kansa on ajettu ja edelleen ajetaan suurelta osin vasten tahtoaan kaupunkien "slummeihin". Siellähän sitä on helpompi laumaa kontroloida paimentaa ja ennenkaikkea lypsää. Kaikki puolueet haluavat maksimoida äänisaaliinsa ja siihen kaupungit ovat helpompi saalistuskohde.
suurin osa suomalaisista haluaisi asua maaseudulla jos se työn ja elinkeinon kannalta olisi mahdollista. maaseudun pikkukunnat kohtuullisine palveluineen, jos vain olisi niitä työpaikkoja tarjoaisivat mittaamattomat määrät mahdollisuuksia. mutta milläpä keinottelijat rikastuisivat jos vaalikarjalla säilyisi jonkinkaanlainen itsemääräämisoikeus.
suurin osa suomalaisista haluaisi asua maaseudulla jos se työn ja elinkeinon kannalta olisi mahdollista. maaseudun pikkukunnat kohtuullisine palveluineen, jos vain olisi niitä työpaikkoja tarjoaisivat mittaamattomat määrät mahdollisuuksia. mutta milläpä keinottelijat rikastuisivat jos vaalikarjalla säilyisi jonkinkaanlainen itsemääräämisoikeus.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt olisi esim. Saarakkalan tai jonkun muun aidon vaikuttajan aika hypätä puikkoihin ja jatkaa keskustelua tästä - jos vaikuttaja aikoo olla. (Tähtimerkit taivaalla eivät osoita sitä että uusi Vennamo olisi syntymässä).
On harvinaisen lyhytnäköistä johtopäättelyä jättää ottamatta kantaa maaseudun hyvinvointiin - se näemmä kumuloituu kaupunkeihin lähes välittömästi, muutaman vuoden viiveellä ja sitäkin rajummin. Siksi minä Helsinkiläisenä haluan panostaa koko suomen asioihin, kukaa muu sanoo hep?
POUTIAINEN PUHUTTELEE NYKYIHMISTÄ
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
noista landeista näin.
POUTIAINEN PUHUTTELEE NYKYIHMISTÄ
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
kuitenkin näin.
POUTIAINEN PUHUTTELEE NYKYIHMISTÄ
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
tai sitten jotenkin näin.
POUTIAINEN PUHUTTELEE NYKYIHMISTÄ
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
Vaikka se kyllä vaikutti siltä että näin.
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen ja Veikko Vennamo muodostivat yhdessä työparin, joka mahdollista Suomen poliittisen historian yllätyksellisimmän vaalivoiton vuonna 1970. He löysivät yhdessä unohdetun kansan, jota virallisesti ei ollut olemassakaan. He paitsi löysivät sen, mutta myös saivat sen liikkeelle ja kanavoitua poliittiseksi voimaksi. Vahva perusta ja käytännön aate nousivat suoraan kansasta kansan karttuisan käden tukemana ilman merkittäviä rahoja.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Uskon, että Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
maaseutuviha kasvaa päivä päivältä. Eino Poutiainen on nimi jota stadilaispersu ei siedä. Eino ei osannut sanoa sanaa 'konfrontaatio', mutta ei hän silti ihmisiä vastakkain asetellut.
Stadilaispersu käyttää sitä sanaa ahkeraan ja lausuukin oikein - sievästi, suu supussa.
Tulin todella hyvälle mielelle, kun luin Rossin kirjoituksen. Onko todella niin, että Helsingissäkin löytyy järkeviä ehdokkaita kaiken maailman Käde sekoilijoiden lisäksi. Toivottavasti Käde ei pilaa koko hyvä yritystä. Rossin kirjoitus oli järkevä, johon täällä reuna-alueillakin voi yhtyä. JOs Rossin järkevä linja jatkuu, lähden sukkuloimaan sukulaisiani Helsingistä Rossin taakse. Hyvä tyttö. Anteeksi, että tytöttelen, mutta olen vanhuuuseläkkeellä.
Tervehdystä kaikille
Sosiaalidemokraatit ja vasemmisto haluavat kansan muuttavan isojen taajamien lähiöiden betonislummeihin elämään sosaaliavustusten varassa, koska palkkatyö ei riitä keinotekoisesti nostettujen asumiskustannusten maksuun. Näin demut ja vasurit varmistavat valtaansa.
Kun asunnon saantikin tapahtuu demujen "armeliaan" virkamiehen kautta, tarjotaan slummiin muuttavalle vielä kiitollisuudenvelkataakka maksettavaksi demuille seuraavissa vaaleissa.
Käde Kähärän ajama "jokaisen on tultava toimeen omillaan linja" syö tätä demujen valta-automaattia ja sen vuoksi sitä vastaan on näilläkin sivuilla hyökättu varsin voimakkaasti.
Väitetään Käden ajavan kansaa leireihin. Minä väitän demujen ajavan kansaa betonislummeihin sosiaaliavustuksista riippuvaisiksi vastoin tahtoaan. Tähän Heinäluoman "muuttoavustuskin"
tähtää.
Kun ihmiseltä viedään ylpeys siitä, että tulee omillaan toimeen, johtaa se varsin helposti päihteiden liikakäyttöön siitä seuraavine ongelmineen. Onneksi demujen sosiaalitäti auttaa ja huolehtii näin poloiseksi muuttuvan asioista, kunhan vain muistaa äänestää demuja vaaleissa.
Tämän kaiken peittelemiseksi demut ovat sallineet ylisuuret optiot ja varallisuusveron poiston, jotta yhteiskuntaa pyörittävä yrittäjien joukko olisi tyytyväistä, eikä häipyisi maasta tarjoamasta työpaikkoja selaisella palkalla, joka ei riitä elämiseen.
Köyhät on kyykytetty sosiaaliavustusten avulla varsin nöyriksi.
Mamme laulu voitaisiin varsin hyvin vaihtaa "Antakaa mulle tukea ja avustuksia" - valitusvirreksi, sillä harvassa ovat ne tahot, jotka eivät naukuisi tukien ja avustusten perään.
Olli esitti terävän yhteiskunta-analyysin.
Olisin odottanut myös toimenpide-esityksen myös.
Uskon tämä ratkaisee aluepoliittisen vinoutuman.
Poistetaan toimeentulotuet,asumistuki,lapsilisät ja monet muut perhetuet,puretaan kansaneläkejärjestelmä,työttomyyskorvaukset(lyhytaikainen ansioperusteinen hyväksytään )
Tätä voitaisiin kokeilla aluksi Helsingissä ,jolloin saataisiin tarpeettomat ihmisryhmät muuttamaan takaisiin maalle,mistä ovat tulleetkin.Kokeilun jälkeen järjestelmä toteutettaisiin koko maassa.
Uskon ,että Helsingin piirin Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaat ovat tämän esityksen takana.
Ei riitä pelkät analyysit,pitää olla toimenpide-ehdotus
ovat antaneet kokoomuksen hämärien temppujen osaston höynäyttää itseään. He luulivat päässeensä "piireihin".
Kabinettien ovet sulkeutuvat heiltä vaalipäivän iltana klo 24, eivätkä ne enää aukene heille koskaan. He ovat tehneet tehtävänsä ja saavat mennä. Ei heillä ole muuta jäljellä kuin menetetty maine. Marjaretki herrojen kanssa on ohi. Dressmannista ostettu satasen liivipuku joutaa kaappiin.
hieman jos valaiset lisää tuota ajatteluasi, kun se on niin epämääräinen, ettei sitä voi oikein sijoittaa mihinkään.
Oletus: Sinun mielestäsi on höynäytetyksi tulemista, jos katsanto on sellainen että arvostaa omantekemisen ja vastuunottamisen mielekkyyttä.
Ymmärrän, Olli, kirjoituksesi niin, että tuo kansalaisten haaliminen taajamien lähiöiden betonislummeihin on mielestäsi väärää politiikkaa.
Siitä olen vahvasti samaa mieltä. Olen samaa mieltä siitäkin, että tuo on nimenomaan demareitten juonia, vaikka kokoomuskin myhäilee tyytyväisenä. Heinäluoman uusimmalla muuttoavustuksella vain kiihdytetään tuota slummiuttamisprosessia.
Parempi vaihtoehto olisi ollut käyttää nuokin rahat yritystoiminnan tukemiseen siellä alkuperäisellä asuinpaikkakunnalla.
Mutta tuo sinun viittamma ohjelma, jota "vastaan on hyökätty", koskeekin niihin slummeihin jo houkuteltuja/joutuneita, niissä asuvia. Mitä heille tehdään?
Minun mielestäni ihanneratkaisu olisi sellainen, että heille järjestyisi työtä siellä, mistä heidät alunperin noihin slummeihin haalittiin. Ratkeisi kolme ongelmaa kerralla: työttömyys, haja-asutusalueiden autioituminen ja ruuhkaseutujen asuntopula.
Mitä tahansa tuonkaan nimissä ei voi uhrata. Yksi keskeisistä säilyttämisen arvoisista on periaate, että tehdystä työstä saadaan palkkaa. Siirtotyömaitten tapaiseen nälkäpalkalla pakkotyön teettämiseen ei tule palata, käytettiinpä siitä mitä nimitystä tahansa.
Ollihan tukee KÄDEN mallia. Slummien pummit leirille vaan. Samalla se demujenkin valta vähenee. Saa kaks kärpästä yhdellä iskulla.
Olli hbyvä! Ymmärrän perusperiaatteen, muttä muista meitä vammaisia. Jos ei pysti hankkimaan riittävää toimeentulotukea, niin mistä ne rahat otetaan, että pärjää. En haluaisi mennä kerjuullekaan. Älä puolusta meitäö vammaisai hyljeksivää Kädeä. Olen ymmärtänyt, että sinulla on kuitenkin ns. sydäntä. Puolsuta meitä. Tulen tukiryhmääsi, jos et muuta kantojasi.