Haastattelija kysyi kymmenen vuotta vallassa olleelta pääministeri Perssonilta, että eikö olisi demokratian vuoksi tarpeen jo vaihtaa johtajaa.
"Politiikka ei ole mikään seuraleikki. Jos henkilöitä vaihdetaan vaihtuu myös politiikka. Ja aina kun polittiikka on vaihtunut, on syntynyt katastrofi", sanoi Persson.
Varmaan Persson tarkoitti, että maa on aina joutunut katastrofiin, jos demarit ovat olleet poissa vallasta, niin kuin joskus on hetkellisesti tapahtunut.
Olisiko noin myös meillä? Siis pitääkö demarien olla ehdottomasti hallituksessa? Ja onko nimenomaan punamulta paras vaihtoehto? Ja pitäisikö seuraavankin presidentin olla demari?
"Politiikka ei ole mikään seuraleikki. Jos henkilöitä vaihdetaan vaihtuu myös politiikka. Ja aina kun polittiikka on vaihtunut, on syntynyt katastrofi", sanoi Persson.
Varmaan Persson tarkoitti, että maa on aina joutunut katastrofiin, jos demarit ovat olleet poissa vallasta, niin kuin joskus on hetkellisesti tapahtunut.
Olisiko noin myös meillä? Siis pitääkö demarien olla ehdottomasti hallituksessa? Ja onko nimenomaan punamulta paras vaihtoehto? Ja pitäisikö seuraavankin presidentin olla demari?
Vastaukset 31
Vanhimmat
juttu. Kokkareiden itsekkyys tuhoaa kansan eheyden. Heidät on pidettävä oppositiossa.
tavoittelevat nimenomaan henkilökohtaista hyvää, tämän olen lehdestä lukenut
tavoittelevat nimenomaan henkilökohtaista hyvää, tämän olen lehdestä lukenut
tavoittelevat koko kakkua itselleen.
Tämän olen havainnut olliloita ja liliuksia seuratessani.
...Perssonin kanssa, kun se haluaa samaan aikaan vaihtaa johtajansa ja olla demareiden kanssa hallituksessa.
Ei käy oikein selville asiayhteydestä.
Tämähän on Suomen keskustaa käsittelevä palsta. ;-)))
Nimenomaan taloudellisesti heikompi väestönosa tarvitsee muita kuin taloudellisen vallan keinoja saavuttaakseen tasa-arvoisuutta. Politiikka tarjoaa tähän ainoan ratkaisun. Jos pidämme tärkeänä tasa-arvoisuutta ja elintasoerojen kapeutta, tarvitsemme aina poliittisen vasemmiston vastavoimana pääomavaltaa vastaan.
Toinen asia on sitten se, kuinka hyvin vasemmsisto on kulloinkin onnistunut ihmisten puolustamisessa rahavaltaa vastaan. Pohjoismaissa tämä on jokatapauksessa onnistunut paljon keskimääräistä paremmin.
Kaveria ei jätetä asevelihenki pihisee suomalaisissa niin kauan, kun tämä periaate ilmenee myös poliittisissa ohjelmissa.
kavereista ja määrä on kasvussa
pahalta näyttää
Ehkä joskus jossain historiassa, jollakin tavalla laskien ja mitaten, joo. Mutta nyt, Paavo Lipposen valtakauden jälkeen yhdenkään demarin ei enää kannattaisi kehuskella sillä että vasemmisto olisi pitänyt köyhistä mitään huolta.
Suomessa on miljoona nippanappaköyhää ja neljännesmiljoona elää alle kaikkien mahdollisten elintasorimojen. Nämä määrät eivät ole mitenkään vähenemässä, ja Heinäluoman kosmeettiset köyhyyspaketit eivät riitä korjaamaan edes sitä minkä lamavuosien ajasta toimeentulotuen reaalinen ostovoima on alentunut.
>>Jos pidämme tärkeänä tasa-arvoisuutta ja elintasoerojen kapeutta, tarvitsemme aina poliittisen vasemmiston vastavoimana pääomavaltaa vastaan.
Se perustuu todelliseen kehitykseen, jokaisen omakohtaisiin havaintoihin, tilastotietoihin. Tuloerot kasvavat, ihmisiä syrjäytyy, on syntynyt kaikenlaista sosiaalista pahoinvointia. Tätä kaikkea syntyy silloin, kun talouden annetaan määrätä ennen ihmistä.
Näen myös Kepun aluepolitiikan tältä osin vasemmistolaisena vastavoimana, vaikkakin virheellisesti painottuvana.
Vastakkainasetelu ei syynytä vasemmiston halu asettua poikkiteloin, itseisarvoisesti. Vastakkainasettelu syntyy kapitalistisesta saalistustaloudesta. Todellisuus on ollut sitä, ettei jaettavaa olekaan ollut koskaan tarpeeksi, vaikka kakku olisi kuinka kasvanut. Huonoina aikoina sanotaan, ettei ole varaa ja hyvinä aikoina taas, että ei ole varaa sen vuoksi, että joudutaan varautumaan huonoihin aikoihin. Taloudellista valtaa käyttävä eliitti ei sen sijaan tunne hyviä tai huonoja aikoja, se saa osansa aina. Tällaista ahneutta on aina syytä vastustaa kaikissa oloissa ja yhteiskunnissa. Sosialistimaissa oli samanlainen etuoikeutettu eliitti, joten valtiokapitalismi ei siinä mielessä poikennut nykyisin vallalla olevasta.
Väite että yhteiskunnallista eriarvoisuutta tasoittava historiallinen trendi olisi Jaban nimeämää "populismia" on todella pintatason ajattelua. Sellaista harrastetaan poliittista propagandaa harjoitettaessa, mutta ei siitä kyllä kenenkään edes normaalijärkisen ihmisen uskoisi kysyvän että "uskooko siihen tosissaan".
Eurooppalaisessa ajattelussa keskiajan jälkeen renessanssi- ja humanistifilosofien toimesta alettiin puhua yksilöstä, ensin yksilöstä yleensä, sitten yksilön arvosta, ja muutamaa sataa vuotta myöhemmin sitten jo yksilön oikeuksista. Demokratia oli alusta alkaen kuninkaan yksinvaltaa ja sääty-yhteiskunnassa vallinneita syntyperään perustuvia erioikeuksia ja -arvoisuutta vastustanut liike. Teollistuvassa ja kaupungistuvassa yhteiskunnassa luokkajako korvasi historiallisen säätyjaon, ja työväenliike jatkoi historiallista taistelua taloudellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tätä taistelua ei totisesti koskaan ole käyty loppuun, ei ainakaan niin kauan kun demokraattisissakin yhteiskunnissa ihmisten tulo- ja varallisuuserot ovat kasvamaan eivätkä kapenemaan päin. Ja tuntuu jopa siltä, että yhä selvemmin näyttäytyy se missä Marx oli oikeassa: että tuotannon täytyy hyödyttää yhteiskuntaa eikä harvoja omistajia. Jakopolitiikka on poliittinen tapa toteuttaa Marxin ideaa.
Jaba on siis niin väärässä kuin poliittinen populisti ikinä väärässä olla voi. Mutta sinunkin mielipiteitäsi, arvon Mielipidepankki, minä joskus vähän ihmettelen. Nyt heilutat reilusti lippua jakopolitiikan puolesta, mutta yleensä käännähtelet kylkeäsi kuin muljahteleva kala joka yrittää aina sopeutua näkymättömänä pohjaväriin. Onko ehkä kohtuutonta odottaa mielipiteiden tasolla älyllistä rehellisyyttä? Sitä joko on historian puolella tai sitten taantuu sellaiseksi pintatason populismia suoltavaksi propagandistiksi kuin Jaba. Väliasteita ei ole. Kumman valitset?
Uskoni markkinatalouteen on ollut tässä välillä suurempi kuin nyt. Se on ollut liian idealistinen. Otettuani nyt muutaman vuoden aikana asioista enemmän selkoa, olen kääntänyt takkiani eli muuttanut mielipiteitäni. Markkinataloutta ei olekaan tai se on suhteellisen merkityksestöntä. Se yli on polkenut ylikansallinen kapitalismi ja - kuten olet usein todennut - reaalitaloudesta irrallaan oleva rahatalous. Näiden aikaansaama kehitys on paljon tuhoisampaa kuin se kapitalismi konsanaan, joka kytkeytyi teollistumiseen sen alkuaikoina. Nykyisen kapitalismin keinot ovat hienovaraisempia ja kätkettyjä niin, että esim. eräät ongelmat näyttävät olevan hallitusten aikaansaamia, vaikka ne johtuvat todellisudessa keinottelijoiden rahansiirroista. Saalistuskapitalismista on tullut monilonkeroinen hirviömustekala, joka ulottaa lonkeronsa useammalta suunnalta ihmisten ja luonnon päälle.
Yritän olla nöyrä ja ottaa opiksi. Siksi olen valmis muuttamaan mielipiteitäni, kun siihen on tarvetta. Tiedon kasvaessa tuota tarvetta on tullut.
Olen esim. puolustanut maataloustuotteiden kaupan esteiden poistamista. Minusta tämä tavoite on edelleen hyvä, mutta sen ei saa antaa toimia ylikansallisten elintarvikejättien hyväksi eikä se saa olla ekologisesti kestämätöntä. Kehitysmaille tulisi jopa sallia protektionistisia suojautumiskeinoja, jotka pitäisi riisua ensin kehittyneiltä mailta. WTO-prosessi ylipäätään on valitettavasti toiminut aivan päinvastaiseen suuntaan. Se pyrkii poistamaan kaupan esteitä suuryrityksiltä, jotta nämä voisivat levittäytyä vieläkin laajemmalti. Tällaista kaupan vapauttamista en ole suosinut kirjoituksissani, mutta ymmärrän kyllä, että juuri sellaista tuo kehitys on valitettavasti ollut.
Olen viehättynyt itse paljolti jonkinlaiseen tyytymisen filosofiaan, minkä ajatuksen filosofi Himanen muistaakseni lanseerasi kymmenisen vuotta sitten. Sellainen filosofia painottaa yhteisöllisyyttä ja paikallista taloudellista toimintaa tavoitteena vähentää tarpeidentyydytyksen kannalta turhien tuotteiden tuottamista (kerskakulutusta). Vähempään materialismiin tyytyminen tietenkin asettaa kysymyksen ihmisen arvoista, siitä mikä ns. hyvässä elämässä on tärkeää. Nykyisin se näyttäisi olevan yhä enemmän jonkinlaista tavaroiden keräilyvietin tyydyttämistä. Tälla palstalla kirjoittavista tunnen hengenheimolaisuutta nimimerkki "environmentia" kohtaan sen vuoksi, että arvelen hänen elämänfilosofiansa liittyvän hieman tällaiseen hahmoon.
Saalistustalouden lonkeroista irrottautuminen tarkoittaa hyvin vallankumouksellista muutosta, mikä ei näillä näkymin ole mitenkään realistista. Vasta kantapään kautta oppiminen katastrofien seurauksena voi aikaansaada ajattelutavan muutoksen. Olen välillä käväissyt Arvopaperi-lehden pörssikeskustelusivuilla, jotka ovat erittäin viriilit. Saalistumenttaliteetin arvot on sen perusteella läpäisseet monekin suomalaisen sielut.
Ihmettelen viestiäsi, koska siitä huokuu tavattoman katkera kateus ja kauna, kun sinun tarvisee elätellä tuommoista luokkavihaa pystyäksesi perustelemaan, että tulonjaot eivät olisi myös poliittisen oikeiston ja etenkin liberalismin vahvasti ajamia aatteita.
Niiden omiminen "Marxsin idean poliittiseksi toteuttamiseksi" on haisevinta paskaa, mitä kukaan on koskaan lukenut.
Jos pidät markkinataloutta ylikansallisena kapitalismina, voit toki helpommin perustella omia uskomuksiasi, mutta kun ne nyt ovat ihan eri asioita, niin koko ajatusrakennelmasi saalistustalouksineen on täysin pohjaa vailla.
Tein eron idealistisen markkinatalouden ja todellisudessa vallalla olevan markkinatlouden eli yhtiökapitalismin välillä. Saalistustalous on kiinteä osa ylikansallista yhtiökapitalismia. That´s the point.
Moitteettomasti ajateltu, täsmällisesti käsitteellistetty, sisäistetty, ja hyvin kirjoitettu.
...tulin siihen tulokseen, ettei tarkennuksesta olisi sinulle opiksi, vaikka edellinen kirjoittaja sen sinulle tekisi.
Sinun pitäisi ensin ymmärtää, että markkinatalous on järjestelmä, jta pyritään toteuttamaan mahdollisimman vapaan kilpailun merkeissä, mutta kapitalismi on järjestelmä, jossa tavoitteena on saada sijoitetulle pääomalle maksimaalinen tuotto.
Kapitalismi siis pyrkii aina rajoittamaan markkinatalouteen kuuluvaa vapaata kilpailua maksimoidakseen voittonsa, joten näiiden käsitteiden rinnastaminen palvelee vain vasemmistoideologian populistisia tarkoituksia.
Sanoin kai aika selvästi, että ylikansallinen yhtiökapitalismi on ottanut tukeva niskalenkin markkinataloudesta ja käytännössä selättänyt sen.
Ehkäpä jatkossa sitten moitit ylikansallista kapitalismia rinnastamatta sitä markkinatalouteen.
Itse nimittäin lähden siitä, että on tehtävä poliittisia päätöksiä, ettei globaalisti keskittyvä pääoma - eli monikansallisten suuryritysten keskittyvä omistus - ota maailmassa valtaa niin, että markkinatalouden vapaa ja aito toteuttaminen käy mahdottomaksi.
En nyt muista oliko aate nimeltään minimalismi, mutta globaalin keskittymisen vastakohta se oli, jossa lähdettiin hakemaan utopistista ihannemaailmaa sillä, ettei olisi olemassa muuta kuin pienyrityksiä vapaassa markkinataloudessa.
Tuokin on yhden ääripään ideologiaa, mutta jos lähdetään siitä, ettei rusinoiden poimiminen pullasta ole kiellettyä, niin erilaisita ideologioista voi poimia niiden hyvät puolet ja jättää huonot puolet poimimatta.
Entinen kommunistipappi, Terho Pursiainen, kirjoitti taannoin eräässä julkaisussa, että hän ei taustoistaan huolimatta pysty nimeämään talousjärjestelmää, jossa tuotannontekijät toimisivat tehokkaammin yhteiseksi hyväksi kuin vapaa markkinatalous.
Olen samaa mieltä siitä, että on tehtävä poliittisiä päätöksiä monopolisoitumisen ehkäisemiseksi. Nykyään maailmalla on useita aloja, joissa neljä-viisi ylikansallista suuryritystä hallitsee 40-50 % markkinoista. Taloustieteilijät ovat pitäneet tätä vapaan markkinatalouden rajan ylittymisenä kohti monopolismia.
Monopolistinen markkinatalous on lähes sama asia kuin monopolistinen suunnitelmatalous. Maailma on ajautumassa sen kautta uuteen "reaalisosialismin" aikakauteen, missä valtaeliitti on se, joka poimi pullan ahmittuaan myös rusinat siit eikä jätä juuri murusiakaan muille.
Kannatn kyllä vapaata markkinataloutta silloin, kun se on vapaata. Nykyinen kehitys pyrkii kaikin tavoin rajoittamaan tuota vapautta. Monikansalliset jätit ovat erityisen tehokkaita tuottamaan lisäarvoja omistajilleen ja johdolleen samanaikaisesti, kun niiden palkkamenot ovat pienentyneet rajusti ja monet kuluerät on ulkoistettu yhteiskunnan maksettavaksi.
Jos neljä ylikansallista suuryritystä hallitsee jossain, niin silloin ei ole puhuta markkinataloudesta, vaan oligopolista - harvainvallasta - monopoli on jo yksinvaltaa. Taloustieteilijät ovat oikeassa, markkinatalous siinä kaatuu.
Monopolistista markkinataloutta taas ei ole olemassakaan, koska markkinatalous on monopolin vastakohta. Suunnitelmatalous voi olla monopolistista, vaikka useimmiten se lienee oligopolistista, kuten meillä Suomessa sodanjälkeisestä ajasta EU-jäsenyyteen saakka.
Reaalisosialismia en tslousnäkökulmasta tunne, mutta jos tuotantovälinet ovat yhteiskunnan hallussa niin kuin jotkut haluaisivat, niin se on valtionsosialismia ja täyttä monopolismia, edellyttäen, että yksityisyrittäminen kielletään kirppu- ja muuta torikauppaa lukuunottamatta.
Jos kannatat markkinataloutta, niin kannatat vapautta, koska jos vapautta rajoitetaan, niin rajoitetaan samalla markkinataloutta.
Monikansallisten jättien suhteen tulee olla kansallista ka jansainvälistä kilpailulainsäädäntöä, joka turvaa vapaan kilpailun säilymisen myös käytännön tasolla, ja estää suuryritysten pyrkimykset hallitsevaan markkina-asemaan, jossa ne saavat itselleen suojan hintakilpailua vastaan
Tämän kohdan:
Reaalisosialismia en tslousnäkökulmasta tunne, mutta jos tuotantovälinet ovat yhteiskunnan hallussa niin kuin jotkut haluaisivat, niin se on valtionsosialismia ja täyttä monopolismia
Olisi pitänyt olla näin:
Reaalisosialismia en tslousnäkökulmasta tunne, mutta jos tuotantovälinet ovat yhteiskunnan hallussa niin kuin jotkut haluaisivat, niin se on valtioKAPITALISMIA ja täyttä monopolismia
... vaihtoehto. Olihan meillä äskettäin Ahon porvarihallitus, joka nosti maan vuosisadan lamasta, john sinipuna sen syöksi.
Sitten seurasi taas Lipposen sinipunat, joilla oli helppo taas körötellä, kun maa oli taas raiteillaan. Sinipuna vain teki paljon vahinkoa maalle, kun se keskittämisvimmassaan horjutti maan alueellista tasapainoa ja siinä uusliberaalissa menossa horjui myös sosiaalinen tasapaino.
Nykyinen punamulta on sikäli minun mieleen, että demareita siinä edustaa Lipposesta ja hänen ärioikeisolaisesta politiikasta irtaantuneet demarit, joilla sujuu kepun kanssa aika hyvin. Tämä uusi Heinäluoma tosin epäilyttää.
Tavoitteena kuitenkin kaksi-kolmasosaltaan porvarillisessa maassa pitää olla porvarihallitus. Nyt vain tuo Katainen tuntuu epävarmalta tapaukselta. Kooomuksessa pitäisi saada jalansijaa Ilkka Kanervalle ominainen reilu meno.
On myös häpeällistä, että voimakkaasti ei-sosialistisessa maassa tulee nyt olleeksi 30 vuotta sosialistinen presidentti, vieläpä taustaltaan vasemmistososialisti. Siksi seuraavissa presidentinvaaleissa kaikkien ei-sosialististen puolueiden tulisi jo etukäteen sopia yhteisestä porvariehdokkaasta ja viedä hänet läpi.
...raskaasti jos luulet että muut ns. porvaripuolueet lähtisivät tulemaan aiemmin esittämää "muinaisjäännettä" nimeltänsä Paavo Väyrynen.
*** punamulta on sikäli minun mieleen, että demareita siinä edustaa Lipposesta ja hänen ärioikeisolaisesta politiikasta irtaantuneet demarit, joilla sujuu kepun kanssa aika hyvin. ***
Siis demari Lipponen oli liian oikeistolainen, vasemmistodemari Tuomioja on sopiva yhteistyökumppani kepulle. Samoilla vasemmistolaisilla linjoilla siis on kepukin.
Mutta sitten tulee ristiriitaa, kuten kepulaisilla aina ja Oivalla erityisesti:
*** häpeällistä, että voimakkaasti ei-sosialistisessa maassa tulee nyt olleeksi 30 vuotta sosialistinen presidentti, vieläpä taustaltaan vasemmistososialisti.***
Nyt siis se sama vasemmistososialismi onkin pahasta!! Tajuaakohan se Oiva-ressukka aina puhuvansa itsensä pussiin? Luulisi, kun samat jutut aina tulevat. Vai siksikö niiden ristiriidat eivät enää puhujalle näy?
Ja tuollainen mies kai toivoo, että hänet otettaisiin muutenkin kuin hirtehishuumorilla!
*****************************
Ovat ne Heinäluoma ja Katainen epäilyttäviä, kun niiden avioliitot ovat kestäneet, ei ole kuultu syrjähypyistä, tekstiviesteistä ja lentoemäntien kähminnöistä ei. Kyllä Kanerva tosiaankin olisi sopivampi Väyrysen ja Vanhasen kumppaniksi, saman hengen lapsia. Kanervalla on myös politiikassa lähes yhtä kieroja näyttöjä kyin Väyrysellä.
Ei Oivakaan olisi noin sekava selvinpäin. Noin lyhyessä kirjoituksessa pystyy puhumaan noin pahasti itseään vastaan vasta 3 %%:n kännissä.
Sanoin, että NYKYINEN punamulta on minun mieleen, ..., olit jättänyt lainauksesta pois tuon olennaisen sanan, nykyinen.
Tekstin idea on nimenomaan korostaa nykyhallituksen demareiden sopivuutta kepun yhteistyökumppaneiksi. Lipponen olikin omien hallitustensa oikeistolaisin ministeri, eikä kepu voi hänen kanssaan tehdä yhteistyötä.
Näin Kookommuskaan ei ole niin äärioikeisolainen kuin Lipponen ja siksi kepu voi tehdä sen kanssa vaikkapa hallitus- tai presidentinvaaliyhteistyötä yhteisen porvarillisen aatemaailman perustalla.
Ai - olisipa varmaan mukava olla kännissä, mutta kun ei.
Vitsi piilee siinä, että nykyiset Lipposesta irtaantuneet sossut ovat perinteisen hyviä yhteistyökumppaneita kepulle. Mutta kepun pitää kuitenkin hakeutua porvarillisen ajatusmaailmansa takia yhteistyöhön Kokoomuksen kanssa. Onhan Kokoomus vähemmän oikeitolainen kuin Lipposen johtamat demarit.
Kaksintaistelu käy kiivaana. Viime vuodet Pörssi on kerta toisensa jälkeen taklannut Eduskunnan nurin. Tästä saattaa vielä kehittyä Suomelle ja monelle muullekin maalle kohtalonkysymys. Siis jos Eduskunta ja Hallitus eivät osaa pitää puoliaan. Siksi on ensiarvoisen tärkeää että Hallitukseen saataisiin Suomen parhaat voimat. Ja siksi Punamulta on paras peruskivi.
Toivon hartaasti, että EUssa jo kirjoitetaan direktiivejä Pörssin suitsimiseksi.