Kirjoittamattomat säännöt?

Onko helluntailaisuudessa paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka sisäpiiri tuntee mutta joista joukkoon kuulumaton on tietämätön? Onko paljon sellaisia sääntöjä "jotka pitäisi tietää" mutta joita kukaan ei halua ääneen sanoa? Sääntöjä koskien esim. seurusteluasioita, seurakunnan taloudellisten asioiden hoitoon liittyviä asioita jne...
13739
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

"Juoru-akkoja" lyötyy, joka seurakunnasta, mutta sitten on vaikeempi, jos vaitiolo velvollisuutta noudattaa, esim. vanhimmisto, silloinhan tieto ei leviä edes ulkopuolisten tietoon, eikä seurakuntalaistenkaan tietoon.

Raha-asiat tulee esiin seurakunnan kokouksissa ja ne voi virallisesti jälkeenkinpäin tarkistaa.

Olen itse sitä mieltä, että sen verran, kun kotini asioita naapurille kerron, sen verran seurakunnan tilasta toreilla huudellan.

Mitkä asiat sinua erikoisesti mahtaa, avauksesi johdosta kiinostaa?

Tiedät varmaan, mitkä ovat vaitiolo säänökset pastoreille, ei varmaan kovin monelle edes mieleen, kun ei voi kun "yläkertaan" murheitaan purkaa, kun joku langennut avautuu esim. sielunsa murheita puhumaan paimenelle tai sielun hoitajalle.

Äänestä
  • Tässä joitakin ajatuksia joita olen siellä täällä kuullut helluntaiseuraan liitettyinä:

    - Helluntaiseurakunta on hyvin perhekeskeinen ja yksinäiset ihmiset helposti jäävät syrjään koska suuntaudutaan enemmän perheisiin.

    - Avioeron kokeneita karsastetaan.

    - Vaikka jokainen sielu lienee yhtä arvokas (Jumalalle), niin todennäköisesti sellainen ihminen joka reilusti tukee varoillaan seurakuntaa ja antaa auliisti varoistaan, on mieleisempi kuin sellainen ihminen jolla on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa.

    Äänestä

  • sun-glasses kirjoitti:

    Tässä joitakin ajatuksia joita olen siellä täällä kuullut helluntaiseuraan liitettyinä:

    - Helluntaiseurakunta on hyvin perhekeskeinen ja yksinäiset ihmiset helposti jäävät syrjään koska suuntaudutaan enemmän perheisiin.

    - Avioeron kokeneita karsastetaan.

    - Vaikka jokainen sielu lienee yhtä arvokas (Jumalalle), niin todennäköisesti sellainen ihminen joka reilusti tukee varoillaan seurakuntaa ja antaa auliisti varoistaan, on mieleisempi kuin sellainen ihminen jolla on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa.

    Mistäs tiedät mitä minä uhraan?
    Eli miten sinä kyttäät kenekään antamisia?

    Tuo ero ja monet "vaikeat" asiat tekevät sellaisen haju raon, katos kun meille monille on vaikeampi mennä suru-taloon kun ilo-taloon eks tää oo melko normaali ilmiö, että ei tiedätä oikein miten pitäs lähestyä, vaikka vasta eronnutta tai puolisonsa menettänyttä tai lapsensa menettänyttä.

    On varmaan ryhmittymiä, jotka taas suosivat, "omia harrastuksia" ja kuppikuntia niiden puitteissa rakentuu, vaikkei ne aine ole haitaksi, ehkä jopa hyväkin tapa evankelioda.

    Eli nuoret avio parit kokoontuvat lastensa kanssa ja mukaan tulee tietenkin heidän uskosta osattomia pariskuntia, joilla on samat ilot ja murheet,eihän sinne ehkä toivota eläkeläisten päivä-vaita tai vankila-ryhmiä.

    Ehkä hiukan kaukaa haettu vastaus.

    Äänestä

  • sun-glasses kirjoitti:

    Tässä joitakin ajatuksia joita olen siellä täällä kuullut helluntaiseuraan liitettyinä:

    - Helluntaiseurakunta on hyvin perhekeskeinen ja yksinäiset ihmiset helposti jäävät syrjään koska suuntaudutaan enemmän perheisiin.

    - Avioeron kokeneita karsastetaan.

    - Vaikka jokainen sielu lienee yhtä arvokas (Jumalalle), niin todennäköisesti sellainen ihminen joka reilusti tukee varoillaan seurakuntaa ja antaa auliisti varoistaan, on mieleisempi kuin sellainen ihminen jolla on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa.

    saanut tuntea entisenä evankelisluterilaisena, eronneena äiti-ihmisenä ja yksinhuoltajana ( eli kymmenykset ovat pienet)olevani hyväksytty sisar Kristuksessa.

    Se yhteenkuuluvuus ja tunne, että kuuluu kotiseurakuntaan on Jumalan suurta Armoa.

    Rukoilenkin, että Jumala siunaisi seurakuntansa kaikkia jäseniään keskinäisellä rakkaudella. Että tämä keskinäinen rakkaus vetäisi puoleensa vielä uskosta osattomia.

    Kaatakoon Jumala kaikki ne raja-aidat, joita Jumalan lapset ovat itse järjenpäätelmissään rakentaneet, että me yhtä olisimme, aamen.

    Äänestä

  • frihet kirjoitti:

    Mistäs tiedät mitä minä uhraan?
    Eli miten sinä kyttäät kenekään antamisia?

    Tuo ero ja monet "vaikeat" asiat tekevät sellaisen haju raon, katos kun meille monille on vaikeampi mennä suru-taloon kun ilo-taloon eks tää oo melko normaali ilmiö, että ei tiedätä oikein miten pitäs lähestyä, vaikka vasta eronnutta tai puolisonsa menettänyttä tai lapsensa menettänyttä.

    On varmaan ryhmittymiä, jotka taas suosivat, "omia harrastuksia" ja kuppikuntia niiden puitteissa rakentuu, vaikkei ne aine ole haitaksi, ehkä jopa hyväkin tapa evankelioda.

    Eli nuoret avio parit kokoontuvat lastensa kanssa ja mukaan tulee tietenkin heidän uskosta osattomia pariskuntia, joilla on samat ilot ja murheet,eihän sinne ehkä toivota eläkeläisten päivä-vaita tai vankila-ryhmiä.

    Ehkä hiukan kaukaa haettu vastaus.

    Voin olla tietysti väärässäkin, mutta minulla on se käsitys, että jonkinlainen "puskaradio" kyllä toimii jos ihminen availee lompakkoaan kun seurakunnalla on erinäisiä tarpeita. Eli voi olla luvassa vähän parempaa kohtelua ja tie voi aueta helpommin haluttuun palvelutehtävään seurakunnassa kun ei liikaa nuukaile... (ymmärrän kyllä että on paljon erilaisia hankkeita ja lähetystyöhön menee rahaa ja rakentamiseen ja matkoihin ja ties mihin). Vaan onkohan se sitten Jumalan johdatusta jos aletaan suosimaan raha-avustusten toivossa tiettyjä seurakuntalaisia?

    Niin, minä en kyllä tiedä sinun uhraamistasi eikä se minulle kuulukaan. Mutta aikoinaan kun minulla oli enemmän rahallisesti annettavaa, totesin että eri tavalla alettiin suhtautua...

    Onhan niitä erilaisille ryhmille tarkoitettuja tilaisuuksia seurakunnissa ja saa ollakin. Mutta mainitsin aloituksessa myös seurusteluasiat. Minulla on ainakin sellainen käsitys että mielellään kiirehditään seurustelevia pareja mahdollisimman nopeasti avioitumaan ja siinä voi helposti tulla erehdys kun pidetään liian kiirettä. Väärin valitun kumppanin kanssa voi käydä aika tukalaksi taistella koko loppuelämä...

    Äänestä

  • mutta itse olen kirjoitti:

    saanut tuntea entisenä evankelisluterilaisena, eronneena äiti-ihmisenä ja yksinhuoltajana ( eli kymmenykset ovat pienet)olevani hyväksytty sisar Kristuksessa.

    Se yhteenkuuluvuus ja tunne, että kuuluu kotiseurakuntaan on Jumalan suurta Armoa.

    Rukoilenkin, että Jumala siunaisi seurakuntansa kaikkia jäseniään keskinäisellä rakkaudella. Että tämä keskinäinen rakkaus vetäisi puoleensa vielä uskosta osattomia.

    Kaatakoon Jumala kaikki ne raja-aidat, joita Jumalan lapset ovat itse järjenpäätelmissään rakentaneet, että me yhtä olisimme, aamen.

    minä pettyisin jonkun hyvistä kokemuksista. Hyvä että kerroit niin ei käy liian yksipuoliseksi tämä jutustelu. Noinhan sen kuuluisi mennäkin, mutta ihmisillä on erilaisia kohtaloita ja erilaisia tarinoita. Tuohon rukoukseesi voin itsekin yhtyä.

    Äänestä

  • sun-glasses kirjoitti:

    Tässä joitakin ajatuksia joita olen siellä täällä kuullut helluntaiseuraan liitettyinä:

    - Helluntaiseurakunta on hyvin perhekeskeinen ja yksinäiset ihmiset helposti jäävät syrjään koska suuntaudutaan enemmän perheisiin.

    - Avioeron kokeneita karsastetaan.

    - Vaikka jokainen sielu lienee yhtä arvokas (Jumalalle), niin todennäköisesti sellainen ihminen joka reilusti tukee varoillaan seurakuntaa ja antaa auliisti varoistaan, on mieleisempi kuin sellainen ihminen jolla on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa.

    minkäänlaista syrjintää oli sitten eronnut tai ei, ainakaan minun kohdallani.

    Äänestä

  • sun-glasses kirjoitti:

    Voin olla tietysti väärässäkin, mutta minulla on se käsitys, että jonkinlainen "puskaradio" kyllä toimii jos ihminen availee lompakkoaan kun seurakunnalla on erinäisiä tarpeita. Eli voi olla luvassa vähän parempaa kohtelua ja tie voi aueta helpommin haluttuun palvelutehtävään seurakunnassa kun ei liikaa nuukaile... (ymmärrän kyllä että on paljon erilaisia hankkeita ja lähetystyöhön menee rahaa ja rakentamiseen ja matkoihin ja ties mihin). Vaan onkohan se sitten Jumalan johdatusta jos aletaan suosimaan raha-avustusten toivossa tiettyjä seurakuntalaisia?

    Niin, minä en kyllä tiedä sinun uhraamistasi eikä se minulle kuulukaan. Mutta aikoinaan kun minulla oli enemmän rahallisesti annettavaa, totesin että eri tavalla alettiin suhtautua...

    Onhan niitä erilaisille ryhmille tarkoitettuja tilaisuuksia seurakunnissa ja saa ollakin. Mutta mainitsin aloituksessa myös seurusteluasiat. Minulla on ainakin sellainen käsitys että mielellään kiirehditään seurustelevia pareja mahdollisimman nopeasti avioitumaan ja siinä voi helposti tulla erehdys kun pidetään liian kiirettä. Väärin valitun kumppanin kanssa voi käydä aika tukalaksi taistella koko loppuelämä...

    puskaradio on varmasti tosiasia, ei pelkästään Hellareiden keskuudessa, vaan joka paikassa missä yhteisöjä on.

    Äänestä

  • sun-glasses kirjoitti:

    minä pettyisin jonkun hyvistä kokemuksista. Hyvä että kerroit niin ei käy liian yksipuoliseksi tämä jutustelu. Noinhan sen kuuluisi mennäkin, mutta ihmisillä on erilaisia kohtaloita ja erilaisia tarinoita. Tuohon rukoukseesi voin itsekin yhtyä.

    Jumala ei kuule rukouksia, koska on taruolento. Tutkimusten mukaan esirukoukset saattavat huonontaa sairaiden paranemisennustetta, jos he ovat niistä tietoisia.

    Äänestä

Kirjoittamattomat säännöt:

jos kirjoitan tähän säännöt ne eivät olisi enää kirjoittamattomat säännöt...

siispä en kirjoita sääntöjä mutta pidän sääntöjä arvossa, noudatan niitä ja myös toteutan... kanssasisarteni kauhuksi ja ojennukseksi.

olen valvova silmäsi ja tuomion kielesi, kielin tekosesi seurakunnan kermalle ja vanhemmistolle...

pidän sinut ojennuksessa ja pelossa, minulla on valta ylitsesi sinut nujertaa...

minä olen vapautesi. minulla on avaimet elämääsi...

minä pidän huolen siitä että olet orja!!!

Äänestä
  • Uskontososiologi Emile Durkheimin mukaan uskonto on pyhiä, toisin sanoen erityisiä ja kiellettyjä, asioita koskevien uskomusten ja tapojen solidaarinen järjestelmä. Nämä uskomukset ja tavat taas yhdistävät kaikki niihin uskovat yhdeksi moraaliseksi yhdyskunnaksi, jota kutsutaan kirkoksi.

    Lähde:http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Uskontososiologi Emile Durkheimin mukaan uskonto on pyhiä, toisin sanoen erityisiä ja kiellettyjä, asioita koskevien uskomusten ja tapojen solidaarinen järjestelmä. Nämä uskomukset ja tavat taas yhdistävät kaikki niihin uskovat yhdeksi moraaliseksi yhdyskunnaksi, jota kutsutaan kirkoksi.

    Lähde:http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä

    uskonnot on tosin tuota,mitä linkkasit,muttahelluntaiseurakunta ei lukeudu noihin "ihmis" uskontoihin,nääs !

    Usko Jeesukseenon helluntaiseurakunnan perusta,eikä siis mikään kuollut uskonto uskontojen joukossa,eikä yhdisty mihonkään uskonojen sekamelskaan.

    Ei siis ole mitään kirjoittamattomia normeja olemassa,kaikki on avointa ja vapaata vapaaehtoisuuden pohjalta Sanan auktoriteettia kunnioittaen,jokaon yhtä kuin Jeesus Kristus

    Äänestä

  • Daniel leijonameli kirjoitti:

    uskonnot on tosin tuota,mitä linkkasit,muttahelluntaiseurakunta ei lukeudu noihin "ihmis" uskontoihin,nääs !

    Usko Jeesukseenon helluntaiseurakunnan perusta,eikä siis mikään kuollut uskonto uskontojen joukossa,eikä yhdisty mihonkään uskonojen sekamelskaan.

    Ei siis ole mitään kirjoittamattomia normeja olemassa,kaikki on avointa ja vapaata vapaaehtoisuuden pohjalta Sanan auktoriteettia kunnioittaen,jokaon yhtä kuin Jeesus Kristus

    Uskontososiologi Emile Durkheimin mukaan uskonto on pyhiä, toisin sanoen erityisiä ja kiellettyjä, asioita koskevien uskomusten ja tapojen solidaarinen järjestelmä. Nämä uskomukset ja tavat taas yhdistävät kaikki niihin uskovat yhdeksi moraaliseksi yhdyskunnaksi, jota kutsutaan kirkoksi.

    Tajuatko? Sanan kirkko tilalle voidaan yhtä hyvin laittaa helluntaiseurakunta. Tuo sanan auktoriteetti, josta puhuit on uskomusjärjestelmä.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


sun-glasses kirjoitti:

Onko helluntailaisuudessa paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka sisäpiiri tuntee mutta joista joukkoon kuulumaton on tietämätön? Onko paljon sellaisia sääntöjä "jotka pitäisi tietää" mutta joita kukaan ei halua ääneen sanoa? Sääntöjä koskien esim. seurusteluasioita, seurakunnan taloudellisten asioiden hoitoon liittyviä asioita jne...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu