hei

Ainoa ystäväni on taas toiminut petollisesti minua kohtaan. Olen niin masentunut ja yksinäinen etten jaksa mitään. Nukun kaiket päivät enkä saa itsestäni mitään irti ja itkeskelen. Näyttää olevan että minulle tapahtuu kaikki se paha mitä pelkäänkin tapahtuvan. Olen odottanut myönteistä muutosta tähän ihmissuhteeseen, mutta aina kun uskallan alkaa luottamaan, menee kaikki murskaksi. Ei ole oikein mitään mikä kantaisi minua eteenpäin. Tämmöistä elämää en oikein tahdo jaksaa. On niin paljon muutakin vastoinkäymistä että jos edes tähän ystävään voisi luottaa, olisi elämässä jotain iloa. Uskosta olen saanut apua, mutta nyt tuntuu että sekin kaikkoaa minusta johonkin että en saa siitäkään kiinni. Kaikki on samaa tyhjää harmautta. Kaikennäköisiä pahantahtoisia ja katalia ihmisiä kyllä ympärilläni häärii, mutta missä on aito ystävyys ja inhimillisyys, joka antaisi voimia. Tällä hetkellä ja jo pitkään on ollut niin että ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä vain imevät minut tyhjiin eikä heistä ole mitään tukea. Olisi jo aika perustaa perhekin, mutta olen kaikesta ulkopuolella eikä pinnallinen juhlinta ym. minua kiinnosta. Onhan minussakin vikani, mutta onko niin että ns. "kunnon" ihminen jää tänä päivänä kumppania ja perhettä vaille ja saa katsoa sivusta miten elämä lipuu ohi merkitystä vailla ja edessä on sitten yksinäinen vanhuus kuten on nuoruuskin. Jos nyt joku jaksaisi puolestani tässä asiassa rukoilla, niin olisin siitä kiitollinen.
4222
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Oi sinä kaikkein armollisin,ristiinnaulittu
Herra Jeesus Kristus. Katsahda puoleemme
laupeutesi silmillä ja armahda tänä iltana
kaikkia yksin jääneitä,kaikkia niitä,jotka
ovat yksin,kauhistuttavan yksin.
Poista yksinäisyyden vertavuotavat haavat,
joihin on lyöty kauheita iskuja,joita kukaan
ei sääli eikä sure.
Vain sinä Jeesus et hylkää meitä surevia.
Sinä olet luvannut tulla sinne,missä kaksi
tai kolme on koolla sinun nimessäsi.
Tule meidän keskellemme.Tule myös meidän
yksinäisyyteemme ja ole meidän kanssamme.
Pehmitä kovat mielet ja särje kovat sydämet.
Kuule,Herra,murheellisten sydänten huokaus
rakkautesi tähden. Amen.

Äänestä

Elämälläsi on tarkoitus! Et ole turhaan tähän maailmaan syntynyt. Rakasta itseäsi ja kunnioita itseäsi. Kaikki me ihmiset olemme yksin, vaikka olisi perhe ympärillä tai hyviä ystäviä. Kukaan toinen ihminen ei yksinäisyyttäsi voi poistaa. Löydät elämäsi tarkoituksen itsestäsi ja luottamalla Jumalaan, joka sinut on luonut.

Äänestä

se ei auta mitään

Äänestä

Tiedätkö että ihmiset ovat käyneet kylmiksi, häikäilemättömiksi, itsekeskeisiksi monikaan ei ajattele muutakuin omaa parastaan.

Tämä on lopun aikaa, sitä ei tarvitse peljätä, anna Jeesukselle elämäsi koknaan,täysi sydämisesti, hän korjaa haavat, jotka ihmiset tekivät, kerron sen kokemuksesta.
Minä olen kokenut kaiken ja tiedän että Jeesus on eheyttänyt minut antanut minulle anteeksi annon, niitä kohtaan jotka minua kohtelivat huonosti.
Ja olen vapaa monesta muusta hunosta tunteesta, kaunasta kateudesta, pitkävihaisuudesta, itsekeskeisyydestä, katkeruudesta.
Joka on ihmisille mahdotonta itse parantua, vaan Jumalalle Hänen rakkaudesta meitä kohtaan on mahdollista.
Toivon sinulle monta antoisaa hetkeä raamatun parissa, ja onnellista aikaa, Jeesuksen kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


syrjäytynyt kirjoitti:

Ainoa ystäväni on taas toiminut petollisesti minua kohtaan. Olen niin masentunut ja yksinäinen etten jaksa mitään. Nukun kaiket päivät enkä saa itsestäni mitään irti ja itkeskelen. Näyttää olevan että minulle tapahtuu kaikki se paha mitä pelkäänkin tapahtuvan. Olen odottanut myönteistä muutosta tähän ihmissuhteeseen, mutta aina kun uskallan alkaa luottamaan, menee kaikki murskaksi. Ei ole oikein mitään mikä kantaisi minua eteenpäin. Tämmöistä elämää en oikein tahdo jaksaa. On niin paljon muutakin vastoinkäymistä että jos edes tähän ystävään voisi luottaa, olisi elämässä jotain iloa. Uskosta olen saanut apua, mutta nyt tuntuu että sekin kaikkoaa minusta johonkin että en saa siitäkään kiinni. Kaikki on samaa tyhjää harmautta. Kaikennäköisiä pahantahtoisia ja katalia ihmisiä kyllä ympärilläni häärii, mutta missä on aito ystävyys ja inhimillisyys, joka antaisi voimia. Tällä hetkellä ja jo pitkään on ollut niin että ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä vain imevät minut tyhjiin eikä heistä ole mitään tukea. Olisi jo aika perustaa perhekin, mutta olen kaikesta ulkopuolella eikä pinnallinen juhlinta ym. minua kiinnosta. Onhan minussakin vikani, mutta onko niin että ns. "kunnon" ihminen jää tänä päivänä kumppania ja perhettä vaille ja saa katsoa sivusta miten elämä lipuu ohi merkitystä vailla ja edessä on sitten yksinäinen vanhuus kuten on nuoruuskin. Jos nyt joku jaksaisi puolestani tässä asiassa rukoilla, niin olisin siitä kiitollinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu