Lueskellessan uskovaisten palstoja, erikoisesti VL- ja helluntai- sellaisia, huomaa pian, että iso osa kirjoituksista on uskovaisuuden kritiikitöntä ylistystä.
Em. panee väkisinkin miettimään, miksi ateismi- palstalla ei ole vastaavaa?
Esim: ateisti selostaa toiselle, miten ihanaa on olla atte ja miten taas ihmeen kaupalla pelastuin auto-onnettomuudelta/irtipoikki ollut jalka parani/sain työpaikan ym.. Ja ansio kuuluu tietenkin ateismille.
Niin. Ateismi vaikuttaa vähän tylsältä aatteelta, kun ei ole "herätyskokouksia", kaatamisiltoja ym. kesäjuhlia, konventteja ym. pippaloita.
Vai onko, enkä ole vaan huomannut?
Em. panee väkisinkin miettimään, miksi ateismi- palstalla ei ole vastaavaa?
Esim: ateisti selostaa toiselle, miten ihanaa on olla atte ja miten taas ihmeen kaupalla pelastuin auto-onnettomuudelta/irtipoikki ollut jalka parani/sain työpaikan ym.. Ja ansio kuuluu tietenkin ateismille.
Niin. Ateismi vaikuttaa vähän tylsältä aatteelta, kun ei ole "herätyskokouksia", kaatamisiltoja ym. kesäjuhlia, konventteja ym. pippaloita.
Vai onko, enkä ole vaan huomannut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
parhaimmillaan ruuan- ja juomantäytteisiä iltoja kaveripiirissä lasten nukkumaanmenon jälkeen :D
Parannusehdotuksia? Pidetäänkö ateistinen herätyskokous? Pyydetään puhujaksi joku evotiedemies ja pyydetään kaikkia paikkakunnan hihhuliseurakuntia järkkäämään mielenosoitukset? Lots of fun for everyone!!
***
Ateismi ei edes ole trendikästä tai edes mediaseksikästä. Ateismi ei edes ole katu-uskottavaa. Silti ateisteja on paljon.
Totuus on yleensä hyvin tylsää. Siksi elokuvissa mennään yleensä yli riman; tapahtuu asioita joita todellisuudessa ei. Uskonto on vähän kuin lava show. Se ruokkii ihmisen tarpeita olla keskellä jotain esitystä jossa kaikki menee niin kuin itse käsikirjoittaa. Kumpi sitten on loppupeleissä se kunniallisempi, vaaatimattomampi ja oikeutetumpi?:itsekkäät harhat vai yhteinen todellisuus?
ja rellestetään ja jätetään kakarat hoitamatta ja heitteille.
Uskiksilla lapset ovat etusijalla, eikä viina!!!
...yläkerrassa omissa sängyissään.
On se kumma että uskiksen mielestä (okei, kaatiksen mielestä) "viinaa" ei voi käyttää olematta juoppo. Kuule, jos sinulle alkoholi on ongelma... älä jäkätä siitä minulle. Kyllä sinulle apukin löytyy. Anna minä kaatelen sitä punkkua kastikepataan ja otan huikan ruuan kanssa. Kännää sinä ihan rauhassa, meille se sana "juoma" tarkoittaa muutakin kuin, hmh, viinaa.
***
Osa tämä palstan kirjoituksista on ihan vastaavaa kritiikitöntä ateismin ylistystä. Näitä kirjoittelijoita voi hyvällä syyllä nimittää ateimiuskovaisiksi.
Tietenkin osa ateisteiksi itseään nimittävistä joskus sortuu kiihkoiluun. Monet heistä lienevät varsin nuoria iältään. Mutta kyseessä ehkä ei ole niinkään jonkin upean ateismi-voiman ylistys vaan matalaotsainen "kaikki uskovat on hulluja"-mölinä.
Aivan, meillä on paljon kurjempaa kuin uskovilla kun emme saa kuulua ylistystä harjoittavaan ryhmään. Päänsärkykin lähtee ihan elimistön oman toipumisen takia eikä jonkin jumalan armosta :)
Hyvä, että palvontaa ja hehkutusta ei ole. Fanittamista ja ihailua voi sitten harrastaa ihan muilla elämänalueilla.
Mielenkiintoisia näkökantoja...
Puuttuuko ateistin elämästä jotain oleellista verrattuna uskovaisten elämään?
Tunnetko ateistina, että jokin suuri aukko olisi elämässäsi, kun sinulla ei ole "uskokoa"?
Onko esimerkiksi ateistin Joulu jotenkin puutteellinen, kun ei ole joulukirkkoa eikä voi ylistää Jesseä synttärinään?
Onko ateisti kokonainen ihminen?
>> Puuttuuko ateistin elämästä jotain oleellista verrattuna uskovaisten elämään? >>
Vaikea sanoa kun uskovaisten elämästä ei ole juuri muuta tietoa, kuin mitä näiltä palstoilta lukee, heidän itsensä kertomana.
Osa 'todistuksista' on sitä luokkaa, että eipä totisesti moista ahdasmielisyyttä ja alemmuudentuntoisuuta itselleen tai kenellekkään muullekkaan haluaisi.
On myös joukko positiivisempiä todistuksia uskon autuudesta, osa tulevan elämän osalta, muutamat myös tässä ja nyt. Sellaisia todistuksia kirjoittelevat maltilliset ja tasapainoiset ihmiset, ilmeisesti hyvin samantapaiset kuin useimmat henkilökohtaisesti tuntemani ateistitkin.
Monien uskovien tuntemaa voimakasta yhteenkuuluvuutta uskonveljiensä- ja sisartensa kanssa tietysti voisi kadehtia, ihminen kun on laummaeläin, mutta löytyy kai niitä muitakin vaihtoehtoja samoin ajattelevien seuraa kaipaaville. On kerhoa ja harrastajapiiriä ja kansanliikettä jos vaikka minkämoista.
Luottamuksen oman elämänkatsomuksen realistisuuteen luulisi olevan yhtä tärkeää kaikille, ja siinä suhteessa ateistit tuskin uskovista jälkeenjäävät, vaikka meillä ei saarnamiehiä ja yhteisiä rituaaleja olekkaan uskoamme pöngittämässä.
Entinen kollegani oli kovin uskonnollinen mies ja tosi mukava tyyppi kaikin puolin. Joskus tuumiskelin häntä katsellessani, että kyllä mahtoi olla hieno tunne luottaa täysillä johonkin korkeampaan turvaan maailman murjoessa. Kaverilla oli suuri perhe ja seurakuntatouhut liittyivät kaikkeen elämään.
Hänen vaimonsa oli ollut muutaman kerran vakavasti sairaana, mutta kaikesta oli selvitty rukoilemalla. Paha paikka tuli, kun vaimo sitten sairastui uudelleen ja kuoli - ja jätti äidittömäksi seitsemän lasta, joista nuorin oli ihan vauva ja kaksi muuta vielä vaipoissa. Pian tämän jälkeen mies joutui työttömäksi.
En ole nähnyt kaveria vuosiin ja olenkin miettinyt, millä hän on selittänyt lapsille sen, että jumala vei näiltä äidin. Perheessä on äidin ja vaimon muotoinen tyhjä aukko ja varmasti iso pala on lähtenyt jokaiselta myös jumalaan uskomisesta, ellei sitten usko ole kokonaan poissa.
Minun elämässäni ei ole koskaan ollut uskontoa missään muodossa, joten mitään ei tunnu puuttuvan ja oikein kokonainen olen. On kauheaa ajatella, millainen olo on ihmisellä, joka riemurinnoin täyttää elämänsä (ja lastensa elämän) uskolla ja toiveilla ja joutuu sitten huomaamaan, että kuvittelua ja toiveajattelua se onkin ollut; toinen vaihtoehto on yrittää löytää syntinen ja syypää tapahtumiin itsestään ja lapsistaan. En yhtään ihmettele, miksi uskovainen pitää kynsin hampain kiinni jumalastaan, vaikka hänen järkensä kuinka sanoisi vastaan - kauheaa ajatella, miltä tuntuu, kun huomaa tulleensa petetyksi ja olevansa tuikitavallinen, jumalaton luontokappale.
Ehkä meni vähän asian vierestä, mutta halusin nyt mielipiteeni kertoa.
"Puuttuuko ateistin elämästä jotain oleellista verrattuna uskovaisten elämään? "
Keksin vain raamattupiirit tms. seurakuntaryhmät jotka voivat olla todella nautittavia kokoontumisia, uskonnon piirissähän niitä useimmiten on. Sellaista ei ateistille ole, tai noh, saaahan niihn mennä mutta tuskin se kovin herkkua olisi. Yhteenkuuluvuuden tunne uskonnollisessa mielessä puuttuu. Toisaalta, hyvin sitä luistaa ilmankin :D
"Tunnetko ateistina, että jokin suuri aukko olisi elämässäsi, kun sinulla ei ole "uskokoa"? "
En. Ennemmin olen tyytyväinen siihen etten kulje silmät ummessa jonkun perässä ja toimi niinkuin käsketään, vaan tunnen hellitsevani omaa elämääni ja sen kulkua, siinä määrin kuin ihminen voi.
"Onko esimerkiksi ateistin Joulu jotenkin puutteellinen, kun ei ole joulukirkkoa eikä voi ylistää Jesseä synttärinään? "
Pakanallisesta juhlapyhästä kirkolle pöllitty joulu ei voisi nykyaikana kovin vähempää kristillinen olla. Kirkkoon raahautuminen on vain ikävää... Sen historiallisen Jessen synttärit ei ole muutes joulua kovin lähellä, oliko peräti maaliskuun puolella. Kirkon tekosia taas kun jokin kristillinen juhla piti ympätä siihen Yulen päälle kun ne pirun pakanat eivät lakanneet sitä viettämästä vaikka käskettiin :D Perinteet ovat samoja.
"Onko ateisti kokonainen ihminen?"
Kyllä on. Persoonakohtaisia eroja on niinkuin uskovissakin.
***
"Puuttuuko ateistin elämästä jotain oleellista verrattuna uskovaisten elämään?"
Enpä usko. Samaa iloa ja kärsimystä, kutsumme vain elämän suuria linjoja eri nimillä.
"Tunnetko ateistina, että jokin suuri aukko olisi elämässäsi, kun sinulla ei ole "uskokoa"?"
En. Uskoa ja ihmettelyä vaativia asioita on nini paljon. En tunne tarvetta sulkea niitä yhden uskonnon sateenvarjon alle.
"Onko esimerkiksi ateistin Joulu jotenkin puutteellinen, kun ei ole joulukirkkoa eikä voi ylistää Jesseä synttärinään? "
Heh. Ei.
"Onko ateisti kokonainen ihminen?"
Kehittyvä ja vajavainen, mutta onneen ja empatiaan kykenevä kuten uskovatkin.