttäreni loukkasi eskarissa kätensä ja joutui lääkärille kipsattavaksi. Koulussa oli tietenkin asianmukaiset tiedot, mutta minua ei saatu erään palaverin vuoksi kiinni ja tieto lapseni loukkaantumisesta meni isälleni, joka oli lähimpänä siinä tilanteessa.

Pitäisikö haastaa terveydenhoitohenkilöstö oikeuteen vai vaan kiittää toiminnasta, jossa tyttö ei joutunut jäämään vastaanottotiloihin tunneksi odottelemaan?

miksi ei kirjoitti:

miksi vaivautua naimisiin ja ottaa vastaan muita vastuita, kun ilmankin pärjää?

Minun avopuolisoni on kuollut aikoinaan tapaturmaisesti - autokolarissa toisella puolella Suomea. Sain tiedon ensimmäisenä, koska asuimme yhdessä ja tieto tuli uhrin kotiosoitteen kautta - poliisin välittämnä.

Olen seuraillut näitä sinun kirjoituklsiasi tästä aiheesta ja ensin ajattelin, etten murra uskomuksiasi, mutta en enää voinut olla vastaamatta. Joku voi vaikka uskoa ne todeksi ja tottahan ne eivät ole.

Asia on saattanut olla noin joskus keskiajalla, tai vaikka vähän myöhemminkin, mutta enää ei yhteiskunta halua asettaa avolittoa minkään muunlaisen parisuhteen edelle, jonka henkilöt ovat keskenään sopineet. Ja ihan hyvä näin.

Minullakin on muuten SOS-passi, ollut jo kymmeniä vuosia, koska sairastan sairautta, jonka vuoksi katson sen välttämättömäksi. Voisin kai jättää sen käyttämättäkin, mutta avustajani pääsevät helpommalla kun se on matkassani. Älä väheksy tuota, saatat jonain päivänä itse sairastua tavalla, jonka ensiapua auttaisi SOS-passi/riipus/ranneke.
http://www.sydanlapsetjaaikuiset.fi/fin/mika/yhdistys/tuotteet/muut_tuotteet/sospassi/?id=209

Tai toivotaan, että lapsesi tarvitsee SOS-paasia. Kieltäydytkö antamasta sitä hänelle?

Lue lisää

Mitä sellaisia vastuita avioliitto tuo sinulle joita et puolisoasi kohtaan haluaisi kantaa?

Minunkin avopuolisoni on kuollut tapaturmaisesti -paljonkin myöhemmin kuin keskiajalla- ja minulla ei valitettavasti käynyt yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. On olemassa tietty yksityisyyden suoja ja jos kaikille samassa osoitteessa oleville ilmoitettaisiin tietoja uhrista niin asuessasi opiskelijakämpän soluasunnossa kämppiksillesi ilmoitettaisiin ensimmäisenä jouduttuasi onnettomuuteen. Sekö olisi mielestäsi oikea ratkaisu? Juridisestihan avopuoliso ei ole kämppistä kummempi.

En väheksy SOS-passia. Miksi muuten toivot että lapseni tarvitsee sitä?

maija. kirjoitti:

Mitä sellaisia vastuita avioliitto tuo sinulle joita et puolisoasi kohtaan haluaisi kantaa?

Minunkin avopuolisoni on kuollut tapaturmaisesti -paljonkin myöhemmin kuin keskiajalla- ja minulla ei valitettavasti käynyt yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. On olemassa tietty yksityisyyden suoja ja jos kaikille samassa osoitteessa oleville ilmoitettaisiin tietoja uhrista niin asuessasi opiskelijakämpän soluasunnossa kämppiksillesi ilmoitettaisiin ensimmäisenä jouduttuasi onnettomuuteen. Sekö olisi mielestäsi oikea ratkaisu? Juridisestihan avopuoliso ei ole kämppistä kummempi.

En väheksy SOS-passia. Miksi muuten toivot että lapseni tarvitsee sitä?

Lue lisää

eivät ainakaan täällä miellä ole ns. virallisia osoitteita vaan esim. minulla on vakiosoite muualla.
Tämä on semmonen väkiaiakainen oiste, opiskelujen vuoksi.
Jos minulle sattuisi jotain tietoa menisi vakituiseen osoitteeseeni, joka on vanhempieni osoite, eikä tänne.
Ihan vaan virheellisenä tietona korjaan tuon kohdan.

maija. kirjoitti:

Mitä sellaisia vastuita avioliitto tuo sinulle joita et puolisoasi kohtaan haluaisi kantaa?

Minunkin avopuolisoni on kuollut tapaturmaisesti -paljonkin myöhemmin kuin keskiajalla- ja minulla ei valitettavasti käynyt yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. On olemassa tietty yksityisyyden suoja ja jos kaikille samassa osoitteessa oleville ilmoitettaisiin tietoja uhrista niin asuessasi opiskelijakämpän soluasunnossa kämppiksillesi ilmoitettaisiin ensimmäisenä jouduttuasi onnettomuuteen. Sekö olisi mielestäsi oikea ratkaisu? Juridisestihan avopuoliso ei ole kämppistä kummempi.

En väheksy SOS-passia. Miksi muuten toivot että lapseni tarvitsee sitä?

Lue lisää

Tämä on semmonen väkiaiakainen oiste, opiskelujen vuoksi.

Piti olla
Tämä on semmonen väliaikainen osoite, opiskelujen vuoksi.

maija. kirjoitti:

Mitä sellaisia vastuita avioliitto tuo sinulle joita et puolisoasi kohtaan haluaisi kantaa?

Minunkin avopuolisoni on kuollut tapaturmaisesti -paljonkin myöhemmin kuin keskiajalla- ja minulla ei valitettavasti käynyt yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. On olemassa tietty yksityisyyden suoja ja jos kaikille samassa osoitteessa oleville ilmoitettaisiin tietoja uhrista niin asuessasi opiskelijakämpän soluasunnossa kämppiksillesi ilmoitettaisiin ensimmäisenä jouduttuasi onnettomuuteen. Sekö olisi mielestäsi oikea ratkaisu? Juridisestihan avopuoliso ei ole kämppistä kummempi.

En väheksy SOS-passia. Miksi muuten toivot että lapseni tarvitsee sitä?

Lue lisää

...että jokainen vastaa itse itsestään? Minkä ongelman siinä näet? Minä en näe mitään.

Jos lapsia hankkii, luonnollisesti jo lasten oikeuksien mukaan hänellä on oikeus molempiin vanhempiinsa, muttei missään sanota, että vanhempien kuuluisi olla naimisissa keskenään!

Miksi lapsesi toivotaan saavan SOS-passin...Jos sitten ymmärtäisit, että näitä asioita jotkut joutuvat järjestämään muusta syystä kuntoon, kuin pelkän avioliiton kerron takia. Sinulla kun näyttää edelleen olevan käsitys, että avioliitto on pakko.
Perustelet tätä pakkoa sillä, että se on jokaisen etu, mutta kuten varmaan huomaat, se ei sitä aina olekaan. Kyselepäs aiheesta enemmän esim. avioero sivuilla.