Jeesuksen sanoja: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Ja: ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.”
Mitä on Jeesukseen uskominen? Onko Jeesukseen uskominen sitä, että elämme kuin Hän eli? Pystymmekö me siihen?
Me kaikki olemme rikkoneet lähimmäisiämme vastaan ja rikomme toistuvasti, tahtomattammekin. Me kaikki tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantamusta.
Taivaaseen pääsee vain täysin onnistunut, tahraton, jossa ei ole yhtään syntiä. Sisällekäynti on ahtaan portin kautta. Ahtaaksi sitä porttia ei tee se, että pitää elää niin ja niin rajoittunutta elämää, että pääsisi siitä portista sisään. Kuolemakaan ei ole tuo ahdas portti, koska ahtaasta portista sanotaan olevan vaikea päästä sisään, ja me kaikkihan varmasti kuolemme. Mutta se ahdas portti on usko Kristukseen. Se usko saadaan lahjaksi. Anovalle se lahja on luvattu antaa. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu”. Kolkuttavalle Hän on luvannut avata.
Ei Jeesus Kristus tullutkaan vain paikkaamaan sitä, mikä meiltä jää puuttumaan, vaan Hän tuli täyttämään kaiken. Hän itse on Ovi. Hän itse on Tie, joka kantaa perille. Hän on lammasten ovi, Hän on myös hyvä paimen. Hyvä paimen KANTAA eksyneet, väsyneet ja ontuvat lampaat turvaan.
Itsestämme emme löydä vapahdusta synneistämme. Tämä on kirjoitettu raamattuun meitä KAIKKIA koskevana tosiasiana: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla". Mutta Vapahtajamme eli maan päällä, kärsi ja kuoli meidän edestämme. Meillä on lupa turvautua Hänen sovintotyöhönsä, jolloin Jumala katsoo meitä Hänen kauttaan eikä näe meissä yhtään syntiä. Näin lohdullinen sanoma on löydettävissä raamatusta.
”Hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussaan.” ”Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Olemmeko me muuttuneet hyviksi ihmisiksi, jotka olemme tulleet uskoon? Kokemuksemme useimmiten lienee, että emme pohjimmiltamme juurikaan muuttuneet. Ehkä tahtoa hyvään näyttäisi olevan, mutta voimaa sen toteuttamiseen ei läheskään aina löydy. On vain yksi, nimittäin Kristus, jonka maallinen vaellus kelpaa Jumalan edessä. Meidän ihmisten on pakko tarttua armoon, jos mielimme pelastua.
Se ainoa täydellinen huutelee kaikille väsyneille kulkijoille: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon!”
Kristillinen vanhurskaus on syntien anteeksisaaminen.
Maallinen vanhurskaus on tietoista hyvän tekemistä lähimmäistä kohtaan. Maallinen vanhurskaus merkitsee kaikenlaisia hyviä tekoja, joita meidän itse kunkin tulee pyrkiä tekemään, lähimmäistemme (ja omaksikin) parhaaksi. Kaikenlainen hyvän tekeminen on kyllä tärkeää. Onhan sillä se merkitys, että se lisää ajallista hyvinvointiamme. Nekään tekomme, jotka itse ehkä arviomme hyviksi, eivät kuitenkaan pelasta meitä iankaikkiseen elämään. Ainoa kristillinen vanhurskaus, ts. ainoastaan Jeesus Kristus, tuottaa iankaikkisen pelastuksen. Siis meidän kristillinen vanhurskautemme ei voi merkitä mitään muuta kuin syntien anteeksisaamista.
”…me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jesaja 53)
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.”
Mitä on Jeesukseen uskominen? Onko Jeesukseen uskominen sitä, että elämme kuin Hän eli? Pystymmekö me siihen?
Me kaikki olemme rikkoneet lähimmäisiämme vastaan ja rikomme toistuvasti, tahtomattammekin. Me kaikki tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantamusta.
Taivaaseen pääsee vain täysin onnistunut, tahraton, jossa ei ole yhtään syntiä. Sisällekäynti on ahtaan portin kautta. Ahtaaksi sitä porttia ei tee se, että pitää elää niin ja niin rajoittunutta elämää, että pääsisi siitä portista sisään. Kuolemakaan ei ole tuo ahdas portti, koska ahtaasta portista sanotaan olevan vaikea päästä sisään, ja me kaikkihan varmasti kuolemme. Mutta se ahdas portti on usko Kristukseen. Se usko saadaan lahjaksi. Anovalle se lahja on luvattu antaa. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu”. Kolkuttavalle Hän on luvannut avata.
Ei Jeesus Kristus tullutkaan vain paikkaamaan sitä, mikä meiltä jää puuttumaan, vaan Hän tuli täyttämään kaiken. Hän itse on Ovi. Hän itse on Tie, joka kantaa perille. Hän on lammasten ovi, Hän on myös hyvä paimen. Hyvä paimen KANTAA eksyneet, väsyneet ja ontuvat lampaat turvaan.
Itsestämme emme löydä vapahdusta synneistämme. Tämä on kirjoitettu raamattuun meitä KAIKKIA koskevana tosiasiana: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla". Mutta Vapahtajamme eli maan päällä, kärsi ja kuoli meidän edestämme. Meillä on lupa turvautua Hänen sovintotyöhönsä, jolloin Jumala katsoo meitä Hänen kauttaan eikä näe meissä yhtään syntiä. Näin lohdullinen sanoma on löydettävissä raamatusta.
”Hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussaan.” ”Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Olemmeko me muuttuneet hyviksi ihmisiksi, jotka olemme tulleet uskoon? Kokemuksemme useimmiten lienee, että emme pohjimmiltamme juurikaan muuttuneet. Ehkä tahtoa hyvään näyttäisi olevan, mutta voimaa sen toteuttamiseen ei läheskään aina löydy. On vain yksi, nimittäin Kristus, jonka maallinen vaellus kelpaa Jumalan edessä. Meidän ihmisten on pakko tarttua armoon, jos mielimme pelastua.
Se ainoa täydellinen huutelee kaikille väsyneille kulkijoille: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon!”
Kristillinen vanhurskaus on syntien anteeksisaaminen.
Maallinen vanhurskaus on tietoista hyvän tekemistä lähimmäistä kohtaan. Maallinen vanhurskaus merkitsee kaikenlaisia hyviä tekoja, joita meidän itse kunkin tulee pyrkiä tekemään, lähimmäistemme (ja omaksikin) parhaaksi. Kaikenlainen hyvän tekeminen on kyllä tärkeää. Onhan sillä se merkitys, että se lisää ajallista hyvinvointiamme. Nekään tekomme, jotka itse ehkä arviomme hyviksi, eivät kuitenkaan pelasta meitä iankaikkiseen elämään. Ainoa kristillinen vanhurskaus, ts. ainoastaan Jeesus Kristus, tuottaa iankaikkisen pelastuksen. Siis meidän kristillinen vanhurskautemme ei voi merkitä mitään muuta kuin syntien anteeksisaamista.
”…me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jesaja 53)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kopioin tähän pari kirjoittamaasi riviä!
>>Kristillinen vanhurskaus on syntien anteeksisaaminen.>Maallinen vanhurskaus on tietoista hyvän tekemistä lähimmäistä kohtaanVastaan-
Kristillinen vanhurskaus ei ole syntien anteeksisaamista,vaan -
"Kristillinen Vanhurskaus" on elämistä syntien anteeksiantamuksessa! uskon kautta Jeesuksen Golgatalla!tehtyyn sovintotyöhön meidän edestämme!
"Maallinen vanhurskaus" on jotain jota ei voi mieltää VANHURSKAUDEKSI!
Se on joko -omavanhurskautta!tai -hurskautta!
jotka kuummatkaan eivät ole sellaisia joilla olisi sovitusvoimaa Jumalan edessä!
Se on ihmistekoista "humaania" jolla ei ole mitään tekoa vanhurskauden kanssa!
>Roomalaiskirje:
3:26 ....jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.<
>Habakuk:
2:4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
Roomalaiskirje:
1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
Galatalaiskirje:
3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta."
>>Roomalaiskirje:
6:2 ..... Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
6:7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä
”Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3)
Se verso kasvaa Herran edessä, ei ihmisten. (vrt. Jes.53:2)
”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.” (1.Kor.2:7)
Jeesus Kristus ON Tie, Totuus ja ELÄMÄ.
”Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jesaja)
Lahjavanhurskaus pelastaa! Ei niin, että yhden kerran kertarysäyksellä saamme vanhat synnit anteeksi, ja sitten muutumme (omasta puolestammekin) hyviksi. Ei. Lahjavanhurskaus pelastaa. Kristus on A ja O ja kaikki siltä väliltä. Loppuun asti.
Siksi kirjoitin maanpäällisestä vanhurskaudesta, että se erotettaisiin taivaallisesta vanhurskaudesta, siitä todellisesta hyvyydestä, joka on Jumalasta. Olisin tosin voinut käyttää vaikkapa lainausmerkkejä. Mutta kyllähän vanhurskaudeksi voidaan toki sanoa omaa vanhurskauttakin. Vaikka ei se Jumalan silmissä mihinkään kelpaakaan, eikä ketään pelasta.
Autuaita ovat yksinkertaiset, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Lyhyeltä virsi kaunis,sanoo jo sanaparsikin.
sun kanssas´ =(
Jeesus on Herra!
vs.
Itte Minä!
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi!
Oli mukava lukea näin tervettä evankeliumin
sanaa keskellä maailman pimeyttä.
Yhtälailla saattoi olla poliittinen keino selvitä Rooman kynsistä senaikisen Jeesushahmon avulla!
Tuota...nyt en oikein ymmärtänyt.
Jeesus oli sen ajan juutalaisille
vaarallinen hahmo, koska halusivat
elää hiljaisesti Rooman vallan alla
ilman rettelöitä.
Ylipapit päättivät tappaa Jeesuksen, jottei
Roomalaiset levottomuuksien pelossa rajoittaisi
juutalaisten oikeuksia.
Joh. 11 kertoo ylipappien ja fariseusten
puhuneen näin: "Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme."
Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: "Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?" Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset."
Osa juutalaisista tykkäsi roomadiilistä, koska se toi heille etuja!
Se essealaisista alkanut kapina, johon jeesus liittyi ottamalla mm essealaiselta Johannes kastajalta kasteen, oli se porukka, joka sai tukea kapinaan liittyneiltä joiltain jopa Ylipapeilta.
Otappa New king James raamattu kirjastossa ja etsi essealaiset...
Sitten mene historiantutkimussivuille ja totea sama tosiasia.
Kaikenlaista mielikuvituksen juoksua voi tietenkin olla.
...tai vaikkapa Facta 2001 ja sieltä essealaiset ja sitten raamatuista sama ja historiankirja. Siinä sinulle poliittinen Jeesus, jonka syntymän kunniaksi Marialle, joka suostui synnyttämään lapsen toi Itämaan tietäjät synnytyspalkkion. Se oli salajuoni alusta saakka, ei ollut neitseellisiä syntymiä, oli riveistä livennyt roomalainen sotilas, joka pamautti Marian pulleaksi ja oli essealaiset, jotka kouluttivat Jeesuksen ja Johannes Kastaja oli juuri näitä: miksikähän Jeesus mahtoi ottaa kapinallisilta essealaisilta kasteen, ellei halunnut itse riviin ja hyväksynyt heidän kapinaansa Roomaa vastaan?
Tuohonko olet valmis uskomaan
henkesi menetyksen uhalla?
...uhakus, vai?
Valitettavasti se on kolmen vuoden historiantutkimuksen raaka tulos, samoihin tuloksiin on myös päätyneet muutkin historioitsijat...tutkippa vaan äläkä ole älyllisesti laiska.