Jokainen on kokenut, miltä tuntuu, kun odottaa jotakin ja toivoo odotuksen täyttyvän. Lapsi, nuori ja aikuinen, kullakin omat toiveensa.
Mutta onko jokin koko ihmiskunnalle yhteinen odotus? Odotamme rauhaa maailmaan.
Paavali sanoo, että toivomme ei ole turha. "Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen" (Room. 5:2). Toivon kohteena on Jumalan ihmisille valmistaman pelastuksen täyttyminen.
Toivo on tarttumista Jumalan lupauksiin. "Toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo", toteaa Paavali (Room. 8:24). Mutta toisaalta vain sellainen toivo on elävä ja todellinen, jossa täyttymys tavalla tai toisella on jo läsnä. "Kaikki kyyneleet ovat jo sisimmältään ehtyneet ja kaikki toivo on jo salattua omistamista. Jumala on ilo, joka jo hiljaisena tuntuu itkumme takana" (Karl Rahner).
Kristityn toivo ei ole toiveajattelua eikä omien odotusten projisoimista, siirtämistä, tuonpuoleiseen - vaan tarttumista Jumalan sanaan ja luottamista hänen lupauksiinsa. Lopullinen täyttymys on edessäpäin, mutta Kristus, "kirkkauden Herra" (1 Kor. 2:8), on läsnä elämässämme. Jumalan hiljainen ilo tuntuu jo nyt itkumme takana.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan (Virsi 631:4).
Wilhelmi Malmivaara
Mutta onko jokin koko ihmiskunnalle yhteinen odotus? Odotamme rauhaa maailmaan.
Paavali sanoo, että toivomme ei ole turha. "Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen" (Room. 5:2). Toivon kohteena on Jumalan ihmisille valmistaman pelastuksen täyttyminen.
Toivo on tarttumista Jumalan lupauksiin. "Toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo", toteaa Paavali (Room. 8:24). Mutta toisaalta vain sellainen toivo on elävä ja todellinen, jossa täyttymys tavalla tai toisella on jo läsnä. "Kaikki kyyneleet ovat jo sisimmältään ehtyneet ja kaikki toivo on jo salattua omistamista. Jumala on ilo, joka jo hiljaisena tuntuu itkumme takana" (Karl Rahner).
Kristityn toivo ei ole toiveajattelua eikä omien odotusten projisoimista, siirtämistä, tuonpuoleiseen - vaan tarttumista Jumalan sanaan ja luottamista hänen lupauksiinsa. Lopullinen täyttymys on edessäpäin, mutta Kristus, "kirkkauden Herra" (1 Kor. 2:8), on läsnä elämässämme. Jumalan hiljainen ilo tuntuu jo nyt itkumme takana.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan (Virsi 631:4).
Wilhelmi Malmivaara
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.