Täällä kun vähänkin pidempään seuraa tätä saittia niin vaikuttaa että yhdelle jos toisellekin tärkeintä on varjella sitä omaa uskovaisten joukkoaan "loukkauksilta". Eihän minkään uskonnon "jumala" tai sitten ateismin ajatus jumalatta olemisesta sinänsä tarvitse puolustajia. Suuri JOKIN kaiken takana tai sen puute on niin mielettömän rajaton asia ettei siinä pienen ihmisen vinkuna tunnu missään! Eikä usko, uskonto tai aate tarvitse yhtään puolustajaa jos se on TOTUUS.
Mutta mutta... Itseään ja itselleen läheisekseen kokemaansa ryhmää täällä helposti lähdetään varjelemaan ja puolustamaan. Retostellaan sillä omalla ryhmällä että eihän me ikinä mitään, ja jos nyt joskus jotain, niin se vaan oli sellainen inhimillinen erehdys. Ylevä aatteemme ei siitä kärsinyt että me nyt olimme vaan tällaisia.
Tai sitten sokeasti uskotaan että oma ryhmä ei kertakaikkiaan ole ikinä tehnyt mitään! Ajatellaan vaikka kommunisteja jotka uskoivat ettei Stalin vainoa, erinäisiä tahoja joiden oli vaikea uskoa siihen mitä Hitler teetätti... Ja on vieläkin siellä täällä yksilöitä jotka kehtaavat väittää että holokaustia EI ollut. Ja niitä jotka sanovat että se ei mennyt tarpeeksi pitkälle.
Nämä nyt olivat taas ääriesimerkkejä. Mutta näkisinpä kerrankin edes täällä että joku myöntää itselleen läheiseksi kokemansa joukon todellakin tehneen virheitä.
Aloittaisin itse ripittäytymisen, jos kokisin jonkin ryhmän itselleni vielä läheiseksi. Mutta en koe. Taidan olla jo niin pessimisti.
No, otetaan nyt ihan tämä "New Age" noin yleisesti: pahimmillaan täyttä huuhaata jossa kuvitellaan että rokottaminen on väärin ja diabeteksesta paranee hiplaamalla itseään vesikipossa (>Kuhne-kylpy...) - jos keskitytään nyt fyysiseen puoleen pelkästään. Psyykkisellä puolellahan on tietysti suoranainen helvetti irti, kun aivot jätetään orrelle käyttämättöminä. Maailmanloppu tuloo ja ufot pelastavat, jos ehtivät...
Onko muissa naista/miestä kertoa jotakin epäilyttävää edes kaukaisesti tärkeäksi kokemastaan ryhmästä???
Mutta mutta... Itseään ja itselleen läheisekseen kokemaansa ryhmää täällä helposti lähdetään varjelemaan ja puolustamaan. Retostellaan sillä omalla ryhmällä että eihän me ikinä mitään, ja jos nyt joskus jotain, niin se vaan oli sellainen inhimillinen erehdys. Ylevä aatteemme ei siitä kärsinyt että me nyt olimme vaan tällaisia.
Tai sitten sokeasti uskotaan että oma ryhmä ei kertakaikkiaan ole ikinä tehnyt mitään! Ajatellaan vaikka kommunisteja jotka uskoivat ettei Stalin vainoa, erinäisiä tahoja joiden oli vaikea uskoa siihen mitä Hitler teetätti... Ja on vieläkin siellä täällä yksilöitä jotka kehtaavat väittää että holokaustia EI ollut. Ja niitä jotka sanovat että se ei mennyt tarpeeksi pitkälle.
Nämä nyt olivat taas ääriesimerkkejä. Mutta näkisinpä kerrankin edes täällä että joku myöntää itselleen läheiseksi kokemansa joukon todellakin tehneen virheitä.
Aloittaisin itse ripittäytymisen, jos kokisin jonkin ryhmän itselleni vielä läheiseksi. Mutta en koe. Taidan olla jo niin pessimisti.
No, otetaan nyt ihan tämä "New Age" noin yleisesti: pahimmillaan täyttä huuhaata jossa kuvitellaan että rokottaminen on väärin ja diabeteksesta paranee hiplaamalla itseään vesikipossa (>Kuhne-kylpy...) - jos keskitytään nyt fyysiseen puoleen pelkästään. Psyykkisellä puolellahan on tietysti suoranainen helvetti irti, kun aivot jätetään orrelle käyttämättöminä. Maailmanloppu tuloo ja ufot pelastavat, jos ehtivät...
Onko muissa naista/miestä kertoa jotakin epäilyttävää edes kaukaisesti tärkeäksi kokemastaan ryhmästä???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kristinuskossa ainakin on paljon pielessä, mutta ei siksi, että Jumalassa tai Hänen antamassa ilmoituksessa, Raamatussa olisi aihetta moitteelle.
Kun ihmiset (joihin luen itseni) soveltavat Jumalan sanaa käytäntöön, se on AINA vajavaista ja jos haluaisi olla oikein tuomiohenkinen, niin AINA kun ihminen tekee mitä tahansa, siitä löytyisi jotain huomautettavaa.
Milloin karismaattisuudessa mennään yli kaiken kohtuuden, milloin taas nöyristellään ja väheksytään itseään kuvitellen siitä jotain autuutta tulevan. Joskus mennään äärimmäisyyksiin lain noudattamisessa ja joskus taas eletään kuin pellossa kuvitellen armon peittävän kaiken tahallisenkin syntielämän.
Tällaista on kristinuskon piirissä ollut aina ja on edelleen, mutta nämä ovat ihmisten vajavuudesta johtuvia tyhmyyksiä, eivätkä vähennä Jumalan kirkkautta sen armon suuruutta, joka Jeesuksen Kristuksen kautta on meille annettu. Myöskään nämä ei sulje pois sitä tosiasiaa, että vajavaistenkin tekojen kautta Jumala voi auttaa ja koskettaa ihmisiä silloin kun oikeaa tietä hapuillen turvaamme Jeesukseen.
Kyllä minä tiedän, että kristinuskossa on ollut ja on ja tulee olemaan paljon pielessä. Mutta on siinä hyvääkin, ja jos joku tulee minulle puhumaan niistä pahoista jutuista, niin automaattisesti minä sitten alkaan kertomaan hänelle, että on niitä hyviäkin puolia. Että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Jos nyt puhutaan Suomen ev.lut. kirkosta, jota kaikki varmaan ovat huomanneet minun täällä puolustavan. Mietin nyt vikoja, ja suurimmat minun vinkkelissäni ovat tässä:
1. Hajanaisuus: kirkon sisällä on monta eri lahkoa, jotka eivät pahimmassa tapauksessa tule toimeen keskenään. Toki parhaassa tapauksessa tämä tuo kirkkoon monia eri näkökulmia, mutta yleensä se menee vaan riitelyksi.
2. Sisäpiiri: tavallisen ihmisen on usein vaikea ottaa yhteyttä kirkkoon, ja vaikka suuri syy on myös se, että kirkko on leimattu hullujen pesäpaikaksi sen ulkopuolella, niin toinen suuri syy on sen sisäänpäinkääntyneisyys ja kuppikunnat sen sisällä. Uudet tulokkaat eivät tunne itseään aina tervetulleeksi. Tämä on kyllä koko suomalaisen yhteiskunnan vika...
3. Työilmapiiri: joissakin seurakunnissa tilanne on hyvinkin tulehtunut. Joissakin taas on iloinen ilmapiiri. Huonoissa paikoissa toisille kertyy enemmän työtä kuin jaksavat tehdä, ja toiset eivät tee juuri mitään. Myös palkkaus tunnetaan siinä tapauksessa liian matalaksi. Burnout uhkaa tällaisessa työpaikassa. No, ehkä tämäkin on suomalaisen yhteiskunnan ongelma kokonaisuudessaan.
4. Kirkko ei uskalla aina sanoa mitään: myönnän, että kirkko yrittää olla ehkä liikaakin "koko kansan kirkko" ja välttää konflikteja. Tämä ei ilmene mielestäni (niinkuin jotkut väittävät) homo- ja naismyönteisyytenä, vaan siinä, että kirkko liian harvoin antaa lausuntoja sellaisista asioista kuin väkivalta, luonnonsuojelu (miksei kirkko kannusta ihmisiä esim. kierrättämään ja ostamaan luomua enemmän?), huumeet, jne jne. Kirkolla olisi varmasti saumaa ja auktoriteettia puhua enemmän tällaisista asioista, miksei se tee niin? Tai kyllähän kirkko puhuukin, mutta vain omissa piireissään. Miksei käytetä mediaa kerrankin hyvään tarkoitukseen, vai eikö media halua tehdä tällaisia juttuja?
5. Piispojen ja pappien ajankäyttö: aikaa menee töissä liiankin kanssa, ja huonot työajat. Mutta mihin aika menee? Kissanristiäisiin. No, tässähän on tietysti sekin pointti, että pappi menee mihin pyydetään ja sinne missä tarvitaan. Mutta tarvitseeko kansa heitä edustamassa joka pippaloissa? Kai sitten. Tässä kohtaa voisivat ehkä seurakuntalaiset mennä itseensä. Seuraus nimittäin on, että papit eivät ehdi auttaa aina niitä jotka todella tarvitsevat apua.
6. Koska kirkko nyt kuitenkin on kansankirkko, niin kansakin voisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota kirkkoon. Jos kuuluvat kirkkoon ja uskovat Jumalaan (tiedän monia tällaisia) niin mikseivät mene kirkkoon edes silloin tällöin tai edes johonkin sen monista aktiviteeteista? Kirkolla on oma mokansa tässä kohdassa: nuorisotyö tavoittaa vielä suuren osan kirkon jäsenistä vielä rippikoulun jälkeenkin. Sen jälkeen nuoret kadotetaan. Ei näin! Kirkon pitää kehittää yli kaksikymppisillekin jotain mielenkiintoista. Toki sitä onkin, mutta se ei tavoita varmasti kaikkia halukkaita.
7. Tieto: rippikoulussa annettava tieto ei riitä loppuelämäksi. Ainakin rippikoulun pitäisi olla vieläkin toimivampi, vaikka uudistus varmasti korjasikin jotain epäkohtia. Kansa ei tiedä mitään kirkon opeista eikä rikkaista symboleista eikä liturgiikasta eikä juuri mistään. Kirkon täytyy valistaa kansaa!!!
Tässä seitsemän ensimmäistä kohtaa mitä tuli mieleeni. Kiitos Tellu, oli hyvä kysymys!
Kiva jos kiinnosti. Aihe on mielestäni melkoisen tärkeä...
Kristinuskon kannalta erityisesti "synti" nro 4 mietityttää minuakin. Kyllä kirkolla pitäisi olla kanttia ja oikeus puuttua selkeisiin epäkohtiin, joissa potkitaan päähän sitä kuuluisaa pientä ihmistä, tai tuhotaan Luojan luomaa. Muutenhan kirkko on vain hampaaton muinaisjäännös, tahi "suola joka on menettänyt makunsa", vai miten se nyt menikään...
Siis kyllähän kirkko puhuu, mutta vaan omissa tilaisuuksissaan... minusta asioista voisi pitää enemmänkin meteliä. Puuttuuko aikaa vai uskallusta vai molempia?
Ja tietty kirkko puuttuu ruohonjuuritasolla asioihin, auttaa ihmisiä ja olen kuullut, että seurakunnat kierrättävät. Mielestäni vaan voisi tehdä enemmänkin... olenko sitten vaan se nuori idealisti, joka ei ymmärrä maailman realiteetteja.
Älä ikinä vanhenekaan. Nimimerkki tulee olemaan käyttökelpoinen lopun elämääsi; joskus n81 tulee tarkoittamaan ikävuosia, ja olet silloinkin aktiivisesti ja uskaltavasti kuihtuneita kyynärpäitäsi myöten mukana myös maallisissa oikeudenmukaisuus- ja "ruohonjuuritaso"-asioissa. Voimaa siihen saat henkisestä kapasiteetista, ja sitä pitää lietsoa joka ikinen päivä. Jos päästät sen sammumaan, hautaat itsesi elävänä. Muistathan, että muinaisessa Roomassa Vestan neitsyet, jotka päästivät pyhän tulen sammumaan, haudattiin elävältä.
Uskaltajille nauretaan: nuorina ovat muka kypsymättömiä, vanhooina houkkia.
Onkin mukavempi katsoa nauravaa suuta kuin murjottavaa naamaa.
Monesti kyseessä on kompensaatio, niin yksilön kuin ryhmänkin suhteen.
Ei voi antaa rakentavalle keskustelulle periksi, jos toinen osapuoli ei myöskään sitä tee.
Siksi onkin hyvä karistaa pölyt moisista, tai vastata heille tyhmyytensäkkin mukaan.
(Tietysti vaivattomin on tuo ensimmäinen:)
Mutta kuka sitten on se joka pystyy unohtamaan itsensä, ja muistamaan että asiat riitelevät, ja ihmiset ovat niiden välineitä?
Totuus ja Jumala kyllä ovat ja pysyvät pitämättäkin, eikä heille voi tehdä hallaa, eikä etua.
Näissä se sinun paljon parjaamasi persoonallisuus, jos on liiaksi golemnia egoon extorsioitunut voi johtaa.
(Tosin, sielua voisi sanoa suuremmaksi persoonaksi kuin golemia, tyhjään ja persoonattomaanhan se paha näkyvämmän jäljen tekee.)
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirjoitus.
Totuus, vaikka voi lisätä tuskaa, meidät vapauttakoon.
"Onko muissa naista/miestä kertoa jotakin epäilyttävää edes kaukaisesti tärkeäksi kokemastaan ryhmästä??? "
No joo. Minun viitekehysryhmä olisi sitten kai ateistit.
Ne ovatkin epäilyttävää sakkia. Suuri osa keskustelupalstojen ateisteiksi itseään väittävistä on fanaattisen takertuneita uskontoihin. Jopa niin että iät ja ajat jaksavat saarnata uskovaisten ihmisten kauheudesta, huonosta moraalista ja arveluttavasta käytöksestä vieläpä perustellen näkemuksiään uskonnollisella liturgialla ja moraalilla.
Tämä on epäilyttävää. Epäilen, nimittäin että kyseiset ateistisaarnamiehet ovatkin uskovaisia. Ateistiluopioita =D.
Mutta vakavammin : Minä en ole kokenut "omikseni" tai omaksi viitekehyksekseni nimimerkkejä akselilla uskovaiset - ei-uskovaiset. Vaan enemmän olen arvostanut sellaisia, jotka ovat pyrkineet asiallisuuteen ja perustelemaan mielipiteitään monipuolisesti. Arvostan myös nöyryyttä suhteessa omiin käsityksiin ja toisten kunnioittamista. Mielipiteestään toki kannattaa pitää kiinni jos todella tietää mistä puhuu. Moni vaan intoutuu saarnaamaan "totuuttaan" aika heppoisin perustein.
Itse taidan olla silti jonkinasteinen räyhä"ateisti" siinä mielessä että aina välillä innostun rähjäämään.
Jouduin joskus listaamaan vasta-argumentteja vallitsevalle rokote-uskovaisuudelle. On kuitenkin vaikeeta tietää miten tämäkin asia oikeesti on.
- rokotteet on testattu epäeettisesti
- rokotusten teho on kyseenalainen; ihmislajin
immunologinen järjestelmä ei toimi kaikilta osin
samalla tavalla kuin niiden eläinlajien, joiden
yksilöitä on hyväksikäytetty rokotteiden testaamisessa
- rokotteet sisältävät haitallisia lisäaineita,
esimerkiksi orgaanista elohopeayhdistettä
tiomersaalia,
jolla tiedetään olevan terveydelle haitallisia
vaikutuksia. myös muita haitallisia aineksia
tai suoranaisia myrkkyjä käytetään rokotteiden
lisäaineina. näitä ovat mm. formaldehydi,
alumiiniyhdisteet, antibiootit ja liivate.
- rokotteiden valmistuksessa käytetään myös
bakteereja. osa näistä bakteereista muodostaa
hermomyrkkyjä, joita ei välttämättä kyetä
poistamaan lopullisesta rokotteesta.
- osa rokotteista valmistetaan epäeettisesti
käyttämällä eläviä kehoja rokotteissa
tarvittavien virusten kasvualustoina
- nykyisin kuitenkin rokotteet valmistetaan
lähinnä soluviljelmissä. soluviljelmissä
käytetään kanan, apinan, hiiren, ihmisen,
koiran, lehmän tai sian soluja. näiden
viljelmien mukana rokotteeseen voi tulla
myös haitallisia mikrobeja, ameboja ja
ylimääräisiä viruksia, joita ei löydetä
ellei niitä osata etsiä. esimerkiksi
ns. elävästä poliorokotteesta on löydetty
apinoille tyypillisiä viruksia. rokotteita
alettiin puhdistaa vasta 60-luvulla, mutta
senkin jälkeen epäpuhtauksia on löydetty.
- myöhemmin yksi näistä viruksista (sv 40) on
havaittu karsinogeeniseksi ihmisille. nyt
sv 40 -virus on levinnyt joihinkin sellaisiinkin
ihmisiin, jotka eivät ole koskaan saaneet ko.
saastunutta rokotetta.
- rokotteilla on osoitettu olevan vakavia
ja yllättäviä sivuvaikutuksia. esimerkiksi
vihurirokolla ja reumalla on yhteys, jolle
myös vihurirokkorokotus siis altistaa.
lisäksi yhteyksiä muihin sairauksiin kuten
ms-tautiin, syöpään, allergioihin ja autismiin
pidetään mahdollisina.
- rokotteet ovat miljardien markkojen bisnes
lääketeollisuudelle, mikä johtaa väistämättä
kaupallisten etujen asettamiseen muiden
tavoitteiden edelle
- rokotteiden myötä lääketeollisuuden asiakkaina
on kokonaisia kansakuntia luoden äärimmäisen
otolliset markkinointiasetelmat lääketeollisuudelle
ja tilanteen kaupalliselle hyödyntämiselle
- monet rokotteet on tehty varsin vaarattomien
sairauksien välttämiseksi. ne olisi parempi
sairastaa kunnolla immunologisen järjestelmän
opettamiseksi vastaisuuden varalle.
- suomessa ihmiselle annetaan nykyisin noin 33
rokotetta ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista.
on mahdollista, että rokotuksilla on yhteys
esimerkiksi lisääntyneisiin allergiasairauksiin.
lapsista 97 prosenttia rokotetaan.
- rokotteiden riski/hyötysuhde on kyseenalainen.
rokotteet annetaan terveille yksilöille,
jotka eivät välttämättä koskaan sairastuisi
rokotteen ehkäisemään tautiin.
- myös eläimet rokotetaan. eläintuotteita
käyttävillä on siten potentiaalinen riski
altistua rokotteiden mahdollisille
sivuvaikutuksille myös ruokavalionsa
kautta.
- ylipäätään rokotteita annetaan lähes
väkisin etenkin sellaisille kohderyhmille,
jotka eivät pysty puolustautumaan piikkiä
vastaan, mikä on eettisesti kyseenalaista.
- rokotteita annetaankin etenkin lapsille. lasten
immunologinen järjestelmä on kehittymätön ja
myös heidän aivonsa ovat kehittymättömät.
siksi rokotteiden mahdolliset vaikutukset näiden
kehon järjestelmien kehityshäiriöille on
otettava vakavasti huomioon.
- rokotteiden mahdollisesti pahin seuraus on
juuri pysyvä aivovaurio. yhteys kätkytkuolemiin
myös mahdollinen. rokotteiden sivuvaikutukset
mahdollisesti viivästyneitä, joten niitä on
vaikeaa havaita.
- rokotteet ovat jo 100 vuotta käytetty
menetelmä ja niiden haittavaikutuksista
on pinokaupalla todisteita, joista vaietaan.
- rokotteiden todetuista haittavaikutuksista
ei anneta oletusarvoisesti tietoa, tai tietoa
on hyvin hankala saada. voidaan jopa sanoa, että
tätä tietoa pyritään salaamaan. kansanterveys-
laitoksen ohjeissa tosin sanotaan, että haitoista
pitäisi kertoa ennen rokotteiden antamista, mutta
käytäntö etenkin neuvoloissa on täysin toinen.
jos neuvolasta ylipäätään saa haittavaikutus-
selostuksen, se on hyvin epätarkka.
- periaatteessa suomessa saa kieltäytyä rokotteen
ottamisesta, käytännössä tätä tietoa ei anneta
ihmisille oletusarvoisesti.
- rokotukset ovat johtaneet vakaviin tarpeettomiin
sairastumisiin erityisesti eläviä viruskantoja
sisältävien rokotteiden tapauksessa.
heikentämisprosessin aikana
virukset mutatoituvat, jolloin valmis rokote
saattaa olla erilaista virusta vastaan kuin
alunperin oli tarkoitus.
- rokotteiden heikennetyt virukset voivat jäädä
elimistöön, jolloin rokotettu saattaa
esimerkiksi kärsiä selittämättömistä
suolistovaivoista vuosikausia rokotteen ottamisen
jälkeen.
- rokotteisiin liittyy seuraavia lääketieteen
myyttejä, jotka olisi jo opittava kyseenalaistamaan:
1) rokotteet ovat tehokkaita sairauksien ehkäisyssä
tosiasiassa kyseisten sairauksien levinneisyys oli
jo kääntymässä laskuun ennen laajamittaisten rokotusten
aloittamista. 100% tehoa ei koskaan saavuteta rokotteilla.
sairauksia esiintyy väestössä, vaikka heidät kaikki
olisi rokotettu kyseisiä sairauksia vastaan.
2) rokotteet suojaavat vaarallisilta taudeilta
kuten jo todettu, rokotteita kehitetään yhä
merkityksettömämpiä sairauksia vastaan. esimerkiksi
yhdysvalloissa ollaan ottamassa käyttöön rokote
vesirokkoa vastaan. tuhkarokko, sikotauti,
vihurirokko, kurkkumätä, hinkuyskä jne. eivät
ole vaarallisia tauteja muuten terveille ihmisille.
ne ovat vaarallisia vain puutostilaisille. jopa
polio on muuten terveellä ihmisellä harmiton
suolistosairaus, jonka oireet ovat lähinnä
vatsaoireita. on myös todettu, että isorokkorokotus
heikentää suoliston tasapainoa, mikä suo
poliovirukselle paremman kasvuympäristön.
3) rokotteiden käyttö on tieteellisesti perusteltua
monet rokotetutkimukset ovat vain pseudotieteellistä
hömppää. verrokkiryhmiä ei ole käytetty tai heitä
ei ole otettu tutkimuksissa huomioon. esimerkiksi
eräässä tapauksessa vanhemmat väittivät rokotteen
aiheuttaneen syövän lapselleen. he saivat käsiinsä
ko. rokotteen tutkimukset, joista ilmeni, että
karsinogeenisyystestejä ei oltu tehty lainkaan.
4) tutkimuksissa käytetty vasta-aineanalyysi on luotettava
tutkimuksissa käytetään vasta-aineanalyysiä
rokotteen tehon määrittämiseen.
vasta-aineen muodostuminen ei kerro rokotteen tehosta
välttämättä mitään. ihmisellä voi olla
immuniteetti tautia vastaan, vaikka vasta-aineita
löytyisikin hänen elimistöstään. vastaavasti voi
sairastua tautiin, vaikka vasta-aineita ei
todettaisikaan elimistössä.
- kansalaiset pakotetaan valtion terveydenhuoltokoneiston
kautta hyväksymään rokotusohjelma itsestäänselvyytenä
- terveydenhuoltokoneisto taas on lääketeollisuuden
talutusnuorassa
- myös yliopisto- ja korkeakoulututkimus on joutumassa
teollisuuden antaman rahoituksen myötä kiusalliseen asemaan.
voi olettaa, että pian missään ei enää tehdä tutkimusta,
joka ei ole taloudellisten intressien mukaista: esimerkiksi
tutkimusta rokotusohjelman täydellisestä lopettamisesta
ei todennäköisesti koskaan tehdä yliopistoissa, koska
sellainen
tutkimus ei kiinnosta yhtäkään kaupallista tahoa.
- markkinoiden kiihkeydestä kertoo osaltaan se,
että kehitteillä on 250 uutta rokotetta, joista 100
on jo ehtinyt kliinisiin kokeisiin. rokotefirmat
suuntaavat mm. intiaan lähes loputtomille markkinoille.
Jos pitää valita kinkkaanko kainalosauvojen kanssa lopun ikäni tai peräti heitän veivini isoonrokkoon... niin kyllä mieluummin otin polio- ja isorokko-rokotteen aikoinani! Mutta toki katsoisin tarpeettomaksi rokottaa sellaisia tauteja vastaan, jotka eivät uhkaa henkeä tai vammauta pysyvästi. Itse olen sairastanut vain sikotaudin ja vesirokon, ja kumpikin taisi olla kohdallani melkoisen lievä. Vesirokosta tosin jäi arpia, joita joku voisi harmitella kosmeettisen haitan takia... Itse en niin välitä.
Lasten rokottamisessa on kyse siitä että vanhemmat rakastavat lapsiaan, eivätkä halua näille mitään pahaa (saati että he kuolisivat). On mielestäni väärin syyllistää ja pelotella vanhempia siitä että he haluavat parasta lapsilleen. Mista tavallinen ihminen kohta enää tietää mikä on oikein ja mikä väärin? Pitääkö oman lapsen kohdalla leikkiä venäläistä rulettia ja kokeilla mahtaisiko tälle olla vain "hyväksi" saada jokin hengenvaarallinen tauti - niinkuin jotkut kiihkeät rokotusten vastustajat väittävät.
Näissä asioissa jokaisen on tehtävä ne omat valintansa. Ja kun lääketieteellisiin juttuihin aletaan sotkea uskonnollisia ajatuksia, niin pahimmillaanhan se johtaa siihen että lapsen annetaan kuolla koska sille ei saa antaa verta onnettomuuden jälkeen, koska ollaan vaikkapa jehovantodistajia. Tämän sortin uskovainen kokee tekevänsä palveluksen lapselleen. Joku toinen pitää häntä vaarallisena ja hulluna lapsensa murhaajana.
Missä välissä lapsi saa itse päättää elämästään? Ei missään, olivat vanhemmat sitten minkä hyvänsä aatteen kannattajia...
Entä sitten lisäaineet? Ruokamyrkytykseenkin voi kuolla. On järkevää parantaa ruoan säilyvyyttä. Mutta onko järkevää samalla hitaasti myrkyttää itseään ja lähimpiään, koskapa säilöntäaineet taitavat jonkin sortin myrkky olla?
Entä geenimanipuloitu ruoka... Huh huh.
Summa summarum sanoisin että jos pyrkii luonnonmukaiseen elämään, pitää hyväksyä se että se elämä kestääkin vaikkapa alle 50 v. Ellei sitten ole sen sortin joogi tai guru, että on löytänyt sellaisia voimia jotka pidentävät elämää. (Mitä varten sitten pitäisi elää pitkään, on taas yksi uusi kysymys...)
Kysymysten lista on loputon!