Olen syntyisin syvästi uskonnollisesta helluntaiperhestä. Minulta oli lapsuuden/nuoruuden kiellettyä lähes kaikki mikä oli "maailmasta", musiikki, ei-uskovaiset kaverit, tyttökaverit, pitkä tukka, pelit ja muut "houkutukset...
Yleensä vaatetukseni oli lipooveri ja suorat housut yms. Voitte varmaan uskoa kun kerron että olin vanhempieni uskon tähden fyysisesti vainottu, hakattu ja erittäin yksinäinen nuori. Koulumenestys ja itsetunto olivat surkeat. Lapsuuteni ja nuoruuteni täyttivät synti, maailmanloppu, raamattu, rukoilu ja kokoukset.
Olin äärimmäisen ahdistunut ja masentunut, luulin että elämän kuuluu olla kieltäytymistä kaikesta maallisesta. En saanut otetta mistään, ei ystäviä, jopa seurakunnassa karsastettiin minua.
Joitakin vuosia sitten koin totaalisen muutoksen. Tajusin että elämä on ainutlaatuinen asia. Tein täyskäännöksen ja tajusin että kaikki oli vain kusetusta. Nykyisin minulla on ystäviä, Laitoin tatuointeja, harrastan heavy-musiikkia, käyn bilettämässä. Lähdin opiskelemaan yliopistoon ja nautin todella tästä elämästä.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että uskonto on vallankäytön väline. Seurakunta on epäonnistuneiden, katellisten sekä häikäilemättömien ihmisten kerho jossa pyritään pitämään ihminen heikkona ja kurjana. Koska jäsenet itse ovat luusereita he nauttivat siitä että aina löytyy vielä säälittävämpi tapaus kuin itse on.
Elän vain kerran siksi lopetin helluntailaisuuteni, eli muiden moralisoinnin ja toisten panettelun sekä päätin että en aio olla loppuelämääni iloton ja masentunut.
Uskonto on karmeaa.
Yleensä vaatetukseni oli lipooveri ja suorat housut yms. Voitte varmaan uskoa kun kerron että olin vanhempieni uskon tähden fyysisesti vainottu, hakattu ja erittäin yksinäinen nuori. Koulumenestys ja itsetunto olivat surkeat. Lapsuuteni ja nuoruuteni täyttivät synti, maailmanloppu, raamattu, rukoilu ja kokoukset.
Olin äärimmäisen ahdistunut ja masentunut, luulin että elämän kuuluu olla kieltäytymistä kaikesta maallisesta. En saanut otetta mistään, ei ystäviä, jopa seurakunnassa karsastettiin minua.
Joitakin vuosia sitten koin totaalisen muutoksen. Tajusin että elämä on ainutlaatuinen asia. Tein täyskäännöksen ja tajusin että kaikki oli vain kusetusta. Nykyisin minulla on ystäviä, Laitoin tatuointeja, harrastan heavy-musiikkia, käyn bilettämässä. Lähdin opiskelemaan yliopistoon ja nautin todella tästä elämästä.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt että uskonto on vallankäytön väline. Seurakunta on epäonnistuneiden, katellisten sekä häikäilemättömien ihmisten kerho jossa pyritään pitämään ihminen heikkona ja kurjana. Koska jäsenet itse ovat luusereita he nauttivat siitä että aina löytyy vielä säälittävämpi tapaus kuin itse on.
Elän vain kerran siksi lopetin helluntailaisuuteni, eli muiden moralisoinnin ja toisten panettelun sekä päätin että en aio olla loppuelämääni iloton ja masentunut.
Uskonto on karmeaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näköjään joissakin seurakunnissa ei mene ihmisillä hyvin. Elämä on elettäväksi. Kumma tarve joillakin ihmisillä haluavat kiusata itseään kieltämällä itseltään kaiken kivan. On paljon hauskaa mitä voi tehdä ja kaikki tuo hauska leimataan synniksi. Vanhan testamentin aikaa ihmiset tanssivat ja nykyään jotkut leimaavat tanssimisen synniksi ja sanovat että se on saatanasta. Eihän pitkässä tukassakaan pitäisi olla mitään vikaa. Jeesuskin kuvataan pitkä tukkaisena vanhoissa kuvissa...
Sama kuin vähän nopeampi tempoinen musiikki. Sekin on helppo leimata synniksi jos ei omaa korvaa mielytä. Taas voi lukea vanhantestamentin puolelta kuinka ihmiset lauloivat joten sieltä huomaamme että musiikki on ihan normaalia...
Nyt kyllä puhuit monen muunkin kokemuksen ja paljon on vieläkin samassa tilanteessa olevia. Se on erikoista helluntalaisuudessa että joka toiselle on syntiä niin toiselle ei. Synti sinänsä muuttuu ajan kuvan kanssa. Ennen oli syntiä naisilla lyhyet tukat,miehillä ns. laineet,naisilla korvakorut, ketjut ja kaikki sellainen mitä nykyään pidetään aivan normaalina uskovaistenkin keskuudessa. TV on vieläkin toisille synti toisille ei. Joten olen tullut siiihen tulokseen että synti käsitteenä on ihmisten oma ajatus. Joskus ei saanut erota avioliitosta,sitä kierrettiin niin että muutettiin toiselle paikkakunnalle. Siitä on minulla erittäin aitiopaikalta nähty kokemus. Amerikassa jo aikoja sitten naiset pukeutui koruihin ja täällä nutturaan.
tehdyn Vanhassa Testamentissa, ei tarkoita, että sen pitäisi olla nykyään hyväksyttävää. Siellähän Jumala jakelee mm. tappamis- ja uhraamiskäskyjään. Tanssiminen ja musiikin kuuntelu ovat asioita hienoimmasta päästä mutta hienoiksi niitä ei tee se, että ne mainitaan Vanhassa Testamentissa tai ylipäätään Raamatussa.
Mutta meinasin lähinnä sitä kun jotkut väittävät musiikkia ja tanssia synniksi raamatunperusteella. Raamattu sallii molemmat muuten hyvä. Rohkenen kyseen alaistaa tuon onko nuo kaikki tappamiskäskyt Jumalalta. Suurin osa ei taida olla...
Kirjoituksestasi näkee kilometrin päähän, että et sinä ole uskovaisen kodin lapsi, tai jos oletkin, niin et ole itse koskaan uskonut. Mitä hyödyttää leikkiä uskovaista? Saat pilkkaa osaksesi, mutta et Jumalan voimaa kohdata se.
Uskovaisena olo on ihan turhaa ilman Jumalan läsnäoloa ja sitä, että Jumala on tyydyttänyt sisäiset tarpeemme.
Uskomaton väite!
Koska kirjoitan "väärään" sävyyn en voi olla siis koskaan ollutakaan uskossa taikka edes uskovaisen kodin lapsi?
Uskallanpa helposti väittää tuntevani raamattua paremmin kuin sinä, sekä tiedän tarkalleen millaista on olla vainottu uskonsa tähden, kuin myös mitä on olla uskonnon uhri.
Tuo naurettava väitteesi että jumala tyydyttää kaikki sisäiset tarpeemme on erittäinkin tuttu minulle ja edustaa tyypillistä aivopesua.
Ja väität minulle että en ole koskaan edes uskonut??? Sinun väittämäsi on siis totta ja minun väittämäni ei, ja kumpikin on väittämiä?
Olet perusklassikkohellari ja olet kieroutunut omaan helluntaiuskoosi.
Perinteinen ja toimiva tapa väistää kaikki arvostelu, on tuomita kirjoittaja provokaattoriksi. Uskovaisethan ovat kaikki hyviä, eikä seurakunnissa VOI olla mitään mätää.
Ole iloinen, että pääsit irti mokomasta ja nauti nykyisestä elämästä täysillä.
Jos kerran pidät uskon kaikkein keskeisintä asiaa typeränä ja itsellesi vieraana, on asia sitä myöten selvä. Uudestisyntyminen on kato aika olennainen juttu helluntailaisuudessa...
Uskon kaikkein keskeisin asia on sinulle siis helluntailaisuus?
Olet perushellari joka todistaa vain minulle että koko touhu kaikkinen lähimmäisenrakkaus juttuineen on puppua. Kato hei, helluntailaisuus on kylmien ihmisten uskonto...
Minulle koko elämäni hellareita nähneelle ihmiselle koko helluntaisurakunta kaikkine jäsenineen todistaa pelkkää valehtelua.
Hänen maailmansa perustuu, tän palstan kirjoituksiin, ei siis elämää nähnyt.
Kyllä noin voi käydä kuin alottaja kirjoitti en ihmettelisi yhtään. Tuollaista surkeaa voi tapahtua paremmissakin piireissä...
että moni uskovaisen kodin lapsi ei todellakaan kertoisi ikäviä kokemuksiaan lahkolaisvanhemmistaan ja lapsuudestaan heidän varjossaan. Nimittäin moni lapsi on totaalisesti alistettu ja aivopesty noudattamaan järjettömiä sääntöjä ja luopumaan omasta tahdostaan ja vapaasta ajattelustaan. Aloittajalla nyt on ollut parempi kohtalo, kun on päässyt kahleista irti.
Hei kiva! Kohtalotoveri! Tosin mun perhe on ihan jees... pikkuhiljaa alkaa asioista rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä pukata esille... siis omassa perheessä.. eikä mun vanhemmat enää kuulu helluntaiseurakuntaan, mut uskovaisia he kuitenkin ovat edelleen... helluntailaisuus saa mun karvat nouseen pystyyn.
Korjausta vielä äskeiseen viestiin... on mulla siis ollut ankara huutokasvastus lapsena ja tiukat säännöt.. uskonto jäi mulla n. ylä-aste ikäisenä kun sain kapinoitua sen verran etten suostunu lähteen koukouksiin enää. Mut kyl se usko ja pelko ja kaikki kerkes muhun tekeen tuhonsa jo pienenä. Ahdistukset ja pelot oli suunnattomia. Sairas maailma kasvattaa lapset lopun ajan pelossa. Hain lohtua, enkä ikinä kokenut sitä saavani ja lopulta luovutin. Enää en usko. Mut mun vanhemmat ovat tehneet parhaansa kasvattaessaan mut... He ovat ajan mittaan "rentoutuneet" eivätkä ole niin tiukkapipoisia enää. Elämästä saa myös nauttia.
joka olet kokenut tuollaista. Minä en kokenut vanhempieni taholta mitään painostusta, mutta helluntaiseurakunnan taholta sitäkin enemmän. Kaikki oli syntiä mukamas. Jos nauroit se oli synti, jos et moikannut jotakin hellaria se oli synti, jne. loppumattomiin. Samaisessa seurakunnassa juoruttiin paljon perättömyyksiä, tehtiin henkistä väkivaltaa ihmisille, etenkin lapsille ja niistä ei koskaan lueteltu, että olisivat syntiä. Siis syntikäsitys on todellakin nurjaa. Aikanaan itse olin hellareissa melko näkyvällä paikalla, mutten halunnut koskaan tuomita ja osoittaa sormella ketään. No siitä alkoi sellainen vaino seurakunnassa minua kohtaan, että uhattiin jopa tappaa. Älysin erota pois ja olen todella onnellinen ja vapaa Kristuksessa. Enkä kanna kaunaa meneistä, mutta en varmaan koskaan tule liittymään mihinkään seurakuntaan. Näin saan tehdä vapaasti Herran työtä ja liikkua siellä minne Jumala tahtoo minun menevän. Mukaan lukien tanssipaikat ja kapakat, joissa saan olla Herran viestin viejänä rakastavasta ja armahtavasta Jumalasta. Monien kanssa olen saanut keskustella. En siis tyrkytä mitään, vaan sitten kun luokseni tullaan kyselemään syntyy antoisia keskusteluja!
Koita saada muukin seisomaan karvojen lisäksi.
Satun kyllä itseasiassa olemaan nainen... vai menikö multa tämä juttu nyt ihan ohi.. Ongelmia ei ole seisomisen suhteen, kiitos vaan kysymästä.