häpeän vastakohta. Myös pelko on rakkauden vastakohta. Ihminen, joka luottaa rakkauteen, ei pelkää ja on myös valmis kohtaamaan häpeänsä. Rakkaudessa elävä ihminen ei pelkää, eikä häpeä, vaan on sinut oman syvyytensä kanssa. Hän tuntee oman identiteettinsä, sillä rakkaus antaa siihen mahdollisuuden. Rakkaudessa ihmisen ei tarvitse olla jotain muuta kuin on.
Rakkaus on
Apostoli35
561599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Olen viisas ja älykäs - enempää minunkaan ei tarvitse olla.
Rakkaus on lipeän vastakohta. Jos lipeää vieraisiin, aikaisempi rakkaus ei suhtaudu tapahtumaan positiivisesti. Pelko vieraissakäynnin paljastumisesta on rakkautta.
Rakkaudessa elävä ihminen janoaa rakkautta ja hänelle suodaan sitä kaksittain pussittain. Rakkaudessa elävä ihminen nöyrtyy heppinsä edessä.
Käytkö vieraissa? Onko sinulle rakkaus vain seksiä? Ihminen, joka lipeää vieraisiin ei ole terve tunne-elämältään, sillä rakkaudessa elävä ihminen ei suunnittele, eikä edes haaveile parisuhteen ulkopuolisista suhteista tai vieraissakäymisestä. Ihminen, joka ei ole tyytyväinen parisuhteeseen taas td. haaveilee siitä. Miten on sinun laitasi, Siino?
Suurin osa eroista johtuu vieraissakäymisestä.
Mieti sitä.
Apostolille kerrottu viesti menee hukkaan, kun kohde itse ei sitä ymmärrä.
Minua hiukan hirvittää, elääkö maassamme todella ihmisiä joilla on tuollainen arvomaailma?
Ja jos elää, onko todella mahdollista että tuollaiset henkilöt saavat työskennellä lasten ja nuorten parissa?
Vai onko tuo "työ" samanlainen mielikuvituksen kepponen, kuin reissut itään ja Apostolin Jumala?
"Käytkö vieraissa?"
En. Käyn ainoastaan tutuissa. Kerran kuvittelin saaneeni vierasta, mutta juuri kun olin lähdössä kotiin, nainen huusi sängystä: "Mä oon Merja. Mikä sun nimes on?" Niin että se siitäkin vieraasta sillä kertaa, sillä tutunkaupat siinä sitten oli lyötävä.
"Suurin osa eroista johtuu vieraissakäymisestä."
Niin no hetken aikaa siinä täytyy olla erossa, jos käy niissä tutuissa. Mutta sitten taas ollaan kotona :)
:))
että Saudi-Arabian reissustani, mutta sen tehdäkseni joutuisin luopumaan anonyymiydestäni.
"Minua hiukan hirvittää, elääkö maassamme todella ihmisiä joilla on tuollainen arvomaailma? "
Hmmm.... Jos sinun arvomaailmasi mukaan vapaa seksi, pettäminen ja parisuhteen ulkopuoliset suhteet ovat ok, kenen pitäisi olla huolissaan?
Minä tiedän missä olen töissä ja missä reissannut. Se, että epäilet kokemuksiani Saudi-Arabiasta valheeksi ja vielä väität minun sanoneen, että olen asunut siellä vuosia, kertoo itseasiassa sinusta enemmän kuin itse tajuat.
Minulla on valokuvani, veljeni ja koko perheeni, joka oli mukana. Mitä vastatodisteita sinulla on?
"Ja jos elää, onko todella mahdollista että tuollaiset henkilöt saavat työskennellä lasten ja nuorten parissa? "
Mitä arvomaailmassani on sellaista, ettei saisi? Sinun sairaalloinen kiinnostuksesi seksiin ja kaikkeen keskivartalon alle liittyvään taas kertoo sinusta sellaisia asioita, että vaatisin sinun esittämään rikosrekisteriotteen. Menisikö muuten läpi? Saisitko puhtaat paperit?
Itselläni on rikosrekisteriote työnantajaa varten esitettynä.
Esitit myös aikoinaan rasistisia näkemyksiä Afrikasta, sekin kertoo arvoistasi aika paljon. Osoitit olevasi vanhemman Vanhasen kannalla jne.
Et osaa muuta kuin pilkata toisia ihmisiä, olet elänyt ilman rakkautta ja purat pahaa oloasi ennenkaikkea uskoviin.
Rakkaus on sinulle vieras käsite, ja niin se on heille, jotka eivät sitä ole kokeneet.
" kun kohde itse ei sitä ymmärrä. "
En ymmärrä seksin ylikorostamista ja sen sekoittamista rakkautteen. Rakkauteen kuuluu seksi, kyllä, mutta jatkuva sukuelimistä puhuminen ja aktien kuvaaminen ei ole puhetta rakkaudesta, joka on paljon muutakin kuin seksi. Mutta sitähän sinun vaikuttaa olevan mahdoton ymmärtää, koska ajatuksesi pyörivät vain ja ainoastaan oman kalusi ja naisten jalkovälissä.
Millä sinä ajattelet?
Niin, oletko? Harrastatko avioliiton/parisuhteen ulkopuolisia suhteita? Pidätkö niitä hyväksyttävinä? Onko pettäminen sinusta huvittavaa?
Miettisit edes mitä oikeasti kannatat. Toivottavasti heitit vain läppää? Tietääkö vaimosi reissuistasi?
nyt vaikuttaa siltä että Apostolin kuuppaan on tullut Jeesus sijaistoiminnoksi normaalin sukupuolielämän sijasta.
Aiemminhan käsittelimme jo toisen asiaan vaikuttaneen seikan, se että lopulta sait naisen, vaati oman uhrauksensa.
Viestissäsi avauduit seksistä enemmän kuin minä yhdessäkään omassani ikinä. Avauduit vieläpä tavalla joka kertoo kypsyydestäsi asiaan todella paljon.
Matka peräkammarin pojasta ihmiseksi on edelleen kesken....
meni hirnumiseksi täälläkin:)
Oh so true! Mulla on muuten ollut yksi suhde, jossa tuo niin kiusallisen intiimi nimienvaihto jäi kokonaan pois!:D
Toinen mikä siitä jäi mieleen, on että pelkkä parketti on polvien kannalta äärettömän huono materiaali niihin puuhiin:)
Etkö osaa lukea? Olin juuri elänyt neljä vuotta avoliitossa ennen sitä, eronnut itse toisen naisen takia (olin uskoton) jne. Halusin olla erossa naisista, lopettaa tilapäissuhteet, yhden yön keikat jne.
Et vastannut esittämiini kysymyksiin? Saisitko puhtaat paperit jos tilaisit rikosrekisteriotteen?
"Avauduit vieläpä tavalla joka kertoo kypsyydestäsi asiaan todella paljon."
Jos kypsymättämyydeksi kutsutaan sitä, että näkee oikeaksi elää yhden kumppanin kanssa ja on sitä mieltä että seksiä saa harrastaa mielinmäärin, mutta avioliitossa, sitten olet oikeassa.
Itse pidän kypsymättömänä sitä, että harrastaa seksiä mahdollisimman usean kumppanin kanssa, ja puhtaasti itsekkäistä syistä, omien halujen tyydyttämiseksi.
Peräkammarin poika elää äitinsä tai vanhempiensa kanssa, ei ole naimisissa, vaan on poikamies tai vanhapoika. Minua et saa istumaan mihinkään em. ryhmistä. Sinulla sen sijaan on siihen suuri riski, jos ns. seksuaalinen viriiliytesi on vain nettifantasioissa liikkumista (mihin viittaavat City-palstalta poimitut kuvat) ja suuria puheita. Näkemyksesi myös naisten ulkonäöstä ja ihmisten nimitteleminen rumaksi tai läskiksi kertoo myös omaa kieltää henkisestä kypsyydestäsi. Se lähentelee 15-vuotiaan teinitestosteronia olevan finninaaman (ja sellaisenkin kehityksestään jäljessä olevan) ajatusmaailmaa.
Matka netin ääressä käteen vetävästä finninaamasta on edelleen kesken.... Sinulla.
Tässä kansalle julistusta kristillisellä paatoksella:
--------------
"Lopulta sain naisen?
Apostoli35 7.9.2006 klo 13.48
Etkö osaa lukea? Olin juuri elänyt neljä vuotta avoliitossa ennen sitä, eronnut itse toisen naisen takia (olin uskoton) jne. Halusin olla erossa naisista, lopettaa tilapäissuhteet, yhden yön keikat jne.
Et vastannut esittämiini kysymyksiin? Saisitko puhtaat paperit jos tilaisit rikosrekisteriotteen?
"Avauduit vieläpä tavalla joka kertoo kypsyydestäsi asiaan todella paljon."
Jos kypsymättämyydeksi kutsutaan sitä, että näkee oikeaksi elää yhden kumppanin kanssa ja on sitä mieltä että seksiä saa harrastaa mielinmäärin, mutta avioliitossa, sitten olet oikeassa.
Itse pidän kypsymättömänä sitä, että harrastaa seksiä mahdollisimman usean kumppanin kanssa, ja puhtaasti itsekkäistä syistä, omien halujen tyydyttämiseksi.
Peräkammarin poika elää äitinsä tai vanhempiensa kanssa, ei ole naimisissa, vaan on poikamies tai vanhapoika. Minua et saa istumaan mihinkään em. ryhmistä. Sinulla sen sijaan on siihen suuri riski, jos ns. seksuaalinen viriiliytesi on vain nettifantasioissa liikkumista (mihin viittaavat City-palstalta poimitut kuvat) ja suuria puheita. Näkemyksesi myös naisten ulkonäöstä ja ihmisten nimitteleminen rumaksi tai läskiksi kertoo myös omaa kieltää henkisestä kypsyydestäsi. Se lähentelee 15-vuotiaan teinitestosteronia olevan finninaaman (ja sellaisenkin kehityksestään jäljessä olevan) ajatusmaailmaa.
Matka netin ääressä käteen vetävästä finninaamasta on edelleen kesken.... Sinulla."
Et ole vieläkään vastannut? Oletko naimisissa? Mikä on ammattisi? Nämä kysymykset tulen esittämään sinulle jatkossakin.
Miksi et vastaa niihin? Salaatko jotakin? Osuinko liian lähelle totuutta? Miksi piiloudut naisen profiilin taakse?
Rakkaus on tunnetta, jota kutsutaan välittämiseksi. Kun välität itsestäsi, niin voit välittää myös toisista.
Itsestään välittäminen vaatii itsensä hyväksymisen kaikkineen heikkouksineen.
Pelko ja häpeä ovat luonnollisia tunteita ihmisellä, ja niitä esiintyy, ymmärtää ja hyväksyy sitä itsensä kuinka hyvin tahansa.
Hyväksyessään itsensä, ei tarvitse olla jotain muuta kuin on.
on vihan vastakohta. Häpeä on kunnian vastakohta.
Pelon vastakohta on rohkeus.
Lopusta ei sitten enää otakaan selvää, koska alat
käsitellä äidinkieltänikin uskistyyliin. Varmaan asioiden epäselvässä esittämisessä on oma syynsä.
Se syy ei kuitenkaan ole rakkaus vaan kusetus:)
Rohkea voi ihan hyvin pelätä.
Pelko on suhtautumista tuntematonta kohtaan. Rohkea vaan käy tuota tuntematonta kohtaan seurauksia miettimättä. Rohkea ei anna pelon voittaa, ja tämän ansiosta jäisi rannalle ruikuttaa.
Pelkoa tulee osata käsitellä oikein. Sitä ei tule paeta, eikä sitä tule hävetä.
Se on totta että pelko kuuluu oleellisesti käsitteen rohkea mukaan.
Periaatteessa pelko ajaa rohkeuteen. Pelko siitä, että epäonnistuu...toisaalta pelko voi jättää myös rannalle ruikuttaa, mutta silloin pelko on ajanut lähinnä "rationaalisuuteen"...
"Rationaalisuudella ei sankareita tehdä"
- mä vaa
IIIso lause.."rationaalisuudella ei sankareita tehdä"..paitsi jessestä joissain piireissä.
Rakkaus ole inhon vastakohta ja ystävyys vihan?
Jos noita sanoja makustelee, niin kaipa se inho kohdistuu useammin johonkin asiaan (esim. inhoan tuota ruokaa), mutta vihaan tuota ihmistä. Mutta miksei sitä safkaansa voi vihatakin. Varsinkin, jos se sattuu olemaan borsch-keittoa..
Jos joku ei ole kovin ystävällinen, niin hän voi olla silloin aika vihamielinen. Tällainen heppu voi olla hyvinkin rakastettava, kun sinua surraan poismenosi johdosta. Siinä tilanteessa hän voi olla suorastaan kristillisen rakkauden apostoli:D
puolisoasi, lapsiasi tai naapuriasi kohtaan, etkö silloin rakasta heitä? Äiti voi tuntea vihaa huutavaa lastaan kohtaan, mutta se ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi lastaan. Rakkaus on jotain syvempää ja vahvempaa kuin pinnalliset tunteet, joihin viittaat. Sekoitat rakkauden ja rakastumisen tunteen, hellyyden jne. Vanhempi voi vihata lastaan esim. tämän aineiden käytön takia ja tämä rakkaudellinen viha saa vanhemman esim. passittamaan lapsensa hoitoon.
Toisaalta olet oikeassa, että syvään juurtunut viha ei ole rakkautta, vaan voi kypsyä sen vastakohdaksi. Mutta kuten pelkoakin on monenlaista, on myös vihaa.
Tuota kunnia ja häpeä akselia en allekirjoita. Jonkun kunnia voi toisen mielestä olla häpeä. Jonkun mielestä voi olla kunniakasta esiintyä lehdissä alasti, naida kaikkia tosi-tv:ssä ja toisen mielestä se on häpeällistä. Häpeällä tarkoitan sellaista häpeää, joka saa ihmisen kätkemään kaikkein syvimmän sisimmän muiden silmiltä, jopa läheissimmiltä ihmisiltä. Tämä aiheuttaa epäaitoutta ja kyvyttömyyttä kohdata toista ihmistä. Ihminen, joka on sinut häpeänsä kanssa, on kohdannut heikkoutensa ja eheytynyt siitä, voi kohdata häpeän itsessään ja hyväksyy myös muiden heikkouden.
Teet heti tulkinnan, että puhun uskosta, mutta kun en puhu. Useat terapeutit ja lapsipsykiatrit ovat käsitelleet samaa "näkyväksi" tulemisen teemaa ja hyvä ei-uskonnollinen esimerkki on muuten Muumi-peikossa, kirjassa "Näkymätön lapsi."
"Se syy ei kuitenkaan ole rakkaus vaan kusetus:) "
Ihminen joka ei halua nähdä totuutta itsessään, väittää sitä kusetukseksi. Se on kaikein helpointa, vaikka itseasiassa koko yhteiskuntaamme tällä hetkellä pyörittävät arvot (kulutus, itsekorostus, jatkuva kilpailu, kyynerpäätaktiikka, heikkojen polkeminen, perheen merkityksen väheksyminen, miehen ja naisen väheksyminenpuolisoina ja vanhempina jne., nainenkin voi olla isä ja mies äiti) on harhaa.
Vain rakkaus on totta, eikä maailmamme elä rakkaudessa. Jos eläisi, ei kenenkään tarvitisisi päteä ja olla jotain muuta kuin on.
Suosittelen lukemaan mm. Tommy Hellstenin kirjoja ja pohtimaan ovatko ajatukseni kusetusta vai eivät.
"Jos tunnet vihaa puolisoasi, lapsiasi tai naapuriasi kohtaan, etkö silloin rakasta heitä?"
Rakastamiaan ihmisiä ei mielestäni voi vihata. Heille voi kyllä suutahtaa ja vihastua, mutta ei vihata. Viha on käsitteenä pitkäkestoinen, eli esim. palestiinalaiset vihaavat juutalaisia ja päinvastoin. Pienet tunteenpurkaukset eivät ilmennä vihaa. Näin siis minusta. Pelko ei taas liity mitenkään rakkauteen tai vihaan.
Sanoilla on kiva leikkiä, mutta jos haluaa tulla ymmärretyksi, niin ei kannata keksiä sellaista omaa sanastoa, jossa sanojen vastakohdatkin ovat eri akselilla. Ellei sitten halua tarkoituksellisesti hämätä lukijaansa. Myös esim. sanapari "tunneäly" kuuluu mielestäni tähän samaan joukkoon. Onko tunneäly sekä suuren tunteen että suuren älyn puuttumista, vai mitä? Mitä sitten olisi "älytunne"? Pseudofilosofiaa moinen vain.
Jos olet sitä mieltä, että kunnia ja häpeä eivät ole suomenkielessä vastakohtia, niin sitten sinä olet sitä mieltä. Äidinkielenopettajat voivat olla toista mieltä. Miksi sotkea vanhoja sanoja uuteen merkitykseen? Tee Agricolat ja luo uusia sanoja, jos vanhat eivät tarkoitukseesi kelpaa.
Se, että näen asiat uskonnollisessa viitekehityksessä, on kaiketi aiemmat keskustelumme huomioon ottaen vain oikeutettua.
Tuosta lopusta (kulutus, jatkuva kilpailu, jne.) olemme samaa mieltä, vaikka tulemmekin päätelmiimme eri tietä (kuten aiemmin on todettu..)
Hellsteniä olen kait ostannut muille lahjaksi, mutta en ole tainnut itse lukea mitään häneltä. Olen enempi toiminnan ystävä. En pääse tuota Enqvistin "Kosmoksen hahmoakaan" alkusivuja pitemmälle, kun on prkle kaikenlaista muka muuta puuhaa jatkuvasti:D
Tunneälystä sen verran, että siitä on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Sanoilla kikkailemisesta olen aivan samaa mieltä, mutta ehkä pitäisikin nähdä sanojen taakse. Kunnia ei välttämättä poista häpeää, sillä mm. Hellstenin mukaan vasta rakkaus poistaa häpeän. Kunnia ainoastaan peittää häpeän, muttei korvaa sitä.
Ihminen siis voi pyrkiä hankkimaan mahdollisimman paljon kunniaa peittääkseen häpeänsä, ymmärrätkö mitä ajan takaa? Hellstenin mukaan kuitenkaan näin esim. lapsuuden traumojen aiheuttamaa häpeää ei saada poistumaan, rakkaus korjaa ainoastaan häpeän aiheuttamat haavat. Käytin ehkä sanaa "vastakohta" virheellisesti kun tarkoitin sanojen takana olevien elementtien vaikuttavia asioita. Pointtini oli, että rakkaus ei aiheuta häpeää eikä pelkoa, vaan rohkeutta, avoimuutta, totuudellisuutta ja turvallisuutta. Ihminen, joka kokee elävänsä turvassa, ei pelkää, eikö?
Uskonnollisuus ei ole synonyymi rakkaudelle, sillä uskonnollisuudessa esiintyy paljonkin rakkaudettomuutta ja armottomuutta. En usko, että se oli Jumalan ajatus armosta ja rakkaudesta.
"Se, että näen asiat uskonnollisessa viitekehityksessä, on kaiketi aiemmat keskustelumme huomioon ottaen vain oikeutettua. "
Totta.
on tosiaan kirjoitettu paljon. Sana sopii naisten laaja-alaiseen ajatteluun paremmin kuin meikäläisen putkiaivoille. Saahan näistä vastakohtapareista hienoja sanoja, joista sitten kirjoitella ja määritellä omaa hirviötään. Tässä esimerkkejä vapaasti käytettäväksi: nollaäärettömyys, "frendly fire", valaistu pimeys ja vaikkapa kristityn totuus:D. Jotkuthan saavat palkkansa ihan vain kirjoittelemalla skeidaa.
No, löysin muuten hyllystä ton Hellstenin "Ihminen tavattavissa". Saatanpa vilkastakin sitä varovaisesti:)
Jännää että puhut peloista. Uskontonnehan perustuu kuoleman ja jumalan pelkoon. Ateismi perustuu pelottomuuteen, todellisuuden hyväksymiseen. Ateisti ei ole niin ylimielinen että eläisi itse kehitellyissä hahroissa.
helvettiin tuomitsemisen vastakohta.
Kiitos tosta :) "laittaa korvan taakse"
Tuossa lauseessa ilmenee itse asiassa koko raamattu..hyvä ja paha.
Miettikääpä sitä raamatun lukijat. Tässä samalla voisinki kysästä raamatun lukijoilta mielipiteitä siihen, että miksi humanistit ovat myrkkyä raamatulle? Ja nyt tarvitaan jo tietämystä...
Humanistinen ihmisikäsitys lähtee siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, kun taas (erään tulkinnan mukaan) Raamatun ihmiskäsitys on syntiin langennut ihminen, eli hänessä itsessään ei ole mitään hyvää, vaan kaikki hyvä on Jumalasta. Humanistisessa ihmiskäsityksessä myös luotetaan ihmisen hyvyyteen ja siihen, että ihminen voi ajatuksiaan ja elämäntapojaan muuttamalla kehittyä yhä "hyvemmäksi" ihmiseksi, humaaniksi yksilöksi.
On olemassa myös kristillistä humanismia, joka enemmänkin painottaa ihmisten kohtelua humaanisti, vaikka ihmiskäsitys olisi muuten kristillinen, eli syntiin altis ihmiskäsitys.
Ihmettelen usein tuota helvetin esiintuomista, mutta se varmaan johtuu siitä, että osa uskovista vaikuttaa esittävän asian niin, että me jotenkin toivoisimme "muiden" ihmisten joutuvan sinne. En minä ainakaan haluaisi kenenkään joutuvan, mutta koska helvetti/kadotus on itseasiassa ikuinen ero Jumalasta, se varmaan on ok useimmille ateisteille. Me emme tiedä onko se Raamatun kuvaama tulijärvi vai millainen tila tai paikka se on. Itse lähden siitä, että se on ikuinen ero Jumalasta.
"Humanistinen ihmisikäsitys lähtee siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, kun taas (erään tulkinnan mukaan) Raamatun ihmiskäsitys on syntiin langennut ihminen, eli hänessä itsessään ei ole mitään hyvää, vaan kaikki hyvä on Jumalasta."
Mun käsitys lähtee siitä että ihminen ei ole pohjimmiltaan paha. Eli hiukan erilainen näkemys kuin tuo sinun laittamasi. Raamatun mukaan ihminen on pohjimmiltaan paha, ja vain uskoontulo voi pahuuden ihmisestä poistaa. Siksi esim. minä olen raamatun mukaan erittäinkin huono ja paha ihminen.
"On olemassa myös kristillistä humanismia, joka enemmänkin painottaa ihmisten kohtelua humaanisti"
Ja on olemassa "mun" humanismia, joka painottaa ihmisen kohtelua humaanisti :)
"Siksi esim. minä olen raamatun mukaan erittäinkin huono ja paha ihminen."
Oletko erittäinkin hyvä ihminen? Itseasissa synnin sekoittaminen siihen, että ihminen olisi huono, on väärä tulkinta. Ei syntinen ole synonyymi huonolle tai jopa pahalle. Synti voi toki aiheuttaa pahuutta, mutta itsessään syntinen ei ole automaattisesti sama kuin paha.
Mihin "sun" humanismi perustuu? Mistä olet sen oppinut? Vai oletko sen itse kehittänyt?
Ei uskoontulo poista pahuutta ihmisestä, kokonaan. Osa ihmisestä on altis pahoihin tekoihin koko elämän, eli ihminen voi langeta syntiin ja jopa pahuuteen, vaikka olisi uskossa.
Ainoastaan Jumala voi poistaa synnin ihmisestä. Usko on sen tajuamista, ettei ihminen koskaan voi muuttua omin voimin täysin hyväksi. Vai oletko eri mieltä?
"Mihin "sun" humanismi perustuu? Mistä olet sen oppinut? Vai oletko sen itse kehittänyt?"
Tuo onkin hyvä kysymys. En tarkalleen tiedä. Olisiko näitä jotain kultturisidonnais hässäköitä?
Mutta jos kerrot esim. kristinuskon toimista humaanisti, niin voisin veikata että itselläni on suurinpirtein samat periaatteet. Tosin ilman minkäälaisia jumala juttuja.
"Oletko erittäinkin hyvä ihminen?"
En ole, mutta en ole erittäin pahakaan. Olen tuossa välimaastossa kulkeva yksilö, joka tutkailee humanisti tätä maailmaa ja antaa ihmiselle kunnian, eikä jumalalle. Mikäli ihmistä ei jumalaksi voi laskea :)
on mielestäni sinänsä hyväksi, siis esim. kyllä kiitos kuuluu kertoa ihmiselle, joka sen ansaitsee. Eli, jos joku on tehnyt jonkun asian hyvin, positiivinen palaute kuuluu tekijälle ja uskovanakin voi palautetta onnistumisista ottaa vastaan, eli ei ole syytä väistellä sanomalla:"Eiku kiitos Herralle."
Mutta mutta, Paavali puhui palkan ja lahjan erosta. Palkka kuuluu sen ansainneelle ja kiitos ja kunnia voidaan nähdä palkkana, ansiona tehdystä työstä. Jumalan armo taas on puhtaasti teoista riippumaton lahja. Sitä ei voi ansaita millään teoilla ja Jumala voi myös antaa sen kenelle haluaa. Paavali ei tehnyt MITÄÄN ansaitakseen Jumalan armon, päinvastoin. Samoin oli Daavidin laita jne. Tämä on ansioihin tuijottavan ihmisen vaikea hyväksyä useimmiten omalle kohdalleen. Mitä!? Jumalan armoako ei voi ansaita??? Ei voi, sen voi vain hylätä tai ottaa vastaan, kun sitä tarjotaan.
En ole minäkään hyvä, enkä paha, vaan vakaumukseni mukaan syntini anteeksi saanut, yksin armosta. Elän yksin armosta ja sen varassa.
Kysymys: Voiko ihminen päättää syntymästään tai kuolemastaan? Jos itsemurha jätetään pois luvusta?
Miten ihminen voi siis ottaa mistään kunniaa, kun kaikki alusta alkaen, loppuun asti on lahjaa eikä mikään ihmisen omaa ansiota? Yksikään ihminen ei syvimmillään voi päättää, että elää seuraavana päivänä. Loppujen lopuksi, sekä syntymä että kuolema on aivan muissa käsissä.
"Miten ihminen voi siis ottaa mistään kunniaa, kun kaikki alusta alkaen, loppuun asti on lahjaa eikä mikään ihmisen omaa ansiota?"
Ei ihmisen tarvitse kunniaa ottaakkaa, vaikka sitä hänelle tarjottaisiinki. Ajatuksella; "mä oon vaa mä" Olen vain yksi pieni yksilö tässä maailmassa, joka tulkitsee kokemaansa subjektiivisesti ja toimintaki sitä on.
"Yksikään ihminen ei syvimmillään voi päättää, että elää seuraavana päivänä. Loppujen lopuksi, sekä syntymä että kuolema on aivan muissa käsissä."
Ei voikkaan, aika tuo ihmisen määrittelemä käsite määrittelee syntymän ja kuoleman välisen ajan pituuden. Kuinka sen käytämme, on itsestämme kiinni. Ei jumalista.
Mutta ei pidä nyt sitten sekoittaa kunnian ottamista ja vastuun kantamista keskenään :) mutta luulen että et niin olisi tehnytkään.
jokainen vastaa omista teoistaan ja tekemättäjättämisistään. Jumalalle ei kukaan voi vastuuta siirtää omista virheistään.
"Kuinka sen käytämme, on itsestämme kiinni. Ei jumalista. "
Kuinka siis kukaan voi syyttää Jumalaa siitä, että Hän pasittaa ihmisiä joko Taivaaseen tai helvettiin? Olet nimittäin osittain oikeassa. Jumala antaa meidän puuhastella omiamme, jos niin haluamme. Hän voi myös päättää, ettei valitsemamme tie käykkään ja tie nousee pystyyn. Silloinkin voimme edelleen valita joko Hänen tiensä tai oman räpellyksen.
Toisaalta, mikään ei ole muutenkaan täysin itsestämme kiinni. Olemme täysin riippuvaisia muista ihmisistä, yksikään ihminen ei pärjää täysin yksin.
"jokainen vastaa omista teoistaan ja tekemättäjättämisistään"
Luonnolisesti olen samaa mieltä. Mutta tuosta kunnian antamisesta/ottamisesta vielä. Jos sitä pitää jollekkin jakaa, niin kenelle se tulisi antaa? Kenties sille mikä elämän mahdollistaa? Jos näin, niin mun käsityksen mukaan kunnia kuolee siihen paikkaan...Joten jos kunnia halutaan pitää hengissä, niin se kuuluu subjektiivisena kokemuksena hänelle, joka toimillaan sen "ansaitsee".
"Hän voi myös päättää, ettei valitsemamme tie käykkään ja tie nousee pystyyn."
Tien pystyyn nouseminen on aikasta suhteellinen ilmaisu. Onko sulla tie noussut pystyyn? Jos on, niin kuinka olet siitä tässä kertomassa? Itselläni on tullut mäkiä, mutta ne on selvitetty. Siksi tässä olen.
"Mikään ei ole muutenkaan täysin itsestämme kiinni. Olemme täysin riippuvaisia muista ihmisistä, yksikään ihminen ei pärjää täysin yksin."
Täysin samaa mieltä. Yhteispeliä tämä elämä on. Mutta siltikkään en löydä tarvetta jumalille :)
Määritellä, että kuka kunnian lopulta ansaitsee, sillä onnistuminenhan on usein monien mahdollistajien summa. Usein kunnian kuitenkin joku ottaa tai saa. Jalkapallon maalikuningas voi kaapata kunnian, mutta jos tarkastellaan asiaa tarkemmin, huomataan kenties, että osa kunniasta kuuluisi vastapuolen maalivahdille, hyvälle omalle joukkueella, suotuisillle tuuliolosuhteille jne. Kunnia onkin siis kenties monien osatekijöiden summa, olosuhteiden armosta saavuttu voitto tai onnistuminen.
"Kenties sille mikä elämän mahdollistaa? "
Mikä on elämää ylläpitävä tekijä? Luonnon valinta? Ehkä. Jumala? Ehkä. Jos ei usko Jumalaan, kiitoksen varmaan voisi osoittaa Elämälle, kuten Rausku usein toteaa. Toisaalta, sekin saa miettimään, että on oltava jotakin elämääkin vahvempaa, koska elämää syntyy ja kuolee. Jokin/joku on siis elämääkin suurempi, vai onko?
"kuka kunnian lopulta ansaitsee"
Mä oon sen verran "paska ihminen", että tuota kunniaa en niinkään kenellekkään jakele :) toisinsanoen, mulle se on suht kuollut käsite. Mutta jos sitä "pitää" jakaa/antaa, niin ihmiselle sen annan.
"Jokin/joku on siis elämääkin suurempi, vai onko?"
Monien keskustelujen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että kuolema on elämää suurempi voima. Itse en kyllä niin ajattele. Mulle elämä on kaikki kaikessa, sitä koetaan ja siitä pyritään tekemään mahdollisimman mielekäs. Kun elämä loppuu, nii sit se kokeminen vaa yksinkertasesti loppuu.
"Onko sulla tie noussut pystyyn? Jos on, niin kuinka olet siitä tässä kertomassa? Itselläni on tullut mäkiä, mutta ne on selvitetty. Siksi tässä olen. "
On, reilu kaksi vuotta sitten avoliittoni hajosi uskottomuuteni tähden. Toisaalta sitä voisi kuvata vain mäkenä, siitä selvittiin. Mutta samalla asiaan liittyi paljon sellaista, jota voisin kuvailla muulla kuin vain selviytymisellä.
"Itselläni on tullut mäkiä, mutta ne on selvitetty. Siksi tässä olen. "
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, ettei mikään elämässäni ollutkaan sattumaa tai omin voimin selviämistä, ainakaan täysin. Minua on varjeltu. On paljon tilanteita, joissa minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuolla. Olen syntynyt keskosena 70-luvulla, henkiinjäämiseni oli hyvin epävarmaa jne. Pidin sitä aikaisemmin vain omana sitkeytenä ja lääketieteen ansiona (mitä varmaan olikin), mutta uskon siinäkin varjelukseen. Jne.jne.
"Mutta siltikkään en löydä tarvetta jumalille :) "
Jumala toimii ihmisten kautta. Siksi Jeesus sanoi myös:"Sen minkä olette tehneet yhdelle näistä vaähäisimmistä, olette tehneet minulle."
Näkemykseni (kerettiläinen ehkä) mukaan Jumala voi toimia myös ei-uskovan kautta, mutta hän ei vain näe sitä. Kun ei-uskova ihmettelee, että mikäs auttamisen puuska minuun meni, se oli Jumala joka toimi. Tai kun ihminen ihmettelee tuuriaan, kiittää kuudetta aistiaan jne. Jumala toimii nimettömänä. Jumalan toiminnalle on annettu paljon muita nimiä! Olipas onnea, tuuria jne.
Mut nyt pitää lopettaa. Mukavaa päivänjatkoa!
"On paljon tilanteita, joissa minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuolla"
Sama täällä. Kokemuksia on elämän varrella kertynyt. Ehkäpä juuri nuo kokemukset saivatkin mut kyseenalaistamaan rationaalisuuden täysin. Nykyään liputan täysin empirismille ;)
"Sen minkä olette tehneet yhdelle näistä vaähäisimmistä, olette tehneet minulle."
filosofiaahan tuo. Mun lempilaji. Runko: "toimi niin kuin haluasit sinua kohtaa toimittavan"
"Tai kun ihminen ihmettelee tuuriaan, kiittää kuudetta aistiaan jne. Jumala toimii nimettömänä."
Itse pidän kokemuksiani sattumina. Eli tuurilla tässä istuskelen kirjottelemassa. Lopputulos olisi voinut helpostikki olla toisenlainen.
Mutta, jatketaan toiset. Oli kiva höpistä :)
"Runko: "toimi niin kuin haluasit sinua kohtaa toimittavan"
Eräs Sandaalihemmo ja ristillä roikkunut anarkisti on saman todennut, kuten myös Kungfutse, mutta negatiivisessa sävyssä:"Älä tee toisille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän."
Äkkiseltään ajatus tuntuu samalta, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei. Toisessa kehoitetaan toimimaan muiden hyväksi, tekemään toisille sitä, mitä toivoisi toisten tekevän itselle tai kohtelemaan muita kuten haluaisi itseään kohdeltavan. Kyse on siis aktiivisesta toiminnasta. Kunfutsen näkemys on passiivisempi, sillä hän kehoittaa "olemaan tekemättä." Ajatus siis kulkee negaation kautta. Siksi ajatuksissa onkin ero, vaikka usein väitetään Jeesuksen kopioineen Kunfutsen ajatuksen. Toiselle tekeminen on eri asia kuin tekemättä jättäminen.
"Lopputulos olisi voinut helpostikki olla toisenlainen."
Mutta ei ollut.
Itse asiassa toi: "Älä tee toisille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän." kuullostaa kyllä paremmalta. Varsinki mulle joka tykkää pitää oman pihan siistinä, eikä niinkään välitä naapurin pihasta. Kuhan naapuri vaa pitää omat sotkunsa omalla pihalla, niin hyvin munkaa pärjää :)
"Lopputulos olisi voinut helpostikki olla toisenlainen."
"Mutta ei ollut."
Niipä..sattuman kauppaa tämä elämä ;)
Raamattu kehoittaa pelkäämään jumalaa, onko tämä siis kehoitus vihata jumalaa?
Jumalan pelko on viisauden alku. Ja niin edelleen. tiedät mitä tarkoitan. Usein uskovaiset perustelee Jumalaa kohtaan tuntemansa pelkonsa kunnioituksena.
Mutta kuten sanoit:
"Rakkaus on häpeän vastakohta.
Myös pelko on rakkauden vastakohta.
Ihminen, joka luottaa rakkauteen, ei pelkää ja on myös valmis kohtaamaan häpeänsä. Rakkaudessa elävä ihminen ei pelkää, eikä häpeä, vaan on sinut oman syvyytensä kanssa."
Tässä siis ristiriita.
Pelko on rakkauden vastakohta , (eli vihaa) ja ihmisiä kehoitetaan pelkäämään Jumalaa. Raamattu niin tekee.
Toinen asia:Ihminen pelkää. Se on normaali tunne tila. Pelko varoitaa ihmistä luottamasta tai kehoittaa olemaan varuillaan kun tilanne niin vaatii.
Jos siis sanot ettei ole aihetta pelätä, kehotat ihmisiä olemaan varomatta silloinkin kun tilanne todellakin edellyttää erityistä varovaisuutta.
Tämän kerron tässä vain siksi ettet ihanteidesi takaa taaskaan pysy todellisuudessa vaan ihanteet ovat irrallisina 'näin on' uskomus kokoelmina.
"Toinen asia:Ihminen pelkää. Se on normaali tunne tila. Pelko varoitaa ihmistä luottamasta tai kehoittaa olemaan varuillaan kun tilanne niin vaatii."
Ei pelosta ole tuossa asiassa mitään hyötyä. Pelosta on vain haittaa. Pelko sumentaa ajattelua. Varuillaan voi olla ilman pelkoakin.
Pelkoa on ainakin kahdenlaista. On pelkoa, joka toimii itsesuojeluna ja on henkiinjäämisen kannalta erittäin tärkeä ominaisuus.
Sitten on olemassa pelkoa, joka lamaannuttaa ihmisen silloinkin, kun siihen ei olisi mitään syytä. Pelko voi siis olla myös tuhoava ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta haitallinen.
Jumalan pelko on tuota hengissäpitävää pelkoa, eli itseään suuremman voiman tai persoonan kunnioittamista ja arvostamista, kuten mainitsetkin.
"Tämän kerron tässä vain siksi ettet ihanteidesi takaa taaskaan pysy todellisuudessa vaan ihanteet ovat irrallisina 'näin on' uskomus kokoelmina. "
Mielenkiintoinen tuo sinun sanasi TAASKAAN, olet siis enemmänkin lukenut kirjoituksiani ja kenties niitä kommentoinutkin. Minun sitä on vaikea nähdä, sillä nimimerkkisi ei ole ilmeisesti aina sama?
Otsikkoosi. Ihminen, joka elää jatkuvasti pelossa, ei elä rakkaudessa tai ei ainakaan itse usko elävänsä. Mutta rakkaudessa elävä ihminen voi myös turvallisesti osoittaa pelkonsa ja saada siihen lohtua, eli taas rohkaistua.
Ihminen, joka ei ole koskaan ollut rakastettu sellaisena kuin on, ei asiaa ymmärrä. Rakkaudettomuus aiheuttaa selviämisen tarvetta, ei luottamusta siitä, että voi elää sellaisena kuin on ja on silti rakastettu ja hyväksytty.
"ettet ihanteidesi takaa taaskaan pysy todellisuudessa vaan ihanteet ovat irrallisina 'näin on' uskomus kokoelmina. "
Höpöhöpö, useimmat terapeutit ovat rakkauden puutteesta, sen suhteesta pelkoon ja häpeään aivan samaa mieltä, eli kyse ei ole uskomuksista, vaan psykologiasta. Muistaakseni Tommy Hellsten, Ben Fuhrman ja Jari Sinkkonen ovat asiaa kirjoissaan käsitelleet.
Te ateistit (siis osa) näette kaikki kirjoitukseni "uskis"-leiman läpi, kirjoitin minä mitä tahansa.
pois häpeä, tilalle terve itsekunnioitus.
Heitä samalla myös taikauskosi veke, voit päästä eroon myös peloistasi.
Sillä elän rakkaudessa. Jumalan ja vaimoni. Itseasiassa vaimoni rakkaus minuun on osoitus Jumalan rakkaudesta. Ilman Jumalaa en olisi tavannut vaimoani.
Mikä mielestäsi on terve itsekunnioitus?
Peloista muuten voi päästä eroon olemalla ajattelematta niitä ja näyttelemällä vahvaa ja särkymätöntä. Ihminen voi sairaistua "vahvuuteen", joka halveksuu kaikkea heikkoa. Tätä voidaan virheellisesti myös pitää itsekunniotuksena. Mutta Nasse, kukaan ei kasva pitemmäksi seisomalla toisen päällä.
Miten on sinun turvallisten ihmissuhteittesi? Koetko olevasi rakastettu? Oletko hyvksytty sellaisena kuin olet, vai pitääkö sinun esittää jotakuta muuta kuin todella syvimmältäsi olet? Tiedätkö kuka olet?
noita rakkauden amatöörejä ja häpeäerotiikan apostoleja?
Oh Zion! Lauryn Hill (hip hop kill the cop) kävi ihan paavin naapurissa julistamassa että suurherran ja ihmisen välillä ei tarvita välittäjiä kuten apostoleja tai muita pappispiruja. Sekös paavia vitutti.
Mutta nämä välittäjät elävät, kun häpeältään ehtivät, kuin pellossa "in mortal paradise of such sweet flesh" (Shakespeare: The Tragedy of Romeo and Juliet) eivätkä siitä haluaisi millään irrota taivaan onnelaan, mikä jollain perverssillä tavalla tuntuu kylläkin järkevän ajattelun rundimentilta, kumma kyllä.
.. nyt Reiskan nimimerkkiä muitaki jatkuvasti ?
on tässä maassa nuoriso-ohjaajina.
Seuraukset siitä nähdään tulevaisuudessa.
hyvin tarkkaan kirjoitukseni. Kukahan se voisi olla, kun nikki on taas täysin anonyymi?
"Seuraukset siitä nähdään tulevaisuudessa. "
Toivottavasti. Tiedän jo usean nuoren perustaneen perheen, päässeen opiskelemaan, saaneen töitä. Jotkut ovat päässeet eroon päihdekierteestään jne.
Sinäkin voisit aluksi lukea Tommy Hellstenin kirjoja, Irenen Kristerin kirjan "Näe minut" jne.
Mitä pahaa on siinä, että puhuu rakkauden tärkeydestä, oli se sitten vaikka "vain" ihmisten välistä rakkautta ja huolenpitoa? Jonka takana uskon Jumalan olevan aina, vaikkeivät ihmiset uskoisikaan. Uskovana voin myös puhua lähimmäisenrakkaudesta, ilman jeesustelua.
Jos sanon ihmisille, että välittäkää, kantakaa toistenne kuormia, kuunnelkaa, kulkekaa rinnalla, tukekaa ja lohduttakaa murheellisia, mitä pahaa siinä on?
Sinun tapaiset ihmiset eivät sitä ilmeisesti halua?
rakkaus..ei se ole vihan,häpeän tai minkään muunkaan vastakohta.Se joka sitoo itseensä vain rakkauden ympärillä päätyy vihaansa patoamaan joka joskus sitten murtuu ja sitten tulee niitä päiviä jota sitten selitellään "se oli demoni joka valtasi ruumiini" tai "en se ollut minä se oli niinkuin joku muu".... minä en ole rakkaus,viha,häpeä,ylpeys,mustasukkaisuus,kunnia jne.. mutta kaikki ne ovat minä.. mistään niistä en voi luopua vaan minun on ymmärrettävä antaa jokaiselle niille oma paikkansa.