Uskonto on hataralla pohjalla!!! Nopeasti ajateltuna oikea arvio. Mutta kaikesta huolimatta uhrataan ajatus jos toinenkin tälle huudahdukselle.
Niin on tiedekin. Tiede ei pysty tarjoamaan vastauksia kiperimpiin kysymyksiin. Ja syykin tähän on jo itsestään selvä. Me asumme täysin eristetyssä maailmassa. Voidaan sanoa, että tässä maailmassa missä elämme, ei pystytä havainnoimaan sellaisena kuin se on, vaan ainoastaan sellaisena kuin koemme sen. Kaikki kokemukset maailmasta koetaan välillisesti viiden aistin kautta, eli et ole suoraan kosketuksissa maailmaan. Eli me emme pysty todistamaan mitään oikeaksi, mikä esiintyy näiden aistien ulkopuolella. Tästä syntyy se, että me emme oikeastaan tiedä miltä maailma näyttää ja mitä siihen oikeasti kuuluu.
Onhan eläimiä ja ihmisiä, joilta puuttuu aisteja.
Sopii miettiä millainen maailmankuva olisi jos ei olisi kuulo- ja näköaistia. Voisi olla aika uskomatonta, jos joku tulisi keromaan näiden aistien tuomista uusista ulottuvuuksista. Kutsuisivatko nämä meitä silloin idiooteiksi ja hurahtaneiksi?
Tiede on mielenkiintoista ja se antaa ihmiselle uusia ajatuksia ja kehittää ymmärrystä luonnosta ja sen toiminnasta. Tieteen sivuuttaminen on kyllä minusta virhe, nimittäin sehän on ainutlaatuinen tilaisuus tutkia tätä luomakuntaa, ja mitä syvemmälle tässä tutkimuksessa päästään, sitä paremmin ymmärtää koko suunnittelun hienouden.
Evoluutio, alkurähjädys ja luomisoppi. Kaikkia pitää tutkia. Mutta sekin on jo selvää, että ihmisjärki ei koskaan pysty selvittämään miten maailman kaikkeus on syntynyt ja miten elämä on syntynyt. Tietys
ti voidaan sanoa maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksestä, eikä tämän välttämättä tarvitse olla väärin. Vaan mikä on alkuräjähdyksen syy? Elämän synty. Sanotaan syntyneen alkumeressä, kun yksinkertaiset molekyylit yht'äkkiä yhdistyivät aminohapoiksi ja niistä tuli bakteereja. Miten voi elottomasta aineesta ilman mikäänlaista älykkyyttä muodostua älykäs, itsenäinen, kehittyvä ja lopulta yksilö, millä on ominaisuuksia fysiikan ulkopuoleta, metafyysisiä ajatuksia.
Nyt saatan poiketa alueelle jossa ei ehkä asiantutemus riitä. Tästäkin huolimatta, elämähän sotii termodynamiikan lakeja vastaan. Kaikki energia pyrkii alhaisimpaan potentiaaliin ja lisäämään henkilökohtaista entropiaansa. Sehän myönnettäköön, että aurinko syöttään maapallolle energiaa ja täten hetkellisesti jarruttaa entropian lisääntymistä. Mutta mitään järkevää syytä se ei anna elämälle, joka pyrkii lisääntymään ja järjestäytymään. Elämä on universumin materiaalien systemaattista ja älyllistä järjestäytymistä.
Tieteen ongelma on se ettei se pysty löytämään mistään absoluuttista pistettä. Missään tieteen haarassa ei ole koskaa saavutettu absoluuttista pistettä. Myös kaikissa kokeissa on omat epävarmuustekijänsä. Niinkin yksinkertainen asia paljastaa tämän, kuin äärettömyys jokaisen kokonaisluvun välissä. Kun on ääretön suuruus on myös ääretön pienuus. Sama on tieteiden kanssa, jokaisessa on oma äärettömyytensä. Tieteessä viehättää juuri se, että se pystyy antamaan kouriintuntuvaa tietoa ja vielä korkealla tarkkuudella. Voitaisiko siis sanoa tieteen olevan uskonhaara, millä on jaettavana enemmän todisteita.
Tiede ei siis pysty antamaan mitään absoluuttista, vaan vähän paremmin perusteltua tietoa. Tiede on uskontoa todisteiden valossa.
Niin on tiedekin. Tiede ei pysty tarjoamaan vastauksia kiperimpiin kysymyksiin. Ja syykin tähän on jo itsestään selvä. Me asumme täysin eristetyssä maailmassa. Voidaan sanoa, että tässä maailmassa missä elämme, ei pystytä havainnoimaan sellaisena kuin se on, vaan ainoastaan sellaisena kuin koemme sen. Kaikki kokemukset maailmasta koetaan välillisesti viiden aistin kautta, eli et ole suoraan kosketuksissa maailmaan. Eli me emme pysty todistamaan mitään oikeaksi, mikä esiintyy näiden aistien ulkopuolella. Tästä syntyy se, että me emme oikeastaan tiedä miltä maailma näyttää ja mitä siihen oikeasti kuuluu.
Onhan eläimiä ja ihmisiä, joilta puuttuu aisteja.
Sopii miettiä millainen maailmankuva olisi jos ei olisi kuulo- ja näköaistia. Voisi olla aika uskomatonta, jos joku tulisi keromaan näiden aistien tuomista uusista ulottuvuuksista. Kutsuisivatko nämä meitä silloin idiooteiksi ja hurahtaneiksi?
Tiede on mielenkiintoista ja se antaa ihmiselle uusia ajatuksia ja kehittää ymmärrystä luonnosta ja sen toiminnasta. Tieteen sivuuttaminen on kyllä minusta virhe, nimittäin sehän on ainutlaatuinen tilaisuus tutkia tätä luomakuntaa, ja mitä syvemmälle tässä tutkimuksessa päästään, sitä paremmin ymmärtää koko suunnittelun hienouden.
Evoluutio, alkurähjädys ja luomisoppi. Kaikkia pitää tutkia. Mutta sekin on jo selvää, että ihmisjärki ei koskaan pysty selvittämään miten maailman kaikkeus on syntynyt ja miten elämä on syntynyt. Tietys
ti voidaan sanoa maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksestä, eikä tämän välttämättä tarvitse olla väärin. Vaan mikä on alkuräjähdyksen syy? Elämän synty. Sanotaan syntyneen alkumeressä, kun yksinkertaiset molekyylit yht'äkkiä yhdistyivät aminohapoiksi ja niistä tuli bakteereja. Miten voi elottomasta aineesta ilman mikäänlaista älykkyyttä muodostua älykäs, itsenäinen, kehittyvä ja lopulta yksilö, millä on ominaisuuksia fysiikan ulkopuoleta, metafyysisiä ajatuksia.
Nyt saatan poiketa alueelle jossa ei ehkä asiantutemus riitä. Tästäkin huolimatta, elämähän sotii termodynamiikan lakeja vastaan. Kaikki energia pyrkii alhaisimpaan potentiaaliin ja lisäämään henkilökohtaista entropiaansa. Sehän myönnettäköön, että aurinko syöttään maapallolle energiaa ja täten hetkellisesti jarruttaa entropian lisääntymistä. Mutta mitään järkevää syytä se ei anna elämälle, joka pyrkii lisääntymään ja järjestäytymään. Elämä on universumin materiaalien systemaattista ja älyllistä järjestäytymistä.
Tieteen ongelma on se ettei se pysty löytämään mistään absoluuttista pistettä. Missään tieteen haarassa ei ole koskaa saavutettu absoluuttista pistettä. Myös kaikissa kokeissa on omat epävarmuustekijänsä. Niinkin yksinkertainen asia paljastaa tämän, kuin äärettömyys jokaisen kokonaisluvun välissä. Kun on ääretön suuruus on myös ääretön pienuus. Sama on tieteiden kanssa, jokaisessa on oma äärettömyytensä. Tieteessä viehättää juuri se, että se pystyy antamaan kouriintuntuvaa tietoa ja vielä korkealla tarkkuudella. Voitaisiko siis sanoa tieteen olevan uskonhaara, millä on jaettavana enemmän todisteita.
Tiede ei siis pysty antamaan mitään absoluuttista, vaan vähän paremmin perusteltua tietoa. Tiede on uskontoa todisteiden valossa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
luonut kaiken olevaisen? VAIN MIELIPUOLI!
Luuk. 22:36 "Niin hän (Jeesus) sanoi heille: ... Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Luuk. 12:49-51 "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!... Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta."
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut."
Matt. 12:26 "Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."
Teki jo mieleni yhdessä aiemmassa viestissä kommentoida tuota mutta teen sen nyt. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, tuo termodynamiikan toinen laki toimii eri tasolla kuin biologia. Kun on kyse toimivasta organismista, ei voida puhua samana päivänäkään tuon lain paikkansapitävyydestä tai -pitämättömyydestä, koska testikenttä on täysin eri kuin mihin ympäristöön tuo laki sinällään kuuluu.
Ja sitäpaitsi, tuo laki toteutuu organismissakin -aivan oikein -vanhenemisen kautta! Kaikki solut lopulta kuitenkin hajoavat täysin tuon lain mukaisesti, ja organismi itsessäänkin oikeastaan, lopulta.
***
Ja mitä biologia on??? Elävien kohteiden tarkkailemista ja tutkimista. Biologia=elämä Juurihan tuossa itse totesit, että kaikki muut tottelevat termodynamiikka paitsi biologia.
Se on totta että ihminen kuolee ja tällöin vapauttaa omaa potentiaalienergiaansa luontoon, lisäen entropiaa. Mutta lajina jatkaa kasvuaan ja kohottaa ikäänsä kokoajan. Ihminenhän on paljon muutankin kuin osiensasa summa. Tavoitteena saavuttaa ikuinen kuolemattomuus. Tämän tavoitteen hohtaessa silmissään ihminen kurkoittaa oman olemassaolon ulkopuolelle ja rakentaa koineita ja näin pyrkii niiden avulla lisääntymään ja saavuttamaan päämääräänsä ikuisena olentona. Se, että elämä lisääntyy, eikä pysy tasapainossa ympäristönsä kanssa ja purkautuu uusille asuinalueille, niin kuin nyt esimerkiksi avaruusmatkat. En tarkoita, etteikö universumin entropia kasvaisi, vaan sitä, että elämä pyrkii vähentämään sen järjestelmän entropiiaa, missä se kulloinkin asustelee. Tämähän on järjetöntä jos ajattelee, että järjestelmän ulkopuolella entropia väistämättömästi kasvaa.
hieman:
"Juurihan tuossa itse totesit, että kaikki muut tottelevat termodynamiikka paitsi biologia. "
Totesin että tuo nimenomainen laki toimii sinällään omassa viitekehyksessään, mutta biologian kannalle usutettuna on vain yksi muuttuja monen joukossa. Siis se toimii solutasolla, mutta itseään toteuttavissa/kasvattavissa järjestelmissä ei suoraan.
En minä kertakaikkiaan osaa sitä artikuloida. Koulun penkille... olen kyllä menossakin :D älkää huoliko.
"elämä pyrkii vähentämään sen järjestelmän entropiiaa, missä se kulloinkin asustelee. Tämähän on järjetöntä jos ajattelee, että järjestelmän ulkopuolella entropia väistämättömästi kasvaa."
Siinä ilmaisit sen itse hyvin. Mutta miksi se on järjetöntä? Tiedätkö jotain mitä minä en tiedä?
***
Vastausta en tiedä, mutta eikö se sinustakin noin mekaanisen maailmankatsomuksenkin näkökulmasta kuulosta kiehtovalta ajattelun ja tutkimisen kohteelta. Mikää muu minusta ei vastaa tähän kysymykseen, paitsi se että elämällä on tarkoitus ja täten sillä on oltava älykäs suunnittelija.
suunnittelijasta en ole samaa mieltä.
Tähän entropian ja elämän ristiriitaan auttaa hyvin yksi pikku ajatus: entropian lain soveltaminen biologiaan on kuin koettaisi selittää painovoimalakia psykologiaan. Niinkuin termodynamiikan lait pätevät omassa viitekehyksessään mutta niiden soveltaminen biologiaan on "järjetöntä", pätevät fysiikan lait maailmassa mutta toisessa tieteenalassa (psykologia) ne ovat voimassa vain välillisesti.
Tieteenaloja on monta ja toki kaikki liittyvät ytheen mutta jargonin suhteen niillä on jokaisella omansa, ja sama termi voi tarkoittaa jotain aivan muuta rinnakkaisen tieteen alalla.
***
Miksi sen soveltaminen on järjetöntä? Haluan jonkunlaisen perustelun. Täytyy kyllä myöntää, ettei termodynamiikka ole vahvimpia puoliani. Mutta jos saatat hyvät todisteet päivänvaloon niin myönnän, että asiaa ei voi käsitellä termodynaamisesti.
Pyrin ajattelemaan asiaa kokonaisina järjestelminä ja elämähän on yksi järjestelmä muiden joukossa, ja se on ainoa joka pyrkii vähentämään entropiaa.
Vai, että painovoimalakia psykologiaan. Se mitä Freudia olen lukenut niin... jaa voihan se olla, että painovoima on vain mielikuvitusta ja meillä on siihen joku piilotajuinen oidipuskompleksi. No ei ehkä aikuisten oikeasti...
Mutta jos voit vastata tuohon termodynamiikan kysymykseen.
että fysiikan lakien soveltaminen psykologiassa -vertaus sen olisi selventänyt? Kyse kun on vähän samasta ilmiöstä termodynamiikan lakien soveltamisessa biologiaan. Eli ei mahdollista. Tai no aasinsiltojahan voi rakentaa, eletäänhän tässä maailamssa jota nämä lait hallitsevat, toki. Sen kautta ne vaikuttavat.
Osaanko minä nyt selittää tätä asiaa alkuunkaan oikein?
"Pyrin ajattelemaan asiaa kokonaisina järjestelminä ja elämähän on yksi järjestelmä muiden joukossa, "
Niin minäkin, kokonaisesta järjestelmästä ouhuminen on mielekkäämpää kuin erillisistä osista järjestelmää. Kellokin kulkee vain kun kaikki rattaat ovat paikallaan ja viisarit myös, jos yksikin osa puuttuu ei toimintaa ole. On vain vähän sama kuin jos jokaiselle rattaalle olisi numero, ja koska ne ovat eri kokoisia, niihin pätisivät eri lait (vaikka pyörimisnopeus tai mikä vain). Yhden rattaan toimintaohjeita ei voi soveltaa toiseen rattaaseen suoraan, mutta toki ne molemmat vaikuttavat mekanismissa.
Oliko tuo yhtään parempi?
***
Termodynamiikan pääsäännöt. Toimivat suljetussa systeemissä, mutta niinhän jokainen järjestelmä on.
1. Lämpöenergiaa/Energiaa ei voida luoda tyhjästä, eikä sitä voida hävittää.
2. Lämpöenergia/Energia ei koskaa siirry alemmasta potentiaalista suurempaan, tämä siis lisää entropiaa.
3. Lämpötilan absoluuttista nollapistettä ei voida saavuttaa.
"Kellokin kulkee vain kun kaikki rattaat ovat paikallaan ja viisarit myös, jos yksikin osa puuttuu ei toimintaa ole. On vain vähän sama kuin jos jokaiselle rattaalle olisi numero, ja koska ne ovat eri kokoisia, niihin pätisivät eri lait (vaikka pyörimisnopeus tai mikä vain). Yhden rattaan toimintaohjeita ei voi soveltaa toiseen rattaaseen suoraan, mutta toki ne molemmat vaikuttavat mekanismissa."
Kyllä osat ovat oma asiansa verrattuna kokonaisuuteen. Kellokin on kokonaisuudessaan oma järjestelmä, mihin syötetään ulkopuolelta energiaa entropian vähentämiseksi, ja täten lisäämällä ajan mittauksen tarkkuutta. Ihmiset ovat elämän koneiston osia ja en usko tietävätkö ihmisetkään, - niin kuin eivät kellon rattaatkaan tiedä mittaavansa aikaa - miksi elävät, lisääntyvät, keksivät ja lisäävät tietoisuuttaan ympäritöstään. Ihmisen elämä on kuin kellokoneiston hienoviritystä, paitsi että se pyrkii älyllisesti siihen itsestään ja "vapaasta tahdostaan". Huomaatko pakon sanelemina valmistaudumme jotain päämäärää vastaan, vaikka emme tiedä mikä se on ja se ei edes tule meidän elinaikanammekaan. Elämme jotain varten. Joku saattaa ottaa sen sellaisenaan ja toinen taas pysähtyy miettimään syitä.
Termodynamiikan säännöt. Mie tiiän. Toimivat suljetussa systeemissä. Mie tiiän.
Kysymys siis on, miksi oi miksi nuo lait toimisivat elämän suhteen? Se voi olla yksi teoria, juu, mutta sellaisenaan vähän kaukaa haettu. Vähän niinkuin mikrokosmoksessa yrittäisi väenväkisin nähdä makrokosmoksen vaikka sitä ei olisikaan. Yhden koneistonosan laki ei sellaisenaan päde toiseen osaan eikä kokonaisuuteen. Näitä osia ovat esimerkiksi fysiikan osa-alueet, joissa niissäkään samat lait eivät päde osa-alueesta toiseen. Atomitutkimus ja mekaniikka. Ne eivät vain korreloi. Atomien sisällä toimivat lainalaisuudet eivät ole käännettävissä koneen toimintaan vaikka kuinka yrittäisi.
***
AAH!! Tuo ihmiskunnan viimeinen koetinkivi, näillänäkymin. Mikro- ja makromaaliman yhdistäminen. Tiedeyhteisön graali. Se on kyllä totta, että kvanttimekaniikka kaikessa sekavuudessaan ja ennustamattomuudessaan vaikeuttaa sen liittämistä kosmiseen suuruuteen. Kvarkit nuo pikku temmeltäjät. Mutta tutustuessamme mikromaailman pieniin ihmeisiin esim. havaitsijan vaikutuksesta koetulokseen. Elektronien spinistä kietoratojen alimman mahdollisen radan ongelmaan. Noihin suuren suuriin galakseihin, joiden massat eivät vastaa näkyvää osaa. Henkilökohtaisiin suosikkeihini mentäessä neutronitähdet(pulsarit) ja mustataukot.
Kaikista hienoista teorioistani huolimatta homma kertakaikkiaan kosahtaa, osaltani. Ja tämän tappion (mikro- ja makromaailman erojen selvittämättömyyden)
takia luovun yksittäisellä tasolla väittelystä. Mutta vedoten silti kokonaisten järjestelmien toimivuuden puolesta.
Mutta jos/kun mikro- ja markomaailma yhdistetään oletko valmis luopumaan siitä, mitä se tuo tullessaan? Myöntämään sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Näin filosofisesti ajateltuna onhan se jo mahdollista. Tavallaan psykologia vaikuttaa. Hengellisellä energialla on voima materian yli. Ajatus panee elottomaan aineeseen vapaan muuttujan. Jos eläisimme Newtonin fysikaalista aikaa jolloin maailmankatsomus tieteen näkökulmasta oli puhtaasti mekaaninen, sallimatta minkään suhteellisen käsitteen vaikuttaa asiaan. Tuon käsityksen mukaan, jos kaikkien kappaleiden liike tunnettaisiin voitasiin ennustaa tulevaisuus täydellisesti. Mutta eihän siihen kukaan uskonut edes silloin. Mutta nyt jos tulisi tämä kaiken kattava teoria(supersäieteoria?) ja yhdistäisi kaiken ja korjaisi kvanttimekaniikan todennäiköisyyksien arvioimisen tarkaksi yksittäiseksi laskelmaksi. Olisitko valmis luopumaan vapaasta tahdosta? Vai USKOISITKO tästä huolimatta yksilön vapauteen?
tätä hölinää jaksaisi pidempäänkin :D ihanaa ajatella lennokkaasti!
"Noihin suuren suuriin galakseihin, joiden massat eivät vastaa näkyvää osaa."
Henkilökohtaisia suosikkeja. Olen yrittänyt myös sitä supersäieteoriaa vääntää käsityskykyni ympäri, isomman kuvan saan aina kuntoon mutta yksityiskohtia en osaa sovittaa oikeiden termien puuttuessa siihen kuvaan. Insinööriystävän vanha fysiikankirja käteen ja kahvia naamaan, omituisia ajanvietteitä?
"(mikro- ja makromaailman erojen selvittämättömyyden) "
Nimenomaan. Ei ylitsepääsemättömyyden, vaan selvittämättömyyden. Aina toistaiseksi...
Minä tykkään siitä vanhasta kunnon hermeettisestä ajattelusta, kaikki liittyy yhteen ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se tuntuu jotenkin itsestäänselvältä ja kauniilta.
Vaikka akiken tulevaisuus pystyttäisiin laskemaan, olisi silti ihmisen tahto se vapaa muuttuja, näin uskon. Äärettömästi _mahdollisuuksia_ pystyttäisiin laskemaan, ja jopa, todennäköisyyksien valossa... kuka tietää? Mutta ne olisivat aina vain mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä ennenkuin ihmisen tahto tekisi niistä totta.
***
"Vaikka kaiken tulevaisuus pystyttäisiin laskemaan, olisi silti ihmisen tahto se vapaa muuttuja, näin uskon. Äärettömästi _mahdollisuuksia_ pystyttäisiin laskemaan, ja jopa, todennäköisyyksien valossa... kuka tietää? Mutta ne olisivat aina vain mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä ennenkuin ihmisen tahto tekisi niistä totta."
Aivan, puhut kööpenhaminalaisesta tulkinnasta kvanttimekaniikassa. Mutta sehän tulkinta on täysin epätieteellinen. Tulkinta on puhtaasti metafyysinen. Mutta olisiko tässä filosofiassa todellisuus synteettinen vai analyyttinen????? Koska se tarkkoitaisi, että maailmaan syntyessä olemme apriorisessa tilanteessa, eli koko maaiman havainnointi perustuisi synnynnäiseen tapaan nähdä maailman. Tai siis olemmehan me apriorisessa tilassa. Tietenkin.
Toinen asia on juuri se, että supersäieteoria pyrkii juuri eroon näistä epävarmuustekijöistä ja haluaa laskennalleen yhden tuloksen, todellisen arvon, mikä on kiistaton. Ja niin kuin tuossa sanoit, että siitäkin huolimatta uskoisit vapaaseen tahtoon. Jos tiedemaailma pystyisi ennustamaan tulevaisuuden kiistattomasti, ja sinä väittäisit pystyvän tekemään toisin, koska USKOT vapaaseen tahtoon, eikö se silloin syöksisi sinut johonkin hulluun sekopäiden uskonlahkoon, millä sinua luokiteltaisiin ja älyäsi aliarvioitaisiin, näkemyksesi takia?
Eläkä huoli! Et oo varmaan ainoa joka ei ymmärrä supersäieteoriaa. Itse asiassa tämän uuden M-teorian kehittäjä Edward Whitten hädin tuskin ymmärtää sitä itsekkään. Taitaa olla juuri ja juuri.
Kööpenhaminalaisesta? Kappas kehveliä. En ole moisesta kuullutkaan, asuinkin hetken aikaa siellä :D
Tuppaa menemään minulla fysiikan ja metafysiikan raja hiukan hämäräksi toisinaan, sen huomaa. Mutta kun ei ole velvoitetta alla ja kukaan ei maksa ajattelusta, voi aivoillaan tehdä mitä lystää.
"Toinen asia on juuri se, että supersäieteoria pyrkii juuri eroon näistä epävarmuustekijöistä ja haluaa laskennalleen yhden tuloksen, todellisen arvon, mikä on kiistaton. "
Iik. Ja todella, syt tästä katsoen luulen että kapinoisin todellisuutta vastaan ja uskoisin vapaaseen tahtoon vaikka se minulle todistettaisiin olemattomaksi! Alan ymmärtää uskista aina vain paremmin.
"eikö se silloin syöksisi sinut johonkin hulluun sekopäiden uskonlahkoon, millä sinua luokiteltaisiin ja älyäsi aliarvioitaisiin, näkemyksesi takia? "
Tiedätkö sen ahaa-elämys -tunteen joka alkaa naurattaa palleasta käsin? Valloillaan juuri nyt.
Että minä kuulostan joskus tyhmältä. Mutta rakastan jutella ihmisten kanssa jotka tietävät mistä puhuvat, ja olla se oppiva osapuoli jonka on silti sallittu esittää ajatuksia niitä väheksymättä. Kiitoksia päivän parhaasta keskustelusta.
Supersäieteoriaan sen fysiikankirjan ja (litran) kahvitonkan kanssa aion taas illalla paneutua. Otan sen haasteena, minä sen vielä joskus ymmärrän ja täydellisesti! Mmm...
***
Löysin nämä sivut pari päivää sitten ja täytyy sanoa, että tällaiset keskustelut ovat harvassa.
Puolelta toisille huudetaan aivan älyttömästi. Se on puhtaasti jokaisen oma asia, mihin uskoo. Mutta on siitä pystyttävä keskustelemaan rakentavastikkin, jos sellainen tilanne tulee. Vaikka ei tietäisi fysiikasta mitään voi silti ottaa kantaa muilta alueilta. Voitolla ei väliä koska kumpikin tietää olevansa oikeassa. Keskustelu ja inhvormaation välitys on tärkeää, lähdetään mistä asemista tahansa.
Jos uskoo tai ei usko. Ei sitä tarvitse perustella. Mutta pidän kaikista teorioista ja kommervinkkeleistä siinä ohella. Salainen paheeni!! Tiede on jees, muttei kaikki.
Hyvät jatkot!! Toivottavasti tavataan jossain hyvässä ja kutkuttavassa keskustelussa!!
Mutta niinkuin totesitkin, harvemmassa niitä on. Yhden käsen sormilla voidaan laskea per kuukausi... (jep, tämä palsta on Minun paheeni, no, yksi monista:D)
"Voitolla ei väliä koska kumpikin tietää olevansa oikeassa. "
Hyvä summaus. Täällä "tiedetään" paljon. Onneksi joskus oma kanta osoittautuu vääräksi aj sitä pystyy korjaamaankin. Minulla ovat ne sosiaaliset kontaktit irl vähän vähissä, on hyvin vapauttavaa louskuttaa leukojaan joskus asiasta ja joskus asian vierestä, täällä ihan oikeiden ihmisten kanssa.
Olenkin useaampaan kertaan todennut että uskovalla se ainoa todiste on oma henkkoht uskon kokemus, mutta sitä ei voi todisteena väheksyä ollenkaan. Kiistattomia todisteita ei ole vielä näkynyt mihinkään suuntaan, muutenhan näitä kiistoja ei olisikaan?
mietin tätä sinun alotitamaasi keskustelua iltasella, voisiko olla niin että se laki pätisi biologiassakin jonkin tietyn osa-alueen osalta? Jos oletetaan että tieteenalojen rajat on vedetty edes osapuilleen oikein ja tasavertaisesti (siis ero fysiikkaan, psykologiaan, biologiaan), jos samat lait pätisivät aina korreloivissa osa-alueissa, muttei kokonaisvaltaisesti? Siinä olisi mikro/makro taas pelissä...
Jos siis rinnakkaisia järjestelmiä olisivat esimerkiksi fysiikka/biologia ja niiden alajaot termodynamiikka/lisääntyminen? Rupesin tässä kehittämään ensin ajatusta mutta se näytti kirjoitettuna niin idiootilta että oli lopetettava. Aih.
Tervetuloa mutapainiin, pidä pää pinnalla äläkä sorru henkilökohtaisuuksiin kiivaassakaan keskustelussa niin niitä hedelmällisiä höpinöitä varmemmin löytää!
***
Hyvänen aika sentään!! Älä luovuta sen takia, että se kuulostaa hölmöltä. Ei olisi suhteellisuusteoriaa jos hassuuden perusteella hylättäisiin teorioita.
*ihminen ei pysty määrittelemään absoluuttista*
Onko sillä itse asiassa mitään väliäkään? Mennään niillä mitä meidän aistimme mahdollistaa. Spekulaatiot voidaa jättää jumalalle...
onhan sillä väliä. Niin kauan kun ei ole absoluuttista on vain uskomuksia. Ja johonkin uskominen ei tarkoita että asia ei olisi tosi. Toisisa uskomuksissa on vain vähän enemmän todisteita. Niihin on täten helpompi uskoa.
eli mitä väliä sillä on että on vain uskomuksia?
Kuten sanoit, toisia uskomuksia todetaan vaan ihmisen kehittämillä teorioilla, kuten mm. empiiriset toteamukset jne..ihmisen aistien ja ajattelukyvyn tuomia teorioita...sou??
Toisinsanoen...tervetuloa harhaan ;)
Taas toisaalta voidaan ajatella, että elämme absoluuttisessa totuudessa suhteessa aisteihimme ja ajattelukykyymme. Kumpi tuntuu mielekkäämmältä...
"Taas toisaalta voidaan ajatella, että elämme absoluuttisessa totuudessa suhteessa aisteihimme ja ajattelukykyymme. Kumpi tuntuu mielekkäämmältä... "
Hyvin sanottu. Totuus on nenän edessä mutta näkymättämissä, kun kukaan ei voi sitä nähdä.
Tässä on kyse kahdesta asiasta analyysistä ja synteesistä.
analyysi:
Tarkastellaan tätä maailmaa(tiede) ja huomioidaan sen toimivuutta yleisesti ja määritellään sen toiminta. Seuraavaksi tulee sen hyväksyntä, mutta siihen ei pystytä liittämään mitään havaintojen ulkopuolelta.
Synteesi:
Sama juttu kuin analyysissa. Huomioidaan maailma selvitetään toimintaa ja hyväksytään se. Mutta synteesiin kuuluu se, että otetaan tämä maailma ilmiönä, joka johtuu jostain sellaisesta, mitä me emme voi havainnoida. Eli synteesiin kuuluu aistien maailma ja ihmisen henkinen kysy liittää siihen toinen ominaisuus synteesin avulla. Synteesi pyrkii vastaamaan tämän maailman ilmiöön laajentamalla sen käsitettä aistien ulkopuolelle. Tämä on luonnollista.
Mulla on ollu periaatteena se että totuudesta en puhu niin kauan kun mun koira haistaa paskan pidemmältä ku minä ;)
Ikävää ettet pystynyt keskustelemaan aiheesta sen tarkemmin. Jos ei pysty niin ei kannata perusteettomasti viljellä päätelmiäkään ja totuuksia. Eli myönnämmekö ettemme päässeet puusta pidemmälle ja kuilu tieteen ja uskonnon välillä ei kaventunut senttiäkään. Siinä olet oikeassa, että kukaan ihminen ei pysty tästä rakentavasti ja puolueettomasti keskustelemaan.
"Eli myönnämmekö ettemme päässeet puusta pidemmälle ja kuilu tieteen ja uskonnon välillä ei kaventunut senttiäkään."
Ei mulla ainakaan kuilu uskonnon ja tieteen välillä kaventunut yhtään :) Uskonnot perustuvat "absoluuttisiin" käsitteisiin...ja elämämme on suhteellista, jota tiede pyrkii meille selvittämään..
Mutta mielestäni ei muuta olekkaan kuin uskomuksia..jos joku haluaa sen tulkita lähestymiseksi, niin siitä vaan. Silloin ei varmaankaan ymmärrä mitä suhteellisuus tarkoittaa.
Kuten sanoin...jätän spekulaatiot niille, jotka niihin osaavat vastata..jumalille..
hyvää jatkoa...
Ihmisjärki vielä jonain päivänä ratkaisee kaiken teorian ja varmasti tulee tekemään elämää. Elämää voi nytkin syntyä kokoajan valtamerten mustissa savuttajissa, mutta se häviää heti lähes 4 miljardia vuotta vanhalla elämälle.
Elottomasta aineksesta muodostuu helposti orgaanista ainetta, elämää sitten siitä vähän vaikeamman kautta, mutta varmasti oikeissa olosuhteissa ja riittävän ajan kuluttua. Ja älykkyys ei kehity heti vaan asteittain, kun elämä on vaan alkanut jossain välissä rullaamaan 3,5-3,8 miljardia vuotta sitten. Emme vaan juuri nyt tiedä miten. Osasivatko ihmiset kuvitella Internettiä 100 vuotta sitten? Varmasti sadan vuoden päästä nauretaan kuten jo nytkin nauretaan luomisoppisille.
Taisi käydä niin ettet ymmärtänyt koko tekstiä. Tässä keskustelussa ei loisteta millään maanantai-illan prisman tiedoilla. Kyllähän tiede saa asiat näyttämään yksinkertaisilta ja todistettavilta. Kokeile ottaa asioista ensin itse selvää ja sen jälkeen voit huomata, että asiat ovat aika hataralla pohjalla.
Ihmisen järjen kasvu on totta, mutta jos on, joka paikassa äärettömyys ja tilavuus on ääretön, niin eikö silloin ihmisen järjen kasvu voi jatkua äärettömiin, koska tiedon määrä on ääretön, saavuttamatta koskaan absoluuttista tietoa.
Ei internet ole lisännyt ymmärrystä maaimankaikkeudesta. Ei ihminen voi koskaan ratkaista kaiken teoriaa. Älykkyys, ymmärrys, mielikuvituksen puute ja henkinen taso ei riitä. Vaikka tällaisia ominaisuuksia tulisikin lisää se ei siltikään riitä, niin kauan kun on joku sinunlainen henkilö sanomassa, että "se on mahdotonta" tämä tuhoaa ihmisen luovuuden ja rajoittaa ymmärrystä asioista. Niin kauan kun joku mielletään mahdottomaksi, se on mahdotonta.
voin sanoa ettei ainakaan jumalanvoimasta :D
Huudat tyhjiä sanoja vain. Puolustat kantaasi vaikka et usko tosiasioita, etkä piittaa niistä.
Rakentava kannanotto olisi ollut paljon parempi.