Kuinka uskovaisten elämä erottuu uskomattomien elämästä arjen askareissa. Lapset koulutetaan uskovaisiksi. Avioliitto yhtä onnellista perhe elämää. Mitä sanoo aviopuoliso joka ei ole uskovainen. Tuleeko asiasta ongelmia. Lasten koulunkäynti,sujuuko ilman kiusaamista uskosta.
Miten yhteiset harrastukset jos toinen ei ole uskossa. Kumpi on etusijalla,uskonto vai joku toinen asia. Olen kuullut että armeijaa ei suositella kun siellä opetellaan tappamista. Tuleko nuoren kanssa ongelmia siitä johon kyllä voin itsekin vastata että kyllä. Kuinka sitten jos riitoja tulee niin miten toimitaan. Anteeksi pyyntö on etusijalla kummalle,rikotulle vai yläkerralle. Vai yleensäkin tuleeko niitä jos raamatun mukaan elää. Käännetäänkö toinen poski ja hyväksytään ja annetaan anteeksi. Voiko yleensäkään olla sellaista elämää jota raamatun mukaan voi elää käytännössä.?? Laitoin kysymysmerkin vasta viimeiseksi ja yhteiseksi.
Miten yhteiset harrastukset jos toinen ei ole uskossa. Kumpi on etusijalla,uskonto vai joku toinen asia. Olen kuullut että armeijaa ei suositella kun siellä opetellaan tappamista. Tuleko nuoren kanssa ongelmia siitä johon kyllä voin itsekin vastata että kyllä. Kuinka sitten jos riitoja tulee niin miten toimitaan. Anteeksi pyyntö on etusijalla kummalle,rikotulle vai yläkerralle. Vai yleensäkin tuleeko niitä jos raamatun mukaan elää. Käännetäänkö toinen poski ja hyväksytään ja annetaan anteeksi. Voiko yleensäkään olla sellaista elämää jota raamatun mukaan voi elää käytännössä.?? Laitoin kysymysmerkin vasta viimeiseksi ja yhteiseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli lyhykäisesti vastaan, kyllä raamatulliseen elämään kyetään, tosin vajavaiseksi itsensä tuntee, jos teoillaan pitäisi, ilman Kristuksen armoa uskovansa lopputulokeen, eli taivas paikkaan.
Se on mahtava kolmestaan avioliiton "murheitakin" ratkoa, kun siis tietää, ttä Kristus on luvannut olla meidän kanssa, joka tilanteessa, elämämme loppuun asti ja koti-ovella toivottaa itse tervetulleeksi.
Eli siunaus-rikkaat yön hetket teille kaikille, Vapahtajamme Kristuksen kalliissa nimessä, Hän aloittamaansa työtä kesken jätä ja tuon lupauksen ohella hyvää yötä.
>Laitoin kysymysmerkin vasta viimeiseksi ja yhteiseksi.
Ei tuosta tainnut säästöä syntyä. Olisit laittanut espanjalaiseen tyyliin pötkyysi myös alkuun oman kysymysmerkkinsä.
Teologisiin kysymyksiin en osaa ottaa kantaa.
Ei tuollaiseen vuodatukseen voi kukaan vastata. Jos vastauksia ja keskustelua haluat, esität yhden kysymyksen kerrallaan.
Uskovan tulisi erottua ainoastaan niin, että hän on rehellinen ja tekee työnsä "kuin Jumalalle". Mutta olemme vajavaisia ja käsityksemme ovat erilaisia, että tämäkään ei aina päde. Siihen toki pyrin aina. Uskova ajaa yleensä toisten etuja ja pyrkii toiminnassaan olemaan heikompien etujen ajaja.
Jaa-a, mitenkähän lapset "koulutetaan uskoviksi". Jumala kouluttaa omansa. Mitä kiusaamiseen tulee, meidän lapsia kiusattiin uskomattomina huomattavasti enemmän kuin nyt. Uskovina heidän itsetuntonsa on ollut parempi ja he ovat osanneet paremmin suhtautua koulukavereihinsa. Myös oikeudentaju on parempi ja sitä käytetään niin riittilanteihin kuin myös toisten kiusattujen puolustamiseen. Nuoret kasvavat omaa polkuansa, joten olen löysännyt otteeni heistä mahdollisimman paljon. Tukihenkilöna taidan toimia. Ja niin paljon parjattua asiaa toimittelen eli istun kädet ristissä.
Ensin on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, sitten perhe ja työ sekä lopuksi seurakunta. Anteeksiantamisen on ensin kohdistuttava kanssamatkaajaan, koska siinä on ehto: Jumala antaa anteeksi meille, jos me annamme toisille. On nimittäin katkeruutta olla antamatta anteeksi ja sehän on synniksi luettava asia ja estää yhteyden Jumalaan.
Milloin käännetään toinen poski, ei ainakaan silloin, jos jonkun toisen etu kärsii siitä. Joskus on seistävä ja taisteltava. Joskus purtava hampaat yhteen ja annettava anteeksi. Tapauskohtainen, paitsi että aina annetaan anteeksi. Asiathan voivat riidellä, mutta ihmiset eivät.
Uskova seisoo tai kaatuu Jumalansa edessä ja vastaa itse teoistaan. Se on tämän päivän oivallukseni: minä porskutan omaa tietäni ja vastaan Jumalalle niin tottelemisestani kuin tottelemattomuudestani ja niin tekee jokainen muukin. Myös sinä.
täällä on ollut jo esimerkkejä.
nimimerkki "poikalapsi" selosti keväällä eräässä viestissään, kuinka hän opettajana halveksuu helluntailaisten lapsia, pitää heitä typeryksinä.
luulisi jeesmaninkin tietävän, että lähes jokainen helluntailaispoika käy läpi sen perinteisen sotaväkikoulutuksen.
olen täällä itse selostanut joskus omaa "ongelmaani" koskien armeijaa: ns. pasifistina yritin kovasti agiteerata poikaani (joka ei ole uskis) kiertämään armeijan kaukaa, mutta eipä onnistunut. suurempaa ongelmaa ei asiasta ole tullut, mitä nyt äitinä minua vähän harmittaa ja huolettaa aina, kun katselen uutisia!
miksi juuri helluntailaisten avioliitto olisi ristiriidaton ja perhe-elämä yhtä onnellista auvoisuutta? jo se, että lapsia ei voi kouluttaa uskovaisiksi, tekee perhe-elämästä vaikean, jos niin halutaan.
entä yhteiset harrastukset, jos toinen on uskis ja toinen ei? ei siihenkään ole mitään sellaista helluntailaista vastausta annettavana, joka sanelee pariskunnan ei-uskiksen olevan tyytyminen vain uskisharrastuksiiin. katsos, kun helluntailaisetkin harrastavat nykyään niin paljon kaikenlaista. on ihan persoonasta, luonteesta, ynnä muusta kiinni, kuinka tiukalla on uskis-perheenjäsenen pipo suhteessa harrastuksiin ja seurakuntaan.
sotaväkiasiasta kyllä puhun ihan omasta näkemisestä ja kuulemisesta mitä nyt samassa tilaisuudessa vöi vain kuulla. Siis,se ainakin oli helluntalaisten "virallinen" kanta menneinä vuosina. Jos olet elänyt toisin niin et ole piitannut niin sanotusta helluntalaisten "virallisesta " kannasta jonka olen omin korvin kuullut. En koskaan kirjoita täällä sellaista mitä on vain mutu tuntua. Mieletäni se ei ole asiallista. Erikseen on se jos kyselen sellaisista mitä minulle on kerrottu ja sen vuoksi että onko muilla uskovilla sama kanta asioihin. Kokemuksesta,näkemisestä kirjoittelen ja kyselen. Se näyttää joskus ärsyttävän joitakin mutta mitä sitten. Päänsärky on heidän.