Miksi kommunismi romahti juuri 80-luvun lopulla ja NL romahti 1991?
Itä-Euroopan osalta vastaus on selvä: Neuvostoliitto veti pois tukensa Itä-Euroopan valtaeliitiltä. Kun tämä varmistui, oli vain kuukausien kysymys, ennenkuin kommunistipuolueiden valta romahti kasaan kuin korttitalo.
Vaikeampi on arvioida perustuslaillista valtiomonopolia nauttineen NKP:n kansansuosiota eri vaiheissa. Korkeimmillaan NKP:n hyväksyntä on todennäköisesti ollut Stalinin avoimen terrorin purkautumisen jälkeen 50- ja 60-luvuilla, jolloin neuvostovalta edusti laajenevaa kansainvälistä valtapiiriä ja maan talous näytti vielä kehittyvän. 70-luvulla kehitys alkoi kuitenkin pahasti kangerrella ja 80-luvulla ajautua täydelliseen umpikujaan, jota brezhneviläisellä tilastomanipuloinnilla pitkään yritettiin peitellä.
Neuvostoliiton ongelmat eivät olleet alikehityksen vaan paremminkin yliteollistumisen aiheuttamia. Neuvostotalous perustui raskaan teollisuuden kehittämiseen ja määrällisen suunnitelun kaikkivaltiuteen. 1980-luvulle tultaessa työvoiman ja luonnonvarojen enenevään määrälliseen hyväksikäyttöön perustuneen ekstensiivisen kasvun mahdollisuudet oli käytetty loppuun. Seuraukset ovat olleet katastrofaaliset erityisesti luonnon kannalta.
Kun luonnonvaroille ei NL:ssa asetettu edes markkinahintaa oli niiden käyttö uskomattoman tehotonta ja tuhlailevaa. Demokratian puuttuminen ja kansalaisyhteiskunnan alistaminen estivät ihmisiä puuttumasta viihtyvyttään ja terveyttään uhkaaviin epäkohtiin.
Keskitetty NL:n komentotalous joutui ristiriitaan paitsi ekologian myös tietoyhteiskunnan kanssa.
Tietokoneesta ei tullut keskityksen vaan hajautuksen väline. Näin tietoyhteiskunnan läpimurrosta tuli erityisen tuhoisa juuri NL:lle, jossa talousjärjestelmä perustui tuotannon ja talouden keskitettyyn ohjaukseen ja poliittinen järjestelmä tiedonkulun yhtä pitkälle menevään keskittämiseen. Huippunsa tämä sai Romaniassa, jossa kaikki kirjoituskoneetkin oli rekisteröitävä Securitatessa. Informaation vapaata kulkua tällä tavoin rajoittavat järjestelmät ovat luonnollisesti täysin kyvyttömiä hyödyntämään tietoyhteiskunnan teknisiä ja organisatorisia mahdollisuuksia. Siksi talouskehitys ensin pysähtyi ja lopulta romahti.
Parhaiten NL näytti pärjäävän USA:n kanssa varustelukilvassa. 70-luvun lopulla Neuvostoliiton sotilaalliset satsaukset tasaveroisen supervalta-aseman saavuttamiseksi Yhdysvaltojen kanssa tuntuivat jo johtaneen tulokseen. Yritys kävi kuitenkin liian kalliiksi. Yhdysvallat vastasi kiihdyttämällä varusteluaan ja pakottamalla Neuvostoliiton kilpailuun, johon sillä ei yksinkertaisesti ollut varaa.
Kehitys oli jo 1980 luvulla ajanut raakaan voimapolitiikkaan perustuvan supervalta-ajattelun ohitse mitä ajattelua NL puhtaasti edusti.
Valtioiden menestyksen ja vaikutusvallan nykymaailmassa ratkaisevat ennen muuta kansantalouden kilpailukyky, tietoresurssit, teknologian kehitysaste ja vahva valuutta sekä näiden tuottama ylijäämäasema kansainvälisessä kaupassa. Saksan liittotasavallan ja Japanin kasvava mahti perustui juuri tähän. Lisäksi etenkin Japanin vaikutusvallan kasvua on edistänyt se, ettei sillä hävityn sodan jälkeen ollut aihetta tai mahdollisuutta tuhlata voimavarojaan varustelukilpailuun.
Brezhnevin aikana kalliilla hankittu supervalta-asema osoittautui NL:lle tyhjän arvoiseksi.
Stalin saattoi vielä ulosmitata voimavaroja Itä-Euroopasta, mutta enää 1980 luvulla ei mistään riistosuhteesta Neuvostoliiton hyväksi voinut puhua.
Itä-Euroopasta luopuminen oli Gorbatshoville niin ollen helppo ratkaisu koska siellä ei ollut enää mitään ryöstettävää.
Itä-Euroopan osalta vastaus on selvä: Neuvostoliitto veti pois tukensa Itä-Euroopan valtaeliitiltä. Kun tämä varmistui, oli vain kuukausien kysymys, ennenkuin kommunistipuolueiden valta romahti kasaan kuin korttitalo.
Vaikeampi on arvioida perustuslaillista valtiomonopolia nauttineen NKP:n kansansuosiota eri vaiheissa. Korkeimmillaan NKP:n hyväksyntä on todennäköisesti ollut Stalinin avoimen terrorin purkautumisen jälkeen 50- ja 60-luvuilla, jolloin neuvostovalta edusti laajenevaa kansainvälistä valtapiiriä ja maan talous näytti vielä kehittyvän. 70-luvulla kehitys alkoi kuitenkin pahasti kangerrella ja 80-luvulla ajautua täydelliseen umpikujaan, jota brezhneviläisellä tilastomanipuloinnilla pitkään yritettiin peitellä.
Neuvostoliiton ongelmat eivät olleet alikehityksen vaan paremminkin yliteollistumisen aiheuttamia. Neuvostotalous perustui raskaan teollisuuden kehittämiseen ja määrällisen suunnitelun kaikkivaltiuteen. 1980-luvulle tultaessa työvoiman ja luonnonvarojen enenevään määrälliseen hyväksikäyttöön perustuneen ekstensiivisen kasvun mahdollisuudet oli käytetty loppuun. Seuraukset ovat olleet katastrofaaliset erityisesti luonnon kannalta.
Kun luonnonvaroille ei NL:ssa asetettu edes markkinahintaa oli niiden käyttö uskomattoman tehotonta ja tuhlailevaa. Demokratian puuttuminen ja kansalaisyhteiskunnan alistaminen estivät ihmisiä puuttumasta viihtyvyttään ja terveyttään uhkaaviin epäkohtiin.
Keskitetty NL:n komentotalous joutui ristiriitaan paitsi ekologian myös tietoyhteiskunnan kanssa.
Tietokoneesta ei tullut keskityksen vaan hajautuksen väline. Näin tietoyhteiskunnan läpimurrosta tuli erityisen tuhoisa juuri NL:lle, jossa talousjärjestelmä perustui tuotannon ja talouden keskitettyyn ohjaukseen ja poliittinen järjestelmä tiedonkulun yhtä pitkälle menevään keskittämiseen. Huippunsa tämä sai Romaniassa, jossa kaikki kirjoituskoneetkin oli rekisteröitävä Securitatessa. Informaation vapaata kulkua tällä tavoin rajoittavat järjestelmät ovat luonnollisesti täysin kyvyttömiä hyödyntämään tietoyhteiskunnan teknisiä ja organisatorisia mahdollisuuksia. Siksi talouskehitys ensin pysähtyi ja lopulta romahti.
Parhaiten NL näytti pärjäävän USA:n kanssa varustelukilvassa. 70-luvun lopulla Neuvostoliiton sotilaalliset satsaukset tasaveroisen supervalta-aseman saavuttamiseksi Yhdysvaltojen kanssa tuntuivat jo johtaneen tulokseen. Yritys kävi kuitenkin liian kalliiksi. Yhdysvallat vastasi kiihdyttämällä varusteluaan ja pakottamalla Neuvostoliiton kilpailuun, johon sillä ei yksinkertaisesti ollut varaa.
Kehitys oli jo 1980 luvulla ajanut raakaan voimapolitiikkaan perustuvan supervalta-ajattelun ohitse mitä ajattelua NL puhtaasti edusti.
Valtioiden menestyksen ja vaikutusvallan nykymaailmassa ratkaisevat ennen muuta kansantalouden kilpailukyky, tietoresurssit, teknologian kehitysaste ja vahva valuutta sekä näiden tuottama ylijäämäasema kansainvälisessä kaupassa. Saksan liittotasavallan ja Japanin kasvava mahti perustui juuri tähän. Lisäksi etenkin Japanin vaikutusvallan kasvua on edistänyt se, ettei sillä hävityn sodan jälkeen ollut aihetta tai mahdollisuutta tuhlata voimavarojaan varustelukilpailuun.
Brezhnevin aikana kalliilla hankittu supervalta-asema osoittautui NL:lle tyhjän arvoiseksi.
Stalin saattoi vielä ulosmitata voimavaroja Itä-Euroopasta, mutta enää 1980 luvulla ei mistään riistosuhteesta Neuvostoliiton hyväksi voinut puhua.
Itä-Euroopasta luopuminen oli Gorbatshoville niin ollen helppo ratkaisu koska siellä ei ollut enää mitään ryöstettävää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja kumartaa
puuttuisin, muutoinhan kirjoituksesi on pitkälti sitä, mitä täällä yleensäkin kirjoitetaan:)
Suora lainaus sinulta: "Kehitys oli jo 1980 luvulla ajanut raakaan voimapolitiikkaan perustuvan supervalta-ajattelun ohitse mitä ajattelua NL puhtaasti edusti." Tästä huomaa, miten sokea olet. Näyttää siltä, että asennotumisesi on tehnyt sinusta silmäpuolen:)
Yhdysvallathan tekee tuota juuri nyt, tänäkin päivänä! Usa myös saastuttaa ympäristöään antaen piupaut kv.luontoa säästäville sopimuksille. Se ei ota huomioon mitään, mistä se ei rahallisesti hyödy jotain.
Kysehän tässä onkin siitä, että jos tämä maa olisi NL, niin kohu nousisi, mutta kun kyseessä on pyhä ja kallis Usa, niin ollaan kuin kusi sukassa täälläkin.
Edelleenkin jauhatte NL:sta, jota ei enää ole. Jauhakaa Usa:sta, joka edelleen on ja käyttää valtaa kuin mikäkin despootti. Piste.