Vihaan itteni saamattomuutta, epävarmuutta ja toisinaista flegmaattisuutta. en sano mitä ajattelen vaan olen ns. hienovarainen ja "annan muiden puhua" kun en halua "häiritä toisia". Ikään kuin "päivän säästä" puhuminen olisi kiellettyä. Vihaan olla hiljaa ja etten ole mukana keskusteluissa. Vihaan sulkeutuneisuutta ittessäni. silloin on aina niin tylsää, saatana!
Vihaan itteeni toisinaan suunnattomasti!
zip
2248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vihaan nimenomaan tylsyyttä, sitä että ei ole hauskaa, ei voi leikkiä kenenkään kanssa, leikkikavereita ei ole riittävästi ja ei saa tarpeeksi huomiota. sit en pidä siitäkään et joskus luulen itestäni ns. liikoja, varmaan peittääkseni sen tosiasian etten antanut itestäni vielä paljoakaan tai sitten ei vaan tykätä muuten vaan. mutta se pistää inhoon ittee kun hylkii nekin jotka voisi olla leikkikavereita ja sitten ei okkaan enää ketään. haluan hallita asioita ja ihmisiä joskus. sit ku yritän olla vähemmän hallitseva niin en sano mitään ja sit ei mulla olekaan mitään. näin se homma toimii...paskaakos sitä hienotunteinen on.
erilaisia. Minä taas inhoan omaa hölöttämistäni välillä, en aina.