Mie en enää mene töihin.
Minusta on kiva olla yksin.
Lepäillä ja lenkkeillä, katsella
lehtiä ja tv:tä.
Yksinoloon tottuu
se on kivaa
14
1569
Vastaukset
pitkästä aikaa tässä edellisillä viikoilla kun tulin kotitanhuville.
En halunnut nähdä ketään tunsin ihan sielussani että se teki hyvää.Katselin vain ja kuuntelin ja kuuntelin itseäni sitä miltä minusta tuntuu.
Sanoinkin kaverille että oikeassa se kirkkoisä oli sanoessaan että kun puhuu,on kuin saunan ovea pitäisi auki ja löyly karkaa.Tyhjän puhumisen jälkeen tulee tyhjä ja kyllästynyt olo,on kuin höyry olisi karannut.
Tietenkin jos on ihan yksin,mutta yhdessäkin voi olla yksin.
Minä ihailen teitä jotka osaatte olla ihan yksin,koska minä en osaisi olla vielä ehkä joskus.
Luin tuon ruuneperin alkulaseen ja aattelin että näkyy se muillakin viiraavan eikä mulla.Että kun aikansa runoilee niin pitää heittää suoloja sekaan.- kun sanoo
tottuuvve!
En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, vaikka olisinkin ollut fyysisesti yksin.
Olen kasvanut isossa perheessä ja kaipasin jo pienenä omaa rauhaa ja yksinäisyyttä. Viihdyin yhtä hyvin omissa oloissani kuin toisten lasten seurassa.
Olen elänyt eron jälkeen yksin jo 21 vuotta, enkä haluaisi vaihtaa yksineläjän osaani muuttamalla yhteen miesystäväni kanssa, vaikka hän onkin sitä mieltä että kun hän pääsee eläkkeelle ja voi muuttaa lähelle niin sitten lyödään hynttyyt yhteen.
Kun olen ollut lomalla tai tavannut enemmän ihmisiä niin kaipaan yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. En tiedä, mistä tämä yksinäisyyden kaipuu johtuu. Mahtaako olla stressaavan työelämän jälkikaikuja vieläkin?
Ihmisen on hyvä olla yksin, ainakin silloin tällöin.Jokainen, joka ylistää yksinäisyyttä, saa kyllä kuulla kunniansa Ruuneperin elinaikana.
Jokainen, paitsi Bilman, tietää yksinäisyyden kirot, kuolemineen kaikkineen.
Miksi te, ajattelevat ihmiset, kirjoittatte kuin kahdesta eri asiasta?
MIHIN RAJAAN ASTI YKSINÄISYYS ON MUKAVAA?????- Räkänokka.
Viatonhan tuo Bilman on sinuun verrattaessa.
Miksi muuten nimesit hänet? Räkänokka. kirjoitti:
Viatonhan tuo Bilman on sinuun verrattaessa.
Miksi muuten nimesit hänet?Mikä tai mitkä minun vikani ovat? Etkö osaa kuin vihjailla.
Jos tarkoitat tuota räkänokka nimitystä niin sen annoin hänen nuoruutensa takia.
Jos 1käeron n. 10 vuotta ja vanhempi lapsi on 12v niin häntä nuorempi on 2-vuotias ja siis räkänokkaiässä.
Bilman meitä aikuisia n. 10v nuorempi.
Tuo räkänokka-nimitys ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi.Miksi et voisi yrittää hahmottaa meille toisillekin kuinka koet oman yksinäisyytesi?
Mehän voimme kokea sen aivan eri tavoin. Yksinäisyys voi olla hyvinkin ahdistavaa jos sitä ei ole itse valinnut.
Parisuhteessakin voi tuntea itsensä tavattoman yksinäiseksi ja se on mielestäni vieläkin pahempaa kuin olla yksin oman itsensä kanssa!
Suuressa seurueessa voi tuntea olevansa yksin eikä tunne mitään yhteistä toisten kanssa. Silloinkin voi tuntea suurempaa mielihyvää omissa tutuissa yksinäisissä kuvioissaan.
Oma yksineläjän osani on itse valittu enkä ole siitä koskaan kärsinyt.MdK-MdK kirjoitti:
Miksi et voisi yrittää hahmottaa meille toisillekin kuinka koet oman yksinäisyytesi?
Mehän voimme kokea sen aivan eri tavoin. Yksinäisyys voi olla hyvinkin ahdistavaa jos sitä ei ole itse valinnut.
Parisuhteessakin voi tuntea itsensä tavattoman yksinäiseksi ja se on mielestäni vieläkin pahempaa kuin olla yksin oman itsensä kanssa!
Suuressa seurueessa voi tuntea olevansa yksin eikä tunne mitään yhteistä toisten kanssa. Silloinkin voi tuntea suurempaa mielihyvää omissa tutuissa yksinäisissä kuvioissaan.
Oma yksineläjän osani on itse valittu enkä ole siitä koskaan kärsinyt.En enää koe yksinäisyyttäni oikeastaan minään ongelmana. Mentävää löytyy riittävästi ja taloudellisiakin mahdollisuuksia.
Muistan niin voimakkaasti yksinäisyyskokemukseni kun vammaisena jouduin maailmalle Helsinkiin. Tunnen niin suurta empatiaa yksinäisyyttä kokevia kohtaan, että lähes raivostun jos yksinäisyyttä ylistetään.
Ajoittainen yksinolo on ilmeisesti kaikille joskus hyväksi. Pakollinen yksinäisyys ilman poispääsyä hirvittävää.
Täällä kehutaan AJOITTAISEN YKSINOLON mukavuutta, yksinäisyys on jotain aivan muuta.- Tankavaari
Ruuneperi kirjoitti:
En enää koe yksinäisyyttäni oikeastaan minään ongelmana. Mentävää löytyy riittävästi ja taloudellisiakin mahdollisuuksia.
Muistan niin voimakkaasti yksinäisyyskokemukseni kun vammaisena jouduin maailmalle Helsinkiin. Tunnen niin suurta empatiaa yksinäisyyttä kokevia kohtaan, että lähes raivostun jos yksinäisyyttä ylistetään.
Ajoittainen yksinolo on ilmeisesti kaikille joskus hyväksi. Pakollinen yksinäisyys ilman poispääsyä hirvittävää.
Täällä kehutaan AJOITTAISEN YKSINOLON mukavuutta, yksinäisyys on jotain aivan muuta.Ymmärtääkseni yksinäisyys on eräänlainen kansantauti muuallakin kuin Suomessa. Sinulla Ruuneperi on vahvat kokemukset yksinäisyyden kielteisistä puolista - ja syystä. Luulenkin, että yksinäisyyden kokemiset meillä ihmisillä ovat etupäässä kielteiset. On niin monta tapaa pudota venestä, so. jäädä lehdelle soittelemaan ettei kannata edes ryhtyä luettelemaan.
Itse pakenen elämän lohduttomuutta lukemalla sellaista filosofista kirjallisuutta, että kun vaimoni ei saa unta, hän pyytää lukemaan ääneen. Pari sivua riittää - ja hän nukkuu syvää unta kuin hypnotisoituna. Tankavaari kirjoitti:
Ymmärtääkseni yksinäisyys on eräänlainen kansantauti muuallakin kuin Suomessa. Sinulla Ruuneperi on vahvat kokemukset yksinäisyyden kielteisistä puolista - ja syystä. Luulenkin, että yksinäisyyden kokemiset meillä ihmisillä ovat etupäässä kielteiset. On niin monta tapaa pudota venestä, so. jäädä lehdelle soittelemaan ettei kannata edes ryhtyä luettelemaan.
Itse pakenen elämän lohduttomuutta lukemalla sellaista filosofista kirjallisuutta, että kun vaimoni ei saa unta, hän pyytää lukemaan ääneen. Pari sivua riittää - ja hän nukkuu syvää unta kuin hypnotisoituna.sellaista johon pitää vaimentautua.Kun ykisnäisyys tulee eteen se imaisee omaan luolaansa josta ei tahdo päästä ulos ellei löydy toista ihmistä.Kun näen poron joka juoksee yksin tai eksyneen vasan,tajuan niiden yksinäisyyden.
Olemme kaikki toisiin ihmisiin kytkettyjä.Suuressa tavaratalossa vieraiden ihmisten keskellä minä tunnen eniten ykisinäisyyttä.Siksi en lähde yksin sinne enkä kaupunkiinkaan.
Kuolemaan on kaikkien pako mennä yksin, se on viimmeinen koetinkivi,sanovat kuoleman takana olevan elämää paremman.
Väsyneen ihmisen on sitten hyvä päästä sinne elämään uutta elämää.Eikä siellä tunne kukaan yksinäisyyttä.Yksinäisyys on tämän maailman kipuja ja ehkä niilläkin on tarkoitus.
- aupA
Kävin äänekkäässä väkijoukossa. Yli 700 km:n nopea ajomatkakin väsytti. Nyt kolmen rauhallisen lepopäivän jälkeen alan etsiä tekemättömiä töitä, ainakin muistilistaan.
- Harmaa-pantteri
...tässä yksinolossa, tarkoitan.
Jäätyäni pari vuotta sitten leskeksi ja rakasta vaimoani sanomattomasti kaivatessani kuitenkin ajattelin, että en kai minä kauan jaksa yksin elää. Menin nimittäin ensimmäistä kertaa naimisiin jo 21-vuotiaana, ja vaikka siitä avioliitosta tuli aikanaan ero, niin heti menin toisen naisen kanssa kimppaan, ja useitakin niitä ehti olla ennen 21 vuotta kestänyttä ja leskeyteen päättynyttä avioliittoani.
Mutta melko pian rupesin viihtymään yksin ja arvostamaan vapauttani elää juuri niin kuin haluan, tehdä juuri haluamiani asioita, nukkua vaikka puoleen päivään jos nukuttaa ja herätä vaikka aamuyöstä lueskelemaan tai vaikkapa kirjoittelemaan tällä, jos ei nukuta.
Erinäisissä tilaisuuksissa yksinäisyys kaihertaa, kun katselee onnellisia pariskuntia. Samoin matkoilla, joilla joutuu lisäksi maksamaan "sakkoa" yksinäisyydestään, eli yhden hengen huoneesta lisämaksun, joka yleensä on runsaasti toista sataa euroa thjästä petistä, josta hotellille ei ole mitään kustannuksia.
Mutta niin olen päättänyt, että en enää kumppania etsi. Tuttavapiirissäni kyllä on muutama vapaa jokseenkin ikäiseni tai jonkin verran nuorempi nainen, jonka suhteen uskoisin omaavani hieman mahdollisuuksia, ja olenhan erästä leskirouvaa tapaillut kahdenkeskenkin, käynyt hänen kanssaan teatterissa, ja olemme kyläilleet toisissamme, viihdymme hyvin yhdessä, mutta sänkyyn menemistä emme ole aikoneetkaan. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että hän tunsi rakkaan vaimoni ja arvosti häntä kuten minäkin.
Ja onhan minulla kuten varmaan jokaisella ikäiselläni jälkipolvea ja muita läheisiä, joten yksinäisyydestä ei voi puhua. Tänäänkin oli pitkään luonani poikapuoleni vaimoineen ja kahden lapsensa kanssa. Ensi viikonloppuna tulee oma poikani vaimoineen. Tällä viikolla alkaa taas jumppa ja Helsingin Sinibarettien toveri-illat alkavat kesätauon jälkeen.
Kaikkea menoa riittää ihan tarpeeksi, joten aika ei tule pitkäksi. Ja lukeminen - varsinkin historia - on ollut kauan hyvin mieluinen harrastus, jota taas elvytän entistä vireämmäksi, kun olen vähentämässä ratkaisevasti tätä nettisurffailua, joka meni ihan liiallisuuksiin tuolla poliittisilla saiteilla, ei tällä nimimerkillä.
Niin kauan, kuin terveyttä riittää, elämä voi olla ihan mielekästä "yksinkin", eli siis ilman asuinkumppania. Ja jos terveys alkaa pettää, niin silloinkaan ei ole kumppaninsa riesana, vaan on pakko hankkiutua johonkin hoitolaitokseen.
Yksinoloon tottuu, tosiaankin, ja ainakin minulla on ihan hyvä näin, vaikka toki olisin toivonut saavani pitää rakkaan vaimoni rinnallani elämäni loppuun asti.- *jemina
Samantapaisia ajatuksia minullakin, naisleskellä. Olen ollut yksin vähän vaille kaksi vuotta. Suru ja tuska on muuttunut kaipaukseksi, hyväksyn jo mieheni poismenon. Hän ei palaa vaikka kuinka itkisin. Nyt olen huomannut vapauden hyvät puolet, enää ei tarvitse toimia toisten ehdoilla, mitä olen tehnyt koko aikaisemman elämäni ajan. Voin suunnitella oman ajankäyttöni, talouteni, menemiseni, ruokani. Minulla on aina ollut tietynlainen oman tilan tarve, pitkän avioliittoni aikana olen välillä nauttinut yksinäisyydestä ja lataillut akkujani. Nyt olen yksin, mutta yksinäiseksi tunnen itseni tosi harvoin. Elämässäni on vielä ystäviä, lapset ja lapsenlapset. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne mikä meillä mieheni kanssa oli, oli ainutlaatuista, en usko, että sellaista tulee enää kohdalleni. Parisuhdetta en enää etsi, enkä voisi kuvitella muuttavani saman katon alle kenenkään kanssa.
- Catleija
*jemina kirjoitti:
Samantapaisia ajatuksia minullakin, naisleskellä. Olen ollut yksin vähän vaille kaksi vuotta. Suru ja tuska on muuttunut kaipaukseksi, hyväksyn jo mieheni poismenon. Hän ei palaa vaikka kuinka itkisin. Nyt olen huomannut vapauden hyvät puolet, enää ei tarvitse toimia toisten ehdoilla, mitä olen tehnyt koko aikaisemman elämäni ajan. Voin suunnitella oman ajankäyttöni, talouteni, menemiseni, ruokani. Minulla on aina ollut tietynlainen oman tilan tarve, pitkän avioliittoni aikana olen välillä nauttinut yksinäisyydestä ja lataillut akkujani. Nyt olen yksin, mutta yksinäiseksi tunnen itseni tosi harvoin. Elämässäni on vielä ystäviä, lapset ja lapsenlapset. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne mikä meillä mieheni kanssa oli, oli ainutlaatuista, en usko, että sellaista tulee enää kohdalleni. Parisuhdetta en enää etsi, enkä voisi kuvitella muuttavani saman katon alle kenenkään kanssa.
Puhuit varmaan meidän monen leskivaimon tunteet julki. Tuohon ei ole mitään lisättävää. Mutta olemme yksilöitä ja toisenlaisiakin ajatuksia varmuudella on.
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2097179
- 594692
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s434584- 733322
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161975- 301748
Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗261737Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹411600- 341499
- 1431267