Jumalan TÖRKEÄ kiristys!

Argumentum ad baculum (lat. "argumentti kepillä")

Sinun olisi parempi uskoa Jumalaan. Jos et usko, Jumala rankaisee sinua ja joudut helvettiin.

Kyseessä on klassinen esimerkki monoteistien käyttämästä argumentaatiovirheestä, jossa argumentointi perustuu tunteisiin, tässä tapauksessa pelkoon, ja argumenttina käytetään väkivaltaa tai sen uhkaa. Tällaisen rangaistuksen uhan edessä miljoonat juutalaiset, kristityt ja muslimit elävät uskossaan. Tuomioistuinten edessä tällaisessa pelotteessa tehdyt sopimukset eivät ole moraalisesti, eikä juridisesti päteviä.

Suomen rikoslain 31 luku
4 § (24.8.1990/769) Törkeä kiristys. Jos kiristyksessä

1.   uhataan vakavanlaatuisella rikoksella, joka vaarantaisi toisen hengen tai terveyden tai aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa toisen omaisuudelle,
2.   rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa,
3.   taloudellinen etu, josta toinen pakotetaan luopumaan, on erittäin arvokas tai
4.   aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa taloudellista vahinkoa
ja kiristys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiristyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Samaa lopputulosta teistisissä piireissä voidaan tavoitella kääntämällä väite positiiviseen palkitsevaan muotoon.

Jos otat vastaan uskon Jumalaan, Jumala palkitsee sinut ja pääset paratiisiin.

Tämä lause on paradoksaalinen erityisesti monoteistisissä uskonnoissa, joissa tärkeimpiä väittämiä on jumalan kaikkivoipuus ja ehdoton tuomiovalta yli kuolevaisten olentojen. Lupauksillaan uskonnolliset johtajat ryhtyvät sellaisiin toimiin, joihin heillä ei ole oikeutta ja lievimmillänsä kyseessä on luottamusaseman väärinkäyttö.
Tällaisia tapauksia käsittelee Suomen rikoslain 36 luku petoksesta ja muusta epärehellisyydestä.

Yhtenä yleisimmistä jumaltodistusten argumentoinnissa käytettäviä puolustuksia on iankaikkisen elämän palkkio. Tämän todistuksen lähtökohdat eivät edes pyri selittämään jumalan olemassaoloa. Sen sijaan pyritään selittämään, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Ajatuskulun esitti 1600-luvulla ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal. Pelurin todistuksella tunnettu näkemys sanoo, että jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä.
   
Tämäkään todistus ei ole uskontoeettisesti tai edes moraalisesti tosi. Uskovaiset puhuvat hartaasta uskonnollisuudesta tai aidosta uskosta. Kun asiaa tarkastelee jumalan näkökannalta uskovat ihmiset valheellisesti motiiveinansa itsekäs palkkio. Tällöin voidaan loogisesti asettaa pelurin todistus esitetyssä muodossa suureksi riskiksi iankaikkiselle elämälle.

Ateismin riskit pelurin todistuksella

Maailmassa on tuhansia jumalia, eikä yhtäkään niistä voida päättää oikeaksi ja muita vääräksi. Tämän faktan seurauksena pelurin todistus kääntyy päälaelleen. Monoteistit esittävät jumalan vihaavan vääräuskoisia. Tällöin jumalalla olisi palkinto ainoastaan oikeauskoisille, sekä ateisteille ja agnostikoille. Tämä johtaa siihen, että tuhansien jumalien joukossa pelurin on kannattavampaa olla uskomatta.