olen

uskoni. Minua pelottaa, mutta en voi enää valehdella sydämelleni. Minussa on jokin suuri tyhjä kohta, eikä se tule täytetyksi uskolla. Olen surullinen, pettynyt ja ahdistunut. Kaipaan rakkautta, aitoa läheisyyttä ja välittämistä toiselta ihmiselta. Sellaista tunnetta en ole vielä tähän päivään mennessä saanut mistään. Haluan olla onnellinen tänään, enkä vasta kuolemani jälkeen. Haluan olla vapaa ja etsiä polun, joka on juuri minua varten. Olen niin väsynyt tähän olooni. Minun on astuttava tältä polulta syrjään ja löydettävä itseni. Pelottaa, mutta tiedän tekeväni oikein.
7235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kuoleman jälkeen tuleva pelottaa niin paljon, että se vasta pelottaakin.

Äänestä
  • Ymmärrän täysin. Minua pelottaa myös, että mitä jos teen väärin...Helvettiin joutuminen pelottaa. Mutta kun en voi enää sanoa, että uskoisin tuohon kaikkeen, mihin olen vuosia uskonut. En tahdo enää uskoa, että kaikkivaltias ja rakastava Taivaan Isä lähettäisi lapsensa ikuiseen kärsimykseen palkaksi siitä, että tämä halusi vain olla onnellinen. En ole tehnyt mitään pahaa, mutta uskoni on alkanut ahdistaa minua liikaa. :(

    Äänestä

Et löydä maailmasta vastausta siihen, jonka Jumala on varannut itseään varten. Älä etsi vastausta maailman likaisesta vedestä. Elävä vesi on sinua varten.
Mitä jos alkaisit etsimään Jumalaa ensimmäistä kertaa elämässäsi?
Itsensä löytämisestä sen verran, että minä en ole koskaan käsittänyt hukanneeni itseäni jonnekkin, joten en osaa myöskään etsiä itseäni mistään.

Äänestä
  • Mutta kun Jumala on kerran täyttänyt minut, mutta nyt se ei enää tunnu oikealta. Usko on aikaansaanut minussa pahaa oloa. Voiko olla oikein, että pitää kestää tätä pahaa oloa, jos sydämeni käskee minun tehdä toisin? En tiedä mitä teen väärin. Minusta tuntuu että olen vankina, enkä ole rehellinen itselleni. Pelottaa kirjoittaa näitä sanoja, mutta ne on on saatava ulos ajatuksistani.

    Äänestä

  • aloittaja kirjoitti:

    Mutta kun Jumala on kerran täyttänyt minut, mutta nyt se ei enää tunnu oikealta. Usko on aikaansaanut minussa pahaa oloa. Voiko olla oikein, että pitää kestää tätä pahaa oloa, jos sydämeni käskee minun tehdä toisin? En tiedä mitä teen väärin. Minusta tuntuu että olen vankina, enkä ole rehellinen itselleni. Pelottaa kirjoittaa näitä sanoja, mutta ne on on saatava ulos ajatuksistani.

    Nykyään on niin paljon eksytyksiä ja epäraitista tuohua. Olen kuullut ja lukenut joitakin mm. torontolaisuuden parissa eläneiden kertomuksia ja pääpiirteittäin ne ovat samanlaisia kuin nyt on sinulla.
    saatana eksyttää juuri sen takia, että se johtaa tilanteeseen, jossa nyt olet.

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Nykyään on niin paljon eksytyksiä ja epäraitista tuohua. Olen kuullut ja lukenut joitakin mm. torontolaisuuden parissa eläneiden kertomuksia ja pääpiirteittäin ne ovat samanlaisia kuin nyt on sinulla.
    saatana eksyttää juuri sen takia, että se johtaa tilanteeseen, jossa nyt olet.

    Olet outo tyyppi ... Olet niin täynnä oikeaoppisuuttasi ettet ymmärrä mitään.
    Kaltaisiasi opinvartijoita ei kaipaa enää kukaan, ihmiset haluavat että saa purkaa sydäntään ja joku kuuntelee. Oletko ... koskaan kuunnellut ketään, kannattaa kokeilla vois oppia jotain, elämästä.

    Äänestä

Rakkaus, läheisyys ovat ihmisen "perustarpeita" Eihän niitä kukaan käske uskolla täyttämään. Miten niin menettämässä uskon!? Kun sinulla on joku ihminen joka rakastaa sinua vaikkapa puoliso niin hänen kanssaan voi yhdessä elää uskon elämää. Eihän rakkaus siinä mielessä uskon elämään vaikuta. Uskon rintamalla varmasti väistämättä tulee elämänaikana hetkiä jolloin ei tule pidettyä yhteyttä yläkertaan ihan niin usein. Ei se niin vaarallista ole...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


menettämässä kirjoitti:

uskoni. Minua pelottaa, mutta en voi enää valehdella sydämelleni. Minussa on jokin suuri tyhjä kohta, eikä se tule täytetyksi uskolla. Olen surullinen, pettynyt ja ahdistunut. Kaipaan rakkautta, aitoa läheisyyttä ja välittämistä toiselta ihmiselta. Sellaista tunnetta en ole vielä tähän päivään mennessä saanut mistään. Haluan olla onnellinen tänään, enkä vasta kuolemani jälkeen. Haluan olla vapaa ja etsiä polun, joka on juuri minua varten. Olen niin väsynyt tähän olooni. Minun on astuttava tältä polulta syrjään ja löydettävä itseni. Pelottaa, mutta tiedän tekeväni oikein.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu