Tietävätkö lähimmäisesi että kuulut helluntaiseurakuntaan? Ihmiset naapurustossasi, työpaikallasi, opiskelupaikassasi ym. paikoissa jossa aikaasi vietät?
En neuvo ketään toitottamaan joka näkemässä helluntailaisuuttaan, tämä kysymäni asia vain alkoi kiinnostaa kun muistelin vuosien takaista aikaa kun itse kuuluin helluntaiseurakuntaan.
Minulle tuli sellainen tunne, että helluntailaisuus oli kuin punainen vaate monille ihmisille. Muuten minut olisi hyväksytty, mutta helluntailaisuus oli niin kauhea mörkö monille ihmisille että he eivät halunneet olla kanssani missään tekemisissä. Tämä siitä huolimatta että en pahemmin tuosta helluntailaisuudesta lähimmäisilleni saarnannut. Jo pelkkä tieto helluntailaisuudestani ärsytti tavattomasti joitakin ihmisiä.
Itselläni ei ole helluntailaisuudesta mitään kovin järkyttäviä kokemuksia, mutta lapsuuskodissani ei oltu helluntailaisia, enkä siten ole elänyt kovin pitkiä aikoja kyseisen seurakunnan vaikutuksen alaisena.
Niin, millaisia kokemuksia helluntailaisilla on ympäristön suhtautumisesta vai oletteko olleet kaukaa viisaita ja salanneet seurakuntataustanne?
En neuvo ketään toitottamaan joka näkemässä helluntailaisuuttaan, tämä kysymäni asia vain alkoi kiinnostaa kun muistelin vuosien takaista aikaa kun itse kuuluin helluntaiseurakuntaan.
Minulle tuli sellainen tunne, että helluntailaisuus oli kuin punainen vaate monille ihmisille. Muuten minut olisi hyväksytty, mutta helluntailaisuus oli niin kauhea mörkö monille ihmisille että he eivät halunneet olla kanssani missään tekemisissä. Tämä siitä huolimatta että en pahemmin tuosta helluntailaisuudesta lähimmäisilleni saarnannut. Jo pelkkä tieto helluntailaisuudestani ärsytti tavattomasti joitakin ihmisiä.
Itselläni ei ole helluntailaisuudesta mitään kovin järkyttäviä kokemuksia, mutta lapsuuskodissani ei oltu helluntailaisia, enkä siten ole elänyt kovin pitkiä aikoja kyseisen seurakunnan vaikutuksen alaisena.
Niin, millaisia kokemuksia helluntailaisilla on ympäristön suhtautumisesta vai oletteko olleet kaukaa viisaita ja salanneet seurakuntataustanne?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikki. Minä en pidä suutani kiinni silloin kun on mahdollisuus inttää.
Toiset vihaavat, toiset ovat kiinnostuneita uskosta.
Itseasiassa, vähän turhan moni tietää uskostani syystä, jota en voi kertoa...
Vai inttämisen ilosta? Voihan se johonkin tepsiä silläkin tavoin, vaikka itse en kyllä sille linjalle halua lähteä. Jos ehdoin tahdoin haluaa ärsyttää uskonasioilla, niin tuosta menettelystä kohtuva vaino on oman käytöksen syytä eikä vainoa Kristuksen tähden. Mutta meitä on moneen junaan ja toiset jäävät asemalle.
Fil.1:15-18
15. Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
16. nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
17. nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
18. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.
ystäväpiirissäni uskostani ja kuulumisestani hellareihin. Pyrin käyttämään ystävä-evankeliointia ja olen huomannut, että se toimii. Monille oli kauhistus, kun tulimme uskoon ja kun kyläläiset kuulivat siitä. Kyläyhteisössä meidät tunnettiin ja tunnetaan yhä erittäin hyvin, siksi monet jäivät "kuulolle", mitä tuleman pitää. Emme alkaneet käännyttää, vaan jatkoimme elämäämme eteenpäin. Koska lapsetkin tekivät selkeitä uskonratkaisuja ja kaksi vanhinta meni kasteellekin, mullisti uskomme jo olemassaolollaan koko kyläyhteisöä, koulumaailmaan asti.
Nyt minulta kysellään avoimesti asioita, jotka liittyvät hellareihin tai uskoon yleensä. Osa ihmisistä hermostuu seurassani ja osa alkaa piikittelemmään uskon asioilla, mutta so what? Pistän asioita leikiksi tai kerron vastaukset asiallisesti ilkeisiin kysymyksiin.
Miksi käytän ystävä-evankeliointia? Tämä kyläyhteisö on kyllästetty evankelioinnilla ja lakihenkisyydellä. Ihmiset eivät jaksa / halua kuulla enää sanaakaan asiasta. Olemalla ihmisille ihminen saa aikaan paljon enemmän.
On varmasti tosi hyvä keino evankelioida tuo mainitsemasi ystäväevankeliointi. Muistan vuosien takaa erään opiskelukaverin jonka tiesin uskovaiseksi, mutta joka ei koskaan tuputtanut millään tavalla uskoaan vaan oli aivan "normaali" ihminen. Yhteydenpitomme katkesi ainakin kymmeneksi vuodeksi, mutta minulla oli sittemmin ilo häneen ottaa yhteyttä ja kertoa että olin tullut uskoon.
Nuorena uskovana koin että pitäisi enemmän todistaa uskostaan, tällaista painostusta koen seurakunnan taholtakin tulleen. Silloin nuo todistustilanteet karkasivat käsistä ja todistuskin oli mitä oli. Nykyisin en tällaista todistamiseen pakotusta koe ja onpa sitten tullut aivan luontevia tilaisuuksia jutella uskonasioista ihmisten kanssa.
Joitakin työpaikkoja on vuosien varrella ollut, joissa on suhtauduttu uskonasioihin suurella vastenmielisyydellä ja näissä en ole välttämättä väriäni tunnustanut mitenkään näkyvästi.
Todistuksesi todellakin lämmitti sydäntäni. Kiitos siitä ja runsasta Jeesuksen rauhaa ja siunausta Sinulle ja rakkaillesi.
Kirjoitustasi lukiessani nousivat mieleeni sanat: "Nöyryys ja hiljaisuus, on valtasi salaisuus; voimalla, väkivallalla et tahdo hallita" ja sen myötä mielikuva, että tämä Herra on saanut muotoa Sinussa. Kiitetty olkoon Herran nimi. Olet Jumalan rakas.
Ehkä tuo, että olen helari, ei ole niin monen tietoisuudessa.
Se oli sitä alku " huumaa", kun "piti" myös mainita, mihin seurakuntaan kuulun.
Muistan erään laiva-matkan, kun meille vaimoni kanssa tultiin kaljaa tarjoamaan, ihan vieraan ihmisen toimesta ja kun en oikein ehtinyt kertoa syytä miksi, en enää tarvitse kaljoja, niin otti viski pullon povesta, mut sitten ehdin jo syyn kertoa ja vieläpä kuuluvani ihanaan helluntai srk:aan.
KKyllä kaveri riemastu lopullisesti,jos ois tohtinu, nii päälle ois kävässy, no ehkä hänellä oli siihen jonkinlaiset perusteet,mut ne jääköön, kun ne olivat hänen "nuoruutensa muistoja".
Ei me olla niin tunnettuja, kun tulisi olla, mut ei minulla moittimista seurakuntaani kohtaan olevasta kritiikistä ole, monet ihan kehasevat ja kiittävät avusta, mitä seurakunnan kauttakin ovat saaneet.
No nmä nyt lyhykäisesti pälkähti mieleen.
Helluntailaisuus on varmasti muuttunut ajan kuluessa ja joissakin asioissa on tultu vapaamielisemmiksi? Ja ainahan on liikkeellä näitä kauhujuttuja sellaisista uskovaisista, jotka ovat uskoaan käyttäneet väärin toisten alistamiseen. Lienevätkö aina kovin tottakaan, kun juoruilla on tapana eteenpäin kulkiessaan saada lisäväriä ja maustetta?
Ihmiset eivät halua ajatella kuolemaa, helvettiä ja sitä että pitäisi tehdä uskonratkaisu. Ellei ole itsellä etsikkoaika meneillään niin nuo asiat mieluusti sivuuttaa ja unohtaa. Eihän silloin voi tykätä helluntailaisesta joka tulee sanomaan että sinun on tehtävä parannus päästäksesi kuoltuasi taivaaseen. Siinähän voi mennä yöunet ja mainehan siinä menee jos vielä uskoon hurahtaa! Hui!
luterilainen ja ortodoksinen kirkko kehoitti aikoinaan jäseniään suhtautumaan helluntailaisuuteen, perkeleelliseen uudelleenkastajalahkoon, vaikuttaa vielä tänäänkin ihmisten mielissä. sen huomaa oikein hyvin tälle palstalle tulevissa kysymyksissäkin, foorumin kastepalstasta puhumattakaan.
epäilemättä myös helluntailaiset itse ovat aiheuttaneet närää ja ihmetystä omalla käyttäytymisellään ja eristäytymisellään.
myös helluntailainen oikeaoppisuus on kukoistanut viime vuosiin saakka. oma isäni esimerkiksi oli vankasti sitä mieltä, että luterilaiset ovat laitanaan helvetin tiellä kulkijoita. kaipa hänenkin mielipiteensä tukena oli paikallinen kirkkoherra, joka saarnoissaan varoitteli laumaansa kerta toisensa jälkeen pysyttelemään kaukana helluntailahkolaisista. monet ottivatkin kirk`herran sanoista vaarin ja antoivat sen vaikuttaa eritoten työelämässä.
vaan kuinka on minun laitani tuon asian suhteen? vastoin isäni mielipidettä, tiedän, että uudestisyntyneitä uskovia on jokaisessa kristillisessä seurakunnassa. :-))
ps. em. kirkkoherra kääntyilisi varmaankin haudassaan vauhdikkaasti, jos tietäisi, että tänään paikalliset kirkkoherrat vierailevat tuontuostakin helluntaikirkossa ja haluavat rakentaa yhteyttä.
Varmaan syytä on yhdessä jos toisessakin osapuolessa. Omat kokemukseni helluntaiseurakunnasta ovat suurimmaksi osaksi olleet positiivisia vaikka en helluntailainen tätä nykyä olekaan.
Helluntaiseurakunnassa evankeliumi on esillä ja sielun pelastukseen kehoitetaan ja nämähän ne tärkeimmät asiat ovatkin. Helluntailaisuus on ulospäinsuuntautuvaa ja ehkä siinä joiltakin juroilta suomalaisilta nousee niskavillat pystyyn kun joku perushihhuli lähestyy traktaatteineen ja todistaa jossakin kenties kiusallisessakin tilanteessa ja vielä kyselee henkilökohtaisia asioita sivullisten kuullen!
Kyllähän helluntaiseurakuntaan kuuluu monenlaisia ihmisiä, mutta monelle varmaan jää ensisijaisesti mieleen joku traktaattia tyrkyttävä perushihhuli joka huutaa hallelujaa ja kiitos Herralle joka käänteessä.
minä koen olevani perushihhuli, mutten koskaan ole edes miettinyt alkaa häiriköimään ihmisiä traktaattien kanssa.
kyllä se kuule, sunis, on niin, että nykypäivän perushihhuli ei lähesty ihmisiä juuri millään lailla, rataateista puhumattakaan.
ihmisiä kaduilla käännyttävä helluntailainen on jo aika päiviä sitten kadonnut, muutamia harvoja tapauksia lukuunottamatta, sukupuuttoon ja hyvä onkin,kun on kadonnut, ei senpuoleen.
No, sovitaan sitten vaikka niin että tämä harvinaisempi hihhulilaji on nimeltään vaikkapa äärihihhuli - miltä sellainen kuulostaisi?
Trendikkäämpi tapaus äärihihhulista voisi olla sellainen joka maalaa spraymaalilla "Jeesus tulee - oletko valmis"? -tyylisiä huudahduksia sopiviin ja sopimattomiin paikkoihin. Olen nähnyt joskus ratikassa sellaisen ihmisen joka on itse kävelevä traktaatti pukeutuessaan vaatteisiin jotka ovat täynnä raamatunjakeita. Joskus jopa isokokoisen Raamatun julkinen lukeminen yleisessä kulkuneuvossa antaa lisätilaa ympärille - kannattaa kokeilla. :D
"Muuten minut olisi hyväksytty, mutta helluntailaisuus oli niin kauhea mörkö monille ihmisille että he eivät halunneet olla kanssani missään tekemisissä. "
Perin inhimillistä. Vika ei ole suniksen luonteessa ja käytöksessä, ei suinkaan.
Oletko Nasse virheetön ja täydellinen kun aina ja kaikkialla löydät uskovaisista ja erityisesti helluntailaisista kaikenlaista pahaa sanottavaa?
Toisaalta pelkäät niin paljon helluntailaisia ettet ole uskaltanut lähteä helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin vaikka olen monta kertaa pyytänyt. Mitä tämä sinusta itsestäsi kertookaan?
ja peräänkuulutit analyysia.
Ei ole peilin vika, jos näkymä ei mielytä.
Mitä projisioosi pelosta tulee, sitä ei liene edes tarpeen analysoida, on lopputulema ilmeinen.
teroitettiin sitä, että "näytä värisi heti, kun menet uuteen työpaikkaan tai kouluun". Kärjistetyimmin sitten sanottiin vielä, että mainosta paikkakunnan helluntaiseurakuntaa, kertomalla, että kuulut sinne! Tämä opetus ei minuun soveltunut. Annoin ajan tehdä tehtävänsä. Minulta tultiin joka ikisessä työpaikassa ja koulussa kysymään muutamien aikojen päästä, että olenko uskovainen! Tietenkin vastasin myöntävästi ja monet miellyttävät ksskustelut sain käydä. En koskaan halunnut "mainostaa" helluntailaisuutta. Toki kun kysyttiin, että minne kuulun sen sanoin. Aina joukkoon joku mahtui, joka ei asiaan voinut suhtautua hyväksyvästi, mutta valta osin ihmiset kuitenkin kunnioittivat uskoani, koska en tehnyt seurakunnasta numeroa, enkä pakkosyöttänyt mitään uskon käsityksiä. Kun kysymykset tulee toiselta, niin silloin syntyy hyviä ja antosia keskusteluja! Kirjoitin mennessä aikamuodossa, koska käsivammani takia olen työkyvyttömyys sairauslomalla ja en luultavasti enää työelämään palaa!
Muistan itsekin, varsinkin jonkun vanhan työelämästä jo poissa olevan ihmisen nousseen rukouskokouksessa puhumaan juuri tuon "värinsä näyttämisen" puolesta. En minä mitenkään helluntailaisuutta mainostanut, mutta en sitä kieltänytkään ja joillekin se oli liikaa.
Nuo todistamistilanteet tulevat luontevasti ilman pakonomaista tunnetta siitä että täytyy päästä nyt jollekin sanomaan... Mutta nuorena uskovana sitä oli vähän epävarma olo kun seurakunnassa neuvottiin toista ja itsellä oli asiasta toisenlainen ajatus.
Kiinnosti kuulla millaisia kokemuksia toisilla helluntaiseurakuntaan kuuluvilla/kuuluneilla on ollut.